The Human league – Dare (1981)

human league

The Human league -orkesteri perustettiin Britannian Sheffieldissa vuonna 1977. Ennen tätä tietokoneohjelmoijina työskennelleet Martyn Ware ja Ian Marsh olivat hankkineet yhdessä Korg 700S -syntetisaattorin ja opetelleet soittamaan sitä. Muutamien kotihippakeikkojen jälkeen kaverukset päättivät hankkia projektiinsa laulusolistin ja ensimmäisen vaihtoehdon Glenn Gregoryn ollessa kiireinen, päätti Ware ottaa yhteyttä vanhaan koulukaveriinsa Philip Oakeyyn. Oakey työskenteli sairaalassa, mutta hänet tunnettiin Sheffieldissa persoonallisen pukeutumistyylinsä ansiosta. Vaikka hänellä ei ollutkaan mitään musiikillista kokemusta, Warelle ja Marshille riitti että heidän yhtyeensä tuleva keulakuva näyttää poptähdeltä. Syntyi demonauha, joka poiki levytyssopimuksen pienen Fast products -yhtiön kanssa. Esikoissingle ”Being boiled” herätti jo pientä kiinnostusta trenditietoisessa yleisössä, mutta vähän myöhemmin myös isommissa levy-yhtiöissä. Ensimmäinen albumi ”Reproduction” julkaistiinkin vuonna 1979 Virgin -levymerkillä.

The Human league – Being boiled (audio)

Seuraavana vuonna julkaistun toisen pitkäsoiton ”Traveloque” jälkeen Martin Waren ja Philip Oakeyn välit tulehtuivat siihen pisteeseen, että edessä oli välirikko. Sovittiin, että Oakey jatkaa The Human league -nimen alla, Waren ja Marshin perustaessa Heaven 17 -yhtyeen. The Human leaguen alkuperäinen solistivalinta Glenn Gregory tuli heidän laulusolistikseen. Vaikka The Human leaguen albumit eivät olleet myyneet juuri mitään, joutui Oakey maksamaan nimen säilyttämisestä raskaan taakan. Hänen kontolleen tulivat kaikki yhtyeen velat ja sitoumukset, ja lisäksi hän joutui maksamaan entisille bändikavereilleen provikat myös seuraavasta albumista. Kaiken kukkuraksi ennakkoon sovitun The Human leaguen Britannian kiertueen oli määrä alkaa parin viikon päästä, eikä Oakeylla ollut enää bändiä.

Philip Oakey meni tyttöystävänsä kanssa paikalliseen Crazy Daisy -yökerhoon, jossa he bongasivat kaksi tanssivaa opiskelijatyttöä Susan Sulleyn ja Joanne Catherallin. Tytöt olivat vain viettämässä keskiviikkoiltaa, mutta sattuma toi heille elinikäisen uran suositun popbändin riveissä. Oakey pyysi kokemattomat neidot kiertueelleen tanssijoiksi ja taustalaulajiksi. Selvisi että Susan oli vasta 17-vuotias ja Joanne 18-vuotias, joten he tarvitsivat vielä vanhempien suostumuksen. Heidän lisäkseen Oakey palkkasi mukaan ammattimuusikko Ian Burdenin hoitelemaan syntetisaattorit. Kiertue hoidettiin sovitusti, vaikka joitakin soraääniä yleisöstä kuuluikin miehistönvaihdosten johdosta. Virgin -yhtiö vaati myös kiivaasti uutta musiikkia, joten Oakeyn piti alkaa myös kirjoittamaan biisejä.

Ensimmäinen uuden The Human leaguen hengentuote, single ”Boys and girls”, jonka Oakey kirjoitti Philip Adrian Wrightin kanssa, floppasi listoilla. Wright oli toiminut The Human leaguen keikoilla kosketinsoittajana, mutta nousi nyt bändin täysivaltaiseksi jäseneksi ja biisinkirjoittajaksi. Tässä vaiheessa levy-yhtiö halusi mukaan ammattituottajan ja konkarituottaja Martin Rushent tuli valvomaan, mitä studiossa tapahtuu. Konserttikiertueella mukana ollut Ian Burden tuli myös virallisesti bändiin ja hänen kanssaan Oakey kirjoitti seuraavan singlen ”The sound of the crowd”, joka kohosi Britti-listan sijalle 12. Näin ollen siitä tuli heidän ensimmäinen TOP-40-hittinsä. The Human leaguen manageri Bob Last ehdotti, että he ottaisivat riveihinsä vielä yhden ammattimuusikon ja antoi pestin ystävälleen Jo Callisille. Vuonna 1981 The Human leaguen muodosti siis neljä miestä ja kaksi naista: Philip Oakey, Philip Adrian Wright, Ian Burden, Jo Callis, Susan Sulley ja Joanne Catherall.

The Human league – The sound of the crowd (tv-esitys)

Kaikki biisit syntyivät bändin miesnelikon toimesta, useimmiten Oakey kirjoitti ne yhdessä jonkun toisen jäsenen kanssa todennäköisesti keskittyen itse enemmän lyriikoihin. Oakeyn ja Burdenin käsialaa oli myös seuraava singlejulkaisu ”Love action (I believe in love)”, joka oli The Human leaguen lopullinen läpimurto. Levy ponnahti Britti-listan sijalle 3. Susan ja Joanne hautasivat yliopistosuunnitelmansa ja ryhtyivät päätoimisiksi poppareiksi. Myös vanhat albumit alkoivat käydä kaupaksi ja pitkässä juoksussa molemmat myivät kultalevyihin oikeuttavat määrät. Uusi single ”Open your heart”, jonka Oakey kirjoitti yhdessä viimeisimmän henkilöstölisäyksen Jo Callisin kanssa, nousi sekin topteniin. The Human league oli kuumaa kamaa.

The Human league – Love action (tv-esitys)

Albumi ”Dare” näki päivänvalon lokakuussa 1981 ja se nousi saman tien Britti-listan ykköseksi. Ykkösenä levy pysytteli neljä viikkoa, mutta listalla kaiken kaikkiaan hulppeat 77 viikkoa myyden tripla-platinaan oikeuttavan määrän yksin Britanniassa. The Human league kuvaili itseään aina biisikeskeiseksi bändiksi. Siltä ”Dare” juuri kuulostaakin. Kaikki sen raidat toimivat yksilöinä, mutta muodostavat samalla vahvan kokonaisuuden. Jo avausraita ”The things that dreams are made of” johdattelee kuulijan taidokkaasti The Human leaguen maailmaan. ”Open your heartin” ilmiselvän hittipotentiaalin jälkeen vuorossa ensimmäinen singlehitti ”The sound of the crowd”. Melankolisen hienostunut ”Darkness” sisältää upean, synkän haikean syntikkamaton. Yli 5-minuuttinen ”Do or die” on puolestaan rytmikäs kertosäkeistön tarttuvuuteen perustuva helmi.

The Human league – Open your heart (Top of the pops)

”Daren” kääntöpuolen avaa minuutin pituinen instrumentaalijohdanto, joka on itse asiassa minimalistinen versio ”Get Carter” -elokuvan tunnuskappaleesta. Se onkin albumin ainoa cover-kappale, mutta sen jälkeen päästään taas asiaan synkän balladin ”I am the law” myötä. ”Seconds” -kappaleen tekstissä Oakey asettuu John F. Kennedyn murhanneen Lee Harvey Oswaldin mielenmaisemaan ja laulaa ”It took seconds of your time to take his life”. Albumin päättävät sen suurimmat hitit. ”Love action” oli jo käynyt listakolmosena, mutta levy-yhtiö vaati albumilta lohkaistavaksi vielä neljännen singlen. Epäonnistunutta ”Boys and girls” -sinkkua ei nimittäin otettu levylle mukaan lainkaan. Levy-yhtiö valitsi singleksi päätösraidan ”Don’t you want me”. Oakey vastusti valintaa viimeiseen asti, sillä hän piti sitä tyhjänpäiväisenä täytebiisinä.

The Human league – Don’t you want me (musiikkivideo)

Levy-yhtiön uhkapeli kuitenkin kannatti, sillä ”Don’t you want me” nousi Britti-listan ykköseksi ja viipyi siellä yli vuodenvaihteen 1981-1982 yhteensä viisi viikkoa. Puolentoista miljoonan kappaleen myynnillä siitä tuli vuosikymmenen viidenneksi myydyin ja kaikkien aikojen 23:ksi myydyin single Britanniassa. Myynnin vauhdittamiseksi biisiin kuvattiin myös kallis musiikkivideo, jonka myöhemmin elokuvantekijänäkin meriittejä hankkinut Steve Barron. Sinkku nousi listaykköseksi myös Yhdysvalloissa, jossa siitä tuli vuoden kuudenneksi myydyin sinkku. Myös ”Dare” albumi myi jenkeissä hyvin. Se kohosi listan kolmanneksi ja myi kultaa eli yli 500.000 kappaletta. Albumia on kuvailtu yhdeksi popmusiikkiin eniten vaikuttaneista levyistä. Hittipaketti, joka nosti syntetisaattorit vakavasti otettavaksi instrumentiksi. The Human league pystyi soittamaan kappaleet konserteissaan livenä, ilman isoja etukäteen nauhoitettuja osioita.

Keväällä 1982 The Human league palkittiin Brit awards -gaalassa parhaana uutena tulokkaana ja Martin Rushent sai palkinnon parhaana tuottajana. Tosin Susan ja Joanne olivat gaalan jatkoilla niin päissään, että he kadottivat palkinnon eikä sitä sen koommin ole löytynyt. Bändin lähdettyä ensimmäiselle kansainväliselle kiertueelleen, levy-yhtiö päätti pistää rahoiksi julkaisemalla uudelleen ”Being boiled” -singlen, joka nyt nousikin topteniin. Kesällä rahastettiin vähän lisää julkaisemalla kahdeksan biisin remix-albumi ”Love and dancing”, tosin nimellä The League unlimited orchestra. Levy sisälsi vain yhden uuden kappaleen ”Hard times” sekä uusia versioita ”Daren” biiseistä. The Human league -huumassa sekin myi platinaa ja nousi listan sijalle 3. ”Daren” huikea supermenestys aiheutti bändin keskuudessa myös ennennäkemättömän rimakauhun ja sitä ”vaikeaa kakkoslevyä” saatiin odottaa 1980-luvulle epätyypilliseen tapaan ennätykselliset kolme vuotta.

Biisilista: 
1. The things that dreams are made of
2. Open your heart
3. The sound of the crowd
4. Darkness
5. Do or die
6. Get Carter
7. I am the law
8. Seconds
9. Love action (I believe in love)
10. Don’t you want me

Lähteet: 
Classic pop magazine – Synth pop special
Wikipedia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s