Keikka-arvio: Kim Wilden tunnin Kipinä Festival setti oli mannaa silmille ja korville, mutta liian lyhyt

KIM WILDE
Kipinä-festivaali, Oulunkylä, Helsinki 3.7.2026

Kim Wildeä on odotettu Suomeen kuin kuuta nousevaa. Joulukuussa 1983 hän oli Suomessa uransa huipulla ja konsertoi Helsingissä sekä Oulussa kolmannen studioalbuminsa ”Catch as Catch Can” tiimoilta järjestetyllä kiertueella 12.-13.12.1983. Kimin kolme ensimmäistä studioalbumia olivat kaikki myyneet täällä kultaa ja kaksi viimeisintä niistä nousivat myös albumilistamme ykkösiksi. Hän oli pohjolassa listasijoituksiin peilaten huomattavasti suositumpi, kuin kotimaassaan Britanniassa.

Kim Wilden seuraavaa keikkaa saatiin odottaa yli kymmenen vuotta, mutta 25.5.1994 hän saapui Suomeen Tavastia-klubille. Keikan piti alun perin olla Kulttuuritalolla, mutta olisiko lippuja mennyt kaupaksi sen verran vähän, että keikka siirrettiin pienempään paikkaan. Tavastialla Retropopparikin oli paikan päällä. Nämä olivatkin allekirjoittaneen tietojen mukaan Kim Wilden ainoat varsinaiset keikat Suomen maaperällä. Joitakin yksittäisiä promootio- ja tv-esiintymisiä on tehty näiden lisäksi, kuten yhteisesiintyminen suomalaisen tyttöbändin Tiktakin kanssa Fashion Gaalassa. Lisäksi YouTubesta löytyy Kimin neljännen studioalbumin ”Teases & Dares” aikoihin vuonna 1984 Markku Veijalaisen tekemä haastattelu ”Keikalle” -nimiseen ohjelmaan.

Vuosina 2019-2021 oli monta hyvää yritystä saada Kim Wilde nousemaan suomalaiselle estradille, mutta kaikilla kerroilla keikat peruutettiin syistä, joita liput hankkineille asiakkaille ei ole kerrottu. Retropopparilla oli toki liput hommattuna ja ensimmäisellä kerralla esiintyjä vaihtui vähän salavihkaa Bonnie Tyleriksi. En yrittänyt saada lippurahoja takaisin, vaan menin kiltisti kuuntelemaan Tyleriä Kultsalle, vaikka eihän tämä varttuneempi blondi samaa asiaa ajanut. Kyseisestä konsertista löytyy blogistani raportti vuodelta 2019.

LUE LISÄÄ: Bonnie Tyler säkenöi Kulttuuritalolla

Mutta vihdoinkin! Kim Wilde saapui Suomeen ja yllättäen festariympäristöön. Helsingin Oulunkylässä toista kertaa järjestettävä Kipinä -festivaali oli buukannut tavanomaisten kotimaisten festarien vakiokaartin joukkoon kaksi poikkeuksellista nimeä. Perjantaina Mirellan ja JVG:n väliin tupsahti Kim Wilde yhtyeineen ja lauantain alkuiltaa sulostutti saksalaisyhtye Alphaville, joten retroilijan piti hankkia kahden päivän lippu. Joka tapauksessa iso hatunnosto Kipinälle, että uskaltautui poikkeamaan kaavasta. Uskoisin, että se saattoi jopa kannattaa, sillä yleisön joukossa oli selvästikin näiden kahden esiintyjän ystäviä jotka eivät välttämättä muuten olisi vaivautuneet paikalle. Sellaisia kuten minäkin. Kim Wilde ja vähän Alphavillekin saivat minut varaamaan liput hyvissä ajoin.

Kim Wilde on tällä hetkellä urallaan erittäin aktiivinen. Uusi albumi ilmestyi viime vuonna ja keikkaa tuntuu riittävän ympäri Eurooppaa. Olenkin vähän ihmetellyt, miksei yksikään kiertueista ole saapunut Suomeen asti. Johan meidän yhteinen historiammekin vuosina 1981-1983 sitä velvoittaisi. Kai suomalaiset kultalevyt koristavat edelleen Kim Wilden seiniä? Mielellään olisin nauttinut täyden konsertin, mutta tunnin festarivetokin oli balsamia haavoille.

LUE LISÄÄ: Kim Wilden kaikki albumit Retropopparin Levymittarissa

Katsoin juuri Kipinä-perjantaita edeltävänä iltana YouTubesta kännykällä kuvatun konsertin huhtikuisesta Pariisista. Se oli osa uuden albumin ”Closer” -kiertuetta. Settilista oli pitkälti samankaltainen, mutta joitakin kappaleita oli lyhyemmän settilistan vuoksi karsittu pois. Ikävä kyllä niiden joukkoon kuului yksi suurista suosikeistani ”The Second Time” (1984) sekä toinen kappale, jota en uskonut Kimin esittävän tänä päivänä konserteissaan: ”Can’t Get Enough of Your Love” (1990). Mutta jokainen livenä esitetty Kim-kappale oli mannaa korvilleni. Osasin kaikki ulkoa. Jopa yllättävät albumiraitavedot ”Words Fell Down” (1982) ja ”Stone” (1988).

Keikan alkuun kuultiin kolme biisiä Kimin menestyneimmältä albumilta ”Close” vuodelta 1988. Avauskappaleen ”Hey Mister Heartache” alussa miksaus tuntui falskaavan ja solistin laulua tuskin kuului yleisöön. Onneksi pahimmat säätövirheet korjaantuivat, mutta ainakaan eturivissä kuultuna saundi ei ollut paras mahdollinen. En antanut sen häiritä tunnelmaa, vaan elin täysillä mukana koko keikan ajan. Lauloin ja tanssin, taputin ja huusin. Hieman huvitti Kimin spiikki keikan puolivälin tienoilla. Hän tiedusteli haluaako yleisö matkata 1980-luvulle. Tietenkin halusimme, ja onneksi niin sillä setin ainoa kappale joka EI ollut 1980-luvulta oli neljäntenä kuultu ”Midnight Train”. Se löytyy tähden tuoreimmalta studioalbumilta ”Closer” vuodelta 2025.

Kim Wilden bändi rokkaa, se täytyy todeta. Päätähden velipoika Ricky Wilde, joka soittaa yhtyeessä kitaraa, lienee tehnyt rullaavat sovitukset jotka kuitenkin kunnioittavat myös aikalaislevyversioiden upeita syntetisaattorikuvioita. Rickyhän on myös säveltänyt lähes kaikki sisarensa hitit. Wilden musikaalinen suku saa myös pian uuden jäsenen, sillä yhtyeen taustalaulaja Scarlett Wilde on viimeisillään raskaana ja esitteli estradilla ylpeänä vatsaansa. Scarlett on Rickyn tytär, joten Kimistä tulee pian täti. Kimin ja Rickyn isä Marty Wilde oli aikonaan myös poptähti, mutta mainittakoon että yhdenkään Wilden oikea sukunimi ei ole Wilde vaan Smith.

Energinen orkesteri oli parhaimmillaan kaikkein rokkaavimmissa vedoissa, kuten juuri ”Select” -levyltä (1982) poimitussa albumiraidassa ”Words Fell Down” sekä Kimin kaikkien toisessa singlekappaleessa ”Chequered Love”. Mutta yhtään niille eivät kalvenneet myös hienostuneemmat syntikkapop-biisit ”View From a Bridge” ja ”Cambodia”, jonka aikana yleisö vieteltiin pitkään ja kuuluvaan yhteislaulatukseen. Kimin ääni on säilynyt tunnistettavana ja raikkaana kaikki nämä vuodet, ja se kuului etenkin vaativassa discodraamassa ”Never Trust a Stranger”.

Kaikkeahan ei voi tunnin aikana saada, mutta jos olisin itse ollut settilistaa rustaamassa, olisin ehkä vaihtanut ”Stonen” tutumpaan hittiin. Suomalaisille olisi varmasti maistunut ”Love Blonde”, joka oli erityisesti meillä iso hitti. Vuoden 1983 14:ksi suosituin biisi maassamme. Lisäksi juuri ennen loppukliimaksia kuultu Depeche Mode -cover ”Enjoy the Silence” oli jännä valinta. Onhan Kim esittänyt kappaletta livenä paljonkin ja toki oli mieluista kuulla maailman parhaan bändin parhaista biiseistä maailman parhaan naislaulajan esittämänä, mutta taas kerran kun niitä omiakin hittejä jäi niin paljon esittämättä. Tunti on liian lyhyt hetki Kim Wilden seurassa. Vaikka olo keikan jälkeen oli euforisen onnellinen ja kyyneleitäkin ilmestyi silmäkulmiin, jäin vain janoamaan lisää.

Nämä kuultiin:

  1. Hey Mister Heartache
  2. You Came
  3. Never Trust a Stranger
  4. Midnight Train
  5. Words Fell Down
  6. Cambodia
  7. Stone
  8. View From a Bridge
  9. Chequered Love
  10. You Keep Me Hangin’ On
  11. Enjoy the Silence
  12. Kids in America

SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