Brother beyond – Get even (1988)

1980-luvun lopulla poikabändit olivat kova juttu ja yrittäjiä markkinoille riitti. Yksi monista kutsui itseään Brother beyondiksi, sillä olihan veljeys mukavankuuloinen sana myös bändin nimessä. Brother beyond poikkesi hieman 1990-luvulla nuorukaisista kootuista orkestereista, sillä heiltä taittui myös soittaminen. Yhtyeen varhaisimman kokoonpanon rungon muodostivat veljekset David (s. 1965) ja Francis ”Eg” White (s. 1966), joista jälkimmäinen oli ehtinyt tehdä jo yhden albumin Yip Yip Coyote -nimisen bändin jäsenenä. Iso pyörä nytkähti kuitenkin liikkeelle, kun Brother beyondiin liittyi laulusolisti Nathan Moore (s. 1965) ja kosketinsoittaja Carl Fysh (s. 1963), jonka pöytälaatikko tursusi sävellyksiä. Useatkin levy-yhtiöt kiinnostuivat hauskannäköisten poikien demoista, mutta EMI-levy-yhtiö A&R Clive Black veti pisimmän korren. Clive oli sanoittaja Don Blackin poika, joka on kynäillyt tekstejä useisiin ikivihreisiin ja mm. 1960- ja 1970-lukujen James Bond -tunnareihin.

Ensimmäisenä singlenä julkaistiin Carlin sävellys ”I should have lied”, jonka tuotti Was (Not Was) -yhtyeestä tuttu Don Was. Levy ei noussut listoille, mutta toimi kuitenkin jonkinlaisena käyntikorttina esim. Lontoon klubi-scenessä ja Brother beyond sai muutamia keikkoja. Seuraavatkaan singlet ”How many times”, ”Chain-gang smile” ja ”Can you keep a secret?” eivät nousseet Britti-listan tärkeään TOP-40:een, mutta ne sentään noteerattiin tilastojen häntäpäässä. Moni levy-yhtiö olisi varmasti tässä vaiheessa heittänyt pyyhkeen kehään, mutta Brother beyondin manageri Simon Carter taisteli suojattinsa potentiaalin puolesta. Onnenkantamoisena aikakauden supertuotantotiimi Stock-Aitken-Waterman järjesti noihin aikoihin hyväntekeväisyyshuutokaupan, jossa he tarjosivat palveluksiaan voittajalle. EMI-levy-yhtiö tarjosi suurimman summan ja sai 20.000 punnalla tuottajat tekemään kappaleen Brother beyondille.

Juuri ennen kuin yhtye sulkeutui PWL-studioiden suojiin levyttämään uutta musiikkia Eg White päätti jättää yhtyeen ja hänen tilalleen kvartettia täydentämään otettiin yhtyeen livekeikoilla rumpalina toiminut Steve Alexander (s. 1962) . SAW-tuotantotrion siipien suojissa syntyi Motown-henkinen ralli ”The harder I try”, joka poikkesi aika tavalla heidän aikaisemmista hittituotannoistaan, joita olivat esittäneet mm. Kylie Minogue ja Rick Astley. Mutta kappale sopi Brother beyondille ja nuoriso otti sen avosylin vastaan. Syyskuussa 1988 single nousi Britti-listan sijalle kaksi. Viikon puolivälin tilastoinnissa näytti vielä, että levystä tulee listaykkönen mutta trendikkään Yazz-artistin ”The only ways is up” veti pidemmän korren. Euroopan markkinoille ehdittiin kuitenkin painattaa singlen kanteen lisähuomautus ”Number one in UK”. Toisella listaviikolla ykköseksi kiilasi vanhan konkarin Phil Collinsin ”A groovy kind of love”-balladi. Brother beyondin oli tyytyminen kakkostilaan, mutta listaviikkoja kertyi kuitenkin kunnioitettavat neljätoista ja single myi yksin Britanniassa yli 400.000 kopiota. Lokakuun lopussa julkaisunsa sai myös toinen Stock-Aitken-Waterman-tuotanto ”He ain’t no competition”, joka sekin nousi Ison-Britannian kärkikymmenikköön, sijalle kuusi. Myös Suomessa molemmat SAW-singlet noteerattiin singlelistalla.

Kahden topten-hitin turvin oli helppo kääräistä esikoisalbumi ”Get even” uuteen pakettiin ja pitkäsoitto nousikin albumilistan kärkikymmenikköön, tarkemmin sanottuna sijalle 9. Levyn kaikki muut kappaleet olivat bändin omaa käsialaa, pääasiassa Carl Fyshin, mutta myös Whiten veljesten. Nathan Moore ei osallistunut lainkaan biisintekoon, eikä myöskään soittanut levyille mitään instrumentteja. Vuosi vaihtui ja kokonaisuudelta piti ajan hengen mukaisesti tietenkin lohkoa lisää hittejä. Helmikuussa 1989 julkaistu ”Be my twin” onnistui niistä parhaiten sijoittuessaan singlelistalla sijalle 14. ”Can you keep a secret?” miksattiin uuteen uskoon PWL:n uskollisen remixaavan tuottajaduon Phil Hardingin ja Ian Curnowin toimesta ja 7-tuumainen ylsi tilastoissa sijalle 22. Kaiken kaikkiaan ”Get evenin” kahdestatoista biisistä siis seitsemän julkaistiin singlenä ja yksi vielä kahtena versiona. Albumin listajuoksu ylsi 23:een viikkoon ja kultalevyyn oikeuttaviin myyntilukemiin.

