Sävellyskilpailuja, kutsuartisteja ja asiantuntijaraateja – Retropopin sukellus 1980-luvun euroviisukarsintoihin

frederik

1980-luku oli Eurovision laulukilpailuille vahvaa kaupallistumisen aikakautta. Kaupallistuminen oli toki alkanut jo edellisellä vuosikymmenellä ja varsinkin vuoden 1974 Abban menestyksen jälkeen popmusiikki syrjäytti kansallissävytteiset iskelmät vuosi vuodelta yhä voimakkaammin. Suomessa tai tarkemmin sanottuna Suomen Yleisradiossa ei moiseen kaupalliseen hapatukseen uskottu ja täällä pikemminkin paheksuttiin ajan trendien aallonharjalla ratsastamista. Ongelmalliseksi sen kuitenkin teki, että Yleisradion tuli miellyttää myös kansalaisia eli television katsojia. Koko vuosikymmen oli siis tasapainoilua taiteellisuuden, musiikillisen korkeatasoisuuden ja suuren yleisön miellyttämisen välimaastossa. Euroviisut, joka tässä kirjoituksessa tarkoittaa Suomen euroviisukarsintaa, oli kuitenkin Suomen katsotuimpia tv-ohjelmia missikisojen, syksyn sävelen ja tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanoton ohella.

Uusi vuosikymmen pyörähti Euroviisujen osalta käyntiin heti tammikuussa. Launtaina 12.1.1980 Heikki ”Hector” Harma juonsi Pasilan tv-studioilta suoran esikarsintalähetyksen, jossa esiteltiin yhdentoista kisaan kutsutun säveltäjän teos. Mukana oli tarkoitus olla kaksitoista vaihtoehtoa, mutta Sami Hurmerinta kieltäytyi kutsusta. Toisaalta pienestä studiosta lähetetty esikarsinta oli erikoinen ratkaisu, sillä kuusi Suomen euroviisukarsinnan finaaliin päässyttä esitystä valitsi musiikin ammattilaisista koottu raati. Kutsuttujen säveltäjien kirjo oli laaja ja karkeasti heidät olisi voinut lajitella kevyen musiikin tekijöihin ja taiteellisempiin sävelniekkoihin. Raadin seula jätti heti kättelyssä rannalle Paula Koivuniemen, Tapani Kansan, Kisun ja Pepe Willbergin, kun taas finaaliin porskuttivat mm. Liisa Tavi, Eija Ahvo ja Sinikka Sokka. Yleisradion ohjelmapäivyksen kuuma linja oli jälleen tukossa.

Vuoden 1980 loppukarsintaa saatiin odottaa lähes pari kuukautta, mutta 8.3.1980 se lähetettiin suorana Tampereen Tohlopista, itsensä Mikko Alatalon juontamana. Siellä valinnan vastuu annettiin alueraadeille, joita oli viisi ja jotka kaikki antoivat korkeimmat pisteet Vesa-Matti Loirin esitykselle ”Huilumies”. Kenties kyseessä oli kompromissi kaupallisuuden ja taiteellisuuden välimaastossa. Musiikillisesta korkeatasoisuudesta en kuullut kenenkään enää puhuvan. Ikivihreitä euroviisuhittejä ei näistä karsinnoista jäänyt elämään, mutta joku saattaa muistaa Paula Koivuniemen alkukarsinnassa esittämän kappaleen ”Romantiikkaa”. Samana iltana valittiin myös Suomen edustaja Euroopan itälaidalle Intervision laulukilpailuihin. Itäblogissa kaikki kilpailukappaleet esitti Marion Rung ja edustajaksi valittu ”Hyvästi yö” voitti Puolan Sopotissa koko kisan. Jälkipuheet kävivät kuumina.

