Legendaarinen Bonnie Tyler konsertoi Helsingin Kulttuuritalolla 6.4.2019. Alunperin päivämäärä oli buukattu ”Woman power” -teemalla Kim Wilden ja Katrina & The Waves -yhtyeen solisti Katrina Leskanichin yhteiskeikalle. Keikkajärjestäjä Eastway ei ansaitse lisäpisteitä ainakaan tiedottamisesta, sillä sosiaalista mediaa seuraamaton lipunostaja olisi voinut paikan päälle saapuessaan yllättyä siitä, että lavalle kapuaakin Bonnie Tyler. No itselleni sekä Kim että Bonnie, kuten myöskin jossain vaiheessa kokonaan esiintyjälistalta pudonnut Katrina ovat kaikki yhtä mieluisia 1980-luvun tähtiä, joten en vaivautunut asiasta sen isompaa meteliä nostamaan. 70 euron lipunhinta Bonnien reilun puolentoista tunnin setistä tuntuu vain näin jälkikäteen vähän ylimitoitetulta. Bonnie Tylerin uran vaiheista voit lukea Retropopin aiemmasta blogikirjoituksesta.
67-vuotias Bonnie Tyler oli hyvässä vedossa. Raspinen ääni kulki voimallisena ja hän kietoi karismallaan yleisön välittömästi pikkusormensa ympärille. Bonnie tuntuu jotenkin helposti lähestyttävältä persoonalta. Välispiikit olivat lämpimiä ja persoonallisen räväkän naurun säestämiä. Ihan tavallinen tyttö Walesista. Ikäisekseen myös hyvin simpsakan oloinen, runsaan vaalean hiuspehkonsa takaa yleisöön kontaktia ottanut tähti lienee jotain piristysruisketta saanut poskipäihinsä, mutta muuten ikääntyminen on tapahtunut rokkimuijan arvolle sopivalla tahdikkuudella. Vartalonmyötäiset farkut ja lyhyt nahkarotsi istuivat kuin hanskat. Encoren aluksi kuultu uuden ”Between the earth and the stars” -albumin kappale ”Older” osui ja upposi. ”I am older”, päätähti totesi itsekin ylpeänä. Yleisö vaikutti pääsääntöisesti olevan fanikuntaa, joka on seurannut Bonnien uraa vähintään sieltä 1980-luvun menestyksekkäimmistä vuosista lähtien.
Illan keikkasetti koostui upouuden albumin kappaleista ja sopivin väliajoin mukaan ujutetuista klassikoista. Konsertissa ei ollut tylsää hetkeä, vaikka osa kappaleista olikin vieraampia. Itse olin ehtinyt kuunnella uuden pitkäsoiton pariin otteeseen, joten ehdin jo toivoa että sen parhaat raidat ”Hold on”, ”Let’s go crazy tonight” sekä nimikkokappale ”Between the earth and the stars” kuultaisiin livenä. Kaikki toiveeni toteutuivat, vaikka artisti joutuikin silmiinpistävän usein suuntaamaan katseensa lattiaan, johon oli mitä ilmeisemmin teipattu uusimpien kappaleiden lyriikat. Suuren yleisön mieleen olivat kuitenkin luonnollisestikin ne nostalgisimmat hitit, kuten ”It’s a heartache”, ”To love somebody”, ”Have you ever seen the rain” ja ”Faster than the speed of night”. Myös aivan loppupuolella kuultu ”The best” upposi kansaan, kuin kuuma veitsi voihin. Bonnie spiikkasikin osuvasti, että hän on tuon Tina Turnerin menestyshitin ensimmäinen levyttäjä ja kun kappaleesta tuli hitti vasta Turnerin versiona, se antoi hänelle kuitenkin itseluottamusta siitä että hänellä edelleen on vainua potentiaalisten hittien suhteen.
Illan ehkä dramaattisin hetki koettiin, kun edestakaisin lavaa koko illan korkkareissaan kipittänyt tähti kompastui monitoriin ja lensi lavalle rähmälleen vaalea kiharapilvi heilahtaen. Auttamaan ryntäsivät niin bändin pojat, kuin kiertuemanageri ja Bonnien aviomieskin, joka myös esiteltiin yleisölle ja jonka kanssa Bonnie on ollut naimisissa vuodesta 1973 lähtien. Bonnie ponnahti nopeasti tolpilleen karjuen ”I’m all right” ja sadatteli vain yhden irtokynnen vaurioitumista. Keikka jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ehkä jopa hieman ponnekkaampana. Bonnien bändi oli niin ikään erinomaisessa vedossa ja soitto rullasi tasokkaasti miksattuna. Sovitukset mukailivat hienosti alkuperäisiä levytysversioita ja rumpalista, kitaristista, basista ja kosketinsoittajasta koottu kvartetti kuulosti ehkä yllättäenkin riittävän mahtipontiselta vaativimmissakin biiseissä. Rautaisen ammattitaitoinen porukka.
Kuten arvata saattaa, ikonisimmat hetket koettiin kun ilmoille kajahti megahitti ”Total eclipse of the heart”. Kulttuuritalon yleisö lauloi kuorossa seisaallaan. Toinen odotettu veto oli tietenkin aivan finaaliin säästetty huikea ”Holding out for a hero”, joka tiristi lavan eteen pakkautuneesta fanijoukousta viimeisetkin mehut. Niin Bonnie, kuin yleisökin oli antanut kaikkensa ja saatoimme tyytyväisinä valua kohti kotejamme. Bonnie Tylerin kaatuminen Kulttuuritalon lavalla oli tavallaan myös kuvaava, sillä hän on urallaan kokenut monet ylä- ja alamäet. Reippaasti hän nousi jaloilleen ja se on osoitus että hän selvästikin rakastaa esiintymistä ja on yhä ajankohtainen artisti, ei mikään väsynyt kehäraakki. Siitä on osoituksena myös tasokas uusi albumi, jonka listasijoituksetkin Bonnie oli huomioinut ja luetteli niitä innostuneena välispiikissään. Ja olisipa Bonnien repertuaarista löytynyt vielä lisääkin esitettävää, kuten vaikkapa kasarihitti ”If you were a woman” tai euroviisukappale ”Believe in me”.
RETROPOP 
Vastaa