Kirja-arvio: Tommi Läntinen on elämäkerrassaan avoimena

Susanna Ruuhilahti & Tommi Läntinen: Ääretön ikävä – Ura ja elämä (Minerva 2019)

Tommi Läntinen (s. 1959) herättää ihmisissä monenlaisia tunteita ja herkkänä ihmisenä hän tietää sen itsekin. Susanna Ruuhilahden ja Tommin itsensä kirjoittamassa elämäkertateoksessa ”Ääretön ikävä – Ura ja elämä” (Minerva kustannus 2019) pitkän linjan artisti käsittelee tunteitaan taidokkaasti. Useille ihmisille Tommi tuntuu nykyään olevan jonkinlainen ei-niin-vakavasti-otettava hahmo, mikä hieman oudoksuttaa. Onhan mies tehnyt musiikkia ammatikseen yli 40 vuotta ja vaikka vuosien varrelle mahtuu nousuja ja laskuja, niin hittisaldo on kunnioitettava.

Kirjassa Tommin varhaiset vuodet käsitellään melko nopeasti, mutta niihin palataan matkan varrella aina sopivan tilaisuuden tullen. Esimerkiksi koulukiusaamisen traumat vaivasivat Tommia pitkälle aikuusuuteen ja putkahtivat usein mieleen epämiellyttävissä tilanteissa. Tuntemuksistaan kertoessaan Tommi on hämmästyttävänkin avoin ja antaa itsestään inhimillisen kuvan kaikkine epävarmuuksineen. Milloin hän on menestyksen vuosina heilunut kukkona tunkiolla ja hiljaisempina kausina taasen vetäytynyt kuoreensa. Lukija ei voi olla liikuttumatta tai jopa samaistumatta, kun Tommi kertoo esimerkiksi nuorista selfienpyytäjistä, joiden kasvoista näki että he pyysivät selvästikin yhteiskuvaa vitsinä eivätkä ihailun vuoksi.

Tommin ura levyttävänä artistina alkoi jo vuonna 1980 Fabrics-yhtyeessä. Yhtye teki kaksi englanninkielistä albumia ”Look at this” (1980) ja ”Tonight” (1981). Jo tässä Tommin aisaparina toimi Ari ”Hombre” Lampinen (s. 1961 – k. 2016), jonka kanssa yhteistyö jatkui menestyksekkäämpänä Boycott-yhtyeessä. Fabrics ei vielä räjäyttänyt pankkia, mutta tähtihetkenään bändi pääsi lämmittelemään Duran Durania vuoden 1982 Kulttuuritalon keikalle. Tommi kertoo kirjassa virtsanneensa takahuoneen käymälässä samaan pisuaariin Duran Duranin kitaristin Andy Taylorin kanssa ja juttutuokion aikana Taylor kutsui Tommin jatkoille, mutta suomalaismusikantilla oli kiire Turkuun vievään linja-autoon. Fabricsin jälkeen Tommi levytti sooloalbumin taiteilijanimellä Tom Dozen. Vuonna 1982 julkaistu ”Aqua blue” jäi kuitenkin vähäiselle huomiolle. Levyn kappaleista valtaosa oli tuotantotiimin Ralf Örn ja Jaana Rinne käsialaa.

Vielä ennen Boycottia Tommi ja Hombre kokeilivat siipiään Rin Tin Tin -yhtyeenä ja julkaisivat yhden albumin ”Swazi-beat” vuonna 1984. Vuonna 1986 yhden singlen mittaiseksi jäi Via Dolorosa -yhtye, jonka ainoa julkaisu kantoi bändin nimeä. Kymmenen vuotta myöhemmin kappale levytettiin uudelleen paremmalla menestyksellä. Vuonna 1987 urkeni vihdoin tie suurempaan menestykseen Boycott-yhtyeen ja hitin ”Gotta rock” myötä. Esikoislevy ei aivan saavuttanut kultalevyrajaa, mutta bändi opittiin tuntemaan loistavana live-esiintyjänä. Virallisella listalla albumi oli parhaimmillaan sijalla kaksi. Vuosina 1987-1992 Boycott julkaisi neljä pitkäsoittoa ”Boycott” (1987), ”No!” (1988), ”Lightning strikes back” (1990) ja ”Red” (1992). Vuonna 1990 julkaistiin myös livelevy Tommi & Hombre, jonka materiaali oli enimmäkseen cover-kamaa. Boycottin kansainvälinenkin läpimurto orasti ja vuoden 1990 ”Lightning strikes back” -albumia äänitettiin Kaliforniassa John Edenin (mm. Status Quo) tuotannossa. Mutta kuten niin usein suomalaisbändien tapauksessa tuohon aikaan, panokset loppuivat kesken. Vuonna 2017 Boycott teki comebackin ja uuden albumin ”The Mighty” muodossa. Hombre poistui keskuudestamme vuonna 2016, joten hän ei enää ollut mukana.

Tommin ja Hombren välille syntyi ristiriitoja vuoden 1992 albumin aikoihin ja oli aika pistää Boycottin kitarat laukkuihin. Siitä Tommi siirtyi sujuvasti soolouralle ja se aiheutti miesten välille entistä enemmän skismaa. Hombren mielestä Tommi oli petturi esimerkiksi siitä syystä, että hän vaihtoi laulukielen suomeksi ja vähensi rokkaamista. Hombre vieraili kuitenkin Tommin ensimmäisellä soololevyllä yhdessä kappaleessa kitaroimassa. Kaverukset saivat riitansa sovittua ennen Hombren kuolemaa. Vuonna 1993 julkaistiin Tommin suomenkielinen soolosingle ”Rakkauslaulu”, jonka hän oli kirjoittanut vaimolleen Mirja Läntiselle. Mirja-vaimo on myös kirjassa runsaasti äänessä ja avaa kommenteillaan hyvin Läntisten perheen yksityiselämää. Vaimo loi koko heidän yli 30 vuotta kestäneen avioliittonsa ajan omaa uraansa, ja pysytteli tietoisesti pois kirkkaimmista julkisuuden valokeiloista. Haastattelujen myötä saa kuitenkin hyvin kuvan millaista on olla tunnetun muusikon vaimo ja elää eräänlaista kaksoiselämää. Oli julkinen Tommi Läntinen ja oli Läntisen perheen yksityiselämä. Kutsu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle oli kuitenkin vaimolle mieluinen ja ikimuistoinen kokemus. Liitto päättyi eroon vuonna 2015.

Tommin suomenkielinen tuotanto otettiin 1990-luvulla hyvin vastaan ja albumit olivat menestyksiä. Ensimmäinen niistä ”Veijareita ja pyhimyksiä” julkaistiin vuonna 1994. Seuraavana vuonna päivänvalon nähnyt ”Maalla, meressä ja ilmassa!” sisälsi superhitin ”Kevät ja minä”, ja vuotta myöhemmin levystä julkaistiin jo kultapainos. Kultapainokselle levytettiin myös uusi versio vuoden 1986 kappaleesta ”Via dolorosa”, josta tuli yksi Tommin uran suurimmista hiteistä. Vuonna 1995 Tommi palkittiin parhaan miesartistin Emmalla. Ensimmäisten pitkäsoittojen välissä vuonna 1994 julkaistiin single ”Syvälle sydämeen sattuu”, joka oli mainosmies Juha Tapanisen (s. 1948 – k. 2013) kirjoittama. Muutenhan Tommi kirjoitti pääsääntöisesti itse laulunsa, vaikka toki tuotannosta löytyy muutamia suomennettuja cover-kappaleita sekä joitakin toisten tekstintekijöiden sanoituksia. Tapanisen bravuureja olivat mainoslaulut, kuten ”Rekkamies” (Matti Esko), ”Kuka on se oikea” (Ressu Redford) sekä ”Jos et sä soita” (Anna Hanski). ”Syvälle sydämeen sattuu” oli Tommin mielestä riipaisevan koskettava ja hän halusi tulkita sen, mutta ei levytystilanteessa tiennyt kappaleen tulevan koulukiusaamista estävän kampanjan tunnussävelmäksi. Vähän kuin vahingossa itsekin koulukiusatusta Tommista tuli kampanjan keulakuva.

Menestyskausi jatkui vuonna 1997. Yksityiselämään onnea toi pojan syntymä. Ilmari Läntisen jokeltelua kuullaan kolmannen pitkäsoiton avauskappaleen ”Olen onnellinen” introssa. Muita ”Punainen graniitti” -albumin hittejä olivat ”Aika on hiekkaa” ja Heikki Salon sanoittama ”Rööperin kuu”. Salo oli tarjoutunut tarvittaessa tekstittämään lauluja Läntisen sävelmiin ja tähän Tommi kaipasi apuvoimia. Aluksi Tommia epäilytti otsikko ”Rööperin kuu”, että ”Onko tämä vähän liian Rööperiin?”. Heikki Salo tokaisi ykskantaan, että ”Ei ole” ja laulu levytettiin sellaisenaan. Hyvä niin, sillä siitä tuli yksi Tommin uran suurimmista radiohiteistä. Vuonna 1999 julkaistun ”Iltavilli” -levyn aikoihin suosio alkoi osoittaa hienoisia hiipumisen merkkejä, mutta eihän yksikään artisti koskaan tanssi koko uransa ajan kirkkaimmissa parrasvaloissa. Menestyksekäs 1990-luku nivottiin yksiin kansiin vuonna 2000 julkaistulle kokoelmalevylle, joka myi kepeästi kultaa.

Aina herkästi ympäristöään aistiva Tommi halusi elämäänsä ja uraansa muutosta sekä enemmän päätösvaltaa. Niinpä hän päätyi julkaisemaan kaksi seuraavaa pitkäsoittoaan ”Tähtilaiva” (2002) ja ”Popniitti” (2004) omakustanteina. Hän jopa leikkasi tavaramerkikseen muodostuneet pitkät hiuksensa lyhyiksi. Tommin mielenmaisemaa kuvaa kirjassakin kerrottu tarina vanhemmista rouvista, jotka kaupassa tulivat kommentoimaan kutrientypistysoperaatiota vähän hyökkääväänkin sävyyn: ”Kuinka kehtasit leikata hiuksesi?”. Jolloin artistilla napsahti ja hän vastasi rouville ikävästi: ”Mitä ihmettä se teille kuuluu!”. Tommi kertoo kirjassa myös avoimesti alkoholismistaan, joka alkoi noihin aikoihin pahentua. Läntisen perhe muutti Portugaliin, jossa Tommi ajautui koti-isäksi ja perhe eli vaimon elättämänä. Kaikki oli omiaan murentamaan miehistä itsetuntoa, johon lohtua haettiin entistä enemmän viinipullon pohjalta.

Kirjassa on kuvattu myös keikkaelämän näkökulmasta ongelmia, joita runsas alkoholinkäyttö aiheutti. Kerran solisti nukahti estradille kesken kappaleen, toisen kerran hän ei tiennyt oliko menossa vai tulossa keikalle. Kaikesta huolimatta vain muutama keikka keskeytyi kokonaan alkoholin takia. Yleisimmin ne saatiin keploteltua edes joten kuten kunnialla maaliin asti. Kirja esittelee myös Tommin innokkaimpia faneja, jotka villeimpinä vuosina pistivät pystyyn Atomitie -nimisen fanclubin. Ryhmittymä nimettiin Tommin samannimisen kappaleen mukaan. Suosittu keikkabiisi sai inspiraationsa Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevasta treenikämpästä, joka – kuinka ollakaan – sijaitsi Atomitiellä. Fanit ystävystyivät idolinsa kanssa vuosien saatossa ja huomasivat myös pahenevan alkoholiongelman puutteellisissa keikkailuotteissa. Isänpäivänä 2012 Tommi pisti korkin lopullisesti kiinni ja on sittemmin elänyt raitista elämää.

Portugalissa oli tarkoitus myös tehdä uusia kappaleita koti-isän toimien ohella, mutta Tommi kertoo luomispuolen olleen jokseenkin lukossa. Hän tarjosi uusia laulujaan useille levy-yhtiöille, mutta niistä ei innostuttu. Universal julkaisi vuonna 2011 albumin ”Isoja aikoja”, mutta sen kappaleista kaikki yhtä lukuunottamatta olivat muiden lauluntekijöiden käsialaa. Jälleen Tommi sai herkälle mielelleen taakan. Miksi hänen omia laulujaan ei koettu riittävän hyviksi. Tommin seitsemäs sooloalbumi jäi toistaiseksi hänen viimeisekseen. Vuonna 2015 ilmestyi juhlakokoelma ”Liekki palaa – 35v. juhla-albumi”, joka sisälsi myös neljä uutta levytystä. Lisäksi mukana on suosittu versio ”Kevät ja minä” -hitistä nimellä ”Jari ja minä”, joka tehtiin elokuvaan ”Kulman pojat” (2013). Jalkapalloaiheisen elokuvan tunnuskappaleeksi sopi oivallisesti Jari Litmasesta kertova versio. Tommi ja Jari ovat ystäviä myös siviilielämässä ja Tommi bändeineen kutsuttiin aikoinaan Amsterdamiin esiintymään voitonjuhliin, kun Litmasen joukkue voitti Alankomaiden mestaruuden.

”Ääretön ikävä” -kirjassa ääneen pääsevät Tommin itsensä lisäksi hänen vaimonsa Mirja, poika Ilmari, fanit ja yhteistyökumppanit. Ilmari on myös valinnut musiikillisen uran ja soittaa Cold cargo -nimisessä yhtyeessä. Tommi ja Ilmari tekevät myös yhteistyötä ja esimerkiksi tuorein single ”Maailman lapsi” on sen tulosta. Viimeisimmät vuodet Tommi on julkaissut lähinnä yksittäisiä singlejä, joista mm. ”Meidän murusia” kuultiin elokuvan ”Metsäjätti” tunnuskappaleena. Kirja päättyy vuoteen 2019 ja tilanteeseen, jossa Tommi on valmistautumassa Selviytyjät -tv-ohjelman kuvauksiin. Sen jälkeen hän on osoittanut monipuolisuutensa ja taitonsa esimerkiksi Nelosen ”Tähdet, tähdet” -ohjelmassa, jossa hän sijoittui neljänneksi. Vuonna 2022 on edessä Uuden musiikin kilpailu ja tiedotteen mukaan myös uusi albumi.

Ihmettelen edelleen, milloin ja miksi Tommi Läntisestä on tullut artisti, jota on ihan ok olla arvostamatta. Kun miettii hänen periksiantamattomuuttaan ja yli 40 vuotta yhtä jaksoisesti jatkunutta uraansa, niin yhdellä jos toisellakin olisi ennemmin aihetta nostaa hattu päästään. Miehen musikaalisuutta tai laulunlahjaa ei sovi myöskään kiistämän, tai pidättelemätöntä lavaesiintymistä. Todistin vuonna 2021 henkilökohtaisesti Tommin kansainvälisen tason lavakarisman olevan edelleen tallella Turun Down by the laituri -festivaaleilla. Vaikka mies kuvailee itseään herkäksi ja epävarmaksi, estradilla nähdään tyystin toisenlainen tyyppi. Tommi itsekin pohtii kirjan sivuilla kaikkea tätä, ehkä liiaksikin. Hän lukee itsestään kirjoitettuja lehtijuttuja tai levyarvosteluja ja miettii miksi kirjoittaja muotoili asian noin. Kuvaavaa ovat myös tilanteet väkijoukoissa, joissa Tommi kokee toisinaan jäävänsä jalkoihin. Mielellään paneutuvasti keskustelevana henkilönä hän kokee, ettei häntä kuunnella ja miettiikin pitäisikö sitten olla kokonaan vaiti vai huutaa niin kovaa, että kaikki takuulla kuulevat. Jotenkin samaistun itsekin Tommin ajatuksiin ja uskon, että niin tekee moni muukin. Tommi vain osaa pukea ne sanoiksi. Kirjan lopussa päähenkilö vakuuttaa löytäneensä mielelleen rauhan ja toivoo löytävänsä paikkansa niin maailmassa, kuin suomalaisessa musiikkibisneksessäkin. Tommi toivoo, että Suomesta löytyisi yhden aikuisrokkarin mentävä aukko ja että hän saisi 60-vuotiaanakin tehdä sitä, mitä parhaiten osaa – laulaa.

Tommi Läntinen – albumidiscografia:
1980 Fabrics: Look at this
1981 Fabrics: Tonight
1982 Tom Dozen: Aqua blue
1984 Rin Tin Tin: Swazi-beat
1987 Boycott: Boycott
1988 Boycott: No!
1990 Boycott: Lightning strikes back
1990 Tommi & Hombre: Tommi & Hombre
1992 Boycott: Red
1994 Veijareita ja pyhimyksiä
1995 Maalla, merellä ja ilmassa! (Kultapainos 1996)
1997 Punainen graniitti
1999 Iltavilli
2000 Parhaat 1994-2000 (kokoelma)
2002 Tähtilaiva
2004 Popniitti
2005 Läpi tulen ja jään – 25 vuotta! (kokoelma)
2011 Isoja aikoja
2015 Liekki palaa – 35v. juhla-albumi (kokoelma)
2017 Boycott: The mighty