Depeche mode – Music for the masses (1987)

Jokainen hitusenkin musiikkielämää seuraava tuntee tänä päivänä Depeche moden vähintään nimeltä. Bändi on myynyt yli 100 miljoonaa levyä ja konsertoinut stadioneilla ympäri maailmaa. Näin ei kuitenkaan ollut vielä vuonna 1987, kun he julkaisivat kuudennen studioalbuminsa ”Music for the masses”. Levyn nimi oli sisäpiirin vitsi. Kaikki oli alkanut vuonna 1981 pienimuotoisesti esikoisalbumilla ”Speak & spell”, jonka syntytarinan voit lukea blogistani täällä. Sen jälkeen Depeche moden saundi kehittyi levy levyltä aina vuoden 1986 tummanpuhuvaan pitkäsoittoon ”Black celebration” asti. Yhtye halusi tulla otetuksi vakavasti ja levy saavuttikin eräänlaisen kulttiaseman, jota korostettiin yhtyeen mustaa nahkaa ja niittejä suosivalla pukeutumisella.

”Music for the masses” oli seuraava askel eteenpäin. Levy oli ensimmäinen, jonka tuotantovaiheeseen Mute-levy-yhtiön omistaja Daniel Miller ei aktiivisesti osallistunut. Paitsi, että bändi halusi virkistää soundinsa, oli Miller itsekin kiireinen alati kasvavan indie-yhtiönsä muiden artistien parissa. Etenkin Depeche moden perustajajäsenen Vince Clarken uusimman hittitehtaan Erasuren, joka noihin aikoihin myi Britanniassa paremmin kuin Depeche mode. Lukuisien tuottajien nimet käytiin läpi, mutta lopulta päädyttiin Dave Bascombeen, joka oli hiljakkoin toiminut Tears for fears -yhtyeen menestysalbumin ”The song from the big chair” studioteknikkona. Erityisesti hittisinglen ”Shout” kasvava tunnelma oli Depeche moden mieleen. Bascombesta, joka myös miksasi albumin, tulikin merkittävä tekijä Depeche moden soundin uudistajana ja laventajana. Vaikka bändin omasta mielestä hän oli enemmän äänittäjä, kuin kappaleisiin rakenteellisesti puuttuva tuottaja. Muuten studiotyöskentelyssä noudatettiin aiemmilta sessioilta tutuksi tullutta kaavaa. Martin Gore sävelsi, sanoitti ja demotti kappaleet, jonka jälkeen päävastuu siirtyi yhtyeen tuolloiselle musiikilliselle johtajalle Alan Wilderille. Wilder ja tällä kertaa Bascombe työstivät kappaleet valmiiksi. Ne saivat ikäänkuin lihaa luidensa ympärille. Yhtyeen muut jäsenet laulusolisti Dave Gahan, biisintekijä Martin Gore ja varsinkin lähinnä managerointiin keskittynyt Andy Fletcher pitkästyivät studiossa nopeasti. Heillä ei riittänyt keskittymiskykyä hioa ja jalostaa biisejä viikkokausia.

Depeche mode, kuten kaikki uuden aallon 1980-luvun alussa synnyttämät yhtyeet, olivat vierastaneet kitaroita. ”Music for the masses” toi tähän muutoksen ja ensimmäistä kertaa yhtyeen synteettistä äänimaailmaa rikastettiin aidoin instrumentein. Itse asiassa koko albumi alkaa rouhealla kitarariffillä kappaleessa ”Never let me down again”, mikä saattoi olla yhtyeen vannoutuneille faneille pienoinen shokkielementtikin. Martin Gore on kertonut olleensa kyllästynyt syntetisaattoreihin, vaikka mitään kitaravirtuoosia hänestä ei koskaan siunaantunutkaan. Kuusikielisen asema lähti kuitenkin tästä voimistumaan ja tulevilla levyillä sen osuus musiikissa kasvoi entisestään ja Martin nähtiin myös live-tilanteessa kitara kaulassaan.

Huhtikuussa julkaistu ensimmäinen singlelohkaisu levyltä oli sekin Depeche mode -kaanonissa hieman uudentyyppinen, vähän kuin varovaista esimakua muutoksesta. ”Strangelove” ilmestyi viisi kuukautta ennen albumia, kun pitkäsoiton äänitykset olivat vielä kesken. Singleversio poikkeaakin melkoisesti lopullisesta albumiversiosta, jonka sovitti uuteen uskoon Daniel Miller. Hän piti singleversiota liian sekavana, vaikka monet tykkäävätkin yksinkertaista albumiversiota enemmän juuri iskevärytmisestä sinkkuversiosta. ”Strangelove” onkin yksi selkeimmin tanssilattioille suunnatuista Depeche mode -hiteistä ja se on myös ensimmäinen joka nousi Billboardin dance-listan ykköseksi kolmeksi viikoksi. Toisaalta pitkäsoitolla kuultava versio ehkä istuu paremmin albumikokonaisuuteen. Britti-listalla ”Strangeloven” korkein sijoitus 16, mutta Keski-Euroopassa siitä pidettiin enemmän. Depeche mode -fanien luvatussa maassa Saksassa single nousi listakakkoseksi, kuten myös Suomessa. Topteniin yllettiin myös Ruotsissa, Irlannissa, Tanskassa, Sveitsissä ja Etelä-Afrikassa.

Mustavalkoisen musiikkivideon ohjasi Anton Corbijn, joka oli ohjannut jo viimeisen ”Black celebration” -albumin singlelohkaisun videon ”A question of time”. Tästä yhteistyö Corbijnin kanssa syventyi ja myöhemmin hän onkin pitkälti vastannut Depeche moden taiteellisesta ilmeestä, kuten levyjen kansista, musiikkivideoista ja konserttilavasteista. Vaikka ”Music for the masses” -levyn kannen suunnittelikin vielä Martyn Atkins. Siinä, kuten levyn singlelohkaisujenkin kansissa hyödynnettiin megafoni-ideaa, jota kierrätettiin musiikkivideoissa ja kiertueella. ”Strangelovesta” tuli suuri fanisuosikki, joka on usein kuulunut yhtyeen livesettiin. Singlen kääntöpuoli oli mahtipontisen synkeä instrumentaalikappale ”Pimpf”, joka sai nimensä Hitlerjugend -järjestön aikakausilehdestä. Myös ”Pimpf” kappale päätyi ehkä yllättäenkin tulevan ”Music for the masses” -albumin päätösraidaksi. Corbijn ohjasi tähänkin kappaleeseen musiikkivideon, jossa Martin Gore soittaa pianoa, vaikka oikeasti Alan Wilder soitti kappaleen studiossa.

Lisää esimakua kokopitkältä saatiin elokuussa toisen singlen ”Never let me down again” muodossa. Siitäkin sukeutui edeltäjänsä kaltainen menestys ja tuleva fanisuosikki, etenkin konserteissa. Listasijoituksetkin mukailivat edeltäjäänsä: topten-sijoituksia Keski-Euroopassa, mutta kotimaassa TOP-20 jäi täpärästi tavoittamatta. Mahtipontiseksi, suorastaan sinfoniseksi kasvava bängeri sijoitettiin myös ansaitusti albumin avausraidaksi. Singlen B-puolesta tuli myös fanien keskuudessa suosittu. Nopsakkatempoinen ”Pleasure, little treasure” on soinut konserteissakin. Noihin aikoihin Depeche mode julkaisi useimmista singleistään myös kaksi erilaista maxi-single-versiota erilaisine remixeineen ja toisella niistä kuullaan myös remix albumiraidasta ”To have and to hold”. Säveltäjä Martin Gore suunnitteli alunperin kappaletta uptempo-biisiksi, mutta Alan Wilderin käsittelyssä siitä tuli tunnelmaltaan tummempi, hieman dark wave -tyylinen. Martin halusi kuitenkin oman näkemyksensäkin levylle ja se on sisällytetty myös albumin myöhemmille erikoispainoksille.

”Music for the masses” julkaistiin syyskuussa 1987. Levyn avaavan ”Never let me down again” -kappaleen jälkeen kuulijat yllätetään pudottamalla tunnelma rauhalliseksi. Martin Goren laulama ”The things you said” on sanoitukseltaan perinteisen hirtehinen Depeche mode -erobiisi, jossa lauletaan: ”You know my weaknesses, I’ve never tried to hide them, You know my weaknesses, thought that you liked them”. ”Strangeloven” jälkeen kuullaan melko perinteinen Depeche mode -albumiraita ”Sacred”, johon tuottaja Dave Bascombe ei ollut täysin tyytyväinen. Hän olisi halunnut versiosta rosoisemman ja vähemmän popahtavan. Alkuperäisen vinyylialbumin A-puolen päätteeksi saadaan lähes orkestraalinen ”Little 15”. Taustalla soiva minimalistinen syntetisaattoririffi kasvaa Wilderin taitavassa käsittelyssä pikkuhiljaa massiivisiin mittoihin. Ehkä hieman yllättäenkin ”Little 15” julkaistiin myös levyn neljäntenä singlenä, mutta vasta toukokuussa 1988. Julkaisu tapahtui pienimuotoisesti ja rajoitetulla alueella, mistä kertoo myös julkaisun kataloginumero. Yleensä Depeche moden singlejulkaisut noudattivat numerojärjestystä. ”Music for the massesin” kolmas single ”Behind the wheel” on kataloginumeroltaan BONG15 ja ”Little 15”:n jälkeen julkaistu ”Everything counts” -live-singlen koodi on BONG16. ”Little 15” jää siis ikäänkuin väliin ja sen kataloginumero oli yksinkertaisesti ”LITTLE15”.

Kolmantena singlenä julkaistiin siis juuri ennen vuodenvaihdetta 1987 albumin B-puolen avausraita ”Behind the wheel”, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä tehokasta klubirytmiä ja kaihoisia syntetisaattorimelodioita. Varsinkin yli 5-minuuttinen albumiversio on vangitseva loppuun asti kasvavine kliimakseineen. Singlellä kappaleesta julkaistiin editoitu remix ja sen kääntöpuoli sisältää cover-version Nat King Colen klassikkorallista ”Route 66”. Myös se soi Depeche moden konserteissa, etenkin mash-up-versiona ”Behind the wheelin” kanssa. Suurta listamenestystä ei tästäkään tullut Britanniassa tai Yhdysvalloissa, mutta Saksassa ja Skandinaviassa kauppa kävi. ”Music for the masses” -albumin yksi uusi musiikillinen teema oli runsas samplejen käyttö, joka kuuluu myös ”I want you now” -kappaleessa. Raskas huohotus hallitsee Martin Goren laulaman aavemaisen balladin taustaa. ”Sacredin” ohella siltana vanhan ja uuden ajan Depeche moden välillä toimii perinteiseltä kuulostava albumiraita ”Nothing”, jota on nyt kuitenkin maustettu voimakkaasti muokatulla kitaralla.

Dave Gahan on todennut ”Music for the masses” -albumista, että se oli heidän ensimmäinen albuminsa joka on kunnolla sovitettu. Martin Gore on edelleen sitä mieltä, että levyn nimi oli vitsi. Bändi oli tuolloin vielä sitä mieltä, ettei heistä koskaan tule suuren yleisön suosikkia vaan heidän musiikkinsa kiinnostaa vain faneja. Levy nousi Britti-listalla ainoastaan sijalle 10, mikä oli heidän heikoin albumilistasijoituksensa sitten vuoden 1981 esikoisalbumin. Sitä myytiin saarivaltiossa vain noin 60.000 kappaletta. Onneksi topten-sijoituksia tuli toisaalta, kuten Suomesta. Pitkässä juoksussa Amerikan myyntikin ylitti miljoonan kappaleen platinarajan. Albumin jälkeen tehty valtava maailmankiertue oli kuitenkin merkkipaalu yhtyeen uralla. Kiertueen Yhdysvaltojen osuudesta kuvattiin elokuva, joka sai nimekseen ”101”. D.A.Pennebakerin ohjaaman leffan nimi tuli kiertueella pidettyjen konserttien lukumäärästä. Samalla Daniel Miller keksi, että teemalla kannattaisi julkaista myös tupla-live-albumi. Elokuvassa joukko nuoria Depeche mode -faneja valitaan mukaan kiertueelle ja siinä seurataan heidän matkaansa bändin kiertämisen ohella. ”101”-livelevy kävi Euroopassa kaupaksi jopa ”Music for the massesia” paremmin. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa se nousi listan sijalle viisi ja myi kultaa eli yli 100.000 kappaletta. Samalla julkaistiin myös livesingle, joka oli versio vuoden 1983 hitistä ”Everything counts”. Vuonna 2021 elokuvasta ja sen kuvausten yhteydessä Kalifornian ”Pasadena Rose bowl” -areenalla ikuistetusta konsertista julkaistiin restauroitu bluray-versio. Siellä Depeche mode esiintyi 60.000:lle ihmiselle. ”Music for the masses” -vitsistä oli tullut totta.

Kappaleluettelo: