Rakastan asioiden listaamista. Erityisesti tykkään laittaa omia suosikkejani paremmuusjärjestykseen. Varhaisteininä tein listoja esimerkiksi James Bond -elokuvien paremmuudesta. Kun sai päättää asioista yksin, oli helppo todeta että tänään ”Pallosalama” tuntui paremmalta kuin ”Elät vain kahdesti”. Sitten kuvioon tuli musiikki ja tein TOP-listoja artisteista ja yhtyeistä, heidän tekemistään kappaleista ja albumeista.
Euroviisuja fanittavalle listojen tekeminen on itsestäänselvyys. Siellä laitetaan kappaleita paremmuusjärjestykseen oikein porukalla. Vanhaa viisufinaalia ei voi vain katsella, vaan ne esitykset on laitettava paremmuusjärjestykseen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Kerran jossain euroviisufanien illanistujaisissa joku kysyi vanhan viisufinaalin lähtiessä pyörimään tv-ruudulla, että ”Pisteytämmekö me nämä?”. ”Daa? Onko Paavilla parveke?”. Totta kai ne pisteytettiin. Jos ja kun porukalla iltaa istutaan, niin pisteet myös ynnätään yhteen.
Parasta on kuitenkin, kun saa ihan itse päättää kuka on paras. Ei tarvitse pahoittaa mieltään muiden huonon maun vuoksi. Siihen tunteeseen perustuu tämä massiivinen listaukseni, joka kasvoi kasvamistaan kun sitä aloin laatimaan. Lopulta oli pakko viheltää peli poikki 80:n kohdalla. Mietin myös, että 80 parasta 80-luvun albumia kuulostaa ihan kivalta. Päätin kuitenkin, että yhdeltä artistilta tai yhtyeeltä hyväksyn mukaan vain yhden albumin. Muuten listasta olisi tullut mielestäni tylsä, jos TOP-20 on täynnä Kim Wilden, Pet Shop Boysin tai Depeche Moden levyjä. Mainittakoon, että – hämmästyttävää kyllä – listani kärkikaksikolta ei ollut muita pitkäsoittoja tyrkylle listalle.
Kävin listaa muodostaessani myös monenlaista sisäistä Jaakobin painia. Haluanko olla katu-uskottava Retropoppari ja listaan vain coolilta näyttäviä pop-levyjä? Mutta päätin, että koska lista perustuu vain minun musiikkimakuuni, en voi sivuuttaa kevyempiä genrejä kuten suomalaista iskelmää tai keski-eurooppalaista eurodiscoa. Ilman niitä en olisi minä. Sen verran on tullut Modern Talkingia, Fancya ja Sandraa huudatettua. Halusin mukaan tietenkin myös joitakin salaisia paheitani, vähintään keskustelua herättämään jos ei muutenkin.
Koska lista on näin pitkä, pidin esittelypuheet lyhyinä. Yritin ympätä joukkoon myös muistoja, jotka tietyt levyt herättivät. Muistotkin ovat oiva peruste tällaiselle listalle pääsemiseen. Jos jokin levy on ollut jossakin vaiheessa elämääni tärkeä, miksei se olisi sitä edelleenkin. Lisäksi poimin kultakin levyltä yhden kappaleen, joka on erityisen tärkeä. Yritin valita biisin, joka ei olisi se kaikkein ilmiselvin hitti, mutta monissa tapauksissa se oli mahdotonta, koska joskus se suurin hitti on oikeastikin levyn paras kappale.
80. Dire Straits: Brothers in Arms (1985)
Tämä levy on mukana eräällä tapaa blogistin katu-uskottavuuden vuoksi. Isoveljeni ehkä suurin suosikki, joten tämän kuulemiselta ei voinut vuonna 1985 välttyä, koska asuimme jaetussa huoneessa. ”Money for nothing” pyöri MTV:llä niin että videon katseleminen tuottaa vieläkin tuskaa. Se on niin pitkäkin! Omiin suosikkeihini yhtye ei koskaan kuulunut, mutta heidän ansioitaan ei sovi kiistää. Jos joku levy heiltä pitää listalle ottaa, niin se on tämä.
Kuuntele: Brothers in arms
LUE LISÄÄ: Dire Straitsin albumista ”Brothers in Arms”
79. Soundtrack: Rocky IV (1985)
1980-luvulla tehtiin myös oikeasti loistavia soundtrack-albumeja, jos paljon parin biisin ympärille väkisin väännettyä tuubaakin. Tämä kuuluu kuitenkin kokonaisuutena helmiin. Myös Rocky III ja IV elokuvat olivat kasarinuorelle must-juttuja.
Kuuntele: No easy way out (Robert Tepper)
78. Bryan Adams: Reckless (1984)
Toinen velipojan lanseeraama juttu. Hänen musamakunsa kulki huomattavasti lähempänä keskitietä kuin omani. Bryan Adamsiin kiteytyy oikeastaan kaikki oleellinen tällä albumilla. Muutama kiva biisi on tullut tämän ulkopuoleltakin, mutta pitkäsoitto jonka biiseistä puolet on hittejä, on klassikko. Monet niistä kuultiin Tampereen Nokia-areenalla myös livenä ja ne olivat ehdottomasti keikan parasta antia.
Kuuntele: Summer of ’69
LUE LISÄÄ: Bryan Adamsin albumista ”Reckless”
77. Black: Wonderful Life (1987)
1980-luvun lopulla kävin jo töissä, mutta asuin kotona, joten rahaa levyihin oli käytettävissä paljon. Ostin monia levyjä ihan sokkona yhden biisin perusteella, mutta Blackin kohdalla muistan yllättyneeni miten hyvä kokonaisuus olikaan. Blackin kohdalla keskitytään liikaa puhki soitettuun ”Wonderful life” -hittiin, kun artisti teki kuitenkin kaksi albumillista täyttä timanttia.
Kuuntele: Everything’s coming up roses
LUE LISÄÄ: Blackin albumista ”Wonderful Life”
76. Kirka: Hengaillaan (1984)
Kirkan uran ensimmäinen oikeasti hyvä albumi ja monessa mielessä myös viimeinen. Tätä levyä ei ole kiirehtien sävelletty yhden hittibiisin ympärille, vaan jokaisella kappaleella on oma elämänsä.
Kuuntele: Muistathan
LUE LISÄÄ: Kirkan albumista ”Hengaillaan”
75. Miljoonasade: Laukauksia viulukotelossa (1988)
Miljoonasade kuuluu lapsuuteni sankareihin (Heh heh, oli pakko käyttää termiä, vaikka en vuonna 1988 enää lapsi ollutkaan). Yksi parhaista 1980-luvun lopun suomalaisista livebändeistä, joka tulikin nähtyä keikoilla monta kertaa. Hyvinkään Rantasipin kesäravintolassa Sipizassa tuli käytyä harva se viikko. Sain oikein miettiä, minkä Miljoonasateen 1980-luvun levyistä ottaisin mukaan listalle, mutta tämä lienee paras kokonaisuus.
Kuuntele: Voipallo
74. Den Harrow: Day By Day (1987)
Retropoppari ei voi tehdä kaikkien aikojen kasarilistausta ilman italodiscoa. Sen verran paljon sitä tuli aikanaan luukutettua. Italodiscohan ei välttämättä ole tyypillisin albumigenre, mutta Den Harrow teki monta hyvää albumia. Sellaisia joissa ei oikeastaan ole yhtään heikkoa biisiä. Tiedetään ettei kansikuvan poika laulanut itse, mutta jos keskitytään musiikkiin.
Kuuntele: Dangerous
LUE LISÄÄ: Den Harrowin albumista ”Day by Day”
73. Tapani Kansa: Tässä ja nyt (1983)
Se siitä blogistin ”katu-uskottavuudesta”. Mutta Tapani Kansa nyt vain sattuu olemaan Suomen paras kevyttä musiikkia esittävä miessolisti. Olkoon kuka vaan mitä mieltä vaan hänen persoonastaan, mutta ääni on upea ja Retropopparin hyllystä löytyy lähes kaikki Tapsan studioalbumit. 1980-luvulta valitsin tämän. Upea, monipuolinen kokonaisuus.
Kuuntele: Meille muistot jää
72. Rick Astley: Whenever You Need Somebody (1987)
Rick Astleyn kasarialbumit eivät itse asiassa ole kokonaisuuksina niin täydellisiä, mutta kun puolet levyn biiseistä lähes on, niin ei häntä voi sivuuttaakaan.
Kuuntele: Together forever
LUE LISÄÄ: Rick Astleyn albumista ”Whenever You Need Somebody”
71. ZZ Top: Eliminator (1983)
Retropopparin musiikkimaku on niin monipuolinen, että kuuntelen sujuvasti kaikkea Tapani Kansasta ZZ Toppiin. Tosin ZZ Toppia jälleen veljen ansiosta. Bändi iski kyllä kovempaa, kuin muut broidin suosikit silloin 1980-luvulla, eikä vähiten musiikkivideoidensa ansiosta. Syntikat yhdistettynä rullaavaan boogieen ei ole paha yhdistelmä. Seuraavakin levy menetteli, mutta muuten ZZ Top ei pahemmin iske.
Kuuntele: Legs
70. Tina Turner: Private Dancer (1984)
Nämä 1980-luvun esikoisalbumit ovat hienoja juuri siitä syystä, että niille on koottu lauluja eri tahoilta ja siitä on syntynyt monipuolisia, kuuntelua kestäviä kokonaisuuksia. Tämä on ”esikoinen” siinä mielessä, että tästä Tinan sooloura lähti oikeasti käyntiin ja artisti itsekin piti levyä esikoislevynään.
Kuuntele: Private dancer
LUE LISÄÄ: Tina Turnerin albumista ”Private Dancer”
69. Paula Koivuniemi: Vie minut pois (1980)
Jos Tapani Kansa on paras suomalainen miessolisti, niin Paula Koivuniemi on paras nainen. Tälle hyvin tuotetulle hittiputkelle voi suomalaisesta iskelmähistoriasta hakea vertaistaan, mutta helposti se ei löydy. Vuosikymmenen alussa iskelmälevyjen tuotantoonkin vielä satsattiin.
Kuuntele: Meren taa
68. Soundtrack: Top Gun (1986)
Täydellisten kasarileffa-soundtrackien jatkumoa. Ikonista musiikkia, vaikka itse leffa ei yhtä kovaa minuun iskenyt kuin muihin aikalaisiini.
Kuuntele: Take my breath away (Berlin)
67. U2: The Unforgettable Fire (1984)
U2 kuuluu rockimman osaston edustajana bändeihin, joihin olen tutustunut yläasteella puolipakosti. Luokkakaverinihan kuuntelivat vain rockia, kun itse yritin salakuljettaa levykaupasta kotiin Duran Durania, Billy Oceania ja Dannya. Mutta tässä tapauksessa täytyy todeta, että hyvä että pakottivat. Muistan myös Bonon takatukan Live Aidissa.
Kuuntele: Pride (In the name of love)
66. Sharpe + Numan: Automatic (1989)
Gary Numan piti mahduttaa myös listalle, mutta vaikka fanitankin herraa kovasti ja nykypäivänä erittäin kovasti, niin hänen kasarialbuminsa eivät kokonaisuuksina nouse elämää suuremmiksi. Onneksi hän on tehnyt loistavan albumi Shakatak-yhtyeen Bill Sharpen kanssa. Tässä yhdistyvät molempien herrojen parhaat puolet. Levyä ei näy Spotifyssa, joten piti ottaa ihan CD hyllystä esiin, ja hyvältähän tämä kuulostaa yhä edelleen. Oli vaikea päättää, mikä olisi paras kappale?
Kuuntele: Turn off the world
65. Soundtrack: Flashdance (1983)
Ikonisista soundtrackeista kenties se kaikkein ikonisin? Paitsi omalta listaltani löytyy yksi vieläkin ikonisempi. Tässäkin tapauksessa leffa ei vedä vertoja musalle. Katsoin elokuvan hiljakkoin uudelleen ja se oli vielä huonompi kuin muistin.
Kuuntele: Maniac (Michael Sembello)
64. Danny: Ninja (1986)
Ei yhtään kannata ilkkua siellä. Dannyn ”Ninja”-albumi on loistavaa ”syntikkapoppia”. Herra itse mielellään hautaa koko levyn historiassaan, mutta ihan suotta. Albumihan ei sisällä ainuttakaan turhaa kappaletta.
Kuuntele: Romanssi
LUE LISÄÄ: Dannyn albumista ”Ninja”
63. Bananarama: Wow! (1987)
”Venus” oli huikea. Harmi, että se sisällytettiin muuten keskinkertaiselle albumille. Mutta onneksi Bananaraman tytöt yhdistivät voimansa Stock-Aitken-Watermanin kanssa kokonaiselle pitkäsoitolle. SAW tuntuu muutenkin olevan parhaimmillaan, kun biisinkirjoittamiseen on osallistunut heidän lisäkseen joku muukin.
Kuuntele: Love in the first degree
LUE LISÄÄ: Bananaraman albumista ”Wow!”
62. Kate Bush: Hounds of Love (1985)
Kasariteininä Kate Bushin tekotaiteellisena pitämäni huokailu ei liiemmälti sytyttänyt, mutta kuulijan varttuessa artistin hienous on avautunut paremmin.
Kuuntele: Running up that hill
LUE LISÄÄ: Kate Bushin albumista ”Hounds of Love”
61. Peter Gabriel: Peter Gabriel (”Melt”) (1980)
Tähän vähän sama, kuin Kate Bushiinkin. ”Sledgehammer” -musiikkivideo pyöri MTV:llä niin kovassa tehosoitossa, että meni 35 vuotta ennen kuin suostuin katsomaan sen uudelleen. Mutta sen myötä löysin vanhemman Gabrielin ja erityisesti tämän kolmannen samannimisen sooloalbumin, jonka kannessa artistin kasvot sulavat.
Kuuntele: I don’t remember
60. Meiju Suvas: Meiju (1982)
Tämä listahan ei sinänsä ole täysin objektiivinen, siinä mielessä että Meiju Suvaksen esikoinen olisi subjektiivisesti tarkasteltuna parempi äänite kuin Peter Gabrielin kolmas albumi. Se riippuu vähän päivästä. Tähän päivään Meiju sopi paremmin kuin Peter.
Kuuntele: Tuhma Annabelle
LUE LISÄÄ: Meiju Suvaksen albumista ”Meiju”
59. Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985)
Dingon kohdalla valinta oli helppo, sillä ”Kerjäläisten valtakunta” on kiistatta ja ehdottomasti bändin paras albumi. Ja pitihän 1980-lukua käsittelevälle listalle yksi Dingo saada. Itse asiassa huomasin myös, että tämä taitaa olla listani ainoa ns. ”Suomi-rock”-levy. Vai lasketaanko Miljoonasade? Erikoista, että yleensä vaikeaksi mielletty kakkoslevy onnistui näin hyvin. Neumannilla oli varmasti niin paljon biisejä, että kaikki eivät mahtuneet esikoiselle.
Kuuntele: Kerjäläisten valtakunta
58. Silent Circle: No. 1 (1986)
Sanokaa mitä sanotte, mutta Silent Circle on eurodiscobändeistä uskottavin – siis nimenomaan bändinä. Se ei ole mikä tahansa projekti, jolle tuottajat ovat kynäilleet biisejä. Ja tämä heidän ensimmäinen pitkäsoittonsa on jälleen kokoelma täydellisiä popbiisejä. Tuohon aikaan tutustuin moniin bändeihin ostamalla ihan sokkona kiinnostavan NÄKÖISIÄ levyjä. Silent Circlen ”Touch in the night” -singlen muistan poimineeni matkaan Aleksanterinkadun Musiikki-Fazerin sinkkuseinältä vain koska siinä oli niin hieno kansi. Niistä kansista usein näki minkä tyyppistä musiikkia levy sisältää.
Kuuntele: Anywhere tonight
LUE LISÄÄ: Silent Circlen albumista ”No. 1”
57. Communards: Red (1987)
Olin Jimmylle vähän vihainen, kun se jätti Bronski Beatin enkä ihan varauksetta suhtautunut ensimmäiseen Communards-levyyn. ”Don’t leave me this way” oli vähän ärsyttävä. Mutta tämä toinen albumi räjäytti pankin. Etenkin balladi ”For a friend” on yksi TOP-10-biiseistä kautta kaikkien aikojen ja vuosikymmenten.
Kuuntele: For a friend
56. Brother Beyond: Get Even (1988)
Stock-Aitken-Waterman avitti tämänkin poikaryhmä maineeseen ja kunniaan, kun ensimmäiset yritykset eivät ottaneet tuulta purjeisiinsa. Ja vaihteeksi vähän erilaisella saundilla! Järvenpään Casino-yökerhossa tätä tanssi aina eräs viehättävä neitokainen, jota ystäväni kanssa kutsuimme ”The Harder I Try -muijaksi”. Nykyään ”muija”-sanaa ei kai olisi soveliasta käyttää, mutta me emme tarkoittaneet pahaa.
Kuuntele: The harder I try
LUE LISÄÄ: Brother Beyondin albumista ”Get Even”
55. The Cars: Heartbeat City (1984)
Taas kerran niitä isoveljeni esittelemiä yhtyeitä. Tosi olisin varmasti ”Drive”-balladin vähän myöhemmin kuullut vaikka olisin perheen ainoa lapsi. Hieno albumikokonaisuus yhtyeeltä, johon tämän levyn lisäksi ole kovin tarkkaan tutustunut. Ehkä pitäisi ja koskaan ei ole liian myöhäistä?
Kuuntele: Heartbeat city
54. Wham!: Make It Big (1984)
Ensimmäinen pidempiaikainen tyttöystäväni, jonka kanssa ihan asuttiinkin yhdessä, oli kova George Michael fani. Hänelle ”Giorgios” edusti jonkin sortin täydellisyyttä. Olimme jo eronneet, mutta vaihdoimme vielä joululahjoja. Ostin hänelle Whamin ensimmäisen albumin ”Fantastic”, jota hän ei jostain syystä omistanut. Jos fanitetaan, niin pitää fanittaa kunnolla.
Kuuntele: Heartbeat
LUE LISÄÄ: Whamin albumista ”Make It Big”
53. Soundtrack: Beverly Hill’s Cop (1984)
Tämä oli kyllä sellainen tapaus niin elokuvana kuin soundtrackinakin, että pakkohan levy on listata. Soundtrack, joka sisältää huikean määrän loistavia hittejä.
Kuuntele: Axel F (Harold Faltermeyer)
52. Fleetwood Mac: Tango in the Night (1987)
”Little lies” oli yksi vuoden suurimmista hiteistä ja soi kyllästymiseen asti. Mikä siinä olikin että Suomessa tietyt kappaleet piti soittaa puhki, kun levyltä löytyisi monta muutakin helmeä. Tästä aiheesta pitäisi varmaan joskus kirjoittaa oma bloginsa.
Kuuntele: Seven wonders
51. Michael Jackson: Thriller (1982)
No myönnetään, että jonkinlainen kuriositeetti listalla se on tämäkin. Olisihan listani vähän outo, jos ei koko maailman myydyin albumi sisältyisi siihen. Ja itse asiassa levyhän on oikein hyvä ja seuraavakin levy oli oikein hyvä. ”Thrilleriin” tutustuin puolestaan isosiskon kautta, mutta en omani vaan kaverin siskon. Hän luukutti ”Thriller”-kasettia nonstoppina kun olin kaverilla kylässä. Muistoja herättää myös maineikkaan musiikkivideon ensiesitys Suomen televisiossa uuden vuoden yönä 1983-1984.
Kuuntele: Thriller
50. Anja Niskanen: Anja Niskanen (1985)
Taisin vähän rakastua, kun Niskasen Anja tepasteli TV-ruutuun Syksyn Sävel -kilpailussa vuonna 1985. Erityisesti rakastuin niihin Vesa Torpan syntikkasaundeihin ja rumpukoneisiin. Taidokkainta Suomessa kuultua syntetisointia. Jää Jori Sivonenkin kakkoseksi.
Kuuntele: Tää tunti vain
LUE LISÄÄ: Anja Niskasen albumista ”Anja Niskanen”
49. Fancy: Get Your Kicks (1985)
Fancy on kuningas – edelleen. Kuten Saksassa sanotaan ”King of Disco Fox”. Siellä tällaista vähän iskelmällistä eurodiscoa kutsutaan disco foxiksi. Minulle tämä on ihan puhdasta eurodiscoa – ei mitään foxia – ja jälleen niin monen loistavan debyyttilevyn joukossa tämäkin sisältää vain puhdasta kultaa.
Kuuntele: Chinese eyes
48. Sandra: The Long Play (1985)
Sandra oli 1980-luvulla sellainen hienostunut tuulahdus eurodiscomaailmassa. Aina niin maalattu ja laitettu ja erikoisiin asusteisiin sonnustautunut. Musiikkikin oli tyylikästä. Sandra kautta löysin myös hänen miehensä Cretun ja olen saanut elämääni paljon hyvää musiikkia.
Kuuntele: In the heat of the night
LUE LISÄÄ: Sandran albumista ”The Long Play”
47. London Boys: The Twelve Commandments of Dance (1988)
Tämäkin saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä nauruntyrskähdyksiä tai kulmakarvojen kohotteluja. Mutta naurakaa ihmeessä vaikka tärviölle! London Boys onkin hyväntuulista musiikkia, joka tarkoituskin on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Kyllä maailmaan naurua mahtuu. Ja nämä biisit. Toinen toistaan tarttuvampia! Ja kestävät kuuntelua. Kuuntelin tätä listaa rustatessani albumin taas kerran alusta loppuun läpi.
Kuuntele: Requiem
LUE LISÄÄ: London Boysin albumista ”The Twelve Commandments of Dance”
46. Soundtrack: Scarface (1983)
Minun 40-vuotis synttäreiden visassa (15 vuotta sitten) oli kysymys, mikä on Tonyn mielestä maailman paras elokuva. Vain paras kaverini tiesi, että se on ”Scarface”. Monet veikkailivat James Bondeja. Mutta tämä se on ja Giorgio Moroderin musiikki tekee siitä vieläkin täydellisemmän.
Kuuntele: Scarface (Push it to the limit) (Paul Engemann)
45. Modern Talking: The 1st Album (1985)
Montakohan kertaa olen jo maininnut, että esikoislevyissä on jotain outoa taikaa. Modern Talking laittoi myös samoihin kansiin kaikki Dieter Bohlenin parhaat sävelmät. Tästä oli suunta vain alaspäin. Erityisesti levy tuo mieleen ysiluokan luokkaretken. Sillä bussimatkalla ei muistaakseni kuunneltu muita levyjä kuin tätä.
Kuuntele: Do you wanna
LUE LISÄÄ: Modern Talkingin albumista ”The 1st Album”
44. Blue Mercedes: Rich and Famous (1988)
Tälle listalle on siis päätynyt albumit, joita minä olen kuunnellut eniten. Jotkut jopa puhki. Kirjaimellisesti. Niin että olen joutunut ostamaan uuden kappaleen hyllyyni. Tässä yksi niistä.
Kuuntele: Love is the gun
43. Eight Wonder: Fearless (1988)
En muista missä ohjelmassa, mutta jossain Eight Wonder tupsahti varoittamatta meidän telkkariin kappaleella ”Stay with me”. Olin saman tien myyty Patsy Kensitin pikkutuhman karisman edessä. Se kohta, jossa hän nostaa jalkansa ylös kylpyammeessa. Sen jälkeenhän tuli jos jonkinlaista julkaisua ja tuo ”Stay with me” ei edes päässyt mukaan alkuperäiselle LP-painokselle. Onneksi olin ostanut sen jo singlenä ja olihan pitkäsoitolla kymmenen muuta hyvää biisiä.
Kuuntele: When the phone stops ringing
LUE LISÄÄ: Eight Wonderin albumista ”Fearless”
42. Donna Summer: Another Place and Time (1989)
Parasta mitä Stock-Aitken-Waterman sai aikaan. Donnakin laulaa niin sielukkaasti, että menee vieläkin kylmät väreet. Erikoinen fakta: ”This time I know it’s for real” soi Retropopparin häävalssina. Aika erikoinen valinta, eikö?
Kuuntele: The Only one
41. ABBA: Super Trouper (1980)
Isäni osti paljon levyjä, mutta suurin osa niistä oli skeidaa. Pääasiallinen ostopaikka kun oli Valintatalo. Mutta jostain hänen levyhyllyynsä päätyi se Abban kokoelma, jossa on sellainen sinisävyinen piirretty kansi. Siitä lähtien Abba on ollut osa elämääni ja tämä on heidän hienoin levykokonaisuutensa. Kuuntelen tämän jokaisena Uuden vuoden aattona, koska levyltä löytyy kappale ”Happy new year”.
Kuuntele: The Winner takes it all
LUE LISÄÄ: ABBAn albumista ”Super Trouper”
40. Alison Moyet: Alf (1984)
Yazoo oli kova juttu jo tuoreeltaan, mutta Alisonin soolodebyytin fantastisuus valkeni vasta vartuttuani. Olin aikoinani jopa ihan pettynyt, että tuommoista musaako tuo Alison alkoi tehdä. Voi jopa olla että tykästyin ensin heppoisempaan ”Raindancing”-levyyn ennen kuin antauduin tälle ja nykyään ”Alf” on rakas albumikokonaisuus.
Kuuntele: All cried out
LUE LISÄÄ: Alison Moyetin albumista ”Alf”
39. Queen: A Kind of Magic (1986)
Queen vakuutti paikkansa suosikkieni joukossa Live Aid -konsertissa, jota tietenkin katselin koko lauantain suorana lähetyksenä. Tämä oli ensimmäinen Queen-albumi, jonka sitten ostin heti sen ilmestyttyä ja siinä ihastutti kokonaisuuden monipuolisuus. Bändin jokainen jäsen oli tuonut levylle oman kädenjälkensä. ”The Works” oli toinen vahva vaihtoehto listalle, mutta kyllä tämä on kokonaisuutena vahvempi.
Kuuntele: Who wants to live forever
38. David Bowie: Scary Monsters and Super Creeps (1980)
Bowien ”Let’s Dance” ei oikein koskaan ole tähän osoitteeseen osunut eikä uponnut. ”Cat People”-tunnaristakin sillä on ihan pliisu versio. Mutta ”Scary monstersissa” on jotain taikaa.
Kuuntele: Ashes to ashes
LUE LISÄÄ: David Bowien albumista ”Scary Monsters and Super Creeps”
37. Sisters of Mercy: First and Last and Always (1985)
No olisiko Retropopparin TOP-40 riittävän katu-uskottava? Harha-askeleet iskelmämaailmaan ja soundtrack-sillisalaatit jäivät jo alemmille sijoille. Minussa asuu popparin lisäksi myös pieni tummanpuhuva gootti. Jossain vaiheessa nuoruutta kuuntelin enimmäkseen synkempää musiikkia ja pukeuduin mustiin. Olin jopa niin pelottava, että veljenpoikani pelkäsi minua parikolmevuotiaana ja velipoika torui ”Onko pakko aina pukeutua mustaan?”
Kuuntele: Walk away
LUE LISÄÄ: Sisters of Mercyn albumista ”First and Last and Always”
36. Dead or Alive: Youthquake (1985)
Ehkä yksi eniten kuuntelemistani albumeista. Taisin jo julistaa Donna Summerin parhaaksi Stock-Aitken-Waterman-tuotannoksi, mutta unohdin että tämäkin tulee samalta tehtaalta. Mutta biisit ovat bändin omia! Täydellinen paketti.
Kuuntele: I wanna be a toy
LUE LISÄÄ: Dead or Aliven albumista ”Youthquake”
35. Prince and the Revolution: Purple Rain (1984)
Prince oli kasarilla ja vähän ysärilläkin jopa jonkinlainen punainen vaate minulle. En vain tykännyt. En sitten millään. Mutta ihminen kasvaa ja viisastuu ikääntyessään. ”Purple Rain” on upea kokonaisuus hienoja lauluja ja artistilta löytyy sellaisia paljon muitakin.
Kuuntele: When doves cry
34. Sade: Diamond Life (1984)
Sade ei ehkä ollut nuorelle, tulevalle Retropopparille se kuumin kuppi teetä vuonna 1984, mutta ”Smooth operator” sykähdytti jollain salakavalalla tavalla. Sellaisella jolla ei olisi pitänyt. Useaan kertaan mainittu isoveljeni toi katsottavaksi sekalaisen kokoelman VHS-kasetille nauhoitettuja musiikkivideoita, jolla oli myös Sade. Samalla kasetilla oli lisäksi ainakin ”Two tribes”, ”You think you’re a man” ja ”Eyes without face”. Maailmani laajeni jälleen.
Kuuntele: Smooth operator
LUE LISÄÄ: Saden albumista ”Diamond”
33. Yazoo: Upstair’s at Eric’s (1982)
Silloin kun Depeche Mode iski, niin sitähän sitten piti etsiä kaikki aiheeseen liittyvä. Yazoo löytyi vähän jälkijättöisesti. Vuonna 1982 en päässyt käsiksi ”Don’t gon” tai ”Only youn” hienouteen tuoreeltaan.
Kuuntele: Goodbye 70’s
LUE LISÄÄ: Yazoon albumista ”Upstair’s at Eric’s”
32. Visage: Visage (1980)
Tätä levyä voisi pitää ehkä jonkinlaisena uusromantiikan oppikirjaesimerkkinä. ”Fade to grey” tuo aina mieleen Hyvinkään Upstair’s Clubin New Romantic -illat, joissa toimin toisena DJ:nä.
Kuuntele: Fade to grey
LUE LISÄÄ: Visagen albumista ”Visage”
31. Bronski Beat: The Age of Consent (1984)
Bronski Beat oli vuonna 1984 myös hyvin opettavainen yhtye. Opin nimittäin suvaitsevaisuutta. Ja onhan ”Smalltown Boy” klassikko. Kappaleen musiikkivideo oli myös siinä mielessä jännä, että vaikka katseltiin sitä poikaporukalla niin kukaan ei naureskellut siinä näkyville homoteemoille. Pikemminkin vakavoituivat.
Kuuntele: Smalltown boy
LUE LISÄÄ: Bronski Beatin albumista ”The Age of Consent”
30. Frankie Goes to Hollywood: Welcome to the Pleasuredome (1984)
”Two tribes” tuli tosiaan tutuksi aiemmin mainitsemaltani musavideokokoelmakasetilta ja olihan se video aikanaan raju ja pysäyttävä. ”Two tribes” on myös niitä kappaleita, jotka menevät listoillani kaikkien aikojen TOP-Kymppiin. Sitten kun siihen päälle lisätään vielä ”Relax” ja ”The Power of love”, niin voiko tämän albumin sivuuttaa? Ei voi, vaikka tuplalevyratkaisun ja lukuisien coverbiisien vuoksi joskus tekisi mieli niin tehdäkin.
Kuuntele: Two tribes
LUE LISÄÄ: Frankie Goes to Hollywoodin albumista ”Welcome to the Pleasuredome”
29. George Michael: Faith (1987)
Tässä taas yksi pitkäsoitto, jonka jokainen raita voisi olla hitti. Hetkonen. Niinhän ne melkein ovatkin. Ja ne pari albumiraitaa, eivät nekään ole huonoja. Harmi se oli sitten George Michaelin kohdalla siinä.
Kuuntele: Faith
LUE LISÄÄ: George Michaelin albumista ”Faith”
28. Madonna: Like a Virgin (1984)
Madonna tanssahteli gondolin kannella elämääni Hittimittarissa 31.1.1985. Siitä sitten seuraavana päivänä jälleen levykauppaan asioimaan.
Kuuntele: Dress you up
LUE LISÄÄ: Madonnan albumista ”Like a Virgin”
27. Ultravox: Vienna (1980)
”Vienna” on kaikessa kolkossa komeudessaan kenties sellainen uusromantikkojen ultimate balladi. Toimii paljon paremmin utuisessa yökerhossa, kuin kirkkaassa päivänvalossa Live Aid Stadionilla. Ultravox vakiinnutti saman tien paikkansa sydämessäni ja kyllä tämä ensimmäinen Midge Uren kanssa tehty pitkäsoitto on kokonaisuutena paras. ”Lament” (1984) olisi ehkä toinen vaihtoehto.
Kuuntele: Vienna
LUE LISÄÄ: Ultravoxin albumista ”Vienna”
26. Classix Nouveaux: La Verité (1982)
Classix Nouveaux oli sellainen suomalaisten suosikki, kun media uskotteli meille että kyseessä on kansainvälisesti suosittu brittibändi. Vaikka orkesteri olikin suosittu vain Suomessa. Mutta ei se haittaa. Sehän on brittien menetys. Puhunkohan ihan läpiä päähäni jos väitän että he olisivat esiintyneet jossain Hyvinkäälläkin?
Kuuntele: Never again
LUE LISÄÄ: Classix Nouveauxin albumista ”La Verité”
25. Soft Cell: Non-Stop Erotic Cabaret (1981)
Soft Cell ei kai olisi halunnut tulla leimatuksi mihinkään new wave aaltoon, mutta mitäs se sitten oli jos tekivät 1980-luvun alussa syntikkapoppia. No oli Marc Almondilla ehkä vähän avantgardistisempi ote asioihin. Harmi, että hänen soololevynsä ”Tenement symphony” tehtiin vasta 1990-luvun puolella – se olisi listoillani erittäin korkealla.
Kuuntele: Say hello, wave goodbye
LUE LISÄÄ: Soft Cellin albumista ”Non-Stop Erotic Cabaret”
24. Simple Minds: Once Upon a Time (1985)
Simple Minds on sellainen peruskivi, että sitä vain kuuluu fanittaa. Ei silleen täpöllä, että kuolaisit Jim Kerrin perään, mutta kohteliaasti levyjä keräillen ja niitä arvostavasti kehuen. ”Don’t you (Forget about me)” biisiä orkesteri halveksui 1980-luvulla ja sitä ei otettu saman vuoden albumillekaan mukaan. Se olisi tietenkin ollut kuuntele-kappaleeni.
Kuuntele: All the things she said
23. The Psychedelic Furs: Midnight to Midnight (1986)
Ystäväni levyhyllystä bongattua. Muuten olisi saattanut Psychedelic Fursit jäädä noteeraamatta, kuten varmaan monilta muiltakin suomalaisilta. Bändin saundi kehittyi vuosikymmenen saatossa valtavin harppauksin. Myös ”Mirror Moves” (1984) ja ”Book of Days” (1989) ovat vahvoja albumeja.
Kuuntele: Shadow in my heart
22. Roxy Music: Avalon (1982)
Ehkä hyllyni tyylikkäin albumi. Niin hienostunut, että tekee mieli nostaa pikkurilli pystyyn tätä kuunnellessa. Bryan Ferryssä on jotain kiehtovaa karismaa ja haluaisin kovasti pitää Roxy Musicista vielä laajemminkin. Siitä 1970-luvun Roxy Musicista. Olen oikein yrittämällä yrittänyt, koska se olisi niin coolia olla Roxy Music -fani, mutta sydän sanoo toisin.
Kuuntele: Avalon
21. Culture Club: Colour by Numbers (1983)
1980-luvun alussa en vielä päässyt Culture Clubista kunnolla jyvälle. Ysiluokalla muuan tyttö piti bändistä esitelmän ja katsoimme aiheelliseksi ilkkua hänelle. Vuonna 1986 ostin jo salaa yhtyeen uusimman levyn ja sen jälkeen sitten ne aiemmin ilmestyneetkin. Kai se oli Boy George joka vierotti? Ja on oikeastaan edelleenkin. Kuuntelen sujuvasti, mutten pidä persoonasta.
Kuuntele: Victims
LUE LISÄÄ: Culture Clubin albumista ”Colour by Numbers”
20. Howard Jones: Human’s Lib (1984)
Kaveria käy syyttäminen Howard-fanituksestakin. Hän oli niin kova fani, että hiuksetkin piti leikata samaan malliin kuin Howardilla ensilevyn aikoihin. Siis minä leikkasin. Jonesin kaksi ekaa levyä ovat kyllä melkein taidetta. Niin hienosti toteutettua poppia.
Kuuntele: What is love?
LUE LISÄÄ: Howard Jonesin albumista ”Human’s Lib”
19. The Cult: Love (1985)
Vielä vuosikymmenen alussa irvailimme yhden kaverin kanssa kolmannelle, kun hän kuunteli ”Culttia ja Curee”. Hymy hyytyi, kun pääsin tutustumaan tähän albumiin.
Kuuntele: She sells sanctuary
18. The Damned: Phantasmagoria (1985)
The Damnedin fanituksen kanssa jäinkin sitten melko lailla yksin. Se on täysin oma löytöni, jota en sitten saanut markkinoitua kenellekään kaveripiirissäni. Heiltä ei kyllä tälle listalle ollut tyrkyllä mitään muita levyjä kuin tämä. Levyn kansi on muuten goottikauden upein.
Kuuntele: The Shadow of love
17. The Cure: Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me (1987)
Lopulta kun ymmärsin Curen hienouden, aloitin tutustumisen ”Standig on a beach” -kokoelmasta ja sen jälkeen edellisestä ”The Head on the door” -albumista ja sitten kauppoihin tulikin tämä. Ei mikään helpoin tapa jatkaa tutustumista, mutta kun tarpeeksi teki töitä, alkoi ymmärtää miksi levystä tehtiin tupla.
Kuuntele: How beautiful you are
16. OMD: Architecture & Morality (1981)
Totta kai OMD pitää ottaa mukaan parhaiden kasarialbumien listalle, vaikka heidän paras levykokonaisuutensa taitaa olla ”The Best of OMD”. Pohdintaa aiheutti vain, että mikä levy otetaan. Päädyin sitten tähän kenties yleisestikin arvostetuimpaan, mutta oma ehdoton studioalbumi-suosikkini ”Sugar Tax” on ysärin puolelta.
Kuuntele: Souvenir
LUE LISÄÄ: OMD Retropopparin Levymittarissa
15. Erasure: The Circus (1987)
Erasuren kakkoslevy on varmasti yksi TOP-5-kuunnelluimpia levyjäni. Se iski aikoinaan juuri oikeaan momentumiin. Osaan kiekon varmasti ulkoa etu- ja takaperin ja nykyään hyllystäkin löytyy useampi erilainen painos levystä – mikä on minulle harvinaista.
Kuuntele: Hideaway
LUE LISÄÄ: Erasuren albumista ”The Circus”
14. Spandau Ballet: True (1983)
Spandaun kokoelman ilmestyessä vuonna 1985 julistin kaikkialla sen olevan ”maailman paras bändi” ja rustasin sen tietenkin TOP-listani ykköseksi. Ja onhan se sitä edelleenkin. Sydämessäni on jonkinlainen pehmeä kohta Spandau Balletille eikä vähiten laulaja Tony Hadleyn jylhän karisman ja upean lauluäänen ansiosta. Myös seuraava albumi ”Parade” on viiden tähden levy.
Kuuntele: Gold
LUE LISÄÄ: Spandau Balletin albumista ”True”
13. Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine (1989)
Kuvittelin että Nine Inch Nailsin ensilevy on suurin piirtein rankinta, mitä pystyn kuuntelemaan. Ja kyllähän ”March of the pigs” ensikuuntelulla hämmensikin, tykästyin silti myöhempiinkin tuotoksiin. Tässä on kuitenkin se esikoislevyn kuuluisa kultareunus yllä ja biisit ovat melodisia ja valikoima on monipuolinen.
Kuuntele: Sin
12. Kim Wilde: Teases & Dares (1984)
Kim Wilde on kiistaton naisartistien ykkönen kautta musiikkihistorian. Hänen kauneutensa ja ihana lauluäänensä ei ole mitään hänen upeaan musiikkiinsa verrattuna. Listalle olisi voinut päätyä mikä vain hänen kasarilevyistään (paitsi ehkä epätasainen ”Another Step”). ”Close” on hyvin lähellä. Heh heh. Mutta kai se on tämän levyn saundit, mitkä veivät tällä kertaa voiton.
Kuuntele: The Touch
LUE LISÄÄ: Kim Wilden albumista ”Teases & Dares”
11. A-ha: Hunting High and Low (1985)
Olin levyn julkaisun aikoihin ammattikoulussa opiskelemassa niin naisvaltaista alaa, että olin luokan ainoa poika. Ja siten tietenkin myös musiikki- ja elokuvavastaava (kyllä, meillä oli luokassa tv ja videot). A-ha kolahti kovaa ja lainasin älppäriä vuorotellen melkein jokaiselle luokan tytölle. Purskahdimme nauramaan ääneen, kun yksi tytöistä palasi levyn kasetille äänitettyään aamulla kouluun ja totesi kaikkien biisien olevan ihan samanlaisia. Kuuntelikohan hän levyä lainkaan?
Kuuntele: The Sun always shines on T.V.
LUE LISÄÄ: A-han albumista ”Hunting High and Low”
10. Johnny Hates Jazz: Turn Back the Clock (1988)
Tämäkö muka näin korkealla? No kyllä! Esikoislevyn kultareunus kiertää tätäkin kiekkoa ja biisivalikoima ei vain lähentele täydellisyyttä. Se on täydellinen. Siihen se tämän bändin loru sitten loppuikin. Olen kyllä hankkinut myöhemmätkin tuotokset, mutta samaa kosketusta niissä ei ole.
Kuuntele: Turn back the clock
LUE LISÄÄ: Johnny Hates Jazzin albumista ”Turn Back the Clock”
9. New Order: Technique (1989)
New Orderin tai Joy Divisionin ansioita ei millään muotoa käy kiistäminen, mutta albumien tekeminen ei ollut heidän ominaisin juttunsa. Ennen ”Techniqueta” siis. Onneksi tekivät tämän vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista, niin sain New Orderia mukaan listalle. Toinen hyvä albumikokonaisuus ”Republic” menee jo 1990-luvun puolelle.
Kuuntele: Vanishing point
8. The Human League: Dare (1981)
Tässä on myös yksi sen sortin hittiputki, että huh hah hei ja hellurei ja hellät tunteet. Ja olen laulaja Phil Oakeyn kanssa samaa mieltä siitä, että ”Don’t you want me” on täytebiisi. Ei kuitenkaan niin huono, etteikö sitä voisi hyvällä omalla tunnolla kasaridiskossa soittaa. Kaikki muu tällä levyllä menee kuitenkin sen edelle. Tähän jäivät myös The Human Leaguen albumionnistumiset.
Kuuntele: Darkness
LUE LISÄÄ: The Human Leaguen albumista ”Dare”
7. Talk Talk: It’s My Life (1984)
Käsittämätöntä ettei Talk Talkista tullut koskaan sen suurempaa. Tämä levyhän on ihan järjen vastainen hittiputki. Ehkä siinä oli jokin ristiriita jo silloin muusikoiden taiteellisten ambitioiden ja kaupallisuuden rajamailla? Minun korvilleni se tekee vain hyvää, mutta yhtye itse kai halusi jotain muuta. Tekisi niin mieli laittaa ”Such a shame” parhaaksi biisiksi, koska se on – yksi maailman parhaista biiseistä – mutta laitetaan nyt toinen täky ihan kuriositeetin vuoksi. Myös bändin esikoislevy on hyvä, mutta ei vedä vertoja tälle.
Kuuntele: Renee
LUE LISÄÄ: Talk Talk Retropopparin Levymittarissa
6. Duran Duran: Rio (1982)
Duran Duran on yksi rakkaimmista bändeistä. Sanoisin fanittaneeni kaikilta salaa ostamastani kolmoslevystä (1983) lähtien ja jälleen oli ongelma, mikä albumi otetaan mukaan tähän listaan. Kaikki ovat niin erilaisia ja omalla tavallaan hyviä. ”Rio” vei nyt kokonaisuutena voiton tällä kertaa.
Kuuntele: Hold back the rain
LUE LISÄÄ: Duran Duranin albumista ”Rio”
5. Alphaville: Forever Young (1984)
Alphaville mielletään esimerkiksi Britanniassa ”yhden hitin ihmeeksi”, mikä on suuri loukkaus yhtyettä ja meitä faneja kohtaan. Sehän on brittien häpeä kun eivät ymmärrä ostaa hyviä levyjä. Alphavillen kasarilevyt ovat sellainen kolmikko, joilta ei juuri heikkoja lenkkejä löydy. Eikä myöhemmässäkään tuotannossa ole mitään vikaa. Usko pois, sitä on ehkä enemmän kuin luulitkaan.
Kuuntele: Forever young
LUE LISÄÄ: Alphavillen albumista ”Forever Young”
4. Depeche Mode: Music for the Masses (1987)
Jälleen oltiin isojen kysymysten äärellä. Mikä Depeche Mode albumi otetaan listalle. Kyseessähän on yksi elämäni tärkeimmistä bändeistä, jota olen eniten nähnyt livenäkin. Itse asiassa huomasin että olen nähnyt tämän listan TOP-6-artistit livenä ja loput haluaisin ehdottomasti nähdä. Talk Talkin tapauksessa se ei valitettavasti ole enää mahdollista. Deppareiden ”World Violence”-kiertueen Tukholman keikka on paras näkemäni konsertti. Valitsin nyt listalle tämän levyn koska tässä vaiheessa fanitukseni oli ehtinyt jo rakentua kliimaksiinsa ja levy on ensimmäinen uutuushyllystä nappaamani Depeche Mode -albumi. Biisiksi olisin ehdottomasti valinnut ”Strangelove”-singleversion, mutta albumilla on erilainen – ei aivan niin loistava – versio.
Kuuntele: The Things you said
LUE LISÄÄ: Depeche Moden albumista ”Music for the Masses”
3. Pet Shop Boys: Actually (1987)
Tärkeät bändit osa 10 vai moneskohan se jo on. Nähty on kuitenkin monta keikkaa ja hyllyyn on hamuttu levyt special edition painoksina. Näitä poikia fanitin heti ”West end girlistä” lähtien ja esikoislevy ”Please” on varmasti yksi kuunnelluimmistani. Muistan päivän jolloin ostin levyn ja vain kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin sitä. Käänsin vain vinyylin puolta ja taas mentiin. ”Actually” pisti kuitenkin vielä siitäkin paremmaksi.
Kuuntele: Kings cross
LUE LISÄÄ: Pet Shop Boysin albumista ”Actually”
2. Tears for Fears: Songs From the Big Chair (1985)
Keikoista puheenollen, Tears for Fears on ensimmäinen ison kansainvälisen bändin keikka jonka olen nähnyt. Siitä alkoikin sitten oikea konserttivillitys ja pyrin paikan päälle aina kun joku kiinnostava artisti saapui Suomeen. Tears for Fears esiintyi Helsingissä kolmoslevyn kiertueellaan, mutta vaikka sekin levy on hyvä, on tässä kyseessä yksi pop-historian suurista klassikoista. Olin jotenkin mainoksen uhri, kun levyä mainostettiin telkkarissa vaikka bändi oli Suomessa silloin melko never heard -osastoa.
Kuuntele: Head over heels
LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumista ”Songs from the Big Chair”
1. ABC: The Lexicon of Love (1982)
Jep. ABC:kin on nähty konsertoimassa ja itse asiassa kiertueella, jolla esitettiin juuri tämä kaikkien aikojen paras pop-albumi kokonaisuudessaan livenä. Kai tähän levyyn kiteytyy kaikki mitä minä rakastan musiikissa. Upea laulaja. Isot orkesterit. Naseva tuotanto. Tarttuvat melodiat. Tyylikkyys. Tässä se kuitenkin on. Levy josta voisin varmasti sanoa, että rakkauteni koko pop-musiikkia kohtaan myös alkoi.
Kuuntele: All of my heart
LUE LISÄÄ: ABC:n albumista ”The Lexicon of Love”
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti