Andrew Eldritch (oik. Taylor) syntyi 15.5.1959 Elyn pikkukaupungissa, Isossa-Britanniassa. Eldritch opiskeli ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta, ennen kuin muutti parikymppisenä nuorukaisena Leedsiin. Siellä yliopistossa opiskeltava kieli vaihtui mandariinikiinaan. Vieraat kielet olivat lähellä Eldritchin sydäntä ja hän kertookin osaavansa sujuvaa ranskaa ja saksaa sekä auttavasti mm. italiaa, venäjää ja latinaa. Kiinan kielen hän sen sijaan on unohtanut täysin.
Myös musiikki oli tiivis osa Eldritchin elämää jo nuoruudessa. Opiskeluaikoinaan hän soitteli freelance-rumpalina paikallisissa punk-bändeissä. Vuonna 1980 Eldritch perusti yhdessä Gary Marxin kanssa The Sisters of Mercy -yhtyeen. Ensimmäisellä singlellä ”Damage Done”/”Watch” Eldritch soitti vielä itse rumpuja, mutta myöhemmin rumpukoneet tulivat olennaiseksi osaksi The Sisters of Mercyn saundia. Artisti on perustellut valintaa sillä, että pystyy siten paremmin keskittymään laulusuoritukseensa.
Nimen ryhmälleen kaverukset nappasivat Robert Altmanin elokuvasta ”McCabe & Mrs. Miller” (1971), jossa soi Leonard Cohenin kappale ”Sisters of Mercy”. Kokoonpanoon liittyi Craig Adams bassoon ja Marx tarttui kitaraan. Rumpukoneesta tuli yksi yhtyeen virallinen jäsen ja se sai nimekseen Doktor Avalanche. Eldritch keskittyi lauluun ja sanoitusten rustaamiseen. Alkuvuodesta 1981 ryhmä heitti ensimmäisen keikkansa Leedsin Yliopistolla. Kukaan ei muista tarkkaa päivämäärää, joten historian kirjoihin on päätetty päivämäärä 16.2.1981 ja samalla päivämäärällä yhtye ja fanit ovat jatkossakin viettäneet The Sisters of Mercyn vuosijuhlia.
Yhtyeen omintakeinen saundi, jossa yhdistyivät Eldritchin melankoliset ja tummanpuhuvat vokaalit rumpukoneen biittiin, Marxin leijailevaan kitaraan ja Adamsin sykkivään bassoon, saavutti suosiota underground-piireissä. Toiseksi kitaristiksi kokoonpanoon liittyi Ben Gunn. Vuonna 1982 syntyi toinen single ”Body Electric”/”Adrenochrome”, joka nousi Britannian Indie-listalle. Yhtye huomioitiin myös Indie-lehdissä ja jotkut singlet valittiin kuukauden singleiksi. Saman vuoden marraskuussa ilmestyneen kolmannen singlen ”Alice” tuotti The Psychedelic Furs -yhtyeen John Ashton. Kappaletta pidetään varhaisena The Sisters of Mercy -klassikkona.
The Sisters of Mercyn julkaisut tapahtuivat Eldritchin oman levymerkin Merciful Release kautta. Seuraavan vuoden toukokuussa päivänvalon näki EP ”The Reptile House” ja loppuvuodesta 1983 julkaistu single ”Temple of Love” nousi Britannian indie-listan ykköseksi. Sen myötä yhtye sai levytys- ja jakelusopimuksen ison WEA-yhtiön kanssa. Gunn jätti bändin, koska ei tullut toimeen Eldritchin kanssa. Myöhemminkin The Sisters of Mercyn riveissä on ollut tuulista ja lähes kaikki ovat kuvailleet bändin päätähteä hankalaksi henkilöksi.
Ben Gunnin tilalle kokoonpanoon liittyi Wayne Hussey, joka kitaroinnin lisäksi osallistui paljon myös laulujen kirjoittamiseen. Husseyn kokemus ja ammattitaito mm. Dead or Aliven studiokitaristina rohkaisi The Sisters of Mercya ensimmäisen kokopitkän albumin tekemiseen. Suurin osa levyn musiikista syntyi Husseyn, Marxin ja Adamsin toimesta, jonka jälkeen Eldritch kirjoitti sanoitukset ja laulumelodiat. Syntyprosessia on luonnehdittu hankalaksi ja puhuttiin jopa keulahahmon mielenterveysongelmista.
Esikoisalbumin ”First and last and always” tuotti varhaisena työnään David M. Allen, joka myöhemmin tuotti mm. lukuisia The Cure -yhtyeen kultakauden pitkäsoittoja. Wayne Hussey oli tutustunut Alleniin, kun hän tuotti Dead or Aliven singlen ”Misty Circles”. Allen erikoistui uuden aallon syntikkapop- ja goottirock-yhtyeisiin, ja on tuottanut sellaisia yhtyeitä kuten Depeche Mode, Clan of Xymox, The Mission ja The Human League. Tuottaja katsasti bändin livenä Amsterdamissa kesällä 1984 ja molemmat osapuolet olivat valmiita yhteistyöhön.
Kuten todettua sessioista tuli vaikeat ja ne viivästyivät. Eldritchin kerrotaan nauttineen suuria määriä amfetamiinia ja hänen osuuttaan työpanoksessa saatiin odottaa. Hussey ja Marx olivat tehneet tekstejä ja laulumelodioita, mutta loppujen lopuksi niitä ei käytetty. Myöhemmin molemmat hyödynsivät aikaansaannoksia tulevissa bändeissään, Hussey The Missionissa ja Marx Ghost Dancessa.
Lokakuussa 1984 julkaistiin ensimmäinen single ”Walk away”, joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 45. Aiemmin samana vuonna ilmestynyt sinkku ”Body and soul” oli ensimmäinen pop-listalle noussut The Sisters of Mercy -julkaisu, mutta sitä ei otettu mukaan tulevalle albumille. Maaliskussa 1985 julkaistiin toinen single ”No time to cry” samaan aikaan albumin kanssa. Samana päivänä alkoi myös Britannian kiertue, mutta vajaa kuukausi myöhemmin Gary Marx sai tarpeekseen. Koko albumin äänitysten ajan kiristyneet tunnelmat eskaloituivat ja hän jätti The Sisters of Mercyn.
Seuraavaksi päiväksi yhtyeelle oli buukattu TV-esiintyminen, jonka he joutuivat hoitamaan triona. Wayne Hussey otti harteilleen kaikki kitaraosuudet ja kiertue saatiin vietyä loppuun. 18.6.1985 The Sisters of Mercy soitti viimeisen konsertin Royal Albert Hallissa. Sen jälkeen myös Hussey ja Adams päättivät ottaa hatkat ja alkoivat keikkailla uudella The Sisterhood. Eldritch ei tätä katsonut hyvällä silmällä ja hän kiirehti tekemään levyn The Sisterhood -nimellä. Sopimussyistä hän itse ei voinut laulaa levyllä, mutta hän kirjoitti ja tuotti albumin.
”First and last and always” nousi Britannian albumilistalla sijalle 14 ja neljässä vuodessa se myi kultalevyyn oikeuttavan määrän eli 100.000 kappaletta. Albumin tuotantokustannukset osoittautuivat turhan suuriksi ja levy-yhtiö sai ne katettua vasta vuonna 1988. The Sisters of Mercyn tummanpuhuva rock oli myös saksalaiseen makuun ja pitkässä juoksussa sieltäkin tuli lopulta yhtyeelle kultalevy vuonna 2011. Se tarkoitti yli 250.000 kappaleen myyntiä.
Vaikka albumia pidetään goottirockin toisen tulemisen merkkipaaluna, ei Andrew Eldritch pidä yhtyettään lainkaan goottimetallikokoonpanona. Muusikko haluaisi tulla kategorioiduksi klassisen rock-musiikin edustajana. The Sisters of Mercy ei kuitenkaan kadonnut suhdesotkujen seurauksena, vaan vuonna 1987 Eldritch levytti toisen studioalbumin ”Floodland” tuottajanaan legendaarinen Jim Steinman. Toiseksi jäseneksi yhtyeeseen liittyi basisti Patricia Morrison. Tai oikeastaan kolmanneksi, jos mukaan lasketaan kuuliainen ”rumpali” Doktor Avalanche.
Kappaleluettelo:
- Black planet
- Walk away
- No time to cry
- A Rock and a hard place
- Marian (Version)
- First and last and always
- Possession
- Nine while nine
- Logic
- Some kind of stranger
Lähteet:
Wikipedia
Discogs
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti