DOUBLESPEAK: DOUBLESPEAK (London Records 2026)
”Ollakseni rehellinen, olin aika yllättynyt, että tämä albumi lopulta julkaistiin”, Vince Clarke (s. 1960) puhuu San Diegon kodissaan Flood Magazinen Zoom-haastattelussa. ”Luulen, että vasta kun Neil Arthur (s. 1958) ja Benge (oik. Ben Edwards, s. 1967) tulivat mukaan ja veivät demot London Recordsille – ja yllättävää kyllä siellä ajateltiin, että ne ovat julkaisemisen arvoisia – saatiin varmuus. Olin ajatellut, että jatkaisimme demojen työstämistä ikuisesti.”
Mukana haastattelussa olivat Blancmangen Neil Arthur ja brittiläinen levytuottaja Benge, joka on tehnyt Arthurin kanssa yhteistyötä myös Blancmangen tiimoilla. He keskustelivat Doublespeakista, kolmen miehen uuden post-punk-superyhtyeen omaa nimeä kantavasta debyytticover-kokoelmasta. Levy seuraa Clarken yhtä lailla paineetonta debyyttisooloalbumia, vuoden 2023 ”Songs of Silencea”, jonka hän sanoo olleen ”ensimmäinen asia, jonka tein ilman odotuksia”.
LUE LISÄÄ: Vince Clarken ”Songs of Silence” -albumin arvostelu
”Ei ollut minkäänlaista selkeää visiota siitä, mihin tämä voisi johtaa”, lisää Arthur, joka keksi Doublespeak-idean vuonna 2017. Silloin hän alkoi innokkaasti lähettää hyvälle ystävälleen ja synthpop-pioneerikollegalleen Clarkelle cover-kappaleideoita. ”Luulen, että tekemisen vetovoima johtui siitä, ettei se ollut fokusoitunutta”, Clarke sanoo. ”Ei ollut mitään todellista visiota siitä, mihin se lopulta päätyisi, ei ollut suunnitelmaa tai aikataulua, eikä kukaan todellakaan painostanut.”
Niinpä Arthur ja Clarke ottivat aikansa Doublespeakin kanssa, ja Arthurin vakituinen yhteistyökumppani Benge liittyi lopulta mukaan noin kolme vuotta myöhemmin. ”Kun tulin mukaan, kappaleet olivat melko hyvin kehiteltyjä. Ne olivat paljon enemmän kuin demoja”, Benge sanoo. ”Ne olivat täysin sovitettuja, kaikki lauluosuudet oli tehty, ja tietenkin kaikki Vincen upeat syntetisaattoriraidat olivat mukana.”
LUE LISÄÄ: Blancmangen ”Private View” -albumin arvostelu
Sekä Clarke että Arthur olivat Britannian synthpop-vallankumouksen eturintamassa. Arthur ja hänen 1970-luvun lopun taidekoulutoverinsa/Blancmange-bändikaverinsa Stephen Luscombe (s. 1954 – k. 2025) aloittivat soittamalla kaikenlaisia esineitä, kuten pesukoneita ja pölynimureita, kunnes he pystyivät ”kerjäämään, varastamaan ja lainaamaan syntetisaattoreita”, ja Clarke perusti yhden kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista elektronisen musiikin yhtyeistä, Depeche Moden, ennen kuin saavutti suurmenestyksen Yazoon ja Erasuren kanssa.
LUE LISÄÄ: Depeche Moden albumista ”Speak & Spell”
Hyödyntäen Bengen taitoja, sekä analogisia laitteita että modernia teknologiaa, he syntetisoivat Doublespeakin laaja-alaisia cover-kappaleita tavoilla, jotka jostain syystä kuulostavat lopulta vintage-tyylisiltä, futuristisilta ja ajattomilta, kaikelta samaan aikaan. ”Kun työskentelin Cornwallissa, studio oli täynnä analogisia syntikoita ja efektilaitteita sekä analogisia miksauspöytiä ja rumpukoneita”, Benge selittää. ”Joten lopullinen miksaus, jonka kuulet levyllä, on pohjimmiltaan käynyt läpi analogisen prosessin ja siitä on tehty vino analoginen ääni. Mutta ero 1980-lukuun on, että silloin äänitysformaatit eivät olleet näin tarkkoja. Nyt voit käyttää vanhoja laitteita, mutta se kuulostaa silti todella upealta nykyaikaisella äänitysprosessilla.”
