Kouvolalaisen Jorma ”Jokke” Seppälän (s. 24.6.1953) isä odotti pojastaan urheilijaa, mutta äiti puolestaan kannusti musiikin pariin. Musiikki vei voiton ja teini-iässä Jokke kävi läpi monien paikallisten bändien jäsenyydet. Session-niminen bändi sijoittui vuonna 1972 Rockin SM-kisoissa kolmanneksi. Hyppy isompiin kuvioihin tapahtui samana vuonna, kun Kisu Jernström pestasi Joken ja hänen kaksi vuotta nuoremman veljensä Jarmo ”Jakke” Seppälän taustabändiinsä. Se avasi itseoppineille muusikkoveljeksille monia ovia, sillä Kisun lisäksi he pääsivät satunnaisesti säestämään muitakin artisteja, kuten Kirkaa ja Lea Lavenia.
Seuraava harppaus tapahtui vuonna 1975, jolloin Seppälät pääsivät Dannyn taustayhtyeeseen joka totteli nimeä Seikkailijat. Bändi oli nimetty tähtisolistin ajankohtaisen Euroviisukarsintahitin mukaan. Vuonna pojat tekivät ensilevytyksensä nimellä Jakke ja Jokke & Seikkailijat. Singlelle ikuistettiin käännöskappaleet ”Teillä tuulen”/”Tunteen sain”, joista ensin mainitussa päävokaalit lauloi Jakke ja jälkimmäisessä Jokke.
Yhteistyö D-Tuotannon kanssa poiki veljeksille kiertueen toisen saman ohjelmatoimiston tähden Virve ”Vicky” Rostin kanssa. Seppälät olivat vahvasti mukana Vickyn kolmannella studioalbumilla ”VickyShow” vuonna 1977 ja saivat nimensä LP:n kanteen. Levyn kahdestatoista biisistä kymmenen esitti Vicky ja Jakke ja Jokke kaksi. Jokke myös sovitti heidän esittämänsä biisit ”Marjat nää nyt poimitaan” ja ”Kuin eilistä päivää”.
Seuraavana vuonna oli vuorossa veljesten oma LP ”2 Seppälää”, jolla Jokke ja Jakke laulavat kukin yhden puoliskon. Jaken esityksistä kappaleet ”Nurkan taakse baariin” ja ”Metrontekijät” julkaistiin singlenä. A-puoli oli käännös Brownsville Station -yhtyeen hitistä ”Smokin’ in the Boys Room”, jonka myös Mötley Crüe levytti 1980-luvulla. Älppärin kahdestatoista biisistä kahta lukuun ottamatta olivat covereita. Levyltä löytyy Jokke Seppälän ensimmäinen julkaistu sävellys ”Mikä yö mikä nainen”, jonka kuitenkin lauloi Jakke. Jokke esitti omalla puoliskollaan Hillel Tokazierin sävellyksen ”Heräsin myöhään”. Jokke vastasi myös koko albumin sovituksista ja tuotannosta.
Vuonna 1979 Seppälät karistivat Seikkailijat ja julkaisivat Polarvox-levymerkillä duona singlen ”Naisen haluan”/”Beibi”, jonka kääntöpuoli oli Joken käsialaa. Vuosikymmenen vaihduttua Jakke halusi kuitenkin jättää musiikkimaailman ja hän tekikin uran markkinointimiehenä. Jokke pysyi kiinni bisneksessä ja kasasi seuraavaksi Pepe Willbergin kanssa Willberg-Seppälä-Bandin. Vuonna 1980 ilmestyi Joken ensimmäinen soolosingle ”Call Me Tonight”/”Let Me Love You”, jonka molemmat kappaleet hän oli säveltänyt ja sanoittanut yhdessä tuottaja Lauri Sipilän kanssa.
Jokke Seppälän tyyliksi valikoitui moderni englanninkielinen discofunk, mutta vuoden 1980 Syksyn Sävel -kisaan lähdettiin suomenkielisellä kappaleella ”Lauantaiyö”. Myös bändikaveri Pepe Willberg oli mukana Syksyn Sävelessä ja hänen kilpailukappaleensa ”Kuu” julkaistiin samalla singlellä. Joulukuussa 1980 Iltalehti oli paikalla Tapiola Gardenissa Polar-tuotannon bileissä ja Pepen ja Joken yhtye saa ylitsevuotavaa ylistystä: ”Pepe Willbergin ja Jokke Seppälä yhtye, jonka rautaista ammattitaitoa ei voi muuta kuin tavattomasti ihailla. Sekä Jokke että Pepe esittivät soolonsa, jotka olivat valikoivan yleisön mieleen”.
