Kaikkien rakastama ”Rock’n’rollin kuningatar” Tina Turner (s. Anna Mae Bullock, 26.11.1939 – k. 24.5.2023) nukkui pois 83-vuotiaana 24. toukokuuta 2023. Tinan ura esiintyvänä taiteilijana alkoi vuonna 1957 Ike Turnerin kanssa. Myöhemmin hän avioitui Ike kanssa, joka keksi taiteilijanimen Tina Turner. Ensimmäisen listasijoituksensa he saivat vuonna 1960 singlellä ”A fool in love”. Yhteinen ura ja avioliitto jatkuivat vuoteen 1976 asti. Iken väkivaltaisuus varjosti suhdetta koko sen keston ajan ja avioero-oikeudenkäynnissä Tina ei vaatinut itselleen muuta kuin oikeuden käyttää nimeä Tina Turner.
Vuosien 1977-1982 aikana vauhdikkaana lavaesiintyjänä tunnetun Tinan ura kulki alamaissa, kunnes oikealla manageroinnilla ja sopivilla levytyksillä se saatiin käännettyä noususuhdanteeseen. Sen jälkeen Tina Turnerista kasvoi yksi aikakautemme tunnetuimmista ja rakastetuimmista artisteista ja esiintyjistä. Hän on julkaissut Britannian listalle nousseita TOP-40-hittejä seitsemällä eri vuosikymmenellä. Hänen levyjään on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Tinalla on 12 Grammy-palkintoa ja hän jakaa naisartistien Grammy-ennätyksen Pat Benatarin kanssa.
Vuonna 2013 Tina Turnerista tuli Sveitsin kansalainen ja hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudesta. Tina asui vuodesta 1994 lähtien viimeiset vuotensa Sveitsin Küsnachtissa, Zurich-järven rannalla saksalaisen aviomiehensä Erwin Bachin kanssa. Vuonna 2009 viimeisen laajan kiertueensa tehneen Tinan elämää varjostivat useat vakavat sairaudet, kuten aivohalvaus, suolistosyöpä ja munuaisen vajaatoiminta. Vuonna 2017 hänen miehensä lahjoitti Tinalle munuaisen. Tina Turnerin elämästä on tehty elokuva ja Broadway-musikaali. Vuonna 2018 julkaistiin hänen omaelämäkertakirjansa ”My love story”.
Tina Turner on julkaissut sooloartistina kymmenen studioalbumia, 72 singleä ja kaksi live-albumia sekä lukuisia kokoelmalevyjä. Retropoppari seuloi kymmenen tärkeintä levytystä vuosien varrelta.
River deep – Mountain high (1966)
”River deep – Mountain high” oli Tina Turnerin uran kannalta merkittävä kappale jo siitäkin syystä, että hän pääsi ensi kertaa levyttämään ilman Ike Turneria. Ike hallitsi vaimoaan paitsi yksityiselämän, myös musiikin kautta. Nyt Tinan ansiot oli huomioinut aikakauden merkittävimpiin tuottajasuuruuksiin kuulunut Phil Spector ja hän halusi Ike Turnerin pysyvän projektista mahdollisimman kaukana, vaikka levy julkaistiinkin Iken vaatimuksesta avioparin muodostaman duon nimissä. Spector tunnettiin massiivisesta ”Wall of sound” -tuotantotyylistään ja ”River deep – Mountain high” -sessioihinkin osallistui 21 muusikkoa. Perfektionistina tunnettu tuottaja teetti Tinalla lukuisia ottoja, jotka kestivät tuntikausia. Lopulta kaikkia osapuolia tyydyttävä lopputulos saatiin aikaiseksi.
Phil Spectorin yhdessä Jeff Barryn ja Ellie Greenwichin kanssa kirjoittama laulu julkaistiin singlenä toukokuussa 1966. Yhdysvalloissa se ei menestynyt odotusten mukaisesti, vaan listanousu pysähtyi sijalle 88. Sen sijaan levystä muodostui iso hitti Euroopassa ja se nousi Britti-listalla peräti sijalle kolme. Ike ja Tina suuntasivatkin katseensa Euroopan markkinoille mm. kiertueiden merkeissä. ”River deep – Mountain high” -niminen albumi kohosi Britti-listalla sijalle 27, mutta sitä ei julkaistu lainkaan Yhdysvalloissa singlen heikon menestyksen vuoksi. Siellä pitkäsoitto julkaistiin vasta vuonna 1969 hieman erilaisella kappalelistalla.
Vuosien saatossa biisistä on tullut Tina Turner -klassikko ja yksi varhaimmista levytyksistä, joita hän esitti usein myös soolokiertueillaan. Se on mukana hänen live-albumeillaan ”Tina live in Europe” (1988) sekä ”Tina live” (2009).
Proud Mary (1971)
”Proud Mary” on alunperin tietenkin Creedence Clearwater Revival eli CCR-yhtyeen hitti vuodelta 1969. CCR:n nokkamiehen John Fogertyn kirjoittama laulu komeili aikoinaan Billboard-listan sijalla kaksi ja se myi Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kopiota. Vuosikymmenen taitteessa siitä tehtiin parikin versiota, mutta Ike ja Tina Turner tarttuivat aiheeseen vuonna 1971. Ike ei kuuleman mukaan innostunut CCR:n alkuperäisteoksesta, mutta The Checkmates Ltd. -yhtyeen versio sai hänet innostumaan uuden sovituksen tekemisestä. Iken ja Tinan versiostakin tuli menestys, joka nousi listan sijalle neljä. Lisäksi he pokkasivat Grammy-palkinnon parhaasta R&B-yhtyeen tekemästä levytyksestä.
Tina itse piti laulusta kovasti ja jatkoi sen esittämistä Ikestä erottuaankin. Siitä tuli itse asiassa melkein yksi hänen nimikkobiiseistään, joka sisällytettiin lähes aina myös kiertueohjelmistoon. ”Proud Mary” on mukana myös molemmilla Tinan live-albumeilla. Vuonna 1993 Tina levytti kappaleesta uuden version albumille ”What’s love got to do with it”, joka toimi myös soundtrack-albumina samannimiselle Tinan elämästä kertovalle elokuvalle.
Nutbush city limits (1973)
”Nutbush city limits” on varmasti yksi tärkeimmistä Tinan lauluista artistille itselleen, sillä se on myös hänen itsensä säveltämä ja sanoittama. Kappale on myös vahvasti omaelämäkerrallinen, onhan Tina Nutbushista kotoisin. Se on myös viimeisiä Ike ja Tina Turnerin yhteisiä hittejä ja yksi suurimmista. Levy nousi Billboard-listan sijalle 22, mutta oli jälleen suurempi menestys Euroopassa. Britanniassa sijoitus oli singlelistan neljäs. Luonnollisesti kappale on soinut Tinan konserteissa aina viimeiseen kiertueeseen asti ja on mukana hänen live-albumeillaan. ”Tina live in Europe” -albumia markkinoitiin ”Nutbush city limits” -livesinglellä vuonna 1988. Vuoden 1991 kokoelmalevyltä ”Simply the best” löytyy ajan hengen mukainen remix-versio ”The 90’s version”. Vuonna 1993 Tina äänitti kappaleesta uuden, alkuperäistä sovitusta mukailevamman version ”What’s love got to do with it” -soundtracklevylle.
What’s love got to do with it (1984)
”What’s love got to do with it” on levymyynnillä laskettuna Tina Turnerin uran myydyin single sekä ainoa Yhdysvaltojen Billboard-listan ykkönen. Sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta ja levy oli Amerikan toiseksi myydyin single vuonna 1984. Kappale palkittiin kolmella Grammy-palkinnolla. Tinan sooloura lähti todenteolla käyntiin. Ensimmäinen uuden tulemisen aloittanut single ”Let’s stay together” oli jo noussut TOP-30:een, mutta ”What’s love got to do with it” räjäytti pankin lopullisesti.
Terry Brittenin ja Graham Lylen kirjoittama kappale oli kiertänyt studioilla jo tovin. Ennen kuin se päätyi Tinalle, sitä oltiin tarjottu useille eri solisteille. Kappale antoi nimensä myös Tinan elämäkertaelokuvalle vuonna 1993 sekä samannimiselle soundtrack-albumille. Vuonna 2020 norjalainen DJ Kygo teki kappaleesta uuden version alkuperäisillä vokaaleilla. Siitä tuli myös hitti, joka nousi Britti-listan kakkoseksi.
Lue lisää Tina Turnerin albumista ”Private dancer”
We don’t need another hero (Thunderdome) (1985)
Vuonna 1985 Tina näytteli naispääosan Mel Gibsonin tähdittämän Mad Max -elokuvatrilogian kolmannessa osassa ”Mad Max beyond Thunderdome”. Tina esitti myös elokuvan tunnussävelmän ”We don’t need another hero (Thunderdome)”, jonka kirjoittivat samat tyypit kuin edellisen ykköshitinkin: Terry Britten ja Graham Lyle. Singlestä tuli yksi Tinan menestyneimmistä mitä listasijoituksiin tulee. Yhdysvalloissa se nousi sijalle kaksi, edellään vain toinen leffabiisi ”St. Elmo’s fire (Man in motion)” jonka esitti John Parr. Ykköseksi levy nousi puolestaan mm. Saksassa, Kanadassa ja Australiassa. Suomessa listasijoitus oli toinen ja Britanniassa kolmonen. Musiikkivideossa, joka esitettiin Suomen Hittimittari-ohjelmassakin Tina laulaa kappaleen elokuvan roolihahmon Aunty Entityn asussa. Lisäksi kappale sai Golden globe- ja Grammy-ehdokkuudet.
It’s only love (1985)
Duetot olivat Tinalle myös rakkaita ja niitä tehtiin useiden nimekkäiden miesartistien kanssa, kuten David Bowie, Eric Clapton, Eros Ramazzotti ja Bryan Adams. Lokakuussa 1985 julkaistu single ”It’s only love” oli Bryan Adamsin omalle menestysalbumilleen ”Reckless” kirjoittama kappale, jonka hän halusi levyttää nimenomaan Tinan kanssa. Tina Turner oli Bryanille tuttu esiintyjä jo ennen isoa läpimurtoaan ja Bryan kävi teininä idolinsa keikoilla. Duettoa levyttäessään Bryan Adams oli vasta 24-vuotias, joten hän tunsi itsensä etuoikeutetuksi.
Musiikkivideo on live-esitys, joka nauhoitettiin Tinan ”Private dancer” -kiertueella. Video voitti parhaan lavaesitysvideo palkinnon MTV Music video awards -gaalassa. Video olikin ensimmäinen, jossa käytettiin vaijereiden varassa yleisön yläpuolella leijuvaa Skycam-kameraa. Single nousi Billboard-listan sijalle 15 ja kappale on mukana sekä Tinan että Bryanin kokoelmalevyillä, ja Tinan ”Tina live in Europe” -livelevyllä.
Typical male (1986)
Terry Britten ja Graham Lyle kirjoittivat Tinalle tämänkin hitin, joka julkaistiin kesällä 1986. ”Typical male” oli ensimmäinen singlelohkaisu hänen uuden tulemisensa toiselta sooloalbumilta ”Break every rule” ja se nousi Billboard-listan sijalle kaksi kolmeksi viikoksi. Single oli menestys muuallakin ja Suomessa peräti listaykkönen.
The best (1989)
”The best” on varmasti yksi Tinan tunnetuimmista nimikkobiiseistä ja mitä Spotifyihin tulee, se on myös toiseksi streamatuin. Ensimmäisenä sen kuitenkin levytti Bonnie Tyler vuotta aikaisemmin albumilleen ”Hide your heart”. Ennen levytystä Tina pyysi kuitenkin lauluntekijöiltä Mike Chapmanilta ja Holly Knightilta pieniä muutoksia sävellykseen. Erot huomaa, kun kuuntelee Bonnien ja Tinan versiot peräkkäin. Bonnie Tyler on sanonut, ettei ole pahoillaan siitä että Tina sai laulusta hitin. ”Hän teki sen paljon minua paremmin”.
Levy nousi TOP-5:een lukuisissa maissa, kuten Australiassa, Kanadassa, Britanniassa, Saksassa ja tietenkin Suomessa. Single pohjusti Tinan uuden tulemisen kolmatta studioalbumia ”Foreign affair”. Vuonna 1991 julkaistu kokoelma-albumi sai nimekseen ”Simply the best” ja kappale soi myös Pepsin mainoskampanjassa, jonka keulakuvana Tina toimi.
It takes two (1990)
Toinen menestyksekäs duetto Tinan uralla tehtiin Rod Stewartin kanssa ja listasuosiota siunaantui etenkin Euroopassa. Single ”It takes two” nousi Britti-listalla TOP-vitoseen. Kappale oli cover-versio Marvin Gayen ja Kim Westonin vuoden 1965 levytyksestä. Myös ”It takes two” toimi Pepsin mainoslauluna. Singlen lisäksi se julkaistiin Rod Stewartin albumilla ”Vagabond heart” ja myöhemmin molempien artistien kokoelmalevyillä.
GoldenEye (1995)
”GoldenEye” on yksi rakastetuimmista James Bond -elokuvien tunnuskappaleista. U2-yhtyeen Bono ja The Edge olivat kuulleet, että Tina Turneria oli pyydetty esittämään tulevan agenttiseikkailun tunnuskappale, joten he päättivät säveltää sopivan laulun. James Bond oli ollut tauolla kuusi vuotta ja uusi tuleminen uuden pääroolin esittäjän kanssa oli suuri markkinointiponnistus. Bond-perinteitä kunnioittava dramaattinen tunnussävelmä tunnetun artistin esittämänä oli oiva lisä markkinointistrategiaan.
Modernin twistin levytykselle antoi tuottaja Nellee Hooper, joka oli U2:n lisäksi tuottanut mm. Madonnaa, Björkia ja Massive attackia. Kappaleesta tuli listamenestys kaikkialla Euroopassa. Single nousi topteniin mm. Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Suomessa. Kappale löytyy myös Tina Turnerin toiseksi viimeiseltä studioalbumilta ”Wildest dreams” (1996).
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti