Soft cell – Non-stop erotic cabaret (1981)

soft cell

1980-luku toi tullessaan Isoon-Britanniaan koko joukon uuden aallon muusikoita, joista usein käytettiin yhteisiä nimittäjiä kuten ”uus-romantikot” eli ”new romantics”. Soft cell -duo eli Marc Almond ja Dave Ball kytketään yleisesti samaan ryhmään, mutta he – kuten monet muutkin – toivat aallokkoon omanlaisensa lisävivahteen. Soft cellin tyyli oli aika tavalla rosoisempi ja realistisempi, mutta unohtamatta kuitenkaan ajanjaksolle tyypillisiä syntikkasaundeja ja neonvaloja.

Marc ja Dave olivat molemmat kotoisin Leedsistä, jossa he tutustuivat vuonna 1977 opiskelupiireissä. Marc oli jo jonkin sortin paikallinen kuuluisuus esiintyessään erilaisissa performanssiesityksissä. Eräässäkin esityksessä hän saapui lavalle vailla rihman kiertämää hieromaan itseensä kissanruokaa. Dave Ball työsti tahollaan musiikkia syntetisaattoreillaan ja viritteli laitteistoistaan erilaisia outoja elektronisia saundeja. Syntyi hassuja minimalistisia lauluja, joiden aiheena saattoi olla vaikkapa Tupperware-kutsut.

Marc kuuli Daven säädöistä ja pyysi häneltä musiikkia performanssiensa taustalle. Heille syntyi yhteys ja välillä tuoreet kaverukset matkustivat Lontoon Sohon syntisiin öihin. Nuorukaiset olivat uteliaita, he kävivät kyseenalaisissa baareissa, seksikaupoissa ja tuhmia leffoja esittävissä elokuvateattereissa – mutta todellakin kertomansa mukaan vain uteliaisuuttaan, eivät seksi mielessään. Yhteiselo johdatteli pojat yhteistyöhön ja he päättivät tehdä musiikkia yhdessä. Marc ehdotti, että hän voisi laulaa ja kirjoittaa lyriikoita. Dave totesi oitis ”Mikä ettei. Olethan paljon minua parempi laulaja.” Nopeasti he oivalsivat, että Marc on myös parempi kirjoittaja ja vastedes hän sai vastata yksin kaikista sanoituksista.

Marc ja Dave työstivät musiikkia yötä päivää. Heidän oman kertomansa mukaan syntyi lähes 200 demobiisiä – tosin varsin vaihtelevan tasoisia sellaisia. Levy-yhtiöillekin niitä läheteltiin, mutta vastausta ei kuulunut. Niinpä Soft cell päätti julkaista omakustanteena 2000 kappaleen painoksena EP-levyn ”Mutant moments”. 17-vuotias DJ ja kolumnisti Stevo Pearce sai EP:n hyppysiinsä ja hän teki levystä jutun Sounds -lehden demo-palstalle. Stevo liftasi tiensä Leedsiin Soft cellin keikalle ja vakuuttui heidän esityksestään niin, että sai neuvoteltua Some bizarre -levymerkin kokoelmalle mukaan kappaleen ”The girl with the patient leather face”. Samalla uusien tulokkaiden kokoelmalla oli mukana myös mm. Depeche mode, The The ja Blancmange.

Soft cell – Memorabilia (musiikkivideo)

Tämä poiki Soft cellille levytyssopimuksen Some bizarren kanssa. Levymerkin takaa löytyi kuitenkin suurempi jakeluyhtiö Phonogram. Soft cellin esikoissinglen ”Memorabilia” flopattua täydellisesti oli levy-yhtiö valmis pudottamaan duon pois listoiltaan. Stevo Pearce sai kuitenkin suostuteltua heidät julkaisemaan vielä toisen singlen. Vaikka Soft cellillä oli kymmeniä ellei satoja omia biisejä valmiina, he päättivät varmuuden vuoksi turvautua cover-kappaleeseen. Frankie Vallin ”The night” oli saavuttanut duon livekeikoilla suuren suosion, mutta eräällä klubilla Marc kuuli Gloria Jonesin kappaleen ”Tainted love”. Kun Marc ehdotti version tekemistä Davelle, paljastui että Dave oli ollut kappaleen fani jo vuosia. Dave teki sovituksen fanittamansa Kraftwerk takaraivossaan, ja kun Marc kuuli musiikin hän on kertonut aavistaneensa oitis, että ”tässä on jotain suurta”.

Soft cell – Tainted love (musiikkivideo)

Soft cell – Tainted love (Top of the Pops)

Soulklassikon minimalistinen syntikkaversio yllätti monet nousemalla Britannian listaykköseksi syyskuussa 1981. Single myi yksin Britanniassa 1,3 miljoonaa kopiota eli enemmän kuin mikään muu sinkku vuonna 1981. Hypermenestyksestä huolimatta Soft cell ei tienannut menestyksestä paljon mitään, sillä he levyttivät sinkun kääntöpuolelle toisen coverkappaleen – The Supremisien ”We did our love go” – ja kaikki tekijänoikeusmaksut valuivat lihavampiin lompakoihin. Soft cell pääsi esiintymään Top of the Pops -ohjelmaan, ja Marc on kertonut halunneensa tehdä yleisöön samanlaisen vaikutuksen, kuin David Bowie aikoinaan teki. Ja niin hän silmämeikissään ja nahkarannesomisteissaan tekikin – hyvässä ja pahassa. Avoimen homoseksuaali Marc Almond sai tuta homofobian kaikki osa-alueet, niin yleisön kuin lehdistönkin taholta. Jossain vaiheessa hän kertoi pelänneensä Leedsissä asumista. Niinpä Dave ja Marc matkustivat New Yorkiin äänittämään albumiaan. ”Non-stop erotic cabaret” pantiin purkkiin kuudessa viikossa tuottaja Mike Thornen kanssa. Kappaleissa oli mistä valita. Kahdensadan demon joukosta valittiin parhaat, jotain osia sävellettiin uudelleen ja jotain paranneltiin. 27.11.1981 albumi oli kauppojen hyllyillä.

Albumin avaa ”Frustration”, joka sopii täydellisesti juuri avausraidaksi. Kappale on yksi Soft cellin varhaisimmista, ja sen ensimmäinen versio oli mukana jo ”Mutant moments” -omakustanne-EP:llä. Hittisinkku ”Tainted loven” jälkeen siirrytään Soft cellille ominaisempaan maisemaan, Sohon pornoteattereihin ja muihin perversioihin kappaleessa ”Seedy films”. Seuraavaksi 24-vuotias Marc Almond laulaa dramaattisesti menetetystä nuoruudesta kappaleessa ”Youth”. Kappaleeseen ”Sex dwarf” tehtiin myös keskustelua herättänyt video Soft cellin videoalbumille ”Non-stop exotic video show”, mutta ilman sitäkin kappale varmasti olisi saanut kiistanalaisen klassikon asemansa.

Soft cell – Bedsitter (musiikkivideo)

Alkuperäisen LP-levyn kääntöpuolen avaava ”Entertain me” kuulostaa vähän Marc Almondin performanssitaiteen taustamusiikilta teatraalisine ”yleisön keskuudesta” heitettyine taustahuutoineen. Dave Ball pistää syntetisaattoriensa rytmikoneet asentoon hi-nrg kappaleessa ”Chips on my shoulder”, ja sen jälkeen kuullaan levyn toinen singlelohkaisu ”Bedsitter”. Kenties soitannasta aistittavien ”Tainted love” -fibojen ansiosta kappale nousi Britannian singlelistan sijalle 4 ja se onkin pop-historian ensimmäinen listalle noussut Almond/Ball -sävellys. Jotain ”Tainted love”/”Where did our love go” -tyyliä on aistittavissa myös ”Secret life” -raidassa, jonka sanoituksessa lauletaan naimisissa olevien miesten tekopyhyydestä. Inspiraation lähteenä on tiettävästi ollut mm. Britti-poliitikko Jeremy Thorpe, jonka edesottamuksista on taannoin tehty myös mainio tv-sarja ”Perienglantilainen skandaali”.

Albumin päättää Soft cellin uran huikein hetki. Balladi ”Say hello, wave goodbye” julkaistiin tammikuussa 1982 myös singlenä, joka nousi listan sijalle 3. Melankolinen tarina kertoo eräänlaisen ihmissuhteen päättymisestä. Sanoitus on todellinen tarinankerronnan riemuvoitto poplyriikoiden historiassa. Marc Almond on todennut kappaleesta, että ”Tästä koko albumissa on kyse, tästä Soft cellissä on kyse ja tästä minusta on kyse”. Albumi ”Non-stop erotic cabaret” nousi korkeimmillaan Britannian albumilistalla sijalle 5 ja myi platinaa. Suomessa oltiin vähän myöhäisherännäisiä, sillä ”Tainted love” -single ei noussut täällä singlelistalle lainkaan, mutta albumi sijoittui helmikuussa 1982 sijalle 19 ja viihtyi listalla yhteensä seitsemän viikkoa.

Soft cell – Say hello, wave goodbye (musiikkivideo)

Soft cell jatkoi omaa tietään. Vuoden 1982 aikana julkaistiin remix-albumi ”Non-stop ecstatic dancing”, joka sisälsi tuttujen laulujen uusien versioiden lisäksi myös uuden TOP-3-hitin ”What!”. Uudenlaista markkinointia oli myöskin VHS-videoalbumin ”Non-stop exotic video show” julkaisu, jossa kuvituksen saivat muutkin levyn raidat kuin singlehitit. Alkuperäisen albumin special edition -painoksilla on mukana myös debyyttisinkku ”Memorabilia”, sinkkujen b-puolia sekä albumin ja remix-albumin välissä julkaistu single ”Torch”. Single ei aikoinaan sisältynyt yhdellekään Soft cell -pitkäsoitolle, vaikka se nousikin Britti-listan sijalle 2. Marc Almond on todennut, että ”1980-luvun pop oli kimaltavaa ja hyvintuotettua. Artistit olivat ruskettuneita ja hyvännäköisiä. Me halusimme vähän kaivaa törkyä mattojen alta.”

Kappalelista:
1. Frustration
2. Tainted love
3. Seedy films
4. Youth
5. Sex dwarf
6. Entertain me
7. Chips on my shoulder
8. Bedsitter
9. Secret life
10. Say hello, wave goodbye
Special edition bonuskappaleet:
11. Where did our love go?
12. Memorabilia
13. Facility girls
14. Fun city
15. Torch
16. Insecure me
17. What?
18. …So

Lähteet:
Soft cell – Non-stop erotic cabaret (special edition albumin kansilehti)
Classic pop magazine
Wipedia
Timo Pennanen – Sisältää hitin (Otava 2006)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s