In memoriam: Mark Hollis (Talk talk)

talk talk

Mark Hollis syntyi Lontoon Tottenhamissa 4.1.1955 kolmilapsisen perheen keskimmäisenä. Musiikki oli Markille henki ja elämä. Vaikka hän perusopintojen jälkeen työskenteli tehtaassa, odotti hän aina sitä hetkeä että pääsee kotiin kirjoittamaan lauluja ja nauhoittamaan demoja. Vuonna 1977 Mark perusti ensimmäisen bändinsä The Reaction ja he lähettivät demonauhan Island levy-yhtiölle. Mukana oli mm. kappale ”Talk talk talk talk”, joka pääsi pienen Beggars banquet levy-yhtiön punk-kokoelmalle ”Streets”. The Reaction ehti julkaista vain yhden singlen ”I can’t resist” vuonna 1978 ennen hajoamistaan. Markin vanhempi veli Ed Hollis esitteli hänelle Paul Webbin, Lee Harrisin ja Simon Brennerin, joiden kanssa he perustivat bändin joka sai nimekseen Talk talk.

Talk talk – Talk talk (musiikkivideo)

Vuonna 1981 Talk talk solmi levytyssopimuksen EMI-levy-yhtiön kanssa. Helmikuussa 1982 markkinoille saatiin ensimmäinen single ”Mirror man”. Se ei vielä herättänyt suurta huomiota, mutta pari kuukautta myöhemmin julkaistu yhtyeen nimikkosingle ”Talk talk” nousi Britti-listan sijalle 52. Kappale oli uusi versio The Reactionin kappaleesta. Seuraava sinkku ”Today” nousi jo TOP-20:een ja sen vanavedessä julkaistu uusintapainos ”Talk talkista” TOP-30:een. Talk talkin alkutaipaleen musiikillinen tyyli oli ajan hengelle ominaista uusromanttista syntikkapoppia. Yhtyettä markkinoitiin myös suurelle yleisölle yhtenä uusromanttisen aallon yhtyeistä ja heitä verrattiin esimerkiksi Duran duraniin, eikä vähiten sen vuoksi että molempien bändien nimissä sama sana toistui kahdesti.

talk talk 1

Talk talkin ensimmäisen albumin ”The party’s over” tuottaja oli myös sama mies, joka tunnettiin Duran duranin hovituottajana, Colin Thurston. Thurston oli toiminut myös David Bowien ”Heroes” -levyllä teknikkona, joka oli oikeasti pääsyy Mark Hollisin tuottajavalintaan. Albumin menestys oli keskinkertaista. Britanniassa se nousi sijalle 23 ja myi 60.000 kappaletta. Sen sijaan Uudessa-Seelannissa levy nousi topteniin. Levyn jälkeen julkaistiin vaatimattomasti menestynyt välisingle ”My foolish friend”, joka ei sisältynyt yhdellekään albumille. Sen jälkeen kosketinsoittaja Simon Brenner jätti yhtyeen, mutta hänen tilalleen ei otettu uutta jäsentä.

talk talk 2

Talk talk – It’s my life (musiikkivideo)

Talk talk – Such a shame (musiikkivideo)

Korvaavaksi muusikoksi tuli tuottaja Tim Friese-Greene, jolla oli suuri vaikutus Talk talkin saundiin. Hän toimi kosketinsoittajana ja kirjoitti kappaleita yhdessä Markin kanssa. Friese-Greene soitti myös joillakin Talk talkin livekeikoilla, mutta hän ei koskaan ollut virallisesti yhtyeen jäsen eikä esimerkiksi esiintynyt valokuvissa tai musiikkivideoilla. Vuonna 1984 julkaistulle toiselle albumille levytettiin yhtyeen tunnusomaisimpia kappaleita, kuten ”It’s my life”, ”Such a shame” ja ”Dum dum girl”. Singlet eivät sijoittuneet bändin kotimaassa listoilla kaksisesti, mutta esimerkiksi ”Such a shame” nousi Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Italiassa ja Sveitsissä topteniin. Pitkäsoitto oli korkeimmillaan Britti-listalla sijalla 35, mutta jälleen Keski-Euroopassa menestys oli paljon suurempaa. Suurin osa levyn kappaleista on Mark Hollisin yksin tai yhdessä Tim Friese-Greenen kanssa kirjoittamia, mutta on mukana yksi koko bändin kirjoittama laulukin sekä yksi kappale, jonka Markin sävellysapuna on toiminut muuan Ian Curnow, joka soittaa levyllä studiomuusikkona koskettimia. Myöhemmin Ian Curnow työskenteli mm. Stock-Aitken-Waterman -tallissa mestarimiksaaja Phil Hardingin aisaparina.

talk talk 3

Talk talk – Life’s what you make it (musiikkivideo)

”It’s my life” -albumilla oli jo aistittavissa Mark Hollisin musiikillinen kunnianhimo ja halu kehittyä. Hittibiisien lisäksi levy sisältää vakavampaa musiikkia, jotka haastavat kuulijaansa. Seuraavalla albumilla ”The colour of spring” tyyli muuttui täydellisesti rockimpaan ja vaativampaan suuntaan, ja monien yllätykseksi levystä sukeutui Talk talkin suurin kaupallinen menestys Britanniassa. TOP-20-hitin ”Life’s what you make it” siivittämänä albumi nousi listalla kärkikymmenikköön ja myi kultaa. Suomessakin ”The colour of spring” -albumi on ainoa viralliselle listalle noussut Talk talk -julkaisu. Se oli korkeimmillaan albumilistan sijalla 12 ja viihtyi yhteensä listalla kahdeksan viikkoa.

talk talk 4

Talk talk – I believe in you (musiikkivideo)

Mark Hollis antoi hiusten kasvaa ja imagokin siirtyi pois kravattikaulaisista futupoppareista. Myös hänen musiikillinen kunnianhimonsa kasvoi kasvamistaan ja levy-yhtiökin antoi ”The colour of springin” menestyksen myötä hänelle vapaammat kädet seuraavan levyn tekoon. Albumin teko kesti yli vuoden ja lopputuloksena syntyi mahtipontinen sekoitus rockia, jazzia, ambienttia ja klassista musiikkia, joka ei päästä kuulijaansa helpolla. Vuonna 1988 julkaistu ”Spirit of Eden” sisälsi kuusi pitkää kappaletta, joita kriitikot ylistivät. Mark Hollis ei pitänyt hengentuotettaan perinteisenä poplevynä, joten hän ei halunnut markkinoida sitä tavanomaisin keinoin. Mark ei halunnut lohkaista levyltä singleä, ei kuvata musiikkivideota eikä esittää kappaleita kiertueella, koska hän uskoi että yleisö haluaa kuulla levyversioiden kaltaiset sovitukset livenä ja se olisi ollut mahdotonta toteuttaa. Lopulta levy-yhtiön painostuksesta albumilta lohkaistiin single ”I believe in you”, jonka remix-versioon kuvattiin myös musiikkivideo. Mark Hollis inhosi videota ja toivoo, ettei olisi koskaan tehnyt sitä.

talk talk 5

Lopputulemana Mark Hollis halusi päästä eroon EMI:stä, mutta levy-yhtiö olisi halunnut pitää heidät listoillaan. Samaan aikaan Paul Webb lähti bändistä. Pienen kädenväännön jälkeen Talk talk ja EMI pääsivät irtautumaan toisistaan ja EMI pisti markkinoille kokoelma-albumin ”Natural history”, josta tuli menestys. Se nousi Britti-listalla sijalle 3 ja myi maailmanlaajuisesti yli miljoona kopiota. Kokoelmaa markkinoitiin ”It’s my life”-sinkun uusintajulkaisulla, joka sijoittui listan sijalle 13 ja on näin ollen heidän korkeimmalle sijoittunut singlensä bändin kotimaassa. Vuonna 2003 No doubt -yhtye levytti ”It’s my life” -kappaleesta cover-version, josta tuli iso kansainvälinen hitti.

 

Trioksi typistynyt Talk talk eli Mark Hollis, Lee Harris ja Tim Friese-Greene levytti vielä yhden albumin Verve records -levymerkille. ”Laughing stock” julkaistiin vuonna 1991 ja se sijoittui Britti-listalla sijalle 26. Yhtyeen uraauurtava, post-rockiksi nimetty, muhkea saundi oli tällä viimeisellä levyllä hieman minimalistisempaa. Pian levyn julkaisun jälkeen Talk talk lopetti toimintansa ja Mark Hollis kertoi haluavansa keskittyä perhe-elämään. Vuonna 1998 hän kuitenkin julkaisi yhden sooloalbumin. ”Taiderockiksi” ja ”barokkipopiksi” kutsuttua materiaalia sisältänyt levy ei ollut myyntimenestys, eikä Mark Hollis halunnut sen myötä palata parrasvaloihin eikä varsinkaan keikoille. Sen jälkeen Mark Hollis katosi kokonaan julkisuuden valokeilasta ja palasi otsikoihin vasta 25.2.2019 kun hänen kuolemansa uutisoitiin. Hollisin henkilökohtaisesta elämästä tiedetään varsin vähän, mutta hänen musiikkinsa puhukoon puolestaan.

mark hollis 2

Lähteet: 

Wikipedia
http://suomenlistalevyt.blogspot.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s