Keväällä 1989 Brother beyond oli myös ehdolla Brit Awardseissa ”parhaan uuden tulokkaan” kategoriassa, mutta Royal Albert Hallin kaoottiseksi luonnehditussa gaalassa kyseisen palkinnon jakajat Samantha Fox ja Fleetwood Macin Mick Fleetwood unohtivat kuuluttaa kaikki ehdokkaat eli myös Brother beyondin. Pystin pokkasi Bros. Joka tapauksessa Brother beyond myös keikkui suosionsa kukkuloilla ja teinitytöt tapiseerasivat kammioidensa seinät heidän kuvillaan. Sellaisia löytyi ainakin Britannian suosituimmasta nuorisolehdestä Smash Hitsistä, jonka kanteen pojat pääsivät kunniakkaat kolme kertaa. Olivatpa he myös lehden omassa palkintogaalassa äänestyksissä kärkisijoilla. Menestys huipentui loppuunmyytyyn Britannian kiertueeseen ja eritoten sen ikimuistoiseen päätöskonserttiin Royal Albert Hallissa.

Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan ja vielä samana vuonna 1989 julkaistu kakkosalbumi ”Trust” ei enää kiinnostanut yleisöä. Singleistä ensimmäinen ”Drive on” oli menestynein ja sekin sijoittui Brittilistalla vain sijalle 39. Levyn kymmenestä biisistä kaikki paitsi yksi olivat David Whiten ja Carl Fyshin käsialaa. Brother beyondin oli aika laittaa pillit pussiin ja siirtyä kohti uusia kuvioita. Eg White, joka jätti kokoonpanon jo varhaisessa vaiheessa, perusti Eg & Alice -duon, jota kriitikot ylistivät mutta ostava yleisö ei löytänyt. Sittemmin hän on kynäillyt biisejä lukuisille eturivin artisteille. Steve Alexander kiersi maailmaa kuusi vuotta Duran Duranin kiertuerumpalina. Carl Fysh pyörittää manageritoimistoa ja David White on kunnostautunut maalaustaiteiden saralla.

Laulusolisti Nathan Jones jatkoi poptähteyttään toisen poikabändin riveissä. Vuonna 1992 taipaleensa aloittaneen Worlds apart -yhtyeen ura ei ottanut tulta alleen, mutta levy-yhtiö määräsi yhtyeen riveihin jo teinihurmoksen kokeneen Nathan Mooren ja singlet alkoivat listautua tilastoihin – etenkin Ranskassa, mutta myös muualla Keski-Euroopassa. Ennen Nathanin tuloa Worlds apartin lauluvastuu oli Steve Hartilla (s. 1972), joka oli bändin ideanikkarin Simon Cowellin valinta luomuksensa keulakuvaksi. Hart ei ollut suinkaan vain kaunis poika, vaan osasi myös säveltää tarttuvia popkappaleita ja on tehnyt sitä Worlds apartin jälkeenkin – myös muiden artistien iloksi.

Potin räjähtäessä ”Baby come back” -single nousi Ranskan listan kolmoseksi, Nathan oli ehkä 30 vuoden iässä jo hieman yli-ikäinen teini-idoliksi, mutta tuki takuulla laulu- ja tanssiyhtyeen nuorempia vesoja kokemuksellaan. Kansainväliseksikin luonnehditun Worlds apart -projektin muita suosittuja ralleja olivat mm. ”Je te donne”, ”Quand je rêve de toi/I’m dreaming of you” sekä cover-versio moneen kertaan tulkitusta ikivihreästä ”Everlasting love”. Orkesteri julkaisi viisi pitkäsoittoa, joista vuoden 1996 ”Everybody” oli kiistatta menestynein myydessään yksinomaan Ranskassa yli 1,5 miljoonaa kopiota. Komeiden poikien kavalkadi vaihtui yhtyeen jäsenistössä sukkelaan ja markkinamiehillä oli varmasti täysi työ pitää oikeat naamat koristamassa milloin mitäkin fanikrääsää. Sitä nimittäin julkaistiin aina puhelinkorteista Haribo-tehtaan makeisiin, joissa viinikumit oli muovattu bändin jäsenten päiden muotoisiksi.

Brother beyond jätti oman jälkensä pophistoriaan ja vaikka ne suurimmat listamenestykset tulivatkin Stock-Aitken-Waterman -tuotantotiimiltä, niin heidät voidaan muistaa myös epätavallisen omaehtoisena poikabändinä. Oikeana bändinä, joka itse sävelsi, sanoitti ja soitti suurimman osan levyttämästään materiaalista. Varmasti siksi jokaiselle Brother beyondin jäsenistä on riittänyt työsarkaa viihdebisneksessä myös tyttöjen kirkumisen rauettua.

Kappalelista:

  1. He ain’t no competition
  2. Can you keep a secret?
  3. Chain-gang smile
  4. Restless
  5. How many times
  6. Be my twin
  7. The harder I try
  8. I should have lied
  9. Shipwrecked
  10. King of blue
  11. Act for love (extended version)
  12. Sometimes good, sometimes bad (Sometimes better)
    Bonuskappaleet (special edition 2011)
  13. I should have lied (extended version)
  14. The harder I try (the hardest mix)
  15. He ain’t no competition (space hopper mix)
  16. Be my twin (US 12″ vocal mix)

Lähteet:
Brother beyond: Get even (special edition, Cherry red records 2011) cd-kansilehti
Wikipedia
Discogs
Suomenlistalevyt-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s