Alphaville perustettiin Berliinissä vuonna 1981. Yhtyeen laulusolisti Marian Gold (oik. Hartwig Schierbaum, s. 1954) ja konevelho Berhard Lloyd (oik. Gössling, s. 1960) tutustuivat muusikkopiireissä ja huomasivat olevansa hengenheimolaisia. Nimi napattiin vuoden 1965 tieteiselokuvaklassikosta. Kolmanneksi jäseneksi bändiin liittyi Frank Mertens (oik. Sorgatz, s. 1961).
FOREVER YOUNG (1984)
Kukaan Alphavillen kolmesta jäsenestä ei osannut juurikaan soittaa, mutta he tunsivat uuden teknologian ja syntetisaattorit. Marian Gold sen sijaan osoittautui varsin taitavaksi laulajaksi, jonka ääniala käsitti useita oktaaveja. Lloydin kellaristudiolla syntyi demonauha, joka sisälsi kappaleet ”Big in Japan” ja ”Forever young”. Demot olivat niin laadukkaita, että levytyssopimus WEA/Warner Musicin kanssa syntyi saman tien.
Tammikuussa 1984 julkaistu ensimmäinen single ”Big in Japan” nousi Saksan listan ykköseksi ja pian siitä tuli hitti muuallakin Euroopassa. Ennen syyskuussa julkaistua esikoisalbumia esimakuna saatiin vielä singlet ”Sounds like a melody” ja ”Forever young”, jotka nousivat myös listoille. Kolmannen singlen mukaan nimetty pitkäsoitto myi maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Kokopitkän kaikki kappaleet syntyivät koko trion yhteistyönä. Lloyd ja Mertens vastasivat sävellyksistä ja Gold sanoituksista. Menestyksen tuoman julkisuuden ahdistamana introvertti Frank Mertens päätti jättää yhtyeen ja hänen tilalleen tuli kosketinsoittaja Ricky Echolette (oik. Wolfgang Neuhaus, s. 1960). Hänen kanssaan äänitettiin uusi versio albumin kappaleesta ”The Jet Set”, joka julkaistiin levyn neljäntenä singlelohkaisuna tammikuussa 1985.
Lue lisää: Alphavillen albumista ”Forever Young”
AFTERNOONS IN UTOPIA (1986)
Jos Alphavillen esikoinen oli silkkaa syntikkapoppia, toisesta levystä tehtiin tietoisesti orgaanisemman kuuloinen. Albumilla vierailee peräti 27 muusikkoa. Toisaalta syntsapop alkoi muutenkin jo vuonna 1986 mennä pois muodista. Ensimmäinen single kuulosti kuitenkin vielä vähän synteettiseltä ja ”Dance with me” olikin varsin nopeatempoinen tanssinumero. Kappale nousi Suomen singlelistalla sijalle seitsemän eli korkeammalle kuin ”Big in Japan” aikoinaan.
”Afternoons in Utopia” -albumi on edeltäjäänsä monipuolisempi. Se sisältää selkeitä tanssittavia pop-kappaleita, mutta myös vivahteita ja variaatioita eri genreistä. Avauskappale ”Fantastic Dream” on varsinainen yhteislauluanthem ja ”The Voyager” puolestaan agressiivinen rock.
Singleiksi levyltä lohkottiin lisäksi ”Universal Daddy”, ”Jerusalem” ja ”Red Rose”. Niistä ei kuitenkaan muodostunut hittejä. Samoin albumi menestyi edeltäjäänsä kehnommin ja nousi Saksan listalla vain sijalle 13. Suomen listalla levy oli korkeimmillaan sijalla 23.
THE BREATHTAKING BLUE (1989)
Ennen kolmatta studioalbumia Alphaville julkaisi remix-kokoelman, joka oli hieman harhaanjohtavasti nimetty ”The Singles Collection” -nimellä. Levy sisältää vain neljä biisiä, mutta kunkin kahtena eri remixinä. ”Big in Japan” -hitin ’88-versiot olivat aiemmin julkaisemattomia, mutta ”Forever young”, ”Red Rose” ja ”Dance With Me” -biisien versiot oli julkaistu jo aikaisemmin maksisingleillä.
”The Breathtaking Blue” -albumilla Alphaville siirtyikin yhä kauemmas popista ja varsinkin tanssittavasta sellaisesta. Marian Gold kuvaili myöhemmin levyn syntyä vaikeaksi prosessiksi ja lopputulos onkin varsin sekalainen kokoelma lauluja. Ensimmäinen single ”Romeos” alkaa raivokkaalla kitaralla, mutta albumin avausraita ”Summer Rain” on puolestaan seesteinen balladi. Kappale julkaistiinkin seuraavana singlenä. Levy sisältää jopa jazzahtavia numeroita, kuten ”She Fades Away” ja ”Heaven Or Hell”, mutta myös rempseää rock’n’rollia ”Ariana” -kappaleen tyyliin.
Samaan aikaan levyn kanssa julkaistiin video-elokuva ”Songlines”, johon pyydettiin lyhytelokuvat yhdeksältä eri ohjaajalta tai ohjaajatiimiltä eri puolilta maailmaa kuvittamaan levyn kappaleita. Christoph ja Wolfgang Lauensteinin video kappaleeseen ”Middle of the Riddle” voitti parhaan animoidun lyhytelokuvan Oscar-palkinnon seuraavan vuoden gaalassa nimellä ”Balance”. ”Songlines” oli pitkään keräilyharvinaisuus, kunnes se julkaistiin vuonna 2021 osana ”The Breathtaking Blue” -levyn uudelleenjulkaisua.
PROSTITUTE (1994)
Vuonna 1992 Alphaville julkaisi ensimmäisen kunnollisen kokoelma-albumi ”First Harvest 1984-92”. Menestyneimpien hittisinkkujen lisäksi levy sisälsi 1992 remix -versiot mm. albumiraidoista ”A Victory of Love” ja ”Lassie Come Home”. Kokoelmaa markkinoitiin ”Big in Japan” -hitin 1992 A.D. -versiolla. ”First Harvest” oli erityisen suuri menestys Suomessa, sillä täällä levy nousi virallisen listan sijalle kaksi ja myi kultaa.
Samana vuonna ilmestyi myös Marian Goldin ensimmäinen sooloalbumi ”So Long Celeste”. Siltä lohkaistiin kolme singleä ”And I Wonder”, ”Today” ja One Step Behind You”. Julkaisut jäivät kuitenkin vaille sen suurempaa listamenestystä. Jostain syystä levyä ei löydy Spotify-suoratoistopalvelusta ja levyjenkeräilijöiden sivustoilla siitä on tullut jo pienimuotoinen keräilyharvinaisuus.
Vuonna 1994 kolmikko Gold/Lloyd/Echolette sai valmiiksi neljännen Alphaville-studioalbumin. Kyseessä oli ensimmäinen uusi julkaisu viiteen vuoteen. Tärkeänä uutena yhteistyökumppanina toimi saksalainen elektronisen musiikin pioneeri Rainer Bloss (s. 1946), joka osallistui useiden kappaleiden sävellystyöhön. Bloss oli tuottanut mm. useita Klaus Schulzen levyjä.
Albumi sisälsi kuusitoista kappaletta, joista seitsemällä oli mukana Ricky Echolette ja lopuilla yhdeksällä hänet korvasi Bloss. ”Prostitute” olikin viimeinen Alphaville-albumi, jolla Echolette oli mukana ja silläkin vain puoliksi. Kokoelmamenestyksen jälkeen yhtye yritti eräänlaista uutta tulemista popin maailmaan ja ensimmäinen single, reggaerytminen ”Fools” saikin ihan kivasti radiosoittoa. Mitään hittiä siitä ei kuitenkaan tullut, vaikka Suomen singlelistalla se nousikin kärkikymmenikköön.
”Prostitute” sisälsi jälleen hyvin monentyyppisiä kappaleita. Mahtipontinen balladi ”The Impossible Dream” lohkaistiin toiseksi singleksi, mutta aineksia olisi ollut suurempaankin suosioon. Albumi epäonnistui kuitenkin kaupallisesti ja korkein listasijoitus oli Saksan listan sija 78.
SALVATION (1997)
Vuonna 1996 Marian Gold julkaisi toisen sooloalbumin ”United” pienellä Navigator Music -levymerkillä. Teos jäi tyystin vaille huomiota eikä sitäkään löydy suoratoistopalveluista. Alphaville-fanit joutuvat maksamaan CD-julkaisusta pitkän pennin.
Marian Goldin ja Berhard Lloydin muodostamaksi duoksi typistynyt Alphaville palasi viidennellä albumillaan tavallaan juurilleen. ”Salvation” oli tyylipuhdas syntikkapop-levy, joka sisälsi runsaasti tanssittavia elementtejä. Laadukkaasti toteutettu levy ei kuitenkaan onnistunut nostamaan yhtyettä takaisin listoille.
Singleiksi levyltä nostettiin dancebiisi ”Wishful Thinking” ja lähes ”Forever Youngin” veroinen rakkauslaulu ”Flame”. Valitettavasti niistä ei muodostunut hittejä. Kaupallisen menestyksen puutteessa myös levy-yhtiö WEA/Warner kyllästyi yhtyeeseen ja ”Salvation” jäi viimeiseksi julkaisuksi tällä levymerkillä.
CATCHING RAYS ON GIANT (2010)
Alphaville tunnetaan myös huolellisesti musiikkiaan valmistelevana yhtyeenä. Vuonna 1999 he julkaisivat huikean kahdeksan CD-levyn boksin ”Dreamscapes”, joka sisälsi 124 raitaa ja lähes kymmenen tuntia musiikkia. Mukana oli 43 ennen julkaisematonta kappaletta ja erilaisia demo- sekä remix-versioita aiemmin julkaistuista kappaleista. Discogs-sivustolla boxilla on tällä haavaa noin 600 euron suuruinen hintapyyntö.
Vuonna 2000 päivänvalon näki Alphavillen ensimmäinen virallinen live-albumi ”Stark Naked and Absolutely Live”, joka sisälsi äänityksiä vuosilta 1998-1999. Suurin osa kappaleista oli nauhoitettu heinäkuun 1999 Salt Lake Cityn konsertissa. Seuraavana vuonna julkaistiin remix-albumi ”Forever Pop”, jonka kaikki versiot olivat aiemmin julkaisemattomia. Niiden takana oli tunnettuja remix-velhoja kuten Paul Van Dyk, Mark Plati ja Eiffel 65.
Vuonna 2003 Berhard Lloyd pisti pillit pussiin ja Marian Gold jäi yksin. ”Dreamscapes” sai tavallaan jatkoa samana vuonna. Silloin julkaistiin neljän CD-levyn kattaus otsikolla ”CrazyShow”. Kansion levyt on numeroitu 9-12 eli ne jatkavat ”Dreamscapesin” kahdeksan levyn settiä. Kokonaisuus sisältää uutta materiaalia, cover-kappaleita, remixauksia, demoja ja muita harvinaisuuksia. Tärkein yhteistyöpartneri Marian Goldilla oli ”Prostitutelta” tuttu Rainer Bloss. Tätä boxia tehtiin vain 2500 kappaleen painos ja senkin hinnat huitelevat sadoissa euroissa.
Vuonna 2010 Alphaville julkaisi kuudennen studioalbuminsa ”Catching Rays on Giant” ja sen kansilehdessä yhtyeen kokoonpanoksi luetellaan: Marian Gold (laulu), Martin Lister (koneet), David P. Goodes (kitarat) ja Jakob Kiersch (rummut). Levyn kappaleet ovat syntyneet pääsääntöisesti Goldin ja Listerin yhteistyönä, mutta myös Rainer Bloss on mukana muutamalla raidalla.
Albumi on varsin säpäkän tekno ja pop. Levy sisältää runsaasti iskeviä kertosäkeitä ja selkeitä pop-biisejä. Universal Music -yhtiön julkaiseman levyn tuotti Thorsten Brötzmann, joka on ahkeroinut lukuisien saksalaisten dancepop-artistien parissa. Kuten esimerkiksi Modern Talkingin ja Helene Fischerin.
Levyn ensimmäinen single ”I Die For You Today” nousi Saksan listan TOP-20:een. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1986 ja singlen ”Dance With Me”. Sen myötä myös albumi nousi kärkikymmenikköön. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984 esikoisalbumin. Toinenkin single ”Song For No One” nousi listalle, mutta vain sijalle 50. Alphaville sai kuitenkin pitkästä aikaa ansaitsemaansa menestystä myös listoilla.
STRANGER ATTRACTOR (2017)
21.5.2014 Alphaville kohtasi tragedian, kun sen tuorein vahvistus brittiläinen konevelho Martin Lister (s. 1962) menehtyi. Uudeksi kosketinsoittajaksi yhtyeeseen liittyi Carsten Brocker. Goodes ja Kiersch jatkoivat edelleen kitarassa ja rummuissa ja viidenneksi jäseneksi mukaan tuli basisti Alexandra Merl, joka on syntynyt samana vuonna kuin ”Forever Young” julkaistiin eli 1984.
”Strange Attractor” -albumin kannessa kerrotaan, että levy on äänitetty vuosina 2012-2017 mutta erityisen sekalaiselta se ei silti kuulosta. Varsin synkältä ja maalailevalta kuitenkin. Tarttuvat pop-helmet loistavat poissaolollaan, mutta kuuntelua huolellisesti tuotettu kyllä kestää. Monien kappaleiden säveltämisessä oli ollut mukana myös Martin Lister. Toinen merkittävä säveltäjäkumppani oli levyn tuottaja Andreas Scwarz-Rusczczynski.
Ainoana singlenä albumilta lohkaistiin ”Heartbreak City”. Levy ei onnistunut uusimaan edellisalbumin menestystä ja korkeimmaksi listasijoitukseksi Saksan listalla jäi 39. Seuraavan vuoden jouluksi Alphaville julkaisi jouluisan singlen ”Love will find a way”, jonka tekijäkaartiin kuului edelleen vuonna 2014 edesmennyt Martin Lister.
ETERNALLY YOURS (2022)
Tavallaan tätä albumia ei pitäisi laskea mukaan Alphaville studioalbumien Levymittariin, mutta se sisältää kuitenkin pari uutta kappaletta sekä kaikki versiot vanhoistakin hiteistä on uusia äänityksiä. Marian Gold levytti kokonaisuuden ison orkesterin säestyksellä. Levy ponnahti julkaisuviikkoa seuraavalla viikolla Saksan albumilistan sijalle kaksi, mutta putosi sieltä kyllä nopeasti alemmaskin.
Alphaville kiersi ahkerasti Saksan konserttisaleja samalla teemalla ja vuonna 2023 aiheesta julkaistiin live-CD/DVD-kansio ”A Night at the Philharmonic Berlin”. Juhlatunnelmat tuntuvat Alphaville-leirissä jatkuvan ja mittava konserttikiertue on luvassa myös vuonna 2024. Samaan aikaan on tulossa myös 40-vuotis juhlakokoelma, jolle fanit saavat äänestää mieleistään sisältöä netissä.
Lue lisää: Arvio ”A Night at the Philharmonic Berlin” -konsertista
KUUNTELE RETROPOPPARI PODCAST ”OSA 8: ALPHAVILLE” SPOTIFYSSA
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti