Nykyään Las Vegas tunnetaan maailman viihteen pääkaupunkina, mutta 1970-luvun loppupuolella se oli pikemminkin nuhruinen hautausmaa, jossa esiintyi lähinnä sammuneet tähdet. Vakiokalustoon kuului myös Tina Turner. Tina oli juuri saanut lainvoimaisen avioeron väkivaltaisesta aviomiehestään, muusikko Ike Turnerista. Eroprosessissa hänelle ei jäänyt muuta kuin taiteilijanimi. Anna Mae Bullock (s. 26.11.1939 Nutbush, Tennessee) jäi lopullisesti historiaan ja Tina muutti nimensä virallisestikin meidän kaikkien tuntemaan muotoon. Elättääkseen itsensä ja lapsensa, Tina oli pakotettu esiintymään erilaisissa cabaret-esityksissä ja pikkutuntien tv-ohjelmissa.
Managerisopimus Roger Daviesien kanssa käänsi pyörien suuntaa ja 1980-luvulle tultaessa Tinalla oli selkeä visio tulevaisuudestaan. Takavuosien R’n’B- ja soul-biisit lensivät romukoppaan ja imago uudistui. Luotiin uuden vuosikymmenen rock-Tina räväkän punkahtavine hiustyyleineen ja nahkaminihameineen. Keikkaohjelmiston päivityttyä alkoivat myös levy-yhtiöt kiinnostua 1960-luvulla viimeisimmät listahittinsä levyttäneestä artistista uudelleen. Yleisö oli ehkä tullut katsomaan Rolling stonesia tai Rod Stewartia, mutta piti myös heitä lämmitelleestä yli neljäkymppisestä rock-muijasta. Rollareiden yhteen keikkasettiin kuuluikin myös Tinan visiitti heidän omassa show’ssaan. Tina nautti esiintymisestä valtavalle stadion-yleisölle ja päätti, että jonain päivänä hän vetää areenan täyteen omalla nimellään. Niin myös kävi, sillä Guinnesin ennätysten kirjan mukaan Tina on myynyt enemmän konserttilippuja kuin yksikään toinen sooloartisti populaarimusiikin historiassa.
Tinan maine kiiri eteenpäin ja vuonna 1982 hän sai tarjouksen Heaven 17 -yhtyeen Martin Warelta. Martin pyysi Tinaa laulamaan sivuprojektinsa B.E.F:n kappaleeseen ”Ball of confusion”, joka oli lainattu The Temptations -yhtyeeltä. Alunperin solistiksi haviteltiin James Brownia, mutta hän vetäytyikin laulusuorituksesta viime hetkellä. Biisistä tuli pikkuhitti Euroopassa, mutta ennen kaikkea se esitteli Tina Turnerin uudessa valossa. Mikä tärkeintä laulu kantautui myös Capitol -levy-yhtiön John Carterin korviin ja levytyssopimus Tinan sooloalbumista solmittiin. Carter pyysi Martinia ja tuottaja Greg Walshia tekemään levylle kaksi laulua. Alkuperäismateriaalin sijaan kaksikko päätyi tuottamaan lisää cover-materiaalia. Syntyi versio Al Greenin hitistä ”Let’s stay together”, jonka Tina lauloi kuuleman mukaan purkkiin yhdellä otolla. Ensimmäisenä uuden tulemisen soolosinglenä julkaistu levy nousi vuonna 1983 Britti-listan sijalle kuusi ja menestyi muuallakin maailmassa mukiinmenevästi. Toinen Heaven 17 -yhteistyö oli tulevalle pitkäsoitolle päätynyt kappale ”1984”, joka oli lainattu David Bowien tuotannosta.
1970-luvulla Tina oli julkaissut neljä albumia, joista yksikään ei menestynyt. ”Let’s stay together” oli hänen ensimmäinen listoille kohonnut soolosinglensä, joten levy-yhtiöllä tuli kiire koota sen ympärille kokonainen albumi. Tina itse ajatteli levyn olevan hänen debyyttialbuminsa, ennemmin kuin comeback-levy. Kokonaisuudesta vastaavaksi tuottajaksi nimettiin John Carter ja alkoi kiivas kappalemateriaalin kokoaminen. ”What’s love got to do with it” oli kiertänyt levy-yhtiöissä ja laulun levyttäjiksi kaavailtiin mm. Cliff Richardia ja Donna Summeria, ja viimeisimmissä vaiheessa se ehdittiin jo korvamerkitä Buck’s Fizz -yhtyeelle, kunnes Carter sai napattua sen Tinalle. Aivan heinänteon kaltaista helppoutta ei kappaleen levytys kuitenkaan ollut, mutta Tina sai tulkinnallaan laulun lopulta toimimaan. Siitä tulikin Tinan lopullinen läpimurto, joka nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa ja jäikin hänen ainoaksi jenkkiykkösekseen. Ykkönen siitä tuli myös Kanadassa ja Australiassa, ja listakolmonen Britanniassa. Single myi maailmanlaajuisesti 1,5 miljoonaa kappaletta ja se oli vuoden 1984 toiseksi myydyin sinkku Amerikassa. 44-vuotias Tina oli siihen mennessä iäkkäin naissooloartisti, joka nousi Billboard-listan kärkeen. Kappale voitti myös kolme Grammy-palkintoa ja se antoi nimensä myöhemmin Tina Turnerin elämästä kertovalle elokuvalle.
Toukokuun 1984 alussa julkaistu singlehitti pohjusti tietä saman kuun lopussa julkaistulle albumille ”Private dancer”. Pitkäsoiton avaa varta vasten Tinalle kirjoitettu räväkkä rock-biisi ”I might have been queen”, joka myös sanoituksensa puolesta sopii esittäjänsä suuhun. Levylle otettiin mukaan paljon cover-kappaleita. ”Let’s stay together” ja ”1984” -kappaleiden lisäksi ”I can’t stand the rain” lainattiin Ann Peeblesilta, ”Better be good to me” Spider -yhtyeeltä ja ”Help!” The Beatlesilta. Tinalle kirjoitettua materiaalia puolestaan edustivat Terry Brittenin kirjoittama ”Show some respect” ja ”Steel claw”, jota Tina oli laulanut livenä jo parin vuoden ajan. Hän oli ehtinyt esittää sen myös televisiossa Johnny Carsonin suositussa ohjelmassa vuonna 1982. Dire Straits -yhtyeen Mark Knopfler kirjoitti albumin nimikkokappaleen omalle bändilleen, mutta pudotti sen pois heidän vuoden 1982 ”Love over gold” -albumiltaan. Knopflerin mielestä laulu sopi paremmin naisartistille ja niinpä se päätyi lopulta Tinan ohjelmistoon.
”Private dancer” -albumista tuli maailmanlaajuinen myyntimenestys. Yhdysvalloissa levy nousi listan sijalle 3 ja pysytteli kärkikymmenikössä huikeat 39 viikkoa. Amerikassa albumi myi viisinkertaisesti platinaa eli yli viisi miljoonaa kappaletta, maailmanlaajuisen kokonaismyynnin ylittäessä kymmenen miljoonan rajapyykin. Syksyllä kokonaisuudelta lohkottiin kaksi topten-listasingleä lisää ja menestystä siunaantui eritoten Amerikan mantereella. Suomessakin tykästyttiin uudentyyppiseen Tina Turneriin ja kokopitkä oli korkeimmillaan virallisen listan sijalla viisi. Singleistä parhaiten menestyi muualta maailmasta poiketen nimikkokappale ”Private dancer”, mutta ehkä siihen osaltaan vaikutti myös se että kappaleen musiikkivideo esitettiin suositussa Hittimittari-ohjelmassa. Britanniassa Tina pokkasi albumilistan hopeasijan ja levy pysytteli listalla huikeat 150 viikkoa. Tina Turner oli tullut jäädäkseen.
”Private dancer” oli monipuolinen kokoelma lauluja, joita kynäilemässä oli kaksikymmentä lauluntekijää ja sovittamassa yhdeksän eri tuottajaa. Brittiläisyys oli tekijäpuolella vahvana ja Lontoosta tulikin Tinalle tärkeä tukikohta. Kaiken kaikkiaan levyn kymmenestä kappaleesta seitsemän julkaistiin singleinä, tosin osa vain tietyillä mantereilla. Tunnetuimpien hittien lisäksi Britannian singletilastoihin pyrittiin ”Help!”- ja ”I can’t stand the rain” -julkaisuilla ja Amerikan markkinoille ”Show some resptect” -julkaisulla. Supermenestyksen myötä Tina lähti ensimmäiselle isolle maailmankiertueelleen, johon sisältyi 177 konserttia. Vielä muutama vuosi aikaisemmin Tina Turner oli lähes varaton laulaja, joka esiintyi pääasiassa pienillä klubeilla. Vuonna 1985 menestys jatkui naispääroolilla Mel Gibsonin tähdittämässä elokuvassa ”Mad Max beyond thunderdome”, jonka tunnuskappaleesta ”We don’t need another hero (Thunderdome)” tuli hänen seuraava superhittinsä.
Kappaleluettelo:
- I might have been queen
- What’s love got to do with it
- Show some respect
- I can’t stand the rain
- Private dancer
- Let’s stay together
- Better be good to me
- Steel claw
- Help!
- 1984
Lähteet:
Classic Pop (Jan/Feb 2022)
Wikipedia
Suomenlistalevyt
Discogs
RETROPOP 