
Maaliskuussa 1981 Nisa Soraya (s. 21.3.1957) kertoo Iltalehdessä olevansa taustaltaan kansainvälinen. Isä oli pakistanilaissyntyinen atomifysiikan professori ja äiti oli ranskatar. Nisa itse syntyi Isossa-Britanniassa, Birminghamissa, mutta tytön ollessa vain kaksiviikkoinen perhe muutti Ranskaan. Estraditaiteilijan piirteet ilmenivät Nisassa jo lapsena. Hän seurasi tarkkaan television tanssi- ja lauluesityksiä imien niistä vaikutteita.
Nisan ollessa 6-vuotias, vaihtoi perhe jälleen maisemaa ja asettui Singaporeen. 15-vuotiaana hän pääsi koelaulun kautta solistiksi ystävänsä veljen bändiin. Kolmen naisen ja kahden miehen muodostama TeePees esiintyi paljon Singaporen televisiossa ja oli ennen Nisan mukaan tuloa levyttänyt pari singleä. Vuonna 1979 he lähtivät esiintymään Eurooppaan, mm. Suomen Turkuun.
Turun keikalla Nisa tutustui Markku Aroon, jonka kanssa kipunoi muutenkin kuin ammatillisessa mielessä. Seuraavana kesänä hän palasi takaisin Suomeen Markun luon ja maaliskuun 1981 Iltalehdessä Nisa kertoi asuneensa maassamme jo vuoden ja kaksi kuukautta.

Edellisvuonna Nisa ennätti levyttää Suomessa jo ensimmäisen soolosinglensä Polydor-levymerkille. Suomalaisen syntikkadiscon edelläkävijä Jori Sivonen sovitti Nisan laulettavaksi kaksi cover-kappaletta. Singlen A-puolella kuultiin artistin toisen kotimaan mukaan nimetty ”Singapore”, jonka alun perin esitti puolalaisyhtye 2 Plus 1. Sinkun kääntöpuolelle ikuistettiin ”First to be a Woman”.
Suurelle yleisölle hän oli tullut tutuksi 29.1.1981 osallistuttuaan Suomen Euroviisukarsintaan yhdessä avomiehensä Markku Aron kanssa. Veikko Samulin säveltämä ja Juha Vainion sanoittama iskelmä ”Mun suothan tulla vierees sun” eteni tammikuun semifinaalista kansalaisten postikorttiäänestyksessä finaaliin, joka järjestettiin 21.2.1981. Alkukarsintaa oli seuraamassa myös Iltalehden toimittaja, joka totesi duoparista että on ”Vaikea uskoa heidän olevan väitteensä mukaan vain ystäviä”.

”Minä olen kauhean onnellinen, visersi Nisa”, lehti kirjoitti. ”Jos me voitamme, minä teen Suomen parasta, lausui hän persoonallisella suomenkielellään”. Nisan suomenkieli tuntui olevan toimittajille se juttu ja maaliskuun lehden Nisa-haastattelu keskittyikin 90-prosenttisesti lainaamaan laulajattaren hauskaa sananpartta. ”I inhoo tätä juttu että leave Finland. Karriääri tai ei, never!” ja sitä rataa.
Voittoa ei Suomen Euroviisukarsinnassa tullut, vaan kappaleet pisteyttänyt asiantuntijaraati sijoittui Markun ja Nisan viidenneksi. ”Mun suothan tulla vierees sun” antoi kuitenkin nimen Markku Aron yhdeksännelle studioalbumille. Pitkäsoiton kahdestatoista kappaleesta kahdella duettoäänenä kuultiin Nisaa. Euroviisuehdokkaan lisäksi levyllä kuullaan Veikko Samulin sävellys ”Hetki meillä enää aikaa on”.

Armin ja Dannyn 1970-luvun loppupuolella aloittama ns. ”hellyysbuumi” veteli viimeisiään, mutta Markun ja Nisan duoilu yritti kenties ammentaa vielä samasta laarista. Aron LP-levyn takakannessa duopari poseeraa romanttisissa tunnelmissa. Aron ensimmäinen avioliitto Annukka Järvisen kanssa oli päättynyt 1978, joten hän oli avoin uusille suhteille. Pariskunnalle syntyi liiton aikana kaksi poikaa.
Vaikka suhdetta Nisaan yritettiin aluksi esitellä vain ystävyytenä, paljastui sen todellinen luonne lehdistölle ja sitä kautta Suomen kansalle. Maaliskuun lehtijutussa Nisa kertookin jo, että ”Markku on mun hima”. Vaikka he Euroviisujen jälkeen keikkailivatkin pääsääntöisesti yhdessä, haaveili Nisa jo sooloartistiudesta. ”Mä olen kärriääri-ihminen, mä ajattelen soolouraa. Of course I’d like to be vaikka Donna Summer!”

Soolouran aika koitti seuraavana vuonna 1982. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin cover-versio The Pointer Sisters -yhtyeen sielukkaasta hitistä ”Slow Hand”, joka komeili edellisvuonna Billboard-listan sijalla kaksi. Raul Reiman kirjoitti siihen suomenkieliset sanat otsikolla ”Kiiruhda hiljaa” ja Esa Nieminen teki sovituksen. Toisena sinkkuna oli luvassa vauhdikkaampaa menoa. Veikko Samuli sävelsi ja Raul Reiman sanoitti viettelevästä discoillasta kertovan rallin ”Huone 105”, josta tuli elokuussa 1982 radiohitti. Kappaleesta on vuosien saatossa tullut pienimuotoinen camp-klassikko, jonka ovat levyttäneet myös Kikka ja Eini.

”Nisa”-LP-levyn kappaleista noin puolet on suomalaista alkuperää, tekijöinä Samulin ja Niemisen lisäksi mm. Jori Sivonen ja Kim Kuusi. Pitkäsoitolta löytyy myös nyökkäys Markku Aron suuntaan, kun A-puolen päättää kuudesta Aron hitistä koottu potpuri Nisan laulamana. Singlekappaleiden lisäksi suosittu laulu levykokonaisuudelta on Kim Kuusen säveltämä ja Kaisu Liuhalan sanoittama ”Helsingissä sataa”.
Eksoottisella Nisalla riitti töitä suomalaisella keikkarintamalla ilman Markku Aroakin. Tuottajaguru Veikko Samuli kehuu artistin tulkintataitoja ja erityisesti sitä, miten hän sai suomenkielen svengaamaan. Persoonallisesti höpöttelevä Nisa oli raikas tuulahdus muuten niin vakavahenkisessä iskelmämaailmassa.
Vuonna 1984 Nisa osallistui MTV:n uuden Kevään Sävel -kilpailun semifinaaleihin Jori Sivosen kappaleella ”Mister Moonlight”, jossa nimestä huolimatta laulettiin Raul Reimanin suomenkielistä tekstiä. Kappaleesta julkaistun singlen kääntöpuolen kappaleessa ”The Queen of the Night” ei puolestaan paljon sanoja ollutkaan. Seuraavan vuoden Kevään Sävel -esitys on sen sijaan jäänyt pysyvämmin kansakunnan muistiin. ”YouTubeen” ladatun ”Anna rakas raju hetki” -esitys on katsottu suoratoistopalvelussa yli miljoona kertaa.
”Anna rakas raju hetki” -koreografiassa on muodin mukaista breakdance-viritystä, joka kenties nykysilmin saattaa vaikuttaa hieman koomiseltakin. Tämänkin kappaleen säveltäjä Veikko Samuli antoi muutamaa vuotta myöhemmin uuden suojattinsa Kikan levytettäväksi. Nisan kanssa yritettiin kuitenkin jopa ulkomaille ja kappaleen englanninkielistä versiota ”Twilight Children” markkinoitiin eurooppalaisille levy-yhtiöille. Loppujen lopuksi se julkaistiin kaiketi vain Ranskassa. Kevään Sävelessä Nisa pääsi tällä kertaa finaaliin, mutta siellä valintaa suorittanut raati ei arvostanut hänen numeroaan kovin korkealle.

Kevään Sävel toimi ponnahduslautana myös vuonna 1987, jolla kilpailu käytiin neljännen ja viimeisen kerran Grand Prix -nimisenä. Silloin Nisa esitti Kassu Halosen ja Kisu Jernströmin säveltämän ja Vexi Salmen sanoittaman kappaleen ”Eläköön rock’n’roll”, joka eteni kisan iskelmäsarjassa finaalikahdeksikkoon. Laulu julkaistiin tekijäkolmikon luotsaamalla Flamingo-levymerkillä kääntöpuolella biisin englanninkielinen versio ”Live it up Rock’n’Roll”, johon Nisa itse oli kirjoittanut tekstin.
Nisan aktiivisin aika parrasvaloissa päättyi samaan aikaan 1980-luvun tullessa päätökseen, mutta hän on saanut työllistettyä itseään laulaen ja juontaen kaikki nämä vuodet. Satunnaisia piipahduksia lehtien palstoilla tai televisiossa tapahtuu silloin tällöin. Vuonna 2003 Nisa esiintyi Dannyn Kesäshown leading ladyna. Dannyn
Myös levytysrintamalta kuuluu toisinaan jotain ja esimerkiksi vuonna 2015 julkaistu ”Saunasamba”, jonka virallinen esittäjä on DJ Sauna & The Snowhites, on saavuttanut kulttisuosiota. Samana vuonna ilmestyi myös uusi versio kappaleesta ”Anna rakas raju hetki”. Vuonna 2023 Nisa feattasi Tilipäivä -nimisen duon kappaleessa ”Kasarii”.
Vuonna 2020 uutiskynnys ylittyi, kun Nisa pyrki osana Drag Factor -nimistä projektia mukaan Uuden Musiikin kilpailuun. Nisa luotsasi myös samannimistä Drag-taiteilijoiden kilpailua. Lehtijutussa hän ei peitellyt suhdettaan perulaiseen plastiikkakirurgiin, jonka kanssa yhteiseloon ovat kuuluneet myös kirurgin instrumentit. ”Mulle on tehty vaikka mitä kauneusoperaatioita. Musta se on ihan ok, niin ei tarvitse stressata ulkonäöstä ja voin keskittyä esiintymiseen”. Yksi vakituisempi keikkaympäristö on ollut Helsingin Mummotunnelin Sing and Pore -karaokeillat, joita Nisa vetää.
Nisan aivan viimeisimpiin TV-esiintymisiin kuuluu Nelosen ”Rikkaat ja rahattomat” -tosi-tv-ohjelma, johon hän osallistui rikkaan ominaisuudessa. Syksyllä 2026 Nisa Soraya kilpailee Amazing Race Suomi -ohjelmassa euroviisuselostaja Mikko Silvennoisen parina.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Kuuntele Nisa Sorayan kokoelma-albumia ”20 Suosikkia: Huone 105” Spotifyssa:
Lähteet:
Iltalehti
Discogs
Wikipedia
Latva-Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY 2004)
Jätä kommentti