1980-luku alkoi vedellä viimeisiään, kun poikatrio Big Fun villitsi brittinuorison. Vielä ennen Big Funia kaksi kolmasosaa yhtyeestä, Phil Creswick ja Jason John (oik. Jason Herbert) kuului Seventh avenue -kokoonpanoon, jonka kolmas pyörä oli Mark Long. Seventh avenue oli tuottaja Ian Levinen projekti, joka oli tehtaillut samannimisenä discobiisejä lukuisilla eri kokoonpanoilla. Ian Levinen menestynein tuote lienee Evelyn Thomasin hitti ”High energy”. Pian Mark vaihtui toiseen Markiin, Gillespiehin. Näin syntyi myös tulevan Big Funin alkuperäiskokoonpano. Tämän Seventh avenue -trion suurin menestys oli single ”The love I lost”, joka oli cover-versio Harold Melvin & the Blue notesin vuoden 1973 topten-hitistä. Myöhemmin tuottajagurut Stock & Waterman (Matt Aitken oli jo jättänyt tuotantotiimin) tuottivat kappaleesta oman versionsa Sybil -laulajattarelle, mutta sitä ennen he ehtivät tuottaa menestysalbumin Big Funille.
Seventh avenue – The love I lost (video)
Big Fun eli Phil, Jason ja Mark halusivat popimpaa saundia ja menestystä hittilistoilla, joten he päättivät jättää discoon ja klubeihin keskittyneen Ian Levinen. Levine ei ollut tästä mielissään ja kielsi ensitöikseen Seventh avenue -nimen käytön. Big Fun -nimi keksittiin Inner city -yhtyeen samannimisestä hitistä ja noihin aikoihin se oli myös suosittu hokema nuorison keskuudessa, kun haluttiin pitää oikein hauskaa. Levytyssopimus syntyi Jive -yhtiön kanssa ja ensimmäinen julkaisu ”Living for your love” oli muodikasta acid-house-tyylistä dancemusiikkia. Ei siis lainkaan sitä, mitä pojat olisivat halunneet. Syntyi kipinä yhteistyöstä Britannian suosituimman tuottajaporukan Stock-Aitken-Watermanin kanssa. Waterman näytti porukalle vihreää valoa, vaikka yhtiössä elettiinkin kaikkien aikojen kiireisintä aikaa. Big Fun sai levyttää ensimmäisen äänitteensä Pete Watermanin PWL-yhtiön kakkosketjun Ian Curnowin ja Phil Hardingin kanssa.
Big Fun – I feel the earth move (musiikkivideo)
Syntyi cover-versio Carole Kingin discoklassikosta ”I feel the earth move”. Ennen levyn julkaisua Big Fun pääsi kuitenkin mukaan Watermanin ensimmäiselle Hitman roadshow -kiertueelle yhdessä muiden yhtiön tähtien, kuten Sonian ja Jason Donovanin kanssa. Kolmikon esiintyminen villitsi yleisön ja Waterman muutti saman tien käsityksensä heistä. Hän otti pojat omien siipiensä suojaan ja valmiina kauppoihin lähdössä ollut single ”I feel the earth move” vedettiin takaisin. Myöhemmin samana syksynä ”Toy soldiers” -hitillään pinnalle noussut laulajatar Martika julkaisi samasta kappaleesta oman versionsa, joten Big Funin versio jätettiin tulevan albumin cd-version bonusraidaksi. Pikavauhtia Stock-Aitken-Waterman tuotti Big Funille cover-version The Jacksons -yhtyeen hitistä ”Blame it on the boogie”, joka nousi heti ilmestymisviikollaan Britti-listan sijalle 8 ja kohosi myöhemmin vielä sijalle 4.
Big Fun – Blame it on the boogie (musiikkivideo)
Watermanille selvisi myös, että kaikki yhtyeen jäsenet ovat homoseksuaaleja, mutta hän neuvoi heitä salaamaan suuntauksensa. Trion jäsenistä Phil ja Mark seurustelivat tuohon aikaan, mutta kiertueilla heille varattiin aina omat hotellihuoneet vaikka yön pimentyessä he luikkivatkin samaan huoneeseen. Phil on kertonut, että kaikki heidän faninsa takuulla tiesivät yhtyeen jäsenten seksuaalisen suuntautumisen eivätkä välittäneet siitä. Häntä onkin harmittanut että joutui tavallaan menemään takaisin kaappiin. Noihin aikoihin Philillä diagnosoitiin myös HIV ja etenkin tämä oli salattava 1980-luvun Aids-hysterian aikoihin. Sairaus on kuitenkin pysynyt kaikki vuodet hyvin hoidettuna aisoissa ja lokakuussa 2018 hän vietti 53-vuotis syntymäpäiviään.
Big Fun – Can’t shake the feeling (musiikkivideo)
Toinen single PWL-tallissa oli alkuperäinen Stock-Aitken-Waterman -hitti ”Can’t shake the feeling”, joka sekin nousi Britti-listan kärkikymmenikköön. Vielä ennen vuosikymmenen vaihdetta Big Fun ehti olla mukana Band Aid II -projektissa, jonka uusi versio ”Do they know it’s christmas” -hyväntekeväisyysklassikosta nousi Britti-ykköseksi. Albumin julkaisu tapahtui 1990-luvun puolella. Sitä ennen julkaistiin vielä yksi single ”Handful of promises”, joka oli ehkä Stock-Aitken-Watermania perinteisimmillään. Sen nousu Britti-listalla tyssäsi sijaan 21, mutta esimerkiksi Espanjassa Big Fun oli huippusuosittu ja siellä kaikki kolme sinkkua komeilivat listan toptenissä samaan aikaan. ”Handful of promises” -kappaleen sanoituksesta nimensä saanut pitkäsoitto ”A pocketful of dreams” nousi kärkikymmenikköön, parhaimmillaan sijalle 7.
Big Fun oli poikkeuksellinen S-A-W-artisti siinäkin mielessä, että he myös itse kirjoittivat lauluja. ”A pocketful of dreams” sisältää neljä Stock-Aitken-Watermanin kirjoittamaa kappaletta ja yhtä monta Philin, Markin ja Jasonin kynäilemää kappaletta, jotka tuottivat joko Harding/Curnow -parivaljakko tai toinen yhtiön luottomies Pete Hammond. Lisäksi mukana on kaksi cover-kappaletta. Kesäkuussa 1990 julkaistiin hyväntekeväisyys-single ”You’ve got a friend”, jolla Big Funin lisäksi esiintyy Sonia. Alunperin kappaleen piti olla cover-versio Carole Kingin kappaleesta, mutta Stock-Aitken-Waterman ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja he kirjoittivat itse samannimisen laulun. Sinkku sijoittui Britti-listan sijalle 14. Viimeisenä lohkaisuna Big Fun -albumilta julkaistiin se toinen cover-kappale ”Hey there lonely girl”, joka muistetaan erityisesti Eddie Holmanin 1960-luvun lopun hittiversiona. Hempeä balladi floppasi listoilla ja jäi yhtyeen viimeiseksi PWL-julkaisuksi.
Big Fun & Sonia – You’ve got a friend (musiikkivideo)
Big Fun – Hey there lonely girl (musiikkivideo)
Big Fun ehti kuitenkin myydä yli kaksi miljoonaa levyä ja esiintyä menestyneillä Hitman-kiertueilla. He olivat valmiita toisen albumin julkaisuun. Kirjassa ”Stars of 80’s dance pop” Phil Creswick kertoo avoimesti pienistä prosenttiosuuksista, jotka kaikesta uurastuksesta päätyivät yhtyeen jäsenten lompakoihin, muiden tahojen kerätessä voitot. Hän kokee Pete Watermanin hyllyttäneen heidät ja kantoi pitkään kaunaa levymoguleja kohtaan. Pian tämän jälkeen Jason lähti yhtyeestä ja työskenteli mm. Geri Halliwellin managerina. Phil ja Mark jatkoivat vielä yrittämistä ja vuonna 1994 he julkaisivat duona nimellä Big Fun II singlen ”Stomp”, joka piipahti Yhdysvaltain tanssilistalla. Sittemmin Mark siirtyi elokuva-alalle. Phil sai vuonna 2018 negatiivista julkisuutta jäätyään kiinni huumeiden myynnistä Chemsex-bileissä ja sai sitä kautta vankeustuomion.
Kappalelista:
1. Handfull of promises
2. Blame it on the boogie
3. Can’t shake the feeling
4. Fight for the right to party
5. Not that kinda guy
6. We’re in this love forever
7. Why did you break my heart
8. Bring your love back
9. The heaven I need
10. Hey there lonely girl
Bonus tracks (2010 Cherry pop records special edition)
11. You’ve got a friend (with Sonia)
12. I feel the earth move (club mix)
13. Blame it on the boogie (PWL mix)
14. Can’t shake the feeling (12″ remix)
15. Handful of promises (12″ version)
16. I feel the earth move (the techno mix)
17. You’ve got a friend (cover version, with Sonia)
Lähteet:
James Arena: Stars of 80s dance pop (Author house 2015)
Big Fun: A pocketful of dreams (Cherry pop records 2010 kansilehti)
Wikipedia
RETROPOP 