Joken ja Pepen kokoonpano soitti myös Jokke Seppälän ensimmäisellä sooloalbumilla ”Move On”, joka julkaistiin alkuvuodesta 1981. Kansikrediittien mukaan Pepe ohjelmoi levyllä syntetisaattoreita, soitti kitaraa ja lauloi taustoja. Heidän lisäkseen kokoonpanoon kuuluivat Matti Junttila (rummut, syntetisaattorit), Laszlo Varga (basso, koskettimet), Martti Kallio (koskettimet) sekä Jokke itse, joka laulun lisäksi soitti kitaraa. Olipa mukana myös musakuviot jättänyt Jakke-velikin taustoja laulamassa. Jokke oli säveltänyt lähes kaikki albumin biisit ja sanoituksissa autteli tuottaja Lauri Sipilä, mutta albumin päätti Pepe Willbergin säveltämä pitkä instrumentaalikappale ”Together at Last”. Mukana oli myös Syksyn Sävel -ehdokas ”Lauantaiyö” englanninkielisenä versiona ”Saturday Night”. Kolmantena singlenä lohkaistiin vielä levyn nimikkobiisi ”Move On”/”Another Week Alone”.
Tammikuussa 1981 Jokesta tehtiin juttu Iltalähteen, jossa kerrottiin että Jokke Seppälä on levy-yhtiönsä mielestä nouseva kyky, johon kannattaa satsata. Hän oli pienelle Polarvox Oy:lle ensimmäinen kotimainen taiteilija joka tuodaan markkinoille. Polarvoxin Jari Väänänen kertoi, että heillä Jokke sai kunnolla studioaikaa ja rauhaa levyn tekemiseen. Taso on niin korkea, että seuraavastakin levystä oli jo sovittu. ”Ensi viikolla Jokke Seppälän ’Move On’ esitellään Cannesissa musiikkimessuilla ja se on lähetetty jo Euroopan johtaville tiskijukille ja radiotoimittajille”.
Englanninkielinen discofunk ei kenties ollut se Suomen kuumin juttu vielä vuonna 1980, mutta yrittänyttä ei laitettu. Vuonna 1981 julkaistiin uusi englanninkielinen single ”Good Vibes”/”Dreams Come and Go”, jossa Jokkea sävellys- ja sanoitustyössä autteli Laszlo Varga ja Frank Robson. Syksyllä oli vuorossa uusi yritys Syksyn Sävel -kisassa kappaleella ”Lennät eiliseen”. Kappale käännettiin myös englanniksi nimellä ”You Gonna Burn”, mutta se julkaistiin vasta myöhemmin suoratoistopalvelussa levyn ”deluxe-versiolla”.
Toinen sooloalbumi ”Find My Girl” noudatteli ensimmäisen englanninkielistä discofunk -linjaa. Toisena sinkkuna lohkaistiin Laszlo Vargan sävellys ”Dooby-Do-A”. Willberg-yhteistyö oli päättynyt ja bändikin pitkälti vaihtunut. Levyllä musisoi mm. Kari Kuusamo ja taustalaulajien joukkio oli nimekäs: Irina Milan, Marjo-Riitta Kervinen, Virve Rosti ja Ami Aspelund.
Hyvin tuotettu albumi, jossa soivat myös aidot puhaltimet ei kuitenkaan käynyt kaupaksi. Albumin kappaleista kaksi pääsi mukaan Ami Aspelundin Euroviisujen tiimoilta julkaistulle englanninkieliselle LP-levylle ”Fantasy Dream” 1983. Vuonna 1982 Jokke Seppälältä julkaistiin vielä yksi single ”Flight 205″ (YouTube alla)/”You Are My Life”.
Vuonna 1983 syntyi Joken Patrik-poika ja tuore isä alkoi kyllästyä pitkiin keikkarundeihin. Hän alkoi pistää pystyyn omaa studiotaan mainostoimisto Private Eyen yhteyteen. Vuonna 1984 Suomessa alkoi radiomainonta ja se työllistyi Jokkea hyvin. Oli aikaa keskittyä ja säveltää mainoslaulujen lisäksi myös muuta musiikkia. Säveltämisestä tuli yksi vahva osa muusikon työsarkaa.
