The Communards – The Communards (1986)

The Communards -duon muodostivat Jimmy Somerville (s. 1961) ja Richard Coles (s. 1962). Jimmy oli juuri jättänyt Bronski beat -yhtyeen menestyksensä huipulle ja löi saman tien hynttyyt yhteen lahjakkaan multi-instrumentalistin, Richardin kanssa. Richard oli tuttu entuudestaan ja vieraillutkin Bronski beatin esikoisalbumilla ”The age of consent” vuonna 1984. Jimmyn jäsenyys Bronski beatissa ei ollut pitkäikäinen, sillä nyt elettiin vuotta 1985 ja The Communardsin ensimmäinen singlejulkaisu ”You are my world” oli markkinoilla ennen vuoden vaihdetta.

1800-luvun ranskalaisten vallankumoustaistelijoiden mukaan nimetyn yhtyeen jäsenet kokivat olevansa kotoisin täysin erilaisista lähtökohdista ja Richardin mukaan juuri siksi heistä tuli niin hyvät ystävät. Vastakohdat täydensivät toisiaan. Yhteistä nuorille miehille oli se, että molemmat olivat tulleet häädetyiksi lapsuuskodeistaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Richard ei kuitenkaan halunnut aikoinaan liittyä Bronski beatiin, vaikka hengailikin samoissa porukoissa sen jäsenten kanssa. Hän seurasi innostuneena Bronski beatin nousua menestykseen ja oli iloinen heidän puolestaan. Myöhemmin Richard liittyi yhtyeen kiertuekokoonpanoon soittamaan saksofonia ja heidän ystävyytensä syveni entisestään.

The Communards luotiin heti alussa kantaaottavammaksi yhtyeeksi ja poliittiset syyt olivatkin päällimmäisinä, kun Jimmy päätti vaihtaa yhtyettä. He olivat avoimen sosialistisia ja aikoivat kaataa Margaret Thatcherin hallituksen discomusiikilla – Richardin omien sanojen mukaan. Ensimmäinen single oli kuitenkin pianovetoinen, kepeä rakkauslaulu. Se palkittiin Britannian singlelistan sijalla 30. Vuoden 1986 alussa julkaistu toinen single ”Disenchanted” oli astetta vakavampi, mutta ei edeltäjäänsä suurempi menestys. Sen korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi 29.

Yhtyeen levy-yhtiö London records uskoi kuitenkin suojatteihinsa ja kokonainen duon omaa nimeä kantava albumi julkaistiin heinäkuussa 1986. Sen tuotti Mike Thorne, joka oli tuottanut myös Bronski beatin esikoisen. Aluksi levyn suosio oli marginaalista, kunnes elokuussa siltä lohkaistiin kolmas single. ”Don’t leave me this way” oli cover-versio Harold Melvin & the Blue Notes -yhtyeen vuoden 1975 hitistä, josta Thelma Houston teki vuotta myöhemmin vieläkin suositumman version. The Communardsin versiossa Jimmy Somervillen kanssa vokaaleissa duetoi jazz-laulaja Sarah Jane Morris. Single nousi Britti-listan ykköseksi ja siitä tuli koko vuoden myydyin single Britanniassa. Pian kappale soi discoissa ympäri maailmaa ja keräsi komean sarjan listasijoituksia. Suomessa sinkku nousi sijalle kahdeksan. Neljäntenä ja viimeisenä singlenä albumilta lohkaistiin nopeatempoinen, itämaisia sävyjä hyödyntävä ”So cold the night”, joka oli kaverusten omaa käsialaa. Ykköshitin vanavedessä sekin nousi Britannian topteniin, kuten kävi myös albumille. Kokonaismyynnissä pitkäsoitto ylti Britanniassa platinalukemiin, mikä tuolloin tarkoitti yli 300.000 kappaleen myyntiä.

”Don’t leave me this way” -hittiä ja ”Lover man” -kappaletta lukuunottamatta loput alkuperäisen albumijulkaisun kymmenestä kappaleesta ovat Richardin ja Jimmyn kirjoittamia. Richard on todennut tietävänsä varsin hyvin, että heidän suurimmat hittinsä ovat cover-versioita. Hän sanoo toivoneensa, että olisi itse parempi laulunkirjoittaja, mutta omasta mielestään hän ei ole sellainen. Richard kertoo vaatimattomasti Jimmy Somervillen olleen The Communardsin lahjakkuus ja itsensä hän nimeää vain keskinkertaiseksi pianistiksi. Sävellyksissään hän halusi hyödyntää mahdollisimman paljon yhtyeensä laulusolistin poikkeuksellista taidokkuutta. The Communardsin musiikki on levyillä hiotun kuuloista, mutta senkin Richard pistää tuottaja Mike Thornen ansioksi.

”The Communards” -albumi on säntillisen kaksijakoinen. Nopeatempoiset kappaleet vuorottelevat tasaisesti Richard Colesin pianoballadien kanssa. Singlelohkaisut olivat kuitenkin kaikki discorytmisiä, joten albumin ostaneille sen sisältö saattoi tulla yllätyksenä. Richard pitää joka tapauksessa discomusiikkia The Communardsien kivijalkana. Hän sanoo, että se oli heidän aikakautensa homomiehille muutakin kuin tanssimusaa. Se merkitsi vapautta ja oli heille suoranaista politiikkaa. Tanssiva vallankumous seksuaalivähemmistöjen puolesta. Kiertueelle The Communards lähti yksinomaan naisista muodostetun livebändin kanssa.

1980-luvun loppupuolta seksuaalivähemmistöjen yhteisöä varjosti myös Aids-epidemia, joka leimasi osaltaan myös kahden homomiehen muodostamaa duoa. Silloin he yrittivät sivuuttaa sen ja keskittyä julkisuudessa muihin juttuihin, vaikka läheisiä ystäviäkin menehtyi taudin oireisiin. Vasta myöhemmin Richard ymmärsi, miten syvästi heidätkin liitettiin Aidsiin ja he eivät koskaan perusteellisesti käsitelleet asiaa. Menestys toi miehille myös vaurautta ja vaikka yhtyeen imago oli ulospäin siisti, osasivat hekin bilettää Ibizalla ja nauttia muitakin virvokkeita kuin alkoholia. Kerran he yrittivät ostaa kokonaisen lentokoneen, mutta viranomaiset kieltäytyivät myymästä koska ostajilla ei ollut paitoja yllään. Richard antaakin naureskellen neuvon, että jos haluat ostaa lentokoneen – pue paita yllesi.

The Communards levytti vielä toisen menestyksekkään albumin ja vaikka yhtyeen iäksi jäi vain kolme vuotta, saivat he nostettua Britti-listalle komeat yhdeksän TOP-30-hittiä. Loppujen lopuksi Richardin ja Jimmyn alussa yhdistänyt erilaisuus koitui heidän kohtalokseen ja yhteistuumin he päättivät laittaa The Communardsin telakalle, jossa se onkin sitten ollut yli 30 vuotta. Enemmän parrasvaloista nauttinut Jimmy Somerville jatkoi uraansa sooloartistina, mutta Richard jätti nopeasti musiikkibisneksen joidenkin studiokokeilujen jälkeen. Sittemmin Richard opiskeli teologiaa ja toimi ennen eläkevuosiaan pitkään pienen Finedonin kylän kirkkoherrana. Hänen nyt jo edesmennyt aviomiehensä David nauroi usein, ettei voi uskoa Richardin olleen joskus 1980-luvulla suosittu poptähti. Mutta todistusaineisto Youtubessa Top of the Pops -esityksineen ja musiikkivideoineen ei vanhene koskaan.

Kappaleluettelo:

  1. Don’t leave me this way
  2. La dolarosa
  3. Disenchanted
  4. Reprise
  5. So cold the night
  6. You are my world
  7. Lover man
  8. Don’t slip away
  9. Heaven’s above
  10. Forbidden love

Lähteet:
Classic pop magazine (Jan/Feb 2022)
Wikipedia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s