Spandau ballet – True (1983)

spandau ballet

Lokakuussa 1976 kitaraa soittavat koulukaverit Gary Kemp ja Steve Norman päättivät perustaa bändin Lontoon Islingtonissa. Mukaan tuli rumpali John Keeble, basisti Michael Ellison ja pian myös laulusolisti Tony Hadley. Harjoituksia pidettiin koulun musiikkiluokassa lounastunneilla. Coverbiisien ohella yhtye treenaai soittokuntoon myös Garyn oman sävellyksen ”I’ve got roots”, josta he ottivat kokoonpanolleen myös ensimmäisen nimen ”Roots”. Ensimmäinen keikka vedettiin vielä saman vuoden joulukuussa koulun joulujuhlassa.

Tulevina vuosina kokoonpano koki pieniä miehistön- ja nimenmuutoksia, mutta vuoden 1978 kesällä yhtyeen nimeksi vakiintui Spandau ballet heidän ystävänsä Robert Elmsin ehdotuksesta. Elms oli nähnyt fraasin Berliinissä tägättynä seinään. Basistiksi bändiin kiinnitettiin Gary Kempin pikkuveli Martin Kemp ja lopullinen viisikko oli koossa. Vuosina 1978-1979 Spandau ballet esiintyi Steve Strangen ja Rusty Eganin legendaarisella Blitz-klubilla Lontoossa. Vuosikymmenen vaihduttua Spandaut herättivät huomiota tekemällä sarjan keikkoja erikoisissa paikoissa, kuten Scala-elokuvateatterissa ja HMS Belfast -laivalla, mikä sai trenditietoiset levy-yhtiöt suorastaan kamppailemaan sopimuksesta heidän kanssaan.

Sopimus solmittiin Chrysalis -levy-yhtiön kanssa ja lokakuussa 1980 näki päivänvalon yhtyeen debyyttisingle ”To cut a long story short”, joka nousi Britti-listan sijalle 5. Spandau balletin kahdella ensimmäisellä, Richard James Burgessin tuottamalla, albumilla kuultu omintakeinen valkoinen uusromanttinen funk myi kultaa. Vuonna 1981 julkaistun toisen pitkäsoiton ”Diamond” suurin hitti oli ”Chant no. 1 (I don’t need this pressure on)”, joka nousi Britti-listan sijalle 3. Muut singlet sen sijaan menestyivät hieman vaatimattomammin, joten bändi päätti yhteisymmärryksessä levy-yhtiön kanssa muuttaa saundiaan.

Vuonna 1983 julkaistua, yhtyeen tavaramerkkialbumia ”True” lähdettiin äänittämään isolla rahalla Bahama-saarille tuon hetken supertuottajien Tony Swainin ja Steve Jolleyn valvonnassa. Musiikki muuttui sliipatummaksi popiksi, vaikka vanhoja tuttuja rytmisiä elementtejäkin säilyi taustalla. Yhtyeen multi-instrumentalisti Steve Norman tarttui myös saksofoniin ja klarinettiin, jotka loivat Spandauhun oman persoonallisen leimansa. Ensimmäinen maistiainen levyltä saatiin jo syyskuussa 1982 singlen ”Lifeline” muodossa. Sinkku nousi Britannian listan sijalle 7.

Tammikuussa 1983 julkaistiin toinen single ”Communication”, joka ei aivan yltänyt myyntitilaston kärkikymmenikköön. Helmikuussa markkinoille laitettiin albumi ”True”, joka hitaasti mutta varmasti kohosi listakärkeen, eikä vähiten huhtikuussa levyltä kolmantena singlenä lohkaistun nimikkokappaleen ansiosta. ”True” -single nousi sekin listaykköseksi. Spandau ballet teki listahistoriaa pitäessään samanaikaisesti hallussaan sekä single- että albumilistojen kärkipaikkoja samannimisellä levyllä. Sinkku pysytteli listaykkösenä neljä viikkoa ja albumi myi platinaa. Single nousi myös Yhdysvaltojen Billboard-listan sijalle 4 ja ykköseksi Kanadassa. Spandau balletin ura oli saavuttanut huippuhetkensä.

Myös neljäs ja viimeinen singlelohkaisu ”True” -albumilta kuuluu ehdottomiin Spandau ballet -klassikoihin. Kesäkuussa julkaistu ”Gold” saavutti Britannian singlelistalla sijan 2. Tyylikkäästi pukeutunut viisikko nautti maailmanlaajuista, suurinta mahdollista suosiota. Seuraavana vuonna julkaistu neljäs studioalbumi ”Parade” toisinti ”Truen” menestyskaavaa sofistikoituneella soulpopillaan, vaikka ainoaksi merkittäväksi hitiksi jäikin levyn ensimmäinen single ”Only when you leave”. Vuoteen sisältyi myös vaikeuksia, kun yhtyeen jäsenistä Steve Norman loukkasi jalkansa ja kiertue piti peruuttaa. Vuonna 1984 yhtye oli mukana itseoikeutetusti Band aid -projektin ”Do they know it’s christmas” -singlellä sekä tietenkin seuraavana kesänä Wembley areenan Live aid -konsertissa. Samaan aikaan he kävivät oikeustaistoa irtautuakseen Chrysalis -yhtiön levytyssopimuksesta. Chrysalis julkaisi vuonna 1985 ilman yhtyeen yhteistyötä kokoelma-albumin, joka nousi albumilistan sijalle 3 ja myi kaksinkertaista platinaa.

Vuonna 1986 Spandau ballet solmi uuden levytyssopimuksen CBS-yhtiön kanssa ja ”Through the barricades” -albumi menestyi kelvollisesti. Nimikkokappaleesta tuli yhtyeen viimeinen topten-hitti Britanniassa ja pitkäsoitto myi platinaa. Yhtyeen lähes kaikki kappaleet säveltänyt Gary Kemp pitää ”Through the barricades” -kappaletta parhaana teoksenaan, vaikka ”True” onkin kiistatta kaupallisesti menestynein. 1980-luku oli Spandau balletin vuosikymmen ja vuonna 1989 julkaistiin heidän toistaiseksi viimeinen kokonaan uutta materiaalia sisältänyt studioalbuminsa ”Heart like a sky”. Sen jälkeen alkoi riitaisa vaihe, kun yhtyeen kolme jäsentä Hadley, Norman ja Keeble kävivät oikeustaistoon Gary Kempia vastaan vaatien osuuksia tekijänoikeuksista. Mielestään he olivat oikeutettuja myös sävellyksistä maksettuihin teosto-maksuihin Spandau ballet -saundia luodessaan, vaikka Kemp olikin yksin kirjoittanut kaikki hittibiisien sävellykset ja sanoitukset. Tuomioistuin päätyi Gary Kempin puolelle.

Laulusolisti Tony Hadley yritti luoda soolouraa, mutta ei tuotteliaisuudestaan huolimatta menestynyt siinä kovin hyvin. Vuonna 2009 alkuperäinen Spandau ballet sai riitansa sovittua ja palasi estradeille menestyksekkäälle comeback-kiertueelle. Samaan syssyyn he levyttivät albumin ”Once more”, joka sisälsi uudet versiot klassikkohiteistä parilla upouudella laululla ryyditettynä. Vuonna 2014 ilmestyi yhtyeen koko tarinan läpi käyvä dokumenttielokuva ”Soul boys of the western world”, joka päättyy nostalgiseen festivaaliesiintymiseen. Jotain kuitenkin tapahtui taas ja vuonna 2017 Tony Hadley ilmoitti jättävänsä nostalgiakeikkoja kiertävän yhtyeensä. Sittemmin Spandau ballet kokeili siipiään uudella laulusolistilla, huonolla ja lyhytaikaisella menestyksellä. Tony Hadley kiertää nyt yksin kasarifestareita sooloartistina laulaen tietenkin Spandau balletin legendaarisia hittejä, kuten ”True” ja ”Gold”.

Kappalelista:
1. Pleasure
2. Communication
3. Code of love
4. Gold
5. Lifeline
6. Heaven is a secret
7. Foundation
8. True

Lähteet:
Soul boys of the western world (2014 dokumentti)
Wikipedia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s