Suomi osallistui Eurovision laulukilpailuihin 20. kerran vuonna 1981 ja karsinnasta muodostuikin yksi koko Suomen viisuhistorian klassisimmista. Tänäkin vuonna säveltäjät kutsuttiin kilpaan ja tällä kertaa heitä oli mukana peräti viisitoista. Ratkaisevin ero edellisvuoteen oli, että 29.1.1981 televisioidusta alkukarsinnasta jatkoonmenijät valitsi Suomen kansa postikorttiäänestyksellä. Aikaa ei kuitenkaan television katsojille annettu liiemmälti, sillä kortit piti pudottaa postiin heti seuraavana päivänä. Suomen karsinnan juontaja Erkki Pohjanheimo irvailikin finaalilähetyksessä kuinka ”Euroviisut on kovasti kiinnostava ohjelma kun neljännesmiljoona suomalaista nuolee postimerkkiä samanaikaisesti”. Nykyään minkä tahansa television musiikkiohjelman juontaja olisi mielissään, jos hänen vetämänsä show olisi kiinnostava ja suosittu.

Kansa ratkaisi tällä kertaa myös sen, että tuntemattomuudet ja taidepläjäykset jäivät alkukarsintaan ja suositut iskelmätähdet etenivät finaaliin. Ikävä kyllä lopullista valintaa varten studioon oli haalittu ammattilaisraati, joka piti huolen siitä että kansan suosikki ei päässyt edustamaan Suomea kansainväliseen loppukilpailuun. Brittiläisen Jim Pembroken säveltämä ja tuntemattomuudesta televisioon ponnahtaneen Riki Sorsan esittämä ”Reggae ok” oli raatilaisten ylivoimainen suosikki. Jos kahdeksan finalistin tuloslistaa lähdetään tutkimaan häntäpäästä lukien, tulevat vastaan Paula Koivuniemi, Frederik ja Tapani Kansa.

Vuonna 1982 säveltäjiä kutsuttiin jälleen euroviisua kynäilemään, mutta nyt YLE halusi mukaan myös uusia kykyjä. Puolet kymmenestä tekijästä oli ensikertalaisia. Tällä kertaa myös esittäjät kutsuttiin ja säveltäjien piti valita teoksensa tulkitsijaksi joku seuraavista: Kojo, Tapani Kansa, Ami Aspelund tai lauluyhtye Opus 5. Peräti neljä tekijää luotti Tapani Kansan laulunlahjoihin, mutta kun Kulttuuritalolle kokoontunut raati oli saanut työnsä päätökseen, piti Kansa hallussaan sijoja 7-10. Nuorekas, rock-henkiseksikin kuvailtu tuomaristo piti eniten Kojon esittämästä kappaleesta ”Nuku pommiin”, jonka oli jälleen säveltänyt Jim Pembroke. Kuten Timo Kojon tuleva lempinimi ”Nolla-Kojokin” kertoo, menestys kansainvälisesti ei ollut kaksinen ja niinpä seuraavan vuoden euroviisukarsintoihin tehtiin sääntömuutos, jonka pohjalta brittiläiset säveltäjät eivät saa ottaa osaa Suomen euroviisukarsintoihin.

Yleisradio oli onnistunut jälleen kerran vihastuttamaan Suomen kansan, joten vuonna 1983 valinnan vastuu annettiin kokonaan tv-katsojille. Suomen euroviisukarsintaa varten järjestettiin myös avoin sävellyskilpailu, johon lähetetyistä noin 300:sta ehdotuksesta ammattilaiset valmistelivat televisiolähetykseen kymmenen esitystä. Niitä laulaa loilottelivat melkein samat artistit, kuin edellisenäkin vuonna sillä poikkeuksella että Kirka korvasi ”Nolla-Kojon”. Viime hetkellä YLE totesi, että liian moni säveltäjä halusi kappaleelleen naissolistin ja Ami Aspelundin aisapariksi kutsuttiin nouseva tähti Meiju Suvas. Euroviisukarsinnan juontaja Maria Valkama kuvailikin Meijua: ”Sä oot kuin raketti. Ensin ei tiedetty tytöstä mitään ja nyt olet kaikkialla.”

ami aspelundSuomen kansa valitsi viisaasti ja postimerkkejä nuoltiin eniten kortteihin, joihin oli kirjoitettu kilpailukappaleen ”Fantasiaa” nimi. Ami Aspelundin esittämä ja hänen silloisen elämänkumppaninsa Kari Kuusamon säveltämä euroviisuhenkinen discoiskelmä on jäänyt Suomen euroviisuhistoriassa valitettavan vähälle huomiolle, vaikka sijoitus kansainvälisessä finaalissakin oli suomalaisittain mukiinmenevä 11. Pahat kielet syyttivät kappaleen muistuttavan Kim Wilden hittiä ”Cambodia” ja vaikka kieltämättä sointukuluissa lieneekin jotain yhtäläisyyksiä, onhan kyseessä nyt kuitenkin täysin eri sävelmä. Suomen karsintavoiton aikoihin täysin ilman levytyssopimusta ollut Ami Aspelund sai kuitenkin uralleen uutta pontta ja levytti jopa englanninkielisen schlageralbumin kansainvälinen läpimurto takaraivossaan.

Kenties vuodesta 1983 viisastuneena YLE järjesti seuraavan vuoden euroviisukarsinnat osapuilleen samalla kaavalla. Avoimen sävellyskilpailun sadosta ruodittiin esitysvalmiiksi 21 esitystä, joita tulkitsivat Yleisradion etukäteen nimeämät solistit. He olivat Kirka, Sonja Lumme, Paula Koivuniemi, Tomas Ek, Anneli Saaristo ja Leena Nilsson. Esikarsinta kuultiin vain radiossa ja ammattilaisraati valitsi loppukarsintaan 11 parasta. Huomiota herätti, että peräti seitsemän säveltäjää oli valinnut kappaleensa esittäjäksi Kirkan. Niistä kolme pääsi finaaliin, kun taas Paula Koivuniemen neljästä alkukarsinnassa esittämästä kappaleesta eteni finaaliin vain yksi.

Vuoden 1984 voittaja on yksi Suomen euroviisuhistorian klassikoista, jonka kaikki muistavat ja jonka tahtiin hypähdellään kasaridiscossa vielä tänäkin päivänä. Jukka Siikavireen sävellys ”Hengaillaan” sijoittui myös kansainvälisessä kisassa pitkästä aikaa topteniin ja palautti Kirkan uran raiteilleen. Saman niminen albumi myi kultaa ja puolet sen kymmenestä kappaleesta on peräisin näistä euroviisukarsinnoista. Anneli Saaristo arvostaa myös korkealle kolmanneksi sijoittuneen flamenco-henkisen ehdokaskappaleensa ”Sä liian paljon vaadit”. Sen sijaan Paula Koivuniemen Kirkan ja Annelin väliin toiseksi sijoittunut esitys ”Tuultako tavoitan” ei ole jäänyt elämään. Suomen edustuskappaleen valitsi Suomen kansa postikorttiäänestyksellä.

Yleisradio järjesti vuonna 1985 jälleen avoimen sävellyskilpailun, mutta uutena elementtinä kilpailukappale-ehdotuksen tuli olla valmis demo. Sääntömuutos aiheutti sen, että ehdokkaiden määrä puolittui aikaisempiin vuosiin nähden. Muutaman aikaisemman vuoden tapaan solistit valitsi kuitenkin YLE ja mukana oli muutama tuttu ja pari uutta kasvoa. Kilpailun järjestäjä onnistui kuitenkin suututtamaan yhden solistin palkkiopolitiikallaan ja niinpä Pave Maijanen ei tulkinnut yhtään kappaletta. Häntä tuurasi taustakuorosta bongattu Jokke Seppälä. Toinen ensikertalainen oli Bianca Morales, mutta Ami Aspelund, Riki Sorsa, Sonja Lumme ja Riki Sorsa olivat euroviisujen ystäville jo entuudestaan tuttuja.

Seppo Hovin juontamassa karsintalähetyksessä alueraadit valitsivat voittajaksi Sonja Lumpeen esittämän kappaleen ”Eläköön elämä”, josta on vuosien saatossa muodostunut yksi Suomen rakastetuimmista euroviisuklassikoista. Siitä alkoi myös nuoren opiskelijan Petri Laaksosen ura säveltävänä ja esiintyvänä muusikkona, sillä ”Eläköön elämä” on Laaksosen ensimmäinen julkaistu teos. Jazzia ja swingiä rakastava Lumme ei kuitenkaan koskaan kokenut dramaattista iskelmää omimmaksi genrekseen, vaan esitti kappaleen enemmän työtehtävänä muiden joukossa. Kaiken kaikkiaan hän oli kuitenkin työssään vakuuttava ja Suomi säilytti maineensa myös kansainvälisessä loppukilpailussa. Yllättäen myös Riki Sorsan karsinnassa hopealle sijoittunut ”Haaveissa vainko oot mun” nousi radiohitiksi, mutta kaikki muut kilpailukappaleet ovat jääneet jopa levyttämättä. Kutsusolisti Bianca Morales on perustellut tilannetta sanomalla, ettei kukaan oikein kokenut kappaleita omikseen. Ehkä hän oli oikeassa, vaikka karsintaehdokkaiden joukossa on monta kadotettua helmeä.

Vuonna 1986 vaihdettiin avoin sävellyskilpailu jälleen kutsumuotoiseksi ja YLE kutsui säveltäjiä rakentamaan menestyvää euroviisupakettia. Onneksi taiteellisuusaspektit olivat unohtuneet ja lähestulkoon kaikki säveltäjät olivat kaupallisestikin menestyneitä. Mukaan kelpuutettiin parin vuoden karenssin jälkeen myös Jim Pembroke. Ikivihreitä euroviisuhittejä ei yhdeksän vaihtoehdon mukaan mahtunut, mutta muuten ihan mukava kattaus 1980-luvun suomalaista pop- ja iskelmämusiikkia. Yleisradio jopa ohjeisti lopullisen valinnan suorittanut 11-henkistä ammattilaisraatia antamaan pisteitä mahdollisimman helposti lähestyttävän kappaleen valintaan. Jonkinlainen kompromissi syntyi, kun voittajaksi selviytyi Kari Kuivalaisen säveltämä ja esittämä dramaattinen balladi ”Päivä kahden ihmisen”. Kuivalaisen käsialaa oli myös edellisvuoden kakkonen ”Haaveissa vainko oot mun”. Yhden pisteen päähän voitosta jäi euroviisukonkari Kirkan esittämä räväkkä ”Uusiin taivaisiin”. Jonkinmoista yleisönsuosikin viittaa soviteltiin Dannyn harteille, mutta hänen rannalle jättämisestä ei syntynyt mitään sen suurempaa kohua, vauhdikkaasta ”Ninja”-iskelmästä huolimatta.

Kutsuja läheteltiin myös vuonna 1987. Tällä kertaa sellaisen Yleisradiolta sai kymmenen säveltäjää, jotka itse valitsivat kappaleilleen myös esittäjät. Maa ei mullistunut, mutta aikalaisille mieleen on jäänyt juuri hajonneen Dingon nokkamiehen Neumannin sävellys ”Kesätuuli”, joka nuorisoäänin turvin nousikin postikorttiäänestyksessä toiseksi. Kappaleen esitti Johnny Lee Michaels alias Jouni Turpeinen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi mm. Kata Kärkkäisen poikaystävänä sekä omilla ansioillaan mm. televisiosarjojen musiikin säveltäjänä. Turpeisen käsialaa ovat esim. sarjojen ”Puhtaat valkeat lakanat” ja ”Ruusun aika” tunnusmusiikit. Voitto meni kuitenkin toistamiseen Petri Laaksosen sävelmälle, jonka tällä kertaa esitti Virve Rosti. Laaksonen oli vakuutellut urallaan taukoa pitäneelle Rostille, ettei ”Sata salamaa” voita kisoja mutta toisin kävi. Vicky joutui lähtemään edustustehtäviin Dubliniin vastasyntynyt vauva mukanaan. Kiitokseksi hän sai uransa suurimman hitin, joka edelleen kohottaa kannat kattoon bileissä kuin bileissä.

Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan Yleisradio siirtyi jälleen avoimeen kilpailuun. Vuonna 1988 karsinta järjestettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982 yleisölle avoimena konserttitilaisuutena, ja tälläkin kertaa Helsingin Kulttuuritalolla. Sävelmistä oli seuloutunut Kultsan lavalle melko epätasainen katras ehdokkaita, joista alueraadit pisteyttivät parhaaksi sen kaikkein keskiverroimman. Boulevard-yhtyeen esittämä ”Nauravat silmät muistetaan” ei ollut yhdenkään raadin ykkössuosikki, mutta keräsi tasaisesti pisteitä ympäri Suomea. Ammattilaisista kootun orkestin riveissä soitti koskettimia myöhemmin tv:stä tutuksi tuleva Jari Puhakka. Pepe Willbergin säveltämän voittokappaleen lisäksi ei ehdokkaista ole jäänyt kansalle muistijälkeä, vaikka muutama mukiinmenevä viisu siellä kuultiinkin.

Vuosikymmen päättyi kuitenkin positiivisissa merkeissä, kun Anneli Saariston esitys ”La dolce vita” sijoittui suomalaisittain komeasti sijalle 7. Se on paras suomenkielisen euroviisun saavuttama sijoitus Eurovision laulukilpailuissa osanottajamaiden määrä huomioon ottaen. Levymyynnillisesti mitattuna pisimmän korren Suomessa veti kuitenkin Broadcast-yhtyeestä tuttu Kim Lönnholm, jonka bändikaverin Edu Kettusen tekemästä kilpailukappaleesta ”Minä olen muistanut” muodostui yksi vuoden 1989 suurimmista hiteistä. Samanniminen albumi on myynyt yli 114 000 kappaletta ja on Suomen kaikkien aikojen myydyimpien albumien TOP-50-listalla. Yleisradio otti mielellään kunnian näistä saavutuksista itselleen, mutta kenelle kunnia kuuluu – sitä ei voi tässä määritellä.

Vuoden 1989 euroviisukarsinnasta suurin ja muhkein huomio kiinnittyi kuitenkin kansainväliseen tähtivieraaseen. Yleisöä paikan päälle Kulttuuritalolle houkuteltiin itsensä Sabrinan vetovoimalla. Maan vetovoimaa uhmasi myös tähtiartistin povi, joka etenkin karsinnan ennakkomainoksissa jätti kaiken varjoonsa. Sabrina avasi lähetyksen ja illan juontaja Tarja Koskela muistutti heti kärkeen, ettei kannata vaihtaa kanavaa koska ”Sabrina tulee vielä”. Sabrina vaihtoi rintaliivit ja palasikin kilpailuesitysten jälkeen estradille. Kuuluisaa parivaljakkoa seurasi yli 1 568 000 silmäparia televisiovastaanottimiensa välityksellä.

Lopputulemana täytyy todeta, että aika on kullannut 1980-luvun euroviisumuistot. Mieluisat kappaleet, jotka ovat kilpailleet edustuspaikasta ovat useimmiten jääneet karsintaan ja voittajien lisäksi karsittujen joukkoon ei ole monia ikivihreitä siunaantunut. Kilpailun järjestävä taho eli Suomen Yleisradio on selkeästikin kulkenut kymmenen vuotta jälkijunassa muihin kilpailijamaihin verrattuna. Vielä vuonna 1981 juontaja halveksui ”kilpailun musiikillista tasoa” suorassa lähetyksessä, mutta onneksi vuosikymmenen loppua kohden Pasilan norsunluutornissakin alettiin ymmärtää mistä tässä kilpailussa siinä ajan hetkessä oli kyse. Valitettavasti karsintamenetelmät vaihtelivat vuosittain, eivätkä ne koskaan antaneet valintaa tehneelle taholle selvää osviittaa – oli kyseessä sitten alueraadit, yleisöäänestys tai asiantuntijat.

Retropop-blogin 1980-luvun Suomen euroviisut TOP-10:

1. Ami Aspelund – Fantasiaa (Suomen edustaja 1983)
2. Frederik – Titanic (Suomen karsinta 1981)
3. Virve Rosti – Sata Salamaa (Suomen edustaja 1987
4. Kirka – Hengaillaan (Suomen edustaja 1984)
5. Sonja Lumme – Eläköön elämä (Suomen edustaja 1985)
6. Anneli Saaristo – La dolce vita (Suomen edustaja 1989)
7. Danny – Ninja (Suomen karsinta 1986)
8. Kim Lönnholm – Minä olen muistanut (Suomen karsinta 1989)
9. Riki Sorsa – Haaveissa vainko oot mun (Suomen karsinta 1985)
10. Juice Leskinen – Ilomantsi (Suomen karsinta 1981)

Lähteet: 

Asko Murtomäki – Finland 12 points! Suomen euroviisut (Teos 2007)
YLE Areena

Yksi vastaus artikkeliiin “Sävellyskilpailuja, kutsuartisteja ja asiantuntijaraateja – Retropopin sukellus 1980-luvun euroviisukarsintoihin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s