Richard ”Rick” Astley syntyi Newton-le-Willowsin pikkukaupunkiin vuonna 1966 perheensä neljäntenä lapsena. Rickin vanhemmat erosivat, kun hän oli 5-vuotias ja musikaalinen poika jäi asumaan äitinsä kanssa. 10-vuotiaana Rick lauloi kirkkokuorossa ja yläasteikäisenä hän perusti jo ensimmäiset bändinsä. Alkuun Rick oli hyvin ujo eikä uskaltanut astua rumpusettinsä takaa päävokalistiksi, mutta hänellä oli oma soolonumeronsa bändin setissä. Vuonna 1985 Rick oli mukana FBI-nimisessä bändissä, joka saavutti jo jonkin sortin paikallista tunnettavuutta ja esitti cover-kappaleiden lisäksi myös Rickin omia sävellyksiä. Eräälle keikalle paikalliset managerit Dave Warwick ja Tony Graham kutsuivat vanhan ystävänsä Lontoosta ja hän oli kukapa muukaan kuin Pete Waterman. Waterman vaikuttui välittömästi Rickin tummasta laulusaundista ja kutsui hänet Lontooseen. Rick oli kuitenkin lojaali bändikavereilleen eikä halunnut lähteä sooloilemaan. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun muut FBI:n jäsenet halusivat laittaa pillit pussiin ja omilleen jäänyt Rick otti uudelleen yhteyttä Watermaniin.
Rick saapui Lontooseen ja lauloi koelauluissa Watermanin kumppaneille Mike Stockille ja Matt Aitkenille Paul Youngin ”Wherever I lay my hat” -kappaleen ja kolmikko oli myyty. Tuohon aikaan Pete Watermanin tuotantoyhtiö PWL (Pete Waterman limited) ei ollut vielä täysin itsevaltainen levy-yhtiö, vaikka he olivatkin tuottaneet jo hittejä mm. Princessille, Bananaramalle, Dead or alivelle ja Mel & Kimille. Levyt julkaisi aina kuitenkin jokin toinen levy-yhtiö. Rick pääsi PWL:n palkkalistoille tutustumaan musiikkibisnekseen. Hän ei kuitenkaan toiminut suositun urbaanin legendan mukaan teenkaatajana, vaan ihan oikeana studio-assistenttina.
Rick Astley – Modern girl (audio)
Vuonna 1986 Rick pääsi myös kokeilemaan siipiään levylaulajana. Elokuvan ”Knights and emeralds” -soundtrackille sisällytettiin kolme PWL-kappaletta, Princessin single ”Tell me tomorrow”, Austin Howardin ”I’m the one who really loves you” (joka levytettiin myös Mel & Kimin esikoislevylle) sekä Rick Astleyn ”Modern girl”, jonka Rick sävelsi ja sanoitti yhdessä Daize Washbournin kanssa, joka myös tuotti kappaleen. Samana vuonna ilmestyi myös O’chi Brownin albumi ”O’chi”, jolla Rick duetoi O’chin kanssa balladissa ”Learning to live (Without your love)”. Lokakuussa Rick levytti The Temptations coverin ”Ain’t too proud to beg”, mutta Waterman ei pitänyt sitä sopivana debyyttisinglenä. Marraskuussa Rick sai levytettäväkseen kolme upouutta Stock-Aitken-Waterman -sävellystä ”Don’t say goodbye”, ”Wrap my arms around you” ja ”Never gonna give you up”. Vaikka ”Never gonna give you upin” ensimmäinen demo antoi jo ymmärtää, että kyseessä oli jotain speciaalia, hiottiin lopullista versiota kuukausikaupalla eri miksaajien toimesta.
Rick Astley & O’chi Brown – Learning to live (Without your love) (audio)
Maaliskuussa 1987 PWL solmi levytyssopimuksen BMG -levy-yhtiön kanssa, jonka RCA levymerkki tulisi julkaisemaan Rickin levyt maailmanlaajuisesti. RCA:n tuotantopäällikkö Peter Robinson ei aluksi uskonut, että levyllä kuultava ääni kuuluu Rick Astleylle, kunnes Rick antoi live-näytteen PWL:n studioiden vastaanottotiloissa. Silti odotettiin vielä sopivaa ”Rick-hetkeä” ja RCA julkaisi ikäänkuin kokeillakseen kepillä jäätä danceclub-henkisen singlen ”When you gonna”, joka oli duetto Lisa Fabienin kanssa nimellä Rick & Lisa. Kappaleen tekemisessä olivat mukana Ian Curnow ja Phil Harding, jotka myös tuottivat levyn. Singlen kannessa ei ollut valokuvia eikä siihen tehty musiikkivideota. Levy ei menestynyt listoilla, mutta siitä tuli pienoinen klubihitti.
Rick & Lisa – When you gonna (audio)
Lopulta kesäkuun 1987 lopulla ”Never gonna give you up” julkaistiin ja siitä tuli superhitti välittömästi. Single oli Britannian listan ykkönen viisi viikkoa ja siitä muodostui saarivaltion koko vuoden myydyin single. Sen lisäksi kappale nousi listaykköseksi 25:ssa maassa, mukaanlukien Yhdysvallat ja Saksa. Rick Astleyn naapurinpojan imago yhdistettynä hänen tumman sielukkaaseen lauluääneensä tenhosivat yleisöön yli ikä- ja sukupuolirajojen, etnisestä taustasta puhumattakaan. Rick oli ilmiö myös Suomessa ja albumi nousi täkäläisen albumilistan kakkoseksi myyden kultaa. ”Never gonna give you up” on kiistatta yksi 1980-luvun ikonisimmista lauluista, jota ilman kasaribileet eivät ole kasaribileet. Rickin musiikkivideolla tekemät tanssiliikkeet ovat nekin muodostuneet legendaariksi ja ”rickrollingiksi” kutsutuista tuli 2000-luvulla huikean suosittu internetmeemi.
Rick Astley – Never gonna give you up (musiikkivideo)
Kakkossingleksi oli tarjolla ”Don’t say goodbye”, mutta lopulta Waterman valitsi cover-kappaleen. ”Whenever you need somebody” oli julkaistu jo pari vuotta aiemmin O’chi Brownin levyttämänä ja se ei noussut Britti-listan sijaa 97 korkeammalle. Kappale nousi Rickin versiona lokakuussa 1987 singletilastojen kolmoseksi. Marraskuussa samanniminen albumi saapui markkinoille ja se nousi saman tien albumilistan kärkeen. Levystä tuli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja yhteensä se on myynyt 15 miljoonaa kappaletta. Joulumarkkinoille julkaistiin levyltä kolmas single, joka oli alkuperäiselle melko uskollinen cover-versio Nat ”King” Colen klassisesta balladista ”When I fall in love”. Stock-Aitken-Waterman yritti varmistella haluttua joulun singlelistan ykköstilaa tekemällä singlestä ns. kaksois-A-puolisen ja lisäsi levyn kääntölle upouuden Stock-Aitken-Waterman -rallin ”My arms keep missing you”. Kilpaileva Capitol -levy-yhtiö haistoi tässä myös rahan ja he julkaisivat samaan aikaan alkuperäisen Nat ”King” Colen version uusintapainoksena, mikä aiheutti myynnin jakautumisen kahteen suuntaan. Mikä hupaisinta, toinen klassikko-cover-levy veti joulumarkkinoiden pisimmän korren, ja Pet shop boysin versio Elvis Presleyn ”Always on my mind” ohitti molemmat versiot. Rick oli listalla toinen ja Nat kolmas.
Rick Astley – Whenever you need somebody (musiikkivideo)
Rick Astley – When I fall in love (musiikkivideo)
Rick Astley – My arms keep missing you (audio)
”Whenever you need somebody” -albumille otettiin mukaan myös Rick Astleyn omia sävellyksiä. Kappaleet eroavat toki Stock-Aitken-Waterman -tuotannoista, mutta tuovat toisaalta kokonaisuuteen myös ilmeikkyyttä ja monipuolisuutta. ”The love has gone” -kappaleessa on tyypillinen PWL-syntikka-soul-saundi ja ”No more looking for love” ei paljoa kalpene SAW-tuotantotiimin omille discorytmisille albumiraidoille. Sen sijaan ”Slipping away” ja ”You move me” ovat funkahtavuudessaan jo muusta materiaalista eroavia. Kaksi muuta Astley-sävellystä ”Just good friends” ja ”I’ll never set you free” julkaistiin singlejen ”Whenever you need somebody” ja ”Together forever” b-puolilla. Muut levytyssessioissa äänitetyt kappaleet jäivät julkaisematta. ”Stay with me tonight” julkaistiin myöhemmin Mandy Smithin laulamana hänen albumillaan ja ”Wrap my arms around you” julkaistiin Jason Donovanin versiona ”Too many broken hearts” -singlen b-puolella. Rickin ensilevytys ”Ain’t too proud to beg” säästettiin jostain syystä vasta hänen seuraavalle albumilleen.
Rick Astley – Together forever (musiikkivideo)
Viimeisenä singlenä Britanniassa levyltä julkaistiin vauhdikas ”Together forever”, jota tarttuvuudessaan voidaan pitää vaikka jonkinlaisena PWL-tuotannon prototyyppikappaleena. Single nousi Britti-listan sijalle 2. Ykköspaikalta sen piti poissa vain toinen Stock-Aitken-Waterman -megamenestys – Kylie Minoguen ”I should be so lucky”. Mutta joka tapauksessa kyseessä oli neljäs peräkkäinen TOP-3-hitti ja Rick Astleyn singlet olivat viihtyneet tauotta Britti-listalla 40 viikkoa yhteen putkeen. Yhdysvalloissa ”Together foreverista” tuli toinen ykköshitti Rickille. Jenkkimarkkinoilla kolmantena singlenä julkaistiin hieman erilainen Stock-Aitken-Waterman -kappale ”It would take a strong, strong man”. Se kipusi siellä listan sijalle 10 ja lopulta Rick sai Grammy-ehdokkuuden parhaana uutena tulokkaana. Britanniassa ”Never gonna give you up” palkittiin luonnollisesti Brit awardseissa parhaana brittiläisenä singlenä.
Kappalelista:
1. Never gonna give you up
2. Whenever you need somebody
3. Together forever
4. It would take a strong, strong man
5. The love has gone
6. Don’t say goodbye
7. Slipping away
8. No more looking for love
9. You move me
10. When I fall in love
Bonuskappaleet:
11. When you gonna (7″mix) Rick & Lisa
12. Just good friends
13. I’ll never set you free
14. When you gonna (extended mix) Rick & Lisa
15. Never gonna give you up (cake mix)
16. Whenever you need somebody (lonely hearts mix)
17. Together forever (lover’s leap extended remix)
CD 2:
1. Whenever You Need Somebody (7″ Mix)
2. Together Forever (Lover’s Leap Mix)
3. When You Gonna (Borough Anarchy Mix) Rick & Lisa
4. Never Gonna Give You Up (Escape from Newton Mix)
5. Whenever You Need Somebody (Rick Sets It Off Mix)
6. Together Forever (House of Love Mix)
7. It Would Take A Strong, Strong Man (Matt’s Jazzy Guitar Mix)
8. When You Gonna (Home Boy Mix) Rick & Lisa
9. Never Gonna Give You Up (Escape to New York Mix)
10. Whenever You Need Somebody (XK150 Mix)
11. When You Gonna” (Bonus Beats Mix) Rick & Lisa
12. Never Gonna Give You Up (instrumental)
13. Whenever You Need Somebody (instrumental)
14. It Would Take A Strong Strong Man (instrumental)
Lähteet:
Rick Astley – Whenever you need somebody -albumin uusintapainoksen kansilehti (Edsel records, 2010)
Wikipedia
Discogs
Timo Pennanen – Sisältää hitin (Otava 2006)
RETROPOP 