ABC perustettiin Britannian Sheffieldissa vuonna 1980. Samalta seudulta maailman tietoisuuteen ponnistivat myös aikalaisorkesterit The Human league, Heaven 17 ja Cabaret voltaire. ABC:n juuret ulottuvat vuoteen 1977, kun syntetisaattorien ystävät Stephen Singleton ja Mark White perustivat bändin nimeltä Vice versa. He loivat oman levymerkin, Neutron recordsin, ja julkaisivat EP:n ”Music 4”.
Martin Fry, joka tuohon aikaan kirjoitteli musajuttuja fanzine-julkaisuun ”Modern drugs”, teki pojista haastattelun. Pian he pyysivät Martinin bändinsä jäseneksi ja hänestä tuli yhtyeen laulusolisti. Vice versan esikuvia olivat Kraftwerk ja varhainen The Human league. He ovat sanoneet olleensa ”anti-rock’n’roll” -yhtye, jolle teknologia oli olennainen osa musiikkia. Vice versa julkaisi lukuisia demojulkaisuja ja nautti sopivaa kulttisuosiota alan mestoilla.
Kun Vice versa jalostui ABC:ksi, muuttui yhtyeen tyyli maanläheisemmäksi. Mark White tarttui kitaraan ja kosketinsoittimiin ja Stephen Singleton saksofoniin. Neljänneksi jäseneksi yhtyeeseen liittyi rumpali David Robinson. Pojat kuvasivat filmille demoesiintymisen, joka poiki heille levytyssopimuksen kansainvälisen Phonogram -levy-yhtiön kanssa.
Heidän ensisijainen tavoitteensa oli listamenestys ja heti ensimmäinen singlejulkaisu ”Tears are not enough” nousi Britti-listan sijalle 19, mikä oli hyvä saavutus täysin tuntemattomalle yhtyeelle. Lokakuussa 1981 julkaistu Steve Brownin tuottama kappale oli raa’an rytmikäs ja ABC luokiteltiin mediassa oitis ”valkoiseksi funkiksi”, joka oli nouseva trendi noihin aikoihin discon muututtua epämuodikkaaksi.
Singlen julkaisun jälkeen yhtyeen rumpali vaihtui David Palmeriksi ja tuottaja Brown lähti tuottamaan muita projekteja. ABC tarvitsi uuden tuottajan. He kuulivat Dollar -yhtyeen kappaleen ”Hand held in black and white” ja ihastuivat sen saundimaailmaan. Kappaleen oli tuottanut Yes -yhtyeen entinen basisti Trevor Horn, jolla oli plakkarissaan muutama menestyslevy.
Menestynein Hornin tuottama levy oli The Bugglesin ykköshitti ”Video killed the radiostar”, mutta muuten hän oli tuohon aikaan vasta nouseva kyky – ei nykyisen kaltainen supertuottaja. Trevor Horn ihastui ABC:n jäsenten erikoisiin aivoituksiin ja ennen kaikkea heidän demoihinsa. ABC kuvaili musiikkiaan sanoilla ”Chic tapaa Sex pistolsin”. He halusivat tehdä hienostunutta musiikkia asenteella.
Trevor Horn kutsui mukaan Anne Dudleyn, joka soitti levytyksissä koskettimia ja sovitti upeat jousisovitukset Abbey roadin studioilla. Yhteistyön ensimmäinen hedelmä, single ”Poison arrow” ilmestyi helmikuussa 1982. ABC pukeutui tyyliniekoiksi smokkeihin tai glitterjakkuihin ja heidän levyjensä kannet olivat teatraalisen näyttäviä. Julian Templen ohjaamasta tyylikkäästä musiikkivideosta tuli yhtyeen tavaramerkki.
Single nousi Britti-listan sijalle kuusi, mikä loi albumin levyttämiseen vauhtia. Kolmantena singlenä julkaistiin toukokuussa ”The look of love”, josta tuli bändin menestynein hitti ja yksi 1980-luvun tunnussävelmistä. Kappale oli korkeimmillaan Britannian singlelistan sijalla neljä. Se oli menestys myös muualla maailmassa, kuten ykkönen Kanadassa ja vitonen Uudessa Seelannissa. Yhdysvalloissa sinkku nousi Billboard-listan sijalle 18, mutta tanssilistan ykköseksi.
Kesäkuussa 1982 albumi ”The lexicon of love” näki vihdoinkin päivänvalon. Se sai ylistävät arvostelut ja kohosi albumilistan ykköspaikalle. Levy viihtyi Britti-listalla yhteensä 50 viikkoa ja siitä tuli vuoden 1982 neljänneksi myydyin levy 300.000:n yksikön platinamyynnillään. Suomessakin ABC kävi kaupaksi, sillä pitkäsoitto nousi virallisen listan ykköseksi ja pysytteli listalla yhteensä 33 viikkoa myyden lähes timanttilevyyn oikeuttavat 48.000 kappaletta.
Menestys jatkui vielä neljännellä singlelohkaisulla syyskuussa 1982. Dramaattinen balladi ”All of my heart” nousi sekin sinkkulistan topteniin. Samaan aikaan ABC lähti maailmankiertueelle hienolla 11-miehisellä bändillä. Maaliskuuhun 1983 asti jatkunut kiertue käsitti kaiken kaikkiaan 80 konserttia ja osoittautui suureksi menestykseksi. Konsepti sinetöitiin 50-minuuttisella ”Mantrap” -elokuvalla, joka sisälsi dramatisoituja osuuksia ja otoksia konserttikiertueelta.
Koko projektista tuli yksi 1980-luvun alun merkittävimmistä tapauksista ja oli sanomattakin selvää, että yhtyeen jatko tulisi olemaan hankalaa. ”The lexicon of lovea” ei vain voisi ylittää. Tämän jälkeen ABC uusiutui lähes jokaisella yhdeksällä albumillaan ja menestys heilahteli kohtalaisesta olemattomaan. Laulusolisti Martin Fryn rinnalla vain Mark White säilyi pitkäaikaisimpana kumppanina.
Tänä päivänä ABC on yhtä kuin Martin Fry ja legenda elää ”The lexicon of love” -nostalgian varassa. Vuonna 2016 ilmestyi albumi ”The lexicon of love II”, joka haki tunnelmaltaan klassikkodebyytin loistokkuutta. Alkuperäistä mukailevat kannet ja jousisovitukset eivät kuitenkaan riittäneet biisimateriaalin ollessa varsin keskinkertaista. Levy piipahti kuitenkin vanhojen aikojen kunniaksi Britannian albumilistan sijalla 5, mikä on ABC:n toiseksi paras sijoitus pitkäsoittojen puolella. Nykyään Martin Fry alias ABC tekee paljon 1980-luvun nostalgiakonsertteja, joissa kuullaan ”The lexicon of love” -albumi kokonaisuudessaan alusta loppuun ison orkesterin säestämänä sekä lämmittelynä kokoelma muita yhtyeen pienempiä hittejä vuosien varrelta.
Kappaleluettelo:
1. Show me
2. Poison arrow
3. Many happy returns
4. Tears are not enough
5. Valentine’s day
6. The look of love – pt. 1
7. Date stamp
8. All of my heart
9. 4 ever 2 gether
10. The look of love – pt. 4
Lähteet:
ABC: The lexicon of love – deluxe edition (Neutron records 2004) kansilehti
The Guardian: How we made The lexicon of love
Wikipedia
Suomenlistalevyt.blogspot.com
Ifpi.fi
RETROPOPPARI 