Länsi-Berliini, vuosi 1981. Marian Gold (oik. Hartwig Schierbaum, s. 1954) tutustuu Berhard Lloydiin (oik. Berhard Gössling, s. 1960) kollektiivisessa Nelson community -muusikkoprojektissa. He huomaavat hengenheimolaisuutensa ja päättävät perustaa oman bändin. Aluksi he nimeävät sen Forever youngiksi, erään demobiisinsä mukaan. Pian nimi vaihtuu Alphavilleksi – vuoden 1965 tieteiselokuvaklassikon kunniaksi. Frank Mertens (oik. Frank Sorgatz, s. 1961) liittyy kokoonpanoon ja musiikkia alkaa syntyä.
Berhard Lloyd on kertonut, ettei osannut juurikaan soittaa, mutta tiesi aika paljon tekniikasta. Hän osasi koota oikeanlaiset laitteistot laadukkaiden demobiisien tekemiseen ja opetteli siinä sivussa myös musiikkia. Pian paljastui myös, että Marian Gold osaa oikeasti laulaa ja omaa vieläpä usean oktaavin käsittävän äänikapasiteetin. Ujona ja syrjäänvetäytyvänä persoonana tunnettu Frank Mertens oli hänkin amatöörimäinen muusikko, mutta näppäili kosketinsoittimillaan melodioita Lloydin luomien taustojen päälle. Kaikkia yhdisti rakkaus 1980-luvun brittiläiseen syntikkapoppiin ja heidän esikuvinaan toimi mm. Gary Numan ja OMD.
Lloydin pienessä kellaristudiossa syntyi demonauha, jolle oli tallennettu kappaleet ”Forever young” ja ”Big in Japan”. Idean ”Big in Japan” -kappaleen tekstiin Gold oli saanut myöhemmin Frankie goes to Hollywood -bändin solistina maineeseen nousseen Holly Johnsonin varhaisesta samannimisestä bändiviritelmästä. Toiveet eivät olleet korkealla, kun pojat lähettivät demon eri levy-yhtiöihin.
Yllättäen he saivat peräti kolme innostunutta vastausta ja tapahtumat lähtivät rullaamaan eteenpäin vauhdilla. Saksalaiset levy-yhtiöt olivat juuri etsineetkin omaa syntsapop-bändiään ja he eivät aluksi olleet uskoa, että Alphavillen jäsenet olivat saksalaisia. Maassa tehtiin tuohon aikaan pääasiassa omankielistä pop-musiikkia ja yleensäkin ottaen saksalaisten englanninkielentaito oli heikkoa. Marian Goldin tapa kirjoittaa tekstejä ja lausua englanninkieltä vakuutti levymogulit.
Levy-yhtiöksi valikoitunut monikansallinen Warner music laittoi tuotanto-osastollakin kovat piippuun ja aloittelijoiden touhuja tuli vartioimaan kokenut kolmikko Colin Pearson, Wolfgang Loos ja Andreas Budde. Tuotantopuoli arvosti huolellisesti toteutettuja demoja ja vaikka Marian, Berhard ja Frank eivät olleetkaan muusikkoina mitään virtuooseja, heidän luonnollinen lahjakkuutensa olivat vakuuttavaa. ”Big in Japan” -single julkaistiin tammikuussa 1984 ja se nousi välittömästi Saksan listan ykköseksi.
Saksan kansa luuli aluksi Alphavillea uudeksi brittiläiseksi sensaatioksi ja yllättyi iloisesti, kun totuus kotimaisuudesta paljastui. Yello-yhtyeestä tuttu Dieter Meier ohjasi ”Big in Japaniin” musiikkivideon, jonka välityksellä Alphavillen ilosanoma levisi kaikkialle. ”Big in Japan” löi isosti läpi myös muualla Euroopassa ja kohosi jopa Britannian sinkkulistan kärkikymmenikköön. Siellä ”Big in Japan” jäi kuitenkin Alphavillen ainoaksi listalevyksi ja bändiä kohdellaan Britanniassa yhä ”yhden hitin ihmeenä”. Läpimurto oli lähellä myös Yhdysvalloissa, jossa single nousi Billboard -listan sijalle 66 ja tanssilistan ykköseksi.
Sitten piti nopeasti suunnitella jatkoa. Levy-yhtiö halusi myös seuraavan singlen olevan nopeatempoinen, joten Alphaville-trio sulkeutui kellaristudioonsa säveltämään sellaisen. Syntyi ”Sounds like a melody”, joka tyydytti välittömästi hitinjanoiset levymogulit. Sävelmässä laulumelodia yltyy hyvinkin korkeaksi ja sen laulaminen tuotti vaikeuksia jopa Marian Goldin kaltaiselle virtuoosille. Niinpä Marian lauloi korkeimmat kohdat hieman hitaamman tempon päälle ja nauhaa nopeutettiin niin, että ääni nousi sopiviin korkeuksiin.
Toukokuussa julkaistu single nousi Saksan listan sijalle 3 ja ykköseksi esimerkiksi Italiassa ja Ruotsissa. Kaikkien suosikkisävelmä ”Forever young” säästettiin kolmanneksi singlelohkaisuksi, mutta sen lopullinen sovitus ei tahtonut löytyä millään ilveellä. Puolitempo-popbiisiksi sävelletyn kappaleen rytmiraita ei halunnut asettua soitantaan. Lopulta Berhard Lloyd ajatteli, että hän poistaa demolta kaikki bassot ja rummut, jotta voisi paremmin miettiä sopivaa rytmitystä. Pelkkää melodiaa ja laulua kuunnellessaan, heille välähti että ”Forever young” on täydellinen balladi, joka ei kaipaakaan mitään biittiä.
”Forever young” -single julkaistiin syyskuussa 1984 viikkoa ennen samannimistä albumia. Se nousi Saksan listan sijalle 4 ja menestyi hyvin myös muualla Euroopassa, paitsi Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissakaan single ei noussut listan sijaa 65 korkeammalle, vaikka levy-yhtiö teki kovasti töitä menestyksen eteen. Sinkku julkaistiin siellä peräti kolmeen eri otteeseen.
Seuraavana vuonna Laura Branigan levytti kappaleesta oman versionsa albumilleen ”Hold me”. Myöhemmin tuli traditioksi, että Branigan päätti aina konserttinsa ”Forever youngiin”. Kappale muistetaan parhaiten kuitenkin Alphavillen mestarillisena, ajattomana versiona vielä tänäkin päivänä. Se on kaikkien 1980-luvulla nuoruutensa eläneiden tunnussävel. Keikoille Alphaville ei ollut vielä valmis, muutamia tv-esiintymisiä ja muita promotilaisuuksia lukuunottamatta, koska he eivät pitäneet itseään tarpeeksi taitavina muusikkoina.
”Forever young” -albumi menestyi loistavasti ja myi yli kaksi miljoonaa kappaletta, joista yksin Saksassa noin 1,5 miljoonaa eli triplaplatinaa. Ruotsista tuli platinaa ja Norjasta, Ranskasta, Sveitsistä ja Etelä-Afrikasta kultaa. Suomessakin albumi oli parhaimmillaan listan sijalla 5 ja viihtyi yhteensä listalla 29 viikkoa. Täällä oltiin kuitenkin vähän myöhäisherännäisiä ja Alphavillen suurin singlehitti oli vasta seuraavan albumin ensimmäinen single ”Dance with me”.
Pian ”Forever youngin” julkaisun jälkeen Frank Mertens jätti yhtyeen, koska ei ujona henkilönä pitänyt menestyksen tuomasta julkisuudesta. Hänen tilalleen tuli Ricky Echolette (oik. Wolfgang Neuhaus, s. 1960), jonka kanssa he levyttivät uuden version albumin kappaleesta ”The jet set”. Tammikuussa 1985 ”Jet set” -nimellä julkaistu oli neljäs ”Forever youngilta” lohkaistu single, josta ei sukeutunut ihan edeltäjiensä tasoista hittiä. Saksan listalla se oli korkeimmillaan sijalla 13.
Neljän vahvan singlekappaleen lisäksi ”Forever young” on täydellinen kokoelma hittipotentiaalia sisältäviä lauluja. Vaikka esikuvana onkin brittiläinen syntikkapop-tyyli ja joissakin kappaleissa sen myös aistii, kulkee Alphaville vahvasti omaa polkuaan. Jo tumman mystisenä alkava avausraita ”A victory of love” kohoaa kertosäkeistössä mahtipontisiin svääreihin, eikä vähiten Marian Goldin laajan ääniskaalan ansiosta. Kun ujeltavat syntetisaattorit yhdistyvät viulukoneiden stemmoihin, syntyy täydellistä popsinfoniaa. Alphavillen kotikaupungille omistettu kauniin heleästi rullaava ”Summer in Berlin” saa seuraa toisesta saksalaisaiheisesta kappaleesta ”To Germany with love”, joka kikkailee tehokkailla rumpukuvioilla. ”Fallen angel” olisi yhtä hyvin voinut olla yksi singleistä tehokkaan kertosäkeistönsä ansiosta.
Alphavillen ideapankki tuntuu olleen ehtymätön, kun jokainen ”Forever youngin” raita on oma yksittäinen taideteoksensa ja samalla osa vahvaa kokonaisuutta. ”In the mood” yhdistää nimensäkin mukaan tunnelman rullaavaan rytmiin. Missään sävelmässä ei mennä sieltä, missä aita on matalin ja kaikissa kappaleissa on useita kerroksia. Ne on pakko kuunnella loppuun asti, jos aiot nauttia kaikista sovituksellisista hienouksista ja vokaaliharmionioista.
”Lies” on puolestaan hauska ja rempseä ralli, joka jälleen eroaa muusta kokonaisuudesta pirteydessään. Vuonna 2019 albumista julkaistiin sen 35-vuotisen juhlan kunniaksi ensimmäinen remasteroitu versio. Remasteroinnin takana on itse Berhard Lloyd, joka on tehnyt valtavan hienoa työtä. Juhlajulkaisuun on sisälletetty alkuperäisen albumin cd- ja vinyyli-lp -versioiden lisäksi kaksi bonus-cd:tä, joilta löytyy liuta vaihtoehtoisia versioita sekä demoversioita Alphavillen arkistoista. Lisäksi mukana on 24-sivuinen kirja ja dvd, joka sisältää tunnin pituisen dokumentin ”Never grow old” albumin teosta sekä kaikkien neljän singlejulkaisun musiikkivideot.
”Forever young” loi Alphavillen tähän päivään asti jatkuneelle uralle vankan kivijalan. Vaikka suurin yleisö ehkä tunteekin heiltä vain tämän albumin hitit, miksikään tähdenlennoksi heitä ei voi nimittää. Marian Gold ja Berhard Lloyd ehkä aliarvioivatkin omat kykynsä esikoislevynsä synnyn aikoihin, sillä heidän musiikkinsa on monisävyisempää ja vivahteikkaampaa, kuin useiden vastaavien aikalaisten hengentuotteet samoihin aikoihin. He eivät jämähtäneet myöskään paikoilleen, vaan ovat uudistuneet albumi toisensa jälkeen.
Ikävä kyllä isoja menestyshittejä ei heidän uralleen ole siunaantunut, mutta sehän ei tunnetusti ole osoitus musiikin laadusta. Vuonna 2017 ilmestyi seitsemäs studioalbumi ”Strange attractor”, josta edelleen on tunnistettavissa omintakeinen Alphaville-melodiamaailma. Toiset syyttävät levyä siitä, ettei se kuulosta Alphavillelta. Mutta se juuri onkin yhtyeen juttu, he voivat tehdä minkälaista musiikkia tahansa ja he kuulostavat silti aina Alphavillelta.
Kappalelista:
1. A victory of love
2. Summer in Berlin
3. Big in Japan
4. To Germany with love
5. Fallen angel
6. Forever young
7. In the mood
8. Sounds like a melody
9. Lies
10. The jet set
2019 Super deluxe edition bonukset:
CD 2
1. Big in Japan (single version)
2. Seeds (b-side)
3. Sounds Like a Melody (single version)
4. The Nelson Highrise [Sector 1: The Elevator] (b-side)
5. Forever Young (version rapide)
6. Welcome to the Sun (b-side)
7. The Jet Set (single remix)
8, Golden Feeling (b-side)
9. Big in Japan (extended remix)
10. Sounds Like a Melody (special long version)
11. The Nelson Highrise [Sector 1: The Elevator] (12″ version)
12. Forever Young (special dance version)
13. The Jet Set (Jellybean mix)
14. Big in Japan (extended instrumental)
15. The Jet Set (dub mix)
CD 3
1. A Victory of Love (demo remix)
2. Summer in Berlin (original demo)
3. Big in Japan (demo remix)
4. To Germany with Love (original demo)
5. Fallen Angel (demo remix)
6. Forever Young (demo remix)
7. In the Mood (demo remix)
8. Sounds Like a Melody (original demo)
9. Lies (original demo)
10. The Jet Set (original demo)
11. Leben Ohne Ende / Seeds (original demo)
12. Traumtänzer (original demo)
13. Blauer Engel (original demo)
14. Romance (demo sketch)
15. Colours (instrumental)
16. Into the Dark (demo remix)
DVD
Never grow old – The story of Forever young (dokumentti, 60 min.)
Musiikkivideot:
Big in Japan
Sounds like a melody
Forever young
Jet set
Lähteet:
Never grow old – The story of Alphaville (dokumentti)
Alphaville: Forever young – Super deluxe edition (kirja)
Alphaville: So80s presents Alphaville (Soundcolours 2014, cd-levyn kansilehti)
Classic Pop magazine – Marian Goldin haastattelu (Huhtikuu 2019)
Wikipedia
suomenlistalevyt.blogspot.com
RETROPOPPARI 