Bogart co. – Dance station (1985)

bogart co

Bogart co:n synnytystuskat alkoivat jo 1970-luvun taitteessa, kun turkulaisen Studio 55:n äänittäjänä toimi kitaransoittotaitoinen Veijo Mäki, joka puolestaan oli soitellut erilaisissa pikkubändeissä bassonsoiton hallitsevan Sami Piiparisen kanssa. Kaverukset halusivat perustaa bändin ja he pyysivät mukaan yhden kaverin eli kosketinsoittaja Kai Stenmanin. Vuosikymmenkin ehti vaihtua, kun mukaan kuvioihin tuli laulusolisti Esa Mäkelä ja rumpali Ari-Pekka Kivinen. Helmikuussa 1982 viisikko löi viisaat päänsä yhteen ja alkoi syntyä musiikkia. Kokoonpano sai nimekseen Bogart ja ulkoinen imago kopioitiin myös Humphrey Bogartilta. Nuorukaiset sonnustautuivat poplareihin ja leveälierisiin borsalinoihin.

Levytyssopimuskin syntyi oitis Fazerin nuorisomusiikkiin keskittyneen Dig it -levymerkin kanssa. Vuonna 1983 julkaistut kolme singleä ja LP-levy ”You’ve never met” eivät kuitenkaan käyneet kaupaksi, vaikka Bogart pääsi esiintymään myös Ruisrockin lavalle. Englanninkielellä esiintyvät suomalaisorkesterit eivät olleet kovassa huudossa Suomi-rockin kulta-aikaan. Homma alkoi hyytyä: rumpali Kivinen muutti Helsinkiin ja levy-yhtiö löi hanskat tiskiin. Kaikeksi onneksi turkulaisstudiolta löytyi uusi rumpali. Johnny Gustafsson oli jo monessa liemessä keitetty muusikko, joka muistettiin parhaiten progebändistä Kaamos. Mutta olipa hän esiintynyt Ami Aspelundin taustakuorossa Münchenin euroviisuissakin. Johnny (s. 1948) oli yli kymmenen vuotta vanhempi, kuin muut Bogartit – ehkä hieman yli-ikäinen teini-idoliksi siis.

Pojat latasivat kovat piippuun ja syntyi demobiisi ”All the best girls”, jota lähdettiin tarjoamaan eri levy-yhtiöille. Lähes kaikkien vastaus oli samansuuntainen ”Hyvä biisi, hyvä bändi, mutta kun laulavat englanniksi”. Lopulta apu löytyi lähempää, kuin he aavistivatkaan eli turkulaisten laulajaveljesten Matti ja Teppo Ruohosen levy-yhtiöstä M&T Recordsista. Noihin aikoihin M&T oli jopa ihan merkittävä tekijä suomalaisilla levymarkkinoilla ja he tuottivat Ruohosen veljesten platinalevyjen lisäksi menestysalbumeja mm. Jonnalle, Beritille, Matti Eskolle, Garbolle, Tarja Ylitalolle ja monille muille. Bogartia varten tosin perustettiin oma, vähemmän juntilta kuulostava, ala-levymerkki Lighthouse. Mikä oli tuohon aikaan myös erittäin tavallista. Olihan Bogartin ensimmäinenkin albumi julkaistu iskelmään keskittyneen Fazer-yhtiön Dig it -merkin suojissa.

Bogart co. – All the best girls (musiikkivideo)

Teppo Ruohonen antoi Bogartille täyden tuen ja sanoi, että ”Menette Tukholmaan tekemään levyn ja maksan viulut vaikka omasta pussistani”. Esa Mäkelä oli jo ehtinyt houkutella levyn tuottajaksi Ulf Wahlbergin, joka oli hankkinut omat kannuksensa 1980-luvun alun supersuositussa ruotsalaisbändissä Secret service, mutta toki tuottanut musiikkia myös monille muille artisteille. Nauhoitukset alkoivat toukokuussa 1985 ja niiden tiimellyksessä bogartit tutustuivat Thomas Samuelssoniin, joka oli innokas kuvaamaan ”All the best girls” -biisiin musiikkivideon. Pojat soittivat Matille ja Tepolle, jotka aluksi vähän hätkähtivät kustannuksia mutta pian näyttivät vihreää valoa. Heinäkuussa valmiin tuotteen näki koko Suomen kansa Levyraadissa, jonka ”All the best girls” voitti.

Alusta lähtien turkulaisten kiikareissa häämötti kansainvälinen ura, joten uudet taiteilijanimet otettiin käyttöön. Esasta tuli Reddie Redford, Kaista Guy Stoneman, Samista Sam Eagle ja Veijosta Vinnie Lane. Johnny pysyi Johnnynä, kun nimi oli jo valmiiksi kansainvälisen kuuloinen. Samalla bändin nimen loppuun lisättiin ”co.”. Ensimmäiseltä levyltä tutut poplarit heitettiin UFF:in laatikkoon ja tilalle tuli räväkkä, aikakauden trendejä henkivä värikäs tyyli kuohkeine kampauksineen ja olkatoppauksineen. Arvatakin saattaa, että se myös ärsytti tiettyjä piirejä 1980-luvun puolivälin Suomessa. Puritaanit suhtautuivat orkesteriin nuivasti, mutta keikoilla meno alkoi äityä hurjaksi. Sopivaan saumaan myös Dingo hajosi ja teinitytöt kaipasivat uutta fanitettavaa. Bogart co. oli avosylin valmiina vastaanottamaan kaiken ihailun.

Bogart co. – Princess (musiikkivideo)

Syksyllä 1985 julkaistu albumi ”Dance station” ei listalla noussut sijaa 16 korkeammalle, mutta se myi tasaisesti niin hyvin että ennen vuodenvaihdetta yhtye pokkasi myynnistä kultalevyn. Levyltä lohkaistiin toinen, vieläkin suurempi hittisingle ”Princess”, johon kuvattiin myös näyttävä musiikkivideo. Video sai ensi-iltansa Hittimittari-ohjelmassa. Vanha levy-yhtiökin hamusi apajille ja julkaisi yhtyeen esikoislevyn uudelleen uusilla kansilla ja nimellä ”No. 1”. Vuonna 1986 Bogart co. oli Suomen kiistatta kuumin teinisensaatio. Silloin julkaistiin kolmas albumi ”Only lonely”, joka ei periaatteessa sisällä yhtään hittibiisiä, mutta myi silti timanttia ja nousi albumilistan kolmoseksi. Tai nousihan levyn ensimmäinen single ”C’mon babe” sinkkulistan sijalle 3, mutta muistaako sitä kukaan?

Bogart co. – 24 hours (elokuvasta Pekka Puupää poliisina)

Kuten todettua, Bogart co. halusi laajentaa kuulijakuntaansa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. ”All the best girls” herättikin kiinnostusta monissa Euroopan maissa, mutta lopulta vastaan tuli nimiongelma. Euroopassa oli nimittäin toinenkin Bogart -niminen bändi ja Suomen bogartit eivät vaivautuneet lähteä vääntämään erilaisissa oikeusasteissa peistä siitä, kuka on oikeutettu nimen käyttämiseen. Niinpä joissakin maissa Bogart co:n levyt julkaistiin nimellä ”Only lonely”. Nämä ja muutamat muutkin hämmennykset mutkistivat Bogart co:n kansainvälistä uraa aikakaudella ennen internetin globaalia voimaa.

Bogart co. toi joka tapauksessa oman värikkään tuulahduksensa 1980-luvun jälkipuoliskon suomalaiseen musiikkisceneen. Toiset rakastivat, toiset paheksuivat ja monet ovat jälkikäteen oppineet ymmärtämään. Heidän ammattitaitoaan ja soittotaitoaan ei kuitenkaan sovi kiistää, ja heidän energiset esiintymisensä toivat Suomeen pirteän tuulahduksen. Yhtyeen ura jatkui vielä vuosikymmenen loppuun ja yrittänyttä ei tosiaankaan laitettu. Neljättä albumia ”New games” (1987) äänitettiin Lontoossa asti ja Suosikki-lehtikin uutisoi Bogartin riskibisneksistä. Britanniassa julkaistiin yksi single, jolla bändi käytti nimeä Zap’n’go. Mutta kuten tiedämme, kansainvälinen läpimurto jäi saavuttamatta ja Bogart co. keskittyi Suomeen. He julkaisivat vielä kaksi albumia ”I want you” (1988) ja ”Dance on” (1989) ennen hajoamistaan.

Bogart co:n laitetua pillit pussiin, syntyi uusi tehokas työryhmä R.E.L.S., joka sai nimensä Bogartin jäsenten taiteilijanimien alkukirjaimista Redfors, Eagle, Lane ja Stoneman. Vain Gustafsson oli joukosta poissa ja omasta tahdostaan. Tuon tuotantoporukan aikaansaannoksista saisi montakin tarinaa, mutta tärkeimpänä niistä tietenkin pitää mainita Bogart co:n laulusolistin Reddie ”Ressu” Redfordin ura suomenkielistä poppia laulavana sooloartistina sekä ysäridancetiimi The Sound of R.E.L.S.

Kappalelista:
1. 24 hours
2. Young girls
3. Princess
4. Where did our love go
5. Rainbow
6. All the best girls
7. Teenage love
8. Jungle city
9. Dry your tears away
10. All after all

Lähteet:
Ilta-Sanomat 26.3.2019
discogs.com
suomenlistalevyt.blogspot.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s