Vaikka kahdeksan albumin yhdestätoista kappale-ehdotuksesta tuli Doublespeakin liikkeellepanevalta voimalta Arthurilta, (”Pohjimmiltaan kaikki on Neiliä”, Clarke vitsailee), kaikilla kolmella bändin jäsenellä oli veto-oikeus. Niinpä äänitysprosessin aikana muutamat cover-yritykset eivät päässeet lopulliseen listaan. ”Useimmat kappaleet eivät päässeet albumille minun takiani”, Benge tunnustaa. ”Meillä oli kolme tai neljä kappaletta valmiina, joiden en henkilökohtaisesti uskonut sopivan albumin soundiin, ja minulla oli vaikeuksia saada ne toimimaan.”
Hylättyihin Doublespeakin cover-versioihin kuuluivat mm. nimeämätön Suicide-kappale, Hot Chocolaten ”Every 1’s a Winner”, Stealers Wheelin ”Stuck in the Middle with You” (kappale, jota Clarke ei ollut aiemmin kuullut, mutta josta hänelle tuli pakkomielle) ja Van McCoyn diskon yhden hitin ihme ”The Hustle”. ”Mielestäni haastavimmat olivat niitä, joita emme käyttäneet”, Clarke sanoo. ”Mutta ’The Hustle’ oli helppo. Tarkoitan, että sen olisi ehdottomasti pitänyt olla albumilla. Olen siitä vihainen!”
Nyt kun Doublespeakista on tullut oikea bändi, jolla on oikea levyjulkaisu, he eivät todennäköisesti ole yhden albumin ihme – mutta Clarke on itse asiassa vähemmän kiinnostunut kaivamaan ”The Hustlen” tai ”Stuck in the Middle” -kappaleita arkistoistaan toiselle albumille. Hän mieluummin jatkaisi kokoelmalla alkuperäiskappaleita. ”Teimme kaksi alkuperäistä kappaletta”, hän paljastaa, ”ja se näytti toimivan todella hyvin. Olisin ehdottomasti kiinnostunut jatkamaan tätä prosessia ja tekemään levyn alkuperäiskappaleista.” Uudet kappaleet ”Sunset” ja ”Strange Weather” on julkaistu albumin erikoispainoksen bonus-singlenä, mutta niitä ei löydy suoratoistosta. Debyyttialbumista Arthur toteaa kuitenkin, että ”Onneksi nämä kappaleet olivat jo valmiiksi kirjoitettuina.”
Albumilla Arthur hoitaa laulun ja koko kolmikko vastaa säestyksestä. Albumin aloittaminen Fad Gadgetin (oik. Frank Tovey) ”Back To Nature” -kappaleella on nerokas ele, sillä se viitoittaa tietä kuulijalle ja lataa odotukset piippuun. Fad Gadget oli yksi suurimman osan Vince Clarken tuotannosta julkaisseen Mute Recordsin ensimmäisistä kiinnityksistä, joten se sitoo siltäkin osin Doublespeakin tarinan brittiläisen syntikkapopin perinteisiin.
Vince Clarke sanailee ”Kun olin nuori, Fad Gadget oli idolini. ”Gadgetin biisi ”Ricky’s Hand” ja Mute Recordsin perustajan Daniel Millerin The Normal, olivat ne kaksi levyä, joiden parissa minä ja kaverini kasvoimme. Se oli niin erilaista, se oli niin ei-punkkia. Mutta noina varhaisina elektronisen musiikin aikoina se oli enemmän punkkia kuin punk – koska levyjä saattoi tehdä tietämättä oikeastaan mitään. Jos soitit Sex Pistolsissa, sinun piti osata ainakin kolme sointua, kun taas jos teit elektronista musiikkia, sinun tarvitsi tietää vain yksi.”
LUE LISÄÄ: Daniel Milleristä ja Mute Recordsista
Neil Arthur kertoo, että hänellä oli tapana käydä Young Marble Giantsin keikoilla. Itse asiassa Blancmange teki tästä ”Brand New Life” -kappaleesta cover-version kauan ennen kuin heillä oli levytyssopimus. Arthur rakastaa yhtyeen ”Colossal Youth” -albumia. Se inspiroi Blancmangea niin paljon, että he yrittivät ymmärtää, miten Young Marble Giants oli koonnut kappaleensa. Jotta he näkisivät voisivatko he soveltaa tyyliä heidän omiin kappaleisiinsa.
Clarken ehdotus levylle tuli eräältä tietyltä ”helvetin mahtavalta” ruotsalaiselta pop-sensaatiolta, jonka kanssa hän ja Arthur ystävystyivät uima-altaan reunalla lomalla Kanarian saarilla vuonna 1982. Arthur sanoo myös aina rakastaneensa ABBAa. Hän kasvoi yhtyeen musiikin parissa 1970-luvulla. Uima-altaalla Arthur kuunteli varhaisista Walkmaneistaan ABBAn ”The Singles Collectionia” ja kertoi, että Blancmange aikoo levyttää coverin. Vuonna 1984 ilmestyikin ”The Day Before You Came”. Vince vastasi, että hänkin aikoo levyttää coverin, mutta Erasuren ABBA-Esque-EP ilmestyi vasta vuonna 1992. Benge säestää, että ”Kaikki rakastivat ABBAa, mutta ei ollut sallittua sanoa sitä ääneen. Ja lopulta, kun sen sai sanoa, kaikki tekivät niin.”
Clarke sanoo aina pitäneensä ”The Visitors” -kappaleesta. Se oli ABBAn viimeisellä albumilla (ennen vuoden 2021 comebackia). Hän pitää siitä siksi, että se kuulostaa jotenkin scifiltä. ABBA ei ollut elektroninen bändi, mutta tässä sovitus on vähän epätavallinen ja siinä on tiettyä paatosta.
Arthurin kappale-ehdotuksissa oli Clarken mielestä tyypillistä se, että ne olivat hyvin yksinkertaisia. Se antoi hänelle tilaa ajatella ja mahdollisuuksia tehdä siinä jotain mielenkiintoista. Bengenkin mielestä The Sound -yhtyeen ”I Can’t Escape Myself” oli jälleen yksi niistä yksinkertaisista mutta todella hyvin rakennetuista post-punk/new wave -kappaleista. Se tuntui ajankohtaiselta ja he antoivat sille oman näkökulmansa.
Clarke jatkaa, että ne olivat kuin yksinkertaisia demoja. Kun kyseessä oli kappaleet joita hän ei tuntenut, hän lähestyi niitä eri näkökulmasta. Jos he olisivat tehneet cover-version tunnetusta kappaleesta, silloin olisi odotuksia ja olisi vaikeaa tehdä siitä parempaa kuin se oli. Mutta tällaiseen kappaleeseen he voivat tuoda jotain uutta. Arthur täsmentää, että ne ovat cover-versioita, mutta eivät tribuutteja. Ne eivät ole kopioita, ne ovat tulkintoja.
The Carpentersin ”Goodbye to Love” -kappaleen alkuperäisessä versiossa on Tony Peluson soittama kuuluisa fuzz-kitarasoolo, joka on niin hieno, että päätimme olla yrittämättä tulkita sitä uudelleen. Benge kertoo, että he lisäsivät omat melodiat ja omat rumpukuviomme ja kohtelimme sitä kuin se olisi meille uusi kappale, vaikka se oli niin kuuluisa. Riisutun sovituksen melankolia nousee etualalle. Arthur sanoo kuunnelleensa tätä kappaletta paljon, ennen sen äänittämistä. Erityisesti laulajana, koska hän halusi tietää, miten se pitää ymmärtää ja mihin pystyy. ”En ole Karen Carpenter, myönnetään se.”
Doublespeakin käsissä David Essexin glam-rock-klassikko ”Rock On” on elektroninen, tunnelmaltaan lähes synkeän tuomiopäiväinen. Arthurin laulu sopii tähän täydellisesti, ja niukan minimalistinen tausta toimii. Kun Arthur ehdotti ideaa Clarkelle, hän totesi ostaneensa singlen lapsena ja omistaa sen vieläkin. Benge sanoo, että kyseessä oli hänen ensimmäinen yrityksensä nähdä, pystyykö hän ymmärtämään Doublespeak-projektia. Hän rakasti tämän kappaleen tekemistä ja oli innoissaan voidessaan olla osa sitä. Se alkoi määritellä koko Doublespeak-soundia, joka vei heitä eteenpäin ja antoi heille parametreja.
The Magnetic Fields -bändin ysäribiisi ”Smoke and Mirrors” -ehdotus tuli Blancmangen managerilta Steve Malinsilta. Arthur tunsi kappaleen kuitenkin todella hyvin, mutta Clarke ei tuntenut edes artistia. Jälleen kerran Clarke ajatteli, se oli yksi niistä kappaleista, joka kuulosti vähän demolta jota piti lähteä työstämään.
Thomas Leer ja Robert Rental tekivät ”Day Breaks, Night Heals” -biisin vuonna 1979. Arthurin mielestä oli uskomatonta, että he saivat syntetisaattorin ja rytmiyksiköt toimimaan yhdessä, koska se oli haastavaa ennen MIDIä. Benge lisää, että ”Se on edelleen haaste”. Kyseessä oli jälleen yksi kappale, jota Benge ja Clarke eivät olleet koskaan kuulleet, joten he käsittelivät sitä upouutena kappaleena.
John Hartfordin 1967 vuoden kappale ”Gentle on My Mind” on kappale, josta Arthur voisi kiintolevyiltään löytää luultavasti viisi versiota päästäkseen tähän vaiheeseen. Ensin hän teki Blancmange-version vuonna 1986, joka löytyy myös ”Blanc Tapes” -boksilta. Kappale on osa Arthurin lapsuutta. Onneksi Clarke aluksi ja Benge lopuksi ottivat Doublespeak-version hoitaakseen. Bengen mielestä kappale on äärimmäisen vaikea laulaa, mutta Neil teki sen kanssa uskomattoman hyvää työtä.
Arthur näki Ed Dowien soittavan livenä paikallisessa pubissa lähelläni olevassa kylässä Prince Albertissa. Hän oli täysin hämmästynyt tämän äänestä ja karismasta. Bengekin oli Dowien töiden fani jo ennen kuin tämä projekti alkoi. Arthur kertoo, että hän ja Dowie olivat alkaneet kirjoittaa muutamia kappaleita yhdessä, mutta hän ei ole viime aikoina voinut hyvin. Yhteydenpito takkuili, mutta onneksi Dowie hyväksyi täysin Doublespeakin version ”Richard!” -teoksestaan.
Doublespeak-albumi suunniteltiin vinyylin näkökulmasta. A-puolella piti olla hyvä aloitusraita, joka oli ”Back to Nature”, ja sopiva lopetusraita ”Rock On” – ja sitten sama B-puolella. Tärkeintä oli saada albumi soljumaan. Mielestäni se on paras tapa tehdä albumi, sen sijaan että se tapahtuisi kronologisesti tai jonkin käsitteellisen idean mukaan. Mielestäni se vain tuntui järkevältä. Laptopin ”End Credits” -kappale on yksinkertaisesti täydellinen tapa päättää albumi – eikä pelkästään nimen vuoksi. Arthurin ääni on voimakas mutta silti haavoittuvainen. Niukka tausta nivoo albumin yleisen tunnelman kauniisti pakettiin.
Doublespeak on kolmen syntikkapopgurun muodostama superyhtye. Vaikka heidän aiempien töidensä elementtejä voi kuulla yhtyeen musiikissa, kyseessä on selvästi uusi projekti, uusi bändi ja uusi soundi. Trio päätti levyttää cover-versioita tunnetuista ja vähän vähemmän tunnetuista kappaleista viimeisten kuudenkymmenen vuoden ajalta. Vähemmän tunnetut kappaleet ovat yhtä mielenkiintoisia elleivät peräti kiinnostavampia. Kun ei tunne originaalia, säästyy vertailulta alkuperäiseen.
Vaikka albumin kappaleet ovat kaikki lainatavaraa, albumi kuulostaa Doublespeakilta. Ei cover-kokoelmalta, vaan upouudelta musiikilta upouudelta bändiltä. Musiikki toimii monella tasolla. Kappalevalikoima on täydellinen, ja levy säilyttää yhtenäisen soundin läpi albumin. Asiantunteva soitto, tuotanto ja laulu tekevät albumista erittäin vahvan kokonaisuuden.
Kappaleluettelo:
- Back to Nature
- Brand New Life
- The Visitors
- I Can’t Escape Myself
- Goodbye to Love
- Rock On
- Smoke and Mirrors
- Day Breaks
- Gentle on My Mind
- Richard!
- End Credits
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähde:
Haastattelulainaukset: Flood Magazine
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti