ALPHAVILLE: KIPINÄ FESTIVAL
Oulunkylä, Helsinki, 4.7.2026
Helsingin Oulunkylän Kipinä Festivalin lauantain vetonaulana toimi meille retropoppareille saksalaisyhtye Alphaville, jonka näinkin tasan viisi vuotta sitten Turun Down by the Laituri -tapahtumassa. Kirjoitin näkemästäni silloin blogiini, mutta en ollut täysin tyytyväinen. Nyt olin! Jotain outoa oli tapahtunut, sillä vaikka laulusolisti Marian Goldille (72) on tullut mittariin viisi vuotta lisää, hän pursusi energiaa. Turussa Gold vaikutti väsähtäneeltä ja hän siemaili olutta pitkin keikkaa. Nyt häntä ei näyttänyt pitelevän mikään, vaan herra paineli ympäri estradia kuin Duracell-pupu.
LUE LISÄÄ: Alphaville innoitti DBTL-yleisön yhteislauluun
Nyky-Alphavillen ainoan muodostavat ainoan alkuperäisjäsenen Marian Goldin lisäksi David Goodes (kitara), Jakob Kiersch (rummut), Alexandra Merl (basso) ja Carsten Brocker (koskettimet), joista kaksi ensimmäistä ovat olleet mukana jo yli 20 vuotta ja kaksi muutakin yli kymmenen vuotta. He eivät siis ole vain Marian Goldin keikkakokoonpano, vaan ovat osallistuneet myös studiotyöskentelyyn ja levytyksiin. Heidän lisäkseen lavalla nähtiin kaksi naispuolista taustalaulajaa.
LUE LISÄÄ: Alphavillen kaikki levytykset Retropopparin Levymittarissa
Kirjoitin jo Turun keikan yhteydessä, kuinka minua häiritsee Marian Goldin muuttunut tapa tulkita. Se kuulostaa siltä, kuin happi oli loppumassa ja välillä se varmasti vähissä olikin. Sen verran vauhdikkaasti vanha herra pisteli tossua toisen viereen. Mutta se voi olla myös tarkoituksellista. Haluaisiko solisti laulaa kappaleita vain vähän eri tyylillä, kun on kuitenkin joitakin biisejä veisannut jo yli neljäkymmentä vuotta. Erityisesti tämä muuttunut tapa kiusasi minua yhden suosikkibiisini ”Dance With Me” kohdalla.
Kritisoin viisi vuotta sitten myös, että Gold ei pääse äänellään samoihin korkeuksiin kuin vuonna 1984. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä kun ikää tulee madaltuu ja muuttuu laulajan kuin laulajan ääni. Nyt tähänkin asiaan oli mielestäni tullut parannusta. Marian Gold paahtoi paikka paikoin ulos melko korkeitakin nuotteja. Tosin jos Goldin laulu kulki ja jalat vispasivat, niin olisiko muistipuolella ja näköaistissakin häikkää. Roudarit kantoivat nimittäin miehen mikrofonistandin eteen hämmentävän suuren TV-ruudun, josta hän tuskin seurasi Saksan jalkapallojoukkueen edesottamuksia. Saksahan oli jo pudonnut MM-kisoissa.
Suurimman kritiikin ansaitsee tälläkin kertaa kuitenkin settilista. Lyhyeen tunnin mittaiseen festarisettiin oli ängetty liian monta vähemmän tuttua biisiä. Ja väitän jos minäkään en tunnistanut ihan jokaista heti ensitahdeista, saattoi suurin osa yleisöstä olla vieläkin enemmän kuutamolla. Vuoden 2010 vähälle huomiolle jäänyt ”Catching Rays on Giant” -albumi nostettiin nyt huomion keskipisteeseen ja kiekolta kuultiin livenä peräti kolme biisiä. Niistä vain ”I Die for You Today” on julkaistu singlenä.
Alphavillen läpimurtomenestykseltä ”Forever Young” (1984) oli poimittu ohjelmistoon viisi biisiä eli puolet koko kymmenen biisin levystä. Olisin niin suurella kernaudella kuullut enemmän otteita esimerkiksi kahdelta seuraavalta 1980-luvun albumilta. Eikö esimerkiksi ”Universal Daddy” saisi festarikansaa liikkeelle, vaikka he kuulisivatkin biisin ensimmäistä kertaa? Tosin Alphavillen vauhdikasta ja hyväntuulista energiaa pursuava esitys näytti purevan yleisöön, vaikka kappaleet eivät kaikki tuttuja olleetkaan.
LUE LISÄÄ: Alphavillen albumista ”Forever Young”
Tottahan se on, että suurin osa muistaa kuitenkin Alphavillelta vain hitit ”Big in Japan” ja ”Forever Young” ja ne toimivat nytkin keikan helminä. ”Forever Young” -yhteislaulu tempaa aina mukaansa. Vuonna 1984 en kovin paljon pitänyt bändin kolmanneksi suurimmasta hitistä ”Sounds Like a Melody”, mutta täytyy tunnustaa että livenä se toimii todella hyvin. Erityistä vastenmielisyyttä minussa aiheutti kappaleen loppua kohti kiihtyvä tempo, mutta sehän on livevedossa just se juttu. Kesti 40 vuotta tajuta tämä!
”Forever Youngin” jälkeen kuultiin vielä lisäkappale, jota ehkä encoreksikin voisi kutsua. Ja se oli oudon keikkasetin kaikkein oudoin veto. ”State of Dreams” -kappale on julkaistu vain vuoden 2003 demoja ja muita harvinaisuuksia sisältävällä CD-Boxilla ”Crazyshow”. Harvoin uutta musiikkia julkaiseva Alphaville taitaa nykyään keskittyä nostalgiaan nojaavaan keikkailuun, mutta kokoonpano onkin loistavassa live-vedossa. Marian Goldilta huomiota vei jälleen maailman vauhdikkain kosketinsoittaja Carsten Brocker, jonka ympäri lavaa veivaamista seuratessa pohdin vain, ehtikö hän painaa kertaakaan soittimiensa koskettimia?
Nämä kuultiin:
- The Jet Set
- Dance With Me
- Big in Japan
- Gravitation Breakdown
- Monkey in the Moon
- Carry Your Flag
- I Die for You Today
- A Victory of Love
- Sounds Like a Melody
- Forever Young
Encore: - State of Dreams
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti