Levyarvio: Palaako Tears for fears uudella albumillaan entiseen loistoonsa

TEARS FOR FEARS: THE TIPPING POINT (Concord records 2022)

Roland Orzabal (s. 1961) ja Curt Smith (s. 1961) ovat täällä taas. Teini-ikäisinä toisiinsa tutustuneet kaverukset aloittivat yhdessä musisoinnin jo 1970-luvun lopulla ja sen jälkeen on kuljettu pitkä tie, välillä kivikkoinenkin ja toisinaan on vaellettu eri reittejä. Tears for fears sai alkunsa 1980-luvun alussa, parin bändikokeilun jälkimainingeissa. Aivan alussa yhtye rinnastettiin aikalaisiinsa, erilaisiin syntikkapop-bändeihin kuten OMD tai Depeche Mode. Ja olihan heidän esikoislevynsä aika kosketinsoitinvetoinen. Nimi napattiin amerikkalaisen psykologin Arthur Janovin samannimisestä terapiaohjelmasta, joka sai tunnettavuutta kun John Lennon saapui Janovin potilaaksi. Tears for fearsiin on kautta vuosien kuulunut myös muita sessiomuusikoita, mutta pääparin muodostivat aina Roland ja Curt. Yksi heistä oli Ian Stanley, joka kahdeksanraitaisen kotistudion suojissa bändi pääsi toteuttamaan ensimmäiset demonsa.

Pian Tears for fears saikin levytyssopimuksen Phonogram recordsin kanssa ja ensimmäinen single ”Suffer the children” julkaistiin marraskuussa 1981. Se eikä maaliskuussa 1982 julkaistu toinen single ”Pale shelter”, jonka tuotti Mike Howlett, herättänyt vielä minkäänsorttista mielenkiintoa popfaneissa. Syksyllä 1982 näki päivänvalon kolmas sinkku ”Mad world”, joka lopulta räjäytti pankin. Levy nousi Britannian sinkkulistan sijalle kolme. Pian listasijoituksia alkoi ropista muualtakin maailmalta ja myös seuraavat singlet ”Change” sekä uusi versio ”Pale shelterista” nousivat listojen kärkikahinoihin. Maaliskuussa 1983 ilmestynyt esikoisalbumi ”The hurting” nousi Britti-listan kärkeen ja myi platinaa.

Kaikki kasvoi kuitenkin seuraavaan potenssiin, kun toinen albumi ”Songs from the big chair” saatiin purkkiin. Singlehitit ”Shout” ja ”Everybody wants to rule the world” nousivat molemmat Yhdysvaltojen Billboard-listan kärkeen. Britanniassa jälkimmäinen valittiin Brit Awards -gaalassa vuoden parhaaksi biisiksi. Albumista tuli yksi vuoden 1985 myydyimmistä levyistä maailmanlaajuisesti. Yhdysvalloista pokattiin viisinkertaista platinaa ja levy pysytteli listaykkösenä viisi viikkoa. Tears for fearsin saundi muuttui hienostuneemmaksi ja massiivisemmaksi ensilevyn syntikkapopista. Loppuunmyyty maailmankiertue lisäsi yhtyeen tunnettavuutta ja sementoi lopullisesti bändin yhdeksi eturivin legendoista.

Kolmatta albumia tehtiinkin sitten jo kuin Iisakin kirkkoa ja kustannusten on kerrottu nousseen yli miljoonan punnan. ”The seeds of love” ilmestyi vuonna 1989 ja nimikkosinglen ”Sowing the seeds of love” näyttävä musiikkivideo pyöri MTV-kanavalla kyllästymiseen asti. ”The seeds of love” -kiertueella Tears for fears kävi Suomessakin Messukeskuksessa konsertoimassa. Maailmankiertueen jälkeen duon välit alkoivat kuitenkin rakoilla ja Curt Smith ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Vuonna 1992 julkaistiin kokoelmalevy ”Tears roll down (Greatest hits 82-92)”, joka sekin saavutti mukavat myyntiluvut. Sen jälkeen Roland Orzabal jatkoi Tears for fears -nimen alla yksin ja teki 1990-luvulla kaksi albumia ”Elemental” (1993) sekä ”Raoul and the kings of Spain” (1995), jotka saavuttivat marginaalista huomiota.

Vuosituhannen vaihduttua Roland ja Curt saivat siirrettyä kärhämät sivuun ja he alkoivat pitkästä aikaa tehdä uusia kappaleita yhdessä. Lopulta vuonna 2004 saatiin ihmisten ilmoille uusi albumi ”Everybody loves a happy ending”. Levy ei herättänyt kovinkaan suurta huomiota, mutta samalla Tears for fears palasi myös keikkalavoille. Tears for fears ei kuitenkaan hajonnut uudelleen, mutta hiljaiseloa jatkui vuoteen 2017 kunnes he saivat aikaiseksi kaksi uutta laulua markkinoidakseen kokoelma-albumiaan ”Rule the world”. Curt oli jo vähällä häipyä toisenkin kerran, mutta alkoi omantunnontuskissaan kirjoittaa laulua ”Stay”. Singlenä julkaistiin yhdessä tehty kappale ”I love you but I’m lost”, joka ei noussut listoille. Kokoelma sen sijaan myi Britanniassa kultalevyyn oikeuttavan määrän, mikä rohkaisi kaksikkoa jatkamaan.

Uuden albumin tekoa viivästytti Rolandin vaimon Carolinen kuolema. Hän oli pitkään kamppaillut alkoholiongelman kanssa. Pariskunta oli pitänyt yhtä 13-vuotiaista lähtien. Roland sai kuitenkin surutyönsä kanavoitua musiikkiin ja syntyi mm. uskottomattoman kaunis balladi ”Please be happy” sekä tulevan pitkäsoiton unenomainen nimikkokappale ”The tipping point”, joka onkin uutuusalbumin huippuhetki. Helppo ei ollut Rolandin omakaan suhde alkoholiin, vaan hän kävi näinä vuosina vieroitushoidon läpi kahdesti. Paniikkikohtaus joulukuussa 2018 antoi herätyksen ja johdatteli miehen vähitellen kohti paranemista. Yhdysvalloissa amerikkalaisen vaimonsa ja kahden tyttärensä asuva Curt Smith puolestaan koki suurimmat traumansa, kun Donald Trump valittiin presidentiksi. Hän suunnitteli jo muuttoa takaisin Britanniaan ja olisikin tehnyt niin, jos Trump olisi valittu toiselle kaudelle.

Curtilla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että Hillary Clinton olisi voittanut presidentinvaalit, sillä hän on kertomansa mukaan tottunut vahvoihin naisiin jo kotioloissa. Elämänsä kolmen naisen keskuudessa Curt on vuodattanut lauluihin ”Break the man” ja ”Rivers of mercy”, jota hän kuvailee eräänlaiseksi ”The seeds of love” -albumin kappaleen ”Woman in chains” -biisin jatko-osaksi. Vuonna 2019 Rolandin parannuttua täysin Tears for fears lähti myös kiertämään, kunnes korona keskeytti live-esiintymiset. Oli aika palata biisintekoon. Kumpikin työskenteli pääsääntöisesti tahoillaan ja albumille päätyi vain kaksi kaksikon yhdessä kirjoittamaa kappaletta. Levyn avaava ”No small thing” julkaistiin myös digitaalisena singlenä joulukuussa 2021 ennen albumia. Laulelmallinen teos lataa albumin kuuntelijan odotukset korkealle ja tuo yhtyeestä jälleen esille uuden puolen.

Tears for fearsin tavoitteena olikin luoda kokonaan uudenlainen äänimaailma ja albumi, joka ei suoranaisesti kuulosta ”Tears for fears -levyltä”. Tärkein yhteistyökumppani oli Charlton Pettus, joka on ollut mukana useiden laulujen sävellys- ja tuotantotyössä, ja on tehnyt etenkin Curtin kanssa yhteistyötä aiemminkin. Myös lauluntekijä Sacha Skarbek on ollut kirjoittamassa paria kappaletta. Hänen meriitteihinsä kuuluu mm. James Bluntin ykköshitti ”You’re beautiful” sekä Britannian euroviisukappale vuodelta 2012 ”Love will set you free” esittäjänään Engelbert Humperdinck. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin levyn nimikkokappale ”The tipping point” lokakuussa 2021 musiikkivideon kera. Tammikuussa suoratoistopalveluihin lanseerattiin vielä kolmas kappale ”Break the man”, joka onkin ensimmäinen Tears for fears -single, jonka säveltämiseen tai sanoittamiseen Roland Orzabal ei ole osallistunut lainkaan.

”My demons” -kappaleen inspiraationa oli avoimesti Depeche mode ja Tears for fears halusi tehdä mahdollisimman paljon heiltä kuulostavan agressiivisen syntikkavetoisen kappaleen. Onnistuvatkin siinä ihan kivasti. Muutenkin tyylilajit levyllä vaihtelevat, kuten yhtyeen kultaisina vuosinakin. Välillä mennään pianovetoisesti balladilinjalla ja välillä kikkaillaan syntikoiden kanssa, kuten loppupään Roland Orzabal -sooloissa ”Master plan” ja ”End of night”. Punainen lanka kuitenkin säilyy eikä kokonaisuudesta synny sillisalaattia. Mukana albumikokonaisuutta päättämässä on myös vuoden 2017 ”Stay”. Kaiken kaikkiaan albumista jää miellyttävä ja huoliteltu jälkimaku, mutta aivan 1980-luvun klassikkojen tasolle ei ylletä. Sen sijaan kolme niiden jälkeen ilmestynyttä julkaisua ylitetään kirkkaasti.

Kappaleluettelo:

1. No small thing
2. The tipping point
3. Long, long, long time
4. Break the man
5. My demons
6. Rivers of mercy
7. Please be happy
8. Master plan
9. End of night
10. Stay

Lähteet:
Classic pop magazine mar/apr 2022
Helsingin sanomat
Wikipedia