Vuonna 1983 Jokke Seppälä nähtiin kansainvälisellä estradilla, kun hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Ami Aspelundin taustakuorossa. Siitä alkoi Joken tiivis viisurupeama, sillä seuraavana vuonna hän lauloi taustoja jo Suomen karsinnassa. Lisäksi Jokke matkusti Luxemburgiin Kirkan kanssa myös kansainväliselle lavalle. Vuoden 1984 Suomen Euroviisukarsinta oli avoin sävellyskilpailu ja Jokke Seppälän sävellys ”Nuoruus” pääsi mukaan niiden 21:n parhaan ehdotuksen joukkoon, jotka kuultiin radiossa. Television loppukarsintaan laulu ei kuitenkaan edennyt, mutta Kirka levytti laulun albumilleen ”Hengaillaan”.
LUE LISÄÄ: Suomen Euroviisukarsinnasta 1984
Vuoden 1984 Yleisradion viihdetuottaja Heikki Seppälä kysyi Jokkea ja muita Kirkan taustakuorolaisia Kaija Koota ja Anita Pajusta viikoittaiseen TV-ohjelmaan nimeltä ”Perjantaipörssi”. Neljänneksi mukaan tuli Rele Kosunen ja Upi Sorvali johti orkesteria. Ohjelmaa juonsi Ville-Veikko Salminen ja myöhemmin Markku Arokanto.
Vuonna 1985 Jokke hälytettiin lyhyellä varoitusajalla yhdeksi Suomen Euroviisukarsinnan solisteista. Alun perin karsintaan värvätty Pave Maijanen riitaantui Yleisradion kanssa ja Jokke saapui korvaamaan. Jokke lauloi Suomen Euroviisukarsinnassa 1985 kaksi kappaletta, joista toisen duettona Bianca Moralesin kanssa. Lisäksi Joken sävellys ”Mandy” oli mukana kisassa, mutta sen esitti Ami Aspelund. Suomea edustamaan lähti kuitenkin Sonja Lumme kappaleella ”Eläköön elämä”, mutta Jokke oli jälleen taustakuorolaisena matkassa. Vuonna 1986 Yleisradio kutsui suoraan Jokke Seppälän yhtenä kisaajana säveltämään Suomelle Euroviisua. Samana vuonna Jokke Seppälä edusti Suomea Ami Aspelundin ja Maarit Hurmerinnan kanssa Belgian Knokke Cup -laulufestivaaleilla.
LUE LISÄÄ: Suomen Euroviisukarsinta 1985 oli kahden kauppa
Jokke otti kisan tosissaan ja kokosi karsintaan lauluyhtyeen Gruppo Jokke, johon hänen lisäkseen kuului Leena Nilsson, Anita Pajunen ja Rele Kosunen. Kyseessä oli tavallaan TV:n Perjantaipörssistä tuttu porukka, mutta Nilsson korvasi Kaija Koon, joka ei halunnut mukaan Euroviisuihin. Kilpailukappale ”Kaamoksen maa” oli lähtöisin Joken sävelkynästä. Karsinnasta ei sävelmälle voittoa herunut, mutta Jokke pääsi silti jälleen kansainvälisiin edustustehtäviin Kari Kuivalaisen taustakuoroon. Viidennen kerran Jokke Seppälä lauloi Suomen taustakuorossa Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1989, kun Anneli Saaristo edusti meitä laulullaan ”La Dolce Vita”.
LUE LISÄÄ: Suomen Euroviisukarsinnasta 1986
Säveltäjänä Jokke Seppälä on osallistunut Suomen Euroviisukarsintaan vuosien 1985-1986 jälkeen vuosina 1991-1992 ja 1996. Vuonna 1991 Nina Moberg esitti balladin ”Kuinka voisinkaan” ja seuraavana vuonna yhdessä Jarmo Nikun kanssa sävelletty kappale ”Soita kitaraa” sijoittui kisassa toiseksi Leena Nilssonin esittämänä. Vuoden 1996 Timo Turpeisen ja Lailan duetoimasta kappaleesta ”Salaisimmat tunteet” ei sen sijaan jäänyt paljon lapsille kerrottavaa.
Oma sooloura alkoi jäädä muiden töiden varjoon, mutta joitakin singlejä kuitenkin levytettiin. Vuonna 1984 Jokke sai laulettavakseen suomenkielisen version tanskalaisyhtye Laid Backin kesähitistä ”Sunshine Reggae”. Coverista ei kuitenkaan sukeutunut ikivihreää. Tulevan Euroviisukarsintojen duettokaverin Bianca Moralesin kanssa levytettiin englanninkielistä discopoppia kahden singlepuoliskon verran. ”You’re My Alibi”/”Dancing in the Darkness” eivät jääneet elämään. Niinikään unohduksiin on painunut Joken versio George Michaelin megahitistä ”Careless Whisper”, joka sai Edu Kettusen kynästä nimekseen ”Kuiskaus”. Kassu Halosen tuottaman sinkun kääntöpuoli ”Galaxin yksinäiset” oli Joken oma sävellys. Näihin äänitteisiin päättyi Jokke Seppälän levytysura Polarvoxin listoilla.
Kovasta yrityksestä huolimatta Jokke Seppälästä ei koskaan tullut sellaista kaikkien tuntemaa eturivin tähtiartistia, jollaiseksi hän määrätietoisesti pyrki. Jokke bändeineen säesti useissa ravintolarevyissä ja saundia kehuttiin aina kansainväliseksi. Hän tuli tutuksi myös televisiossa, eikä ainoastaan taustakuorossa. Jokke oli erilaisten konserttitapahtumien ja estradiviihdeohjelmien vakiosolisteja.
Vähitellen Jokke siirtyi entistä enemmän taustavaikuttajaksi säveltämään ja tuottamaan musiikkia toisille artisteille. Myös mainosmusiikkia syntyi Joken studiossa runsaasti. Esimerkiksi K-Supermarketin mainonnassa soivat sävelmät ovat kaikille tuttuja. Syksyn Sävel -voittaja Kurren esikoisalbumi ”Elän haaveistain” oli lähes kokonaan Joken tuottama ja toiseltakin Kurre-albumilta ”Jos unta vain se ois” löytyy Joken sävellyksiä. Syksyn Sävel -kilpailussa menestynyt Samuli Edelmannin esitys ”Pienestä kii” vuodelta 1991 on myös Joken sävellys, kuten vuotta myöhemmin Virve Rostin esittämä balladi ”Kaipaan sua niin”.
Vuonna 1993 syntyi yksi Jokke Seppälän hienoimmista sävellyksistä ja se tapahtui nopeasti. Jokke oli tuottamassa levyä tangokuningatar Jaana Lammille, kun Keskosta soitettiin ”Onko Costa Rica -tango valmiina? Meillä on kolmelta palaveri”. Hän oli unohtanut koko jutun ja pisti ensimmäisen idea mikä vähänkin tuoksui tangolta muistiin. Koko prosessissa kului arviolta 50 minuuttia, kun demo oli matkalla taksilla Keskolle.
Keskolta soitettiin, että mainoksesta oli tullut paljon kyselyitä heille, että mikä tämä biisi on ja mistä saa ostaa. Jokke ehdotti, että tehdään saman tien täyspitkä levy Marjorielle. Sumplittiin vähän rahoitusta siihen malliin, että mukaan saatiin Markku Johansson sovittamaan iso jousisto. Costa Rica maksoi viulut. Jokke antoi levylle pöytälaatikkonsa parhaat biisit ja vaativimmat biisit, ja Marjorien albumi ”Täyttä elämää” nousi listan sijalle 37.
The Kids oli lähinnä laulajien jälkikasvuista koottu lapsitähti-ensemble, jolle Jokke tuotti albumillisen moderneja lastenlauluja. Ääneen pääsivät mm. Mikko Kuustosen tyttäret Iina ja Minka, Anna Babitzinin poika Saska, Virve Rostin tytär Ella Tukia sekä Susanna Haaviston ja Juha Tikan pojat Timo ja Ville Tikka. Joken Jakke-veljen tytär Jenni Seppälä teki myöhemmin soololevyn taiteilijanimellä Nuppu. Lisäksi prokkiksessa oli mukana 9-vuotias Jippu (oik. Meri-Tuuli Elorinne), joka oli Joken avopuolison Aija Merisalon kasvattitytär, sekä Ida ja Johanna Kupiainen ja Anniina Merisalo.
Jokke Seppälä kuvaili itseään monisairaaksi ja leikkimielisesti listasi kokemansa tapaturmat jopa 50-vuotis juhlalevynsä kanteen. Hänellä oli mm. psoriasis ja diabetes, lisäksi hän on murtanut välilevynsä, kärsinyt nestekeuhkosta ja sydänlihaksen halvauksesta. Lopulta terveyshuolet veivät taiteilijasta voiton ja 5.6.2026 hän nukkui pois 72-vuotiaana.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Latva/Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY 2004)
Iltalehti
Iltasanomat
Suomen musiikintekijät
Discogs
Wikipedia
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti