1980-luvun alku ja kolme kaverusta Lontoosta, Sara Dallin, Siobhan Fahey ja Keren Woodward, perustivat bändin. Sara ja Keren tunsivat toisensa jo lapsuudesta ja Sara tutustui Siobhaniin opiskeluaikoina. Tytöt olivat vähällä päätyä asumaan taivasalle, mutta yllättäen he tutustuivat eräällä klubilla Paul Cookiin, joka tarjosi majapaikaksi Sex pistols -yhtyeen entisen treenikämpän Charing crossin alueelta. Siellä kimmat elelivät ja lauleskelivat ja syntyi ensimmäinen demonauhakin, cover-versio Black blood -bändin swahilinkielisestä kappaleesta ”Aie a mwana”. Pikkuruinen Demon records julkaisi levyn, josta tuli kiinnostusta herättävä ungerground-hitti. Sen myötä myös isompi London records -levy-yhtiö innostui triosta ja 11 vuotta jatkuva kumppanuus oli syntynyt. Näin Bananarama oli saanut alkunsa.
Kolme hyvin menestynyttä studioalbumia myöhemmin pääsemme vuoteen 1987 ja tyttöjen neljänteen albumiin ”Wow!”. Vuonna 1986 Bananarama breikkasi maailmanlaajuisestikin ”Venus” -coverillaan, jonka tuotantopuolesta vastasi 1980-luvun lopun menestynein brittiläinen tuotantotiimi Stock-Aitken-Waterman. Sinkku nousi jopa Yhdysvaltain listan ykköseksi – saavutus, jota he eivät koskaan tehneet kotimaassaan. Vuoden 1986 albumi ”True confessions” sisälsi ”Venuksen” lisäksi kuitenkin vain yhden Stock-Aitken-Waterman -rallin, joten levy-yhtiö London records vaati seuraavan pitkäsoiton olevan kauttaaltaan S-A-W-tuotantoa. Prosessista ei tullut helppo, mutta lopputuloksesta tuli ikimuistoinen ja menestyksekäs.
Kaikki projektin osapuolet – Bananaraman kolme tyttöä sekä tuotantotiimin kolme herraa – ovat myöhemmin avoimesti todenneet, että levyn kirjoitus- ja tuotantoprosessit olivat täynnä erimielisyyksiä. Suurimmat suukovut syntyivät sanoituksista. Kaiketi nämä taiteilijoiden yhteentörmäykset aiheuttivat kuitenkin osaltaan sen, että materiaalista syntyi niin poikkeuksellisen erinomaista. Matt Aitken on sanonut, että albumi kuuluu Stock-Aitken-Waterman -tuotannon TOP-3 parhaimpiin tuotoksiin. Matt Aitken ja Mike Stock olivat tottuneet kirjoittamaan hittejä studiollaan kahdestaan ja sisään silloin tällöin pelmahtaneet räväkät lontoolaismimmit nostivat niskavilloja pystyyn. Aitken on todennut, että ”he tulivat piipahtamaan, kuin olisivat käyneet hammaslääkärissä”. Bananaramalla oli kuitenkin mukanaan pitkä lista sanoitusideoita ja potentiaalisia biisinnimiä. Tuottajalegenda on kertonut, että kiinnostava aihe on jo miltei sama, kuin 50 prosenttia biisistä olisi jo tehty.
Bananarama – I heard a rumour (musiikkivideo)
Ensimmäinen kypsä yhteistyön hedelmä oli kappale ”I heard a rumour”, joka julkaistiin singlenä kesäkuun lopulla 1987. Kiekko nousi Britannian listalla sijalle 14, mutta Yhdysvalloissa jopa sijalle 4. Albumia saatiin odottaa syyskuulle asti. Lehtimainosten perusteella ”Wow!” oli lyhenne lauselmasta ”Wild or what!”, mutta aikojen saatossa levy tunnetaan parhaiten vain tällä lyhennetyllä nimellään. Toisena singlelohkaisuna pitkäsoitolta irrotettiin kappale ”Love in the first degree”, joka oli syntynyt tekijöiden mukaan Motown-hengessä. Laulu oli levymoguli Pete Watermanin mielestä levyn paras ja hän suorastaan rukoili, että se on pakko irrottaa singleksi. Sinkusta tulikin Bananaraman kaikkien aikojen myydyin 7-tuumainen Britanniassa ja se sijoittui korkeimmillaan listalla kolmanneksi eli se jakoi trion kolme vuotta vanhan listasijoitusennätyksen ”Robert De Niro’s waiting” -sinkun kanssa. Single ilmestyi kolme viikkoa albumin julkaisun jälkeen ja on spekuloitu, että jos se olisi julkaistu ennen levyä, ei ykkössijakaan olisi ollut mahdoton.
Bananarama – Love in the first degree (musiikkivideo)
Bananarama – Love in the first degree (Brit Awards esitys)
Vaikka ”Wow!” -albumi ei koskaan noussut Britannian albumilistan sijaa 26 korkeammalle, on se edelleen Bananaraman myydyin albumi siellä. Puolen vuoden listajuoksullaan levy toi tytöille ensimmäisen brittiläisen kultalevyn. Yhdysvalloissa albumi ei menestynyt hääppöisesti, mutta Australiassa se nousi jopa listaykköseksi. Suomessa ”Wow!” viihtyi albumilistalla kahdeksan viikkoa ja oli korkeimmillaan sijalla 11. Yhdysvalloissa toisena sinkkuna julkaistiin avausraita ”I can’t help it”, joka ei herätellyt ostavaa yleisöä. Samoin kävi Britanniassa, jossa kappale pantiin ulos kolmantena sinkkuna. Levy oli parhaimmillaan sinkkulistan sijalla 20. Bananaramasta oli joka tapauksessa tullut helposti lähestyttävä ja kaupallinen popryhmä eli juuri sellainen, johon Siobhan Fahey ei halunnut koskaan kuulua. Hän tunsi olevansa osa Stock-Aitken-Watermanin liukuhihnatuotantoa ja jätti yhtyeen helmikuussa 1988. Viimeinen yhteisesiintyminen tapahtui Brit Awards -gaalassa, jossa Bananaraman ”Love in the first degree” oli ehdolla vuoden parhaaksi singleksi.
Bananarama – I can’t help it (musiikkivideo)
”Wow!” -albumin materiaalia voi kautta linjan kuvata yhdellä sanalla: ”Vau!”. Singlehittien rinnalla muut kappaleet eivät kalpene. Kuuntele vaikka huippuballadi ”Once in a lifetime” tai Miami-saundeja ryöstävä ”Some girls”. Matt Aitkenin henkilökohtainen suosikki on ”Bad for me” ja häpeilemättömän materialistinen ”Strike it rich” olisi sekin voinut olla singlelohkaisu. Neljänneksi sellaiseksi päätyi kuitenkin perinteisempi Stock-Aitken-Waterman -vauhtiraita ”I want you back”. Kappaleen synty oli kuitenkin yksi levyn vaikeimmista. Se oli alunperin nimeltään ”Reason for living”, mutta Bananaraman tytöt kieltäytyivät laulamasta tekstiä. ”I want you backin” singleversio julkaistiin vasta huhtikuussa 1988 ja vieläpä uutena äänityksenä. Sillä Siobhan Faheyn äänen korvaa Bananarama-trion uusi jäsen Jacquie O’Sullivan. Levy iski uudelleen hittisaumaan ja nousi Brittilistan TOP-5:een.
Bananarama – I want you back (musiikkivideo)
Kahdeksan ”Wow!” -levyn kymmenestä raidasta on krediiteissä merkitty Dallin/Fahey/Woodward/Stock/Aitken/Waterman -kuusikon tekemiksi. Alkuperäisellä masterilla yksi raidoista oli yhdeksäs yhteistyön tulos ”Mr Sleaze”, joka on eräänlainen jamittelu tai jatko-osa Stock-Aitken-Watermanin omalle ”Roadblock” -sinkulle. Viime hetkillä se korvattiin cover-versiolla The Supremes -tyttöyhtyeen myöhemmän, vähemmän tunnetun aikakauden kappaleesta ”Nathan Jones”. Myös ”Nathan Jones” levytettiin Bananaraman uudella kokoonpanolla uusiksi osaksi heidän tulevaa kokoelmalevyään. ”Mr Sleaze” olisikin kuulostanut vähän täyteraidalta ja se päätyi ”Love in the first degree” -sinkun b-puoleksi. Toinen ulkopuolisten kirjoittama kappale oli ”Come back”, jonka tekijät Nick Trevisick ja Richard Feldman olivat Siobhanin ja hänen Eurythmics -bändistä tutun aviomiehensä Dave Stewartin ystäviä ja joiden kanssa yhteistyö jatkui Siobhanin tulevassa Shakespeare’s sister -projektissa.
Bananarama – Nathan Jones (musiikkivideo)
Bananarama – Love, truth and honesty (musiikkivideo)
Bananaraman kumppanuus Stock-Aitken-Waterman -tuotantotiimin kanssa jatkui vielä vielä uudella singlellä ”Love, truth and honesty”, joka ei Britanniassa noussut sinkkulistan sijaa 23 ylemmäs, mutta Suomessa aina ykköseksi asti. Sinkulla markkinoitiin Bananaraman kokoelma-albumia ”The greatest hits collection”, joka sekin nousi Suomessa ykköseksi ja aina kultalevyksi asti. Britanniassa kokoelma nousi syksyllä 1988 listan kolmoseksi ja myi kolminkertaista platinaa. Tämänkin rupeaman jälkeen ovat Banaraman tytöt ja S-A-W:n pojat mahtuneet samaan studioon, vaihtelevasti ja osittain. Siobhan hänkin palasi vuonna 2017 alkuperäisen Bananarama-trion riveihin nostalgiakiertueelle.
Kappalelista:
1. I can’t help it
2. I heard a rumour
3. Some girls
4. Love in the first degree
5. Once in a lifetime
6. Strike it rich
7. Bad for me
8. Come back
9. Nathan Jones
10. I want you back
Lähteet:
Bananarama – Wow! (Deluxe 2-CD + DVD edition) kansilehti
Wikipedia
http://suomenlistalevyt.blogspot.com
RETROPOP 