Kirsi Viilonen (s. 26.10.1964 – k. 3.12.2005) alias Kikka löi itsensä kertaheitolla läpi tasan 30 vuotta sitten vuonna 1989 hitillä ”Mä haluun viihdyttää” sekä samannimisellä platinaa myyneellä albumilla. Kikan työ kohti uraa menestyvänä levylaulajana alkoi jo viisi vuotta aiemmin, kun parikymppinen laulajalupaus esiintyi MTV:n Kevään sävel -kilpailussa. Kappale ”Edes yhden kerran vain” ei kuitenkaan menestynyt kilpailussa ja levy-yhtiö hautasi sen vuoksi singlejulkaisusuunnitelmat. Pari vuotta myöhemmin lokakuussa 1986 Kikka pääsi esittämään saman kappaleen Yleisradion Hittimittari-ohjelmaan, mutta sekään ei vielä nostanut häntä parrasvaloihin.
Vuonna 1987 Kikka tutustui Tampereen yössä radiotoimittajaan ja dj:hin Pia Temisevään, josta tuli hänen managerinsa. Yhdessä naiset alkavat ponnekkaasti rakentaa Kikalle tietä tähtiin. Kikka alkoi tehdä dj-keikkaa Temisevän firmassa ja yhdisti tiskijukkailuun myös laulukeikkoja. Samalla he etsivät kiivaasti levytettävää materiaalia. Tamperelaisen hotelli Rodendahlin musiikkitapahtumassa he lyöttäytyivät Matti ja Teppo Ruohosen seuraan, tietäen turkulaisveljesten pyörittävän myös levy-yhtiötä. M & T Productionin artistivastaava Asko Järvi vakuuttui Kikan taidoista ja kutsui hänet koelauluun Turkuun. Levytyssopimus allekirjoitetaan samalla reissulla.
Kikan tuottajaksi pyydetään alan kokenut konkari Veikko Samuli, joka tuohon aikaan teki runsaasti yhteistyötä M & T Productionin muidenkin artistien, kuten Jonnan, Beritin, Dannyn, Timo Tervon ja Matti Eskon, kanssa. Ensimmäisen palaverin jälkeen yhteys levy-yhtiöön kuitenkin vaimentuu ja lopulta syykin selviää. M & T Production on myyty isolle Fazer-yhtiölle. Samaan aikaan kuitenkin liikemies Markku Weyner on perustanut uuden Audiovox recordsin ja pestannut sinne artistivastaavaksi Asko Järven. Osa entisistä Matin ja Tepon suojateista siirtyy uuteen yhtiöön, Kikka heidän mukanaan.
Kikan musiikin suunnittelu jatkuu ja Veikko Samuli säveltää hieman Kylien Minoguen hittiä ”Got to be certain” mukailevan rallin ”Mä haluun viihdyttää”. Kikan sanoituksista vastaa toinen alan konkari Juha Vainio, mutta molemmat käyttävät levyn kansilehdessä salanimiä. Ensimmäisen singlekappaleen ja sen kääntöpuolen ”Ei kauniimpaa voi todella tietää” sanoittajaksi on merkitty Jorma Koski, mutta jatkossa Vainio käytti nimeä Kirsi Sunila ja Samuli nimeä Inari Katramo. Juha Vainion ideasta molemmat ottivat käyttöön naisten nimet, koska Kikan tyyliksi valikoitui kuitenkin hieman rohkeampi linja.
Lokakuussa 1989 ”Mä haluun viihdyttää” -kappaleeseen kuvattu esitys esitetään Mikko Alatalon juontamassa Jukebox-ohjelmassa. Kikan seksikäs esiintyminen säväyttää ja erityistä kohua aiheuttaa kuvaruudussa pikaisesti vilahtava nännipiha. Manageri Temisevän puhelin alkaa laulaa ja kohu-Kikka halutaan kaikkialle. Singlemenestyksen myötä tuotantopuolella tulee kiire saada kokopitkä albumi nopeasti markkinoille. Veikko Samuli säveltää kahden singlekappaleen lisäksi levylle kolme uutta kappaletta ja valitsee aikaisempien suojattiensa tuotannosta viisi Kikan suuhun sopivaa cover-kappaletta.
Tuotanto tehdään nopeasti tietokoneilla ja syntetisaattoreilla. Samuli lähettää demonsa Vainion sanoitettaviksi ja toivoo maestron käyttävän teksteissä ”nuorekkaita päivän ilmaisuja”. Yhteistyö ei suju täysin kitkatta, mutta valmista tulee nopealla sykkeellä. Vainion uusissa teksteissä sävy on vihjaileva, mutta ei millään muotoa roisi. Albumiraidat ”Aikaa täytyy olla koko yö”, ”Mä osaan villisti tyydyttää” ja ”Tiedän hyvää sen tekevän meille” ovat tempoltaan verkkaisia ja aiheiltaan eroottisia. ”Tiedän hyvää sen tekevän meille” lohkaistiin vuoden 1990 puolella levyn toiseksi radiosingleksi, mutta se ei herättänyt yleisössä niin suurta mielenkiintoa.
Cover-kappaleissa sävy on kesympi, vaikka niiden alkuperäiset esittäjät Nisa Soraya ja Mona Carita olivat 1980-luvun alussa eroottisinta mitä suomalaisessa iskelmä- ja popmusiikissa oltiin siihen mennessä nähty. Mona Caritan tuotannosta Kikan albumille päätyi kolme kappaletta: Veikko Samulin kaunis balladi ”On nuori ilta tää” sekä reipastempoisemmat ”Satu kaunis rakkauden” ja ”Anna kulta anna”, joka on käännös Ottawan-yhtyeen discohitistä ”Hands up”. Kaksi ensinmainittua ovat myös Juha Vainion sanoituksia ja albumin kansilehteen on luonnollisesti merkitty tekijät oikeilla nimillään. Hauskaa, jos nämä yhtymäkohdat eivät herättäneet ihmisissä jo aikoinaan epäilyksiä. ”Anna kulta anna” on Raul Reimanin teksti, kuten myös kaksi Nisa Sorayan levytyksistä lainattua Samuli-originaalia ”Huone 105” ja ”Anna rakas raju hetki”.
Kikka tulkitsee lainakappaleet hyvin omiin nimiinsä ja moni jälkipolvista pitääkin etenkin ”Huone 105” ja ”Anna rakas raju hetki” -kappaleita nimenomaan Kikan biiseinä. Toki Nisan legendaarinen esiintyminen vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailussa on sekin herättänyt mielenkiintoa jälkipolvissa. Levyn taustoista kuulee hieman kiireen, kohtuullisen budjetin ja sen, että kaikki on tehty ohjelmoiden. Esimerkiksi Nisan ”Anna rakas raju hetki” -version saundit jylläävät muhkeammin, kuin Kikan vastaavassa. Veikko Samuli oli aiemmin käyttänyt ohjelmoinnissa apuna Jari Laasasta, mutta Kikan levy oli ensimmäinen jonka hän ohjelmoi itse.
Mutta toisaalta Kikka on ensimmäisiä suomalaisartisteja, jonka tyyliin tällainen nuorekas konesaundi istuu mukisematta. Nimenomaan siksi, että hänen laulamansa tekstit eivät ole perinteistä kaihoisaa suomalaisiskelmän sanoitusmaailmaa. Mikä tärkeintä Kikan musiikki upposi yleisöön kuin veitsi kuumaan voihin. Albumi ”Mä haluun viihdyttää” myi yli 70.000 kappaletta eli platinaan oikeuttavan määrän. Ja tämä oli vain alkusoittoa menestyksekkäälle uralle. Kikka on myynyt yhteensä lähes 330 000 albumia ja on siten yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä naisartisteista.
Kappalelista:
1. Aikaa täytyy olla koko yö
2. Mä haluun viihdyttää
3. Mä osaan villisti tyydyttää
4. Anna kulta anna
5. On nuori ilta tää
6. Tiedän hyvää sen tekevän meille
7. Ei kauniimpaa voi todella tietää
8. Anna rakas raju hetki
9. Huone 105
10. Satu kaunis rakkauden
Lähteet:
Helsingin sanomat: Suomen Madonna (Mari Koppinen, 21.6.2019)
Wikipedia
Suomenlistalevyt.blogspot.com
Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY 2004)
Vastaa