a-ha – Hunting high and low (1985)

Pål Waaktaar (s. 1961) ja Magne Furuholmen (s. 1962) tutustuivat teinipoikina oslolaisella esikaupunkialueella. Magne käveli jalkakäytävällä ja kuuli eräältä parvekkeelta soittoa. Pål musisoi siellä ystävänsä kanssa ikäänkuin katusoittajina ansaiten rahaa. Pojat olivat asuneet toistensa lähellä vuosia, mutta tutustuivat nyt 13-14-vuotiaina. He alkoivat soittaa yhdessä ja saivat pian rinnalleen rumpali Øystein Jevanordin sekä basisti Viggo Bondin. Pål ja Magne olisivat molemmat halunneet soittaa kitaraa, mutta pienen keskustelun jälkeen Magne keskittyi kosketinsoittimiin. Bändi sai nimekseen Bridges ja vuonna 1980 julkaistiin omakustannealbumi ”Fakkeltog”. Vaikka levyn nimi oli norjaa, tarkoittaen soihtukulkuetta, kaikki kappaleet laulettiin englanniksi. Heti kättelyssä pojat halusivat kuulostaa kansainvälisiltä ja tehdä pesäeron tuon ajan norjalaiseen musiikkiin. Livekeikkaakin heitettiin ja monilla niistä yleisön joukossa fiilisteli Morten Harket (s. 1959).

Vuonna 1981 Bridges hajosi, mutta Pål ja Magne päättivät jatkaa yhdessä. Kaksikko oli kuullut komeaäänisestä laulajasta Morten Harketista ja he menivät hänen Souldier blue -bändinsä keikalle. Kaikki kolmehan olivat kuulleet toisiaan jo aiemmin ja Bridgesin keikalla kuulemistaan biiseistä vakuuttunut Morten lähti mukaan trioon. Yksi vahvoista sävelmistä oli ”Miss Eerie”, jonka tarttuvan väliriffin Magne Furuholmen oli säveltänyt jo 15-vuotiaana. Biisiä ei kuitenkaan otettu mukaan Bridgesin albumille, koska Pål piti sitä liian kaupallisena. Hän kuvaili rallia ”Juicy Fruit” -biisiksi, jollaisia kuullaan purukumimainoksissa. Myöhemmin teksti muutettiin muotoon ”Lesson one” ja sen jälkeen vielä lopulliseen asuunsa ”Take on me”. Vuonna 1982 kolmikko karisteli Norjan tomut jaloistaan ja muutti Lontooseen uhoten, että kotiin ei palata ennen kuin kansainvälinen ura urkenee.

Taival osoittautui varsin kivikkoiseksi. Pari vuotta Morten, Magne ja Pål elivät kengännauhabudjetilla etsien tietä menestykseen. Majapaikat muuttuivat rahojen huvetessa koko ajan rähjäisemmiksi ja ruokavalio yksipuolisemmaksi. Lopulta oli pakko palata hetkeksi kotiin tienaamaan vähän lisää rahaa. Sitä hankittuaan he palasivat Lontooseen äänittämään mahdollisimman laadukkaita demoja. He valitsivat John Ratcliffin studion, koska hänellä oli taukotilassa Space invaders kolikkopeli. Ratcliff esitteli pojat manageri Terry Slaterille, josta tulikin yhteistyökumppani seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ensi töikseen vuonna 1983 Slater hankki a-halle levytyssopimuksen Warner musicin kanssa. Bändin nimi löytyi yhdestä Pål Waaktaarin demokansion laulusta. Mortenin mielestä biisi oli kamala, mutta nimi erinomainen.

”Take on me” single äänitettiin tuottaja Tony Mansfieldin valvonnassa. Kappaleen uuteen sovitukseen tuli iloa Mortenin korkeista nuoteista ja Magnen Roland Juno-60-syntetisaattorilla soittamasta maailmankuulusta syntikkariffistä. Levy julkaistiin 19.10.1984, mutta se nousi listoille vain a-han kotimaassa Norjassa. Isossa-Britanniassa single floppasi ja sijoittui korkeimmillaan listan sijalle 137 eli tavallaan ei lainkaan. Kappaleen musiikkivideon ensimmäinen versio oli yksinkertainen esiintyminen sinistä taustaa vasten. Toki siinäkin oli jo nähtävissä Morten Harketin sydäntensärkijän karisma ja sinisillä silmillä kameraa kohti leiskautetut sänkykamarikatseet. Morten oli muutenkin porukan tyyliniekka, joka hioi imagoaan ja aina pöyhi kuohkean kuontalonsa kuosiin.

Levy kulkeutui Warnerin Amerikan varatoimitusjohtajan korviin, joka hämmästyi kuullessaan Mortenin laulusuorituksen. Hän vertasi norjalaisnuorukaista Roy Orbisoniin ja kilautti samantien Terry Slaterille. Rapakon takaa tulleen painostuksen alla Britannian Warner laitettiin tekemään ”Take on me:stä” uusi versio, nyt tuottaja Alan Tarneyn päätyessä puikkoihin. Samaan aikaan Britannian Warnerille oli palkittu markkinamies Jeff Ayeroff, jonka mielestä kappale tarvitsi tuekseen täysin uudentyyppisen musiikkivideon. Ohjaajaksi palkattiin kokenut Steve Barron, joka hämmästyi tavatessaan bändin pienessä hostellissa. Pojat elivät köyhyysrajalla ja levy-yhtiö oli silti valmis satsaamaan heidän erikoistehosteita pursuavaan musiikkivideoonsa ison summan rahaa.

Uraauurtavalla tekniikalla katsojille luotiin illuusio sarjakuvamaailmasta, johon yhdistettiin livekuvaa. Musiikkivideo otettiin saman tien MTV-musiikkikanavan tehosoittoon ja vuotta myöhemmin pidetyssä MTV Video Music Awards gaalassa se palkittiin kuudella pääpalkinnolla, mm. vuoden parhaana musiikkivideona. Video on noussut kiistatta yhdeksi maailman kaikkien aikojen tunnetuimmista musiikkivideoista ja sitä on sittemmin katseltu YouTubessa yli 1,3 biljoonaa kertaa. Biljoonan katselun rajan on ylittänyt vain viisi musiikkivideota, kuten Queenin ”Bohemian rhapsody”. Näyttävä video löi täysin uuden vaihteen silmään myös levymyynnissä ja single nousi listaykköseksi ympäri maailmaa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Saksassa… Britanniasta tuli listan sija kaksi ja Suomesta neljä. Eurochartin kärkipaikkaa ”Take on me” piti hallussaan yhdeksän viikkoa.

Seuraavassa hetkessä a-ha-kolmikkoa vietiin kuin pässiä narussa. Komearaaminen laulusolisti Morten sai yleisöltä ja etenkin naisfaneilta suurimman huomion. Magne ja Pål olivat tästä vain mielissään, sillä he eivät nauttineet julkisuuden valokeilasta. Pål on todennut seikan olleen jopa siunaus, sillä hän itse ahdistuu sosiaalisista tilanteista ja vaikka rakastaakin musiikin tekemistä, sen julkinen esittäminen ei ole koskaan ollut alan paras puoli. Singlen jymymenestyksen myötä olikin kiireen vilkkaa ryhdyttävä pitkäsoiton tekoon ja onneksi Pål Waaktarilla oli varastossaan iso kasa biisejä. Myös Magne ja Morten osallistuivat biisintekoon, mutta vähemmässä määrin. Myöhemmin etenkin Magne Furuholmen on kertonut ettei saanut aina kaikkiin kappaleisiin mukaan krediittejään, vaikka mielestään osallistui sävellysten tekemiseen. Tästä tuli yhtyeelle ajan myötä iso kompastuskivi ja ikuinen ristiriitojen aiheuttaja.

28.10.1985 julkaistun A-han esikoisalbumin ”Hunting high and low” kymmenestä raidasta kuusi merkittiin yksin Pål Waaktaarin kirjoittamiksi. Magne Furuholmen sai nimensä ”Take on me”:n lisäksi kahteen raitaan ja Morten yhteen. Näissäkin kappaleissa Pål oli tietenkin myös mukana yhtenä tekijänä. Joka tapauksessa joulukuussa 1985 julkaistu toinen single ”The sun always shines on t.v.” merkittiin kokonaan Pål Waaktarin nimiin, kun puolestaan ”Take on me”:n krediiteistä sai jokainen a-halainen oman kolmanneksensa. Mahtipontinen, lähes viisiminuuttinen popdraama, nousi Britannian singlelistan ykköseksi ja on tätä kirjoitettaessa edelleenkin a-han ainoa Britti-ykkönen. Muualla maailmassa single ei kohonnut edeltäjänsä asemaan, vaikka suuri yhtyeen asemia popsensaationa vahvistava hitti siitä muodostuikin. Steve Barron ohjasi tähänkin kappaleeseen hienon musiikkivideon, jonka alkukohtaus oli ikäänkuin jatkoa ”Take on me”:n tarinalle. Video napsi myös ehdokkuuksia vuoden 1986 MTV Video Music Awards kilpailussa ja kolme pääpalkintoakin. Näin ollen a-ha pokkasi kyseisen vuoden gaalassa yhteensä yhdeksän pystiä, millä yltää kaikkien aikojen ennätystilastoissa hopeasijalle. Yhdysvalloissa kappale ei vedonnut ostavaan yleisöön aivan esikoisen tavoin, vaan jäi Billboard-listan sijalle 20.

Vuoden 1986 maaliskuussa lohkottu kolmas single ”Train of thought” jatkoi reipasrytmisempien a-ha-julkaisujen sarjaa, johon tehtiin myös yhtyeen videoperinteitä kunnioittava musiikkivideo animaatioefekteineen. Siitä tuli bändin kolmas peräkkäinen TOP-10-hitti Britanniassa, josta oli omalla tavallaan tullut yhtyeen toinen kotimaa. Korkeimmillaan ”Train of thought” oli listalla kahdeksantena. Kuten odottaa saattoikin kesällä 1986 neljäntänä ja viimeisenä sinkkuna markkinoille pistettiin albumin nimikkoballadi ”Hunting high and low”, johon tehtiin ”Train of thoughtin” tavoin uusi singleversio. Kun pitkäsoitolla kuultiin lähinnä syntetisaattoreita, singleremixissä pauhaa iso orkesteri. Myös musiikkivideoon satsattiin ja ohjaajana hääräili kolmatta kertaa Steve Barron. Single nousi Brittilistalla viidenneksi. Kappaleesta muodostui rakas niin yhtyeelle itselleen, kuin faneillekin, ja se on säilynyt bändin ohjelmistossa kaikki nämä vuodet.

Vaikka levy-yhtiö ja media leipoivat yhtyeen imagoa teini-idoleiksi, a-ha ei koskaan tahtonut taipunut siihen. Tokihan heidän skandinaaviset piirteensä kiehtoivat faneja ympäri maailmaa, mutta ennen kaikkea he kolme olivat myös täysiverisiä muusikoita. He ovat säveltäneet ja sanoittaneet itse kaikki esittämänsä kappaleet – muutamaa cover-vetoa lukuunottamatta. He ovat itse soittaneet ja laulaneet kaikilla esittämillään kappaleilla, jos eivät kaikkia instrumentteja – niin ainakin suurimman osan. Jo esikoisalbumi antaa vivahteita siitä, että nuori norjalaiskolmikko on enemmän kuin kauniit kasvot Smash Hits -lehden kannessa, ja vuosi vuodelta siitä tultiin saamaan yhä enemmän näyttöjä. ”Hunting high and low” on albumina vähän kaksijakoinen. On ”Take on me” ja pastissina siitä ”Love is reason”, joka julkaistiin Norjassa toisena singlenä. On pykälää vakavammat popbiisit, singlenä julkaistut ”Train of thought” ja ”The sun always shines on t.v.”, ja sitten on se muu materiaali. Kuten vakavasävyisesti etenevät ”Living a boy’s adventure tale” tai ”Here I stand and face the rain”.

A-ha joutui koko uransa alkutaipaleen tasapainoilemaan taiteellisuuden ja menestyksen välimaastossa. Välillä polte tehdä kunnianhimoisempaa musiikkia otti niskalenkin, kun taas toisinaan markkinavoimat pakottivat levyttämään kepeämpää kamaa. Kultainen keskitie löytyi ehkä vasta 1990-luvulla, jolloin albumikokonaisuudet eivät kuulostaneet niin hajanaisilta. Yhtyeen jäsenet ovat itsekin myöntäneet, että he janosivat uusia hittikappaleita mutta vuosien vieriessä eivät enää hinnalla millä hyvänsä. ”Hunting high and low” muodostui kansainväliseksi menestykseksi, jota myytiin yli 11 miljoonaa kappaletta. Yksin Yhdysvalloissakin sitä myytiin platinaan oikeuttavat yli miljoona kopiota. Isossa-Britanniassa kappalemääräisesti lähes saman verran eli triplaplatinaa. Suomen listalla levy oli korkeimmillaan sijalla kuusi. Albumi vei a-han maailmankiertueelle, jonka aikana äänitettiin jo seuraajaa menestykselle. Se oli ajan henki silloin. Albumi vuodessa piti poptähden nimen kaikkien huulilla.

Kappalelista: