Ikuisuuskeskustelua siitä oliko vuosi 1983 vai 1984 kaikkien aikojen paras pop-vuosi voidaan jatkaa vaikka seuraavat 40 vuotta, mutta molemmissa on puolensa. Ehkä vuosi 1984 on enemmän mullistusten vuosi. Vuonna 1983 uusi aalto oli vielä voimissaan, mutta seuraavana vuonna heidänkin piti taipua. Osa uusromantikoista sulautui valtavirtaan ja osa jyrkensi linjaansa vieläkin omaperäisemmäksi.
Pinnalle ponnahti myös lukuisia uusia tekijöitä, mutta lähes kaikki heistä luottivat soittamiseen perinteisillä instrumenteilla. Ei kaikkia syntikoita tietenkään roskikseen heitetty, mutta niistä tuli vain yksi instrumentti muiden joukossa. Vielä edellisvuonna listoja hallinneiden bändien levyt eivät enää automaattisesti nousseetkaan kärkeen, mutta toiset pitivät pintansa. Jotkut pistivät pillit pussiin.
Koko vuoden ja yhden aikakauden kliimaksina voidaan pitää joulukuussa 1984 julkaistua Band Aid -projektin hyväntekeväisyyssingleä ”Do they know it’s Christmas?”, jossa samaan studioon kokoontui koko Britti-popin kerma genrestä piittaamatta. Sama huuma jatkui toki vielä vuoden 1985 kesällä Live Aid -konserteissa.
Lue lisää: Band Aid hyväntekeväisyys projektista
Katsotaanpa mitä albumijulkaisuja brittiläiset popparit julkaisivat vuonna 1984. Mukana on niin kotimaisia menestyksiä, kuin kansainvälisiäkin sellaisia. Kuten myös floppeja.
Depeche Mode – Some Great Reward
Depeche Moden suosio oli pikkuhiljaa kasvanut myös kotimaan ulkopuolella ja menestys toi mukanaan uusia lieveilmiöitä. Ensimmäisissä promokuvissaan kauluspaidoissa, slipovereissa ja suorissa housuissa poseeranneet nuorukaiset alkoivat viihtyä mustassa nahassa. Bändi viihtyi Berliinissä ja kaupungin syke toi uusia mausteita myös yhtyeen musiikkiin ja laulujen aiheet moninaistuivat.
Ensimmäisenä singlenä ilmestyi kuitenkin maailmantilanteeseen pureutuva ”People are people”, josta tuli yhtyeen suurin hitti tähän mennessä. Britanniassa se nousi sijalle neljä ja ensimmäistä kertaa Depeche Mode nähtiin myös Yhdysvaltojen Billboard-listalla, komeasti sijalla 13. Saksassa sinkku rynnisti peräti listaykköseksi ja se olikin ensimmäinen kerta, kun Depeche Moden levy oli ykkösenä missään päin maailmaa.
Muina singleinä levyltä lohkottiin ”Master and servant” sekä double-A-side-julkaisuna ”Blasphemous rumours”/”Somebody”. Depeche Moden neljäs studioalbumi ”Some great reward” nousi Britannian listan sijalle viisi ja Saksan listan sijalle kolme.
Lue lisää: Depeche Moden koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Spandau Ballet – Parade
Vuosi 1983 oli Spandau Balletin huippuvuosi, kun sekä single että albumi nimeltään ”True” hallitsivat listan kärkipaikkaa. Uusi single ”Only when you leave” nousi listan kolmoseksi, mutta muut lohkaisut eivät onnistuneet yhtä hyvin.
Yhtyeen neljäs albumi ”Parade” kävi kuitenkin hyvin kaupaksi ja se oli korkeimmillaan listalla toisena. Myyntiä karttui platinalevyyn oikeuttavat yli 300.000 kappaletta. Uusromanttisena yhtyeenä aloittanut bändi oli samalla muuttunut hyvinkin sofistikoitunutta poppia soittaneeksi herrasorkesteriksi.
Gary Numan – Berserker
”Berserker” oli industrial-pioneeri Gary Numanin kuudes studioalbumi. Hänen levytyssopimuksensa Beggars Banquet -levy-yhtiön kanssa oli rauennut ja Numan perusti oman levymerkkinsä Numa Recordsin. Näin hän sai täyden päätäntävallan kehittää musiikkiaan rankempaan suuntaan. Numanin listasijoitukset olivat himmenneet levy levyltä ja ”Berserker” ei yltänyt enää TOP-40:een. Levyltä lohkaistiin kaksi singleä ”Berserker” ja ”My dying machine”.
Billy Ocean – Suddenly
1970-luvulla pari TOP-10-hittiä saavuttanut Billy Ocean murtautui kansainväliseen mainstreamiin lokakuussa 1984 hitillään ”Caribbean queen (No more love on the run)”. Albumi sopi tyylillisesti artistin kotimaata paremmin Yhdysvaltojen markkinoille, jossa levy myi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Pitkäsoitolta irtosi pari muutakin mojovaa hittiä, menevä ”Loverboy” ja kaunis balladi ”Suddenly”.
Kim Wilde – Teases & Dares
Kim Wilde vaihtoi kolmen albumin jälkeen levy-yhtiötä ja uusi koti löytyi kansainvälisestä MCA Records -yhtiöstä. Tavoitteena oli valloittaa myös Yhdysvaltojen markkinat. Singlet ”The Second Time” ja ”The Touch” henkivät uutta tyyliä raskaine syntetisaattoritaustoineen, mutta eivät hätyytelleet listojen kärkisijoja. Kolmantena singlenä levyltä lohkaistiin keväällä 1985 hieman rock’a’billy -henkinen ”Rage to Love”, joka nousi TOP-20:een ja onkin siten tämän neljännen albumin menestynein hitti.
Amerikkaa ei tällä levyllä valloitettu, eikä muitakaan maita. Kim Wilden kotimaassa levy ei noussut sijaa 66 korkeammalle. Suomessakin kovin Kim -huuma alkoi taittua ja ”Teases & Dares” pääsi enää virallisen listan sijalle 24.
Lue lisää: Kim Wilden albumista ”Teases & Dares”
Queen – The Works
Queenin yhdestoista studioalbumi jatkoi osittain edellislevyn ”Hot Space” (1982) München-syntikkalinjoilla, vaikka joitakin rock-elementtejä yhtyeen saundiin palautettiinkin. Albumilta lohkaistiin kaksi megahittiä ”Radio Ga Ga” ja ”I want to break free”, jotka sijoittuivat Britti-listalla sijoille kaksi ja kolme.
Vaikka ”The Works” ei noussutkaan Britannian albumilistan ykköseksi (korkein sijoitus oli kaksi), siitä tuli Queen pisimpään listalla viihtynyt studioalbumi 93 listaviikollaan. Suomen virallisella listalla korkein sijoitus oli seitsemäs ja listaviikkoja kertyi neljätoista. Maailmanlaajuisesti ”The Works” myi yli kuusi miljoonaa kappaletta.
Sade – Diamond Life
Sade oli yksi suurista brittiläisistä läpimurroista vuonna 1984. Näyttävän laulusolistinsa Helen Folasade Adun mukaan nimetty yhtye toi listamusiikin uuden aallon jälkimaininkeihin juurevamman saundin. Sadekin oli viihtynyt Blitz-klubilla uusromantikkojen seurassa, mutta hänen tyylinsä oli hillitympi ja tyylikkäämpi.
Singlekappaleet ”Your love is king” ja ”Smooth operator” raivasivat tien hienostuneen albumikokonaisuuden menestykselle ja ”Diamond Life” myi maailmanlaajuisesti huikeat kymmenen miljoonaa kappaletta. Suomessakin tykättiin ja täällä pitkäsoitto nousi albumilistan kolmoseksi.
Lue lisää: Saden albumista ”Diamond Life”
Talk Talk – It’s my Life
Talk Talk muuttui esikoislevyn jälkeen trioksi, mutta neljänneksi muusikoksi bändiin tuli tuottaja Tim Friese-Greene, jolla oli suuri vaikutus Talk Talkin saundiin. Hän toimi kosketinsoittajana ja kirjoitti kappaleita yhdessä laulusolisti Mark Hollisin kanssa.
Talk Talkin toiselle albumille levytettiin yhtyeen tunnusomaisimpia kappaleita, kuten ”It’s my life”, ”Such a shame” ja ”Dum dum girl”. Singlet eivät sijoittuneet bändin kotimaassa listoilla kaksisesti, mutta esimerkiksi ”Such a shame” nousi Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Italiassa ja Sveitsissä topteniin.
Pitkäsoitto oli korkeimmillaan Britti-listalla sijalla 35, mutta jälleen Keski-Euroopassa menestys oli paljon suurempaa. Suomessa ei sen sijaa vielä tuolloin ymmärretty Talk Talkin päälle, eikä levyä noteerattu täkäläisissä tilastoissamme.
Lue lisää: Talk Talkin koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Thompson Twins – Into the Gap
Thompson Twinsin neljäs albumi ”Into the Gap” nousi Britanniassa aina ykköseksi asti ja Jenkeissäkin topteniin. Levystä tuli yksi vuoden myydyimmistä Britanniassa tuplaplatinallaan. Maailmanlaajuisesti pitkäsoittoa myytiin noin viisi miljoonaa.
Levyltä lohkaistiin kaksi TOP-3-hittisingleä ”Doctor! Doctor!” ja ”You take me up”. ”Into the Gap” on myös yhtyeen ainoa albumi, joka on noussut Suomen viralliselle listalle, korkeimmillaan sijalle 21.
Lue lisää: Thompson Twinsin koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Ultravox – Lament
Midge Uren vuodesta 1980 lähtien luotsaama Ultravox teki uutterasti uutta musaa koko vuosikymmenen alkupuoliskon ja uuden kokoonpanon neljäs pitkäsoitto sai vauhtia ikimuistoisesta hittibiisistä ”Dancing with tears in my eyes”. ”Lament” nousi Britti-listan sijalle kahdeksan ja myi kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta.
Wham! – Make it Big
Wham!-duon toinen kokopitkä oli todella nimensä veroinen ja teki George Michaelista supertähden. Albumilta löytyy ykköshitit ”Wake me up before you go go”, ”Freedom” ja ”Careless whisper” sekä listakakkoseksi yltänyt ”Everything she wants”. Whamin asemaa vuoden 1984 kuumimpana bändinä vahvisti vielä jouluklassikko ”Last Christmas”.
Albumi nousi listaykköseksi niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin, kuten myös täällä Suomessa. Maailmanlaajuinen myynti ylitti kymmenen miljoonan kappaleen rajan ja Suomessakin myynti on ylittänyt platinalevyrajan eli levy on löytänyt tiensä 53465:een kotitalouteen.
Lue lisää: Whamin albumista ”Make it Big”
Bronski Beat – The Age of Consent
Bronski Beat oli ensimmäisiä avoimen homoseksuaalisia yhtyeitä, jotka ottivat vakavasti myös kantaa homojen oikeuksiin. Läpimurtohitti ”Smalltown Boy” nousi Britti-listalla sijalle kolme ja albumikin myi platinaa. Lisäksi levyltä löytyy TOP-10-hitit ”Why?” ja Donna Summer -cover ”I feel love”, jonka singleversioilla on mukana Soft Cell -yhtyeen Marc Almond. Bronski Beat -trion taru loppui lyhyeen, sillä laulusolisti Jimmy Somerville jätti bändin heti ensialbumin jälkeen eivätkä uudet laulusolistit enää saaneet yhtyeelle samanlaista nostetta.
Lue lisää: Bronski Beatin albumista ”The Age of Consent”
Culture Club – Waking up with the house on fire
Culture Club oli vuonna 1983 yksi maailman suurimmista bändeistä, mutta sitten tapahtui monta asiaa. Pahin niistä oli kuitenkin ehkä keskinkertaisen hätäisesti kyhäisty jatkoalbumi menestyksekkäälle ”Colour by numbers”- -pitkäsoitolle.
Kolmannen kokopitkän ensimmäinen single ”The War Song” vielä menetteli naiiviudessaan ja siitä tulikin vielä iso hitti. Kappale nousi Britti-listan kakkoseksi ja siitä tuli yhtyeen seitsemäs ja viimeinen 1980-luvun TOP-5-hitti.
”Waking up with the house on fire” -albumikin sijoittui Britannian listalla toiseksi ja myi platinaa. Mutta tämä perustui todennäköisesti vanhoille meriiteille, sillä muuten levystä ei paljon ole lapsille kerrottavaa. Muita hittisinkkujakaan ei siltä irronnut. Suomessa levy ei noussut listalle lainkaan, vaikka kaksi edellistä albumia olivat menestyneet mukavasti.
Bananarama – Bananarama
Bananaraman toinen pitkäsoitto jäi ilman nimeä, mutta sisälsi kuitenkin kaksi isoa hittiä. Ensimmäinen single ”Cruel Summer” oli tyttötrion läpimurto myös Yhdysvalloissa, mutta toinen single ”Robert De Niro’s waiting” sijoittui listalla paremmin yhtyeen kotimaassa. Albumista ei muodostunut jymymenestystä ja korkein listasijoitus Britti-listalla oli 16.
Lue lisää: Bananaraman koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Lue lisää: ”Cruel Summer” -kesähitin tarina
Dead or Alive – Sophisticated Boom Boom
Persoonallisen Pete Burnsin luotsaama Dead or Alive oli läpimurtonsa kynnyksellä vuodenvaihteessa 1984. Ensimmäiseltä albumilta lohkottiin sinkkuja ikäänkuin kokeeksi, josko joku tärppäisi. Parhaiten tärppäsi KC and the Sunshine Band -cover ”That’s the way I like it”, joka nousi Britti-listan sijalle 22.
”Sophisticated Boom Boom” oli korkeimmillaan Britannian listan sijalla 29, mutta syksyn koittaessa Burns keksi pyytää seuraavan singlensä tuottajiksi uuden ja kyvykkään Stock-Aitken-Waterman -tiimin. ”You spin me round (Like a record)” nosti Dead or Aliven uudelle levelille, mutta se onkin jo ihan toinen tarina.
Duran Duran – Arena
Britannian ykkösnyrkki popmaailmassa osoitti sekin Culture Clubin tavoin väsymisen merkkejä. Kolme albumia urakoituaan vuodesta 1984 tuli levyjulkaisujen puolella Duran Duranille välivuosi. Alkuvuodesta markkinoille suollettiin vuoden 1983 lopulla julkaistun ”Seven and the Ragged Tiger” -singlelohkaisut ”New moon on monday” ja ”The Reflex”.
Lokakuussa saimme sentään yhden uuden Duran Duran -kappaleen ”The Wild Boys”, joka nousi ennätyskalliin musiikkivideon vauhdittamana Britanniassa listakakkoseksi. Ahkerasti ympäri maailmaa keikkailleen yhtyeen livetaltioinneista koottiin faneille eräänlainen ”kiertuelevy”. ”Arena” sisälsi livetaltiointien lisäksi tuoreimman singlen.
Kaupaksi se kävi hyvin. Britanniasta tuli platinaa ja Yhdysvalloissa myyntiä karttui yli kaksi miljoonaa kappaletta. Suomenkin virallisella listalla kiekko nousi kärkikymmenikköön.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Arena”
Frankie goes to Hollywood – Welcome to the Pleasuredome
Vuoden 1984 kiistatta suurin komeetta Britanniassa oli repäisevä Frankie goes to Hollywood -kokoonpano. Joulukuussa 1983 julkaistu ”Relax” -sinkku sinnitteli Britti-listalla ennätysmäiset 52 viikkoa ja sen lisäksi yhtye saavutti singletilaston paalupaikan myös kappaleillaan ”Two tribes” ja ”The Power of Love”.
”Two tribes” komeili listaykkösenä yhdeksän viikkoa putkeen. ”Relax” oli koko 1980-luvun toiseksi myydyin single Britanniassa, edellään vain Band Aid. ”Two tribes” oli vuosikymmenen neljänneksi myydyin. Väliin kolmossijalle kiilasi Stevie Wonder leffahitillään ”I just called to say I love you”.
Yhtyeen ensimmäistä pitkäsoittoa odotettiinkin siis kuin kuuta nousevaa ja siitä tuli myös odotetunlainen menestys. Paitsi että tuplalevy nousi Britti-listan kärkeen, myi se pelkästään Britanniassa reippaasti yli miljoona kappaletta. Suomessakin ”Relax” -sinkku nousi listaykköseksi helmikuussa 1984 ja albumi oli korkeimmillaan virallisella listalla sijalla 10.
Lue lisää: Frankie goes to Hollywoodin albumista ”Welcome to the Pleasuredome”
Heaven 17 – How men are
Suuren yleisön kiinnostus syntikkapoppia kohtaan alkoi hiipua ja niin myös täydellisesti syntetisaattoreille musiikkinsa omistanut Heaven 17 -yhtye jäi myös uusien tulokkaiden jalkoihin. Edellisvuoden platinaa myyneen ”The Luxury Gapin” ja kahden TOP-5-hitin jälkeen vuosi 1984 osoittautui pettymykseksi.
Singlet ”Sunset now” ja ”This is mine” eivät yltäneet edes TOP-20:een ja ”How men are” -albumin korkeimmaksi sijoitukseksi Britanniassa jäi 12.
Howard Jones – Human’s Lib
Vaikka syntetisaattorit alkoivatkin mennä pois muodista, nousi yksin musiikkiaan rakentava multi-instrumentalisti Howard Jones parrasvaloihin uutena tulokkaana. Jonesin melodiat ja tekstit olivat kuitenkin inhimillisiä, eivätkä pohjautuneet uusromanttisiin röyhelöunelmiin.
Howard Jones oli saavuttanut singlelistan mitalisijat jo edellisvuonna kappaleillaan ”New song” ja ”What is love”, mutta julkaistiin maaliskuussa 1984. Se nousi Britanniassa listaykköseksi ja myi tuplaplatinaa. Suomalaiseen makuun ei Howard Jonesin musiikki ole koskaan ollut, sillä yksikään hänen äänitteistään ei ole noussut meidän listoillemme.
Lue lisää: Howard Jonesin albumista ”Human’s Lib”
Kajagoogoo – Islands
Söötin Limahlin myötävaikutuksella Kajagoogoo nousi hetkeksi Britti-popin kärkinimeksi ja saavutti hysteriaan viittaavaa pöhinää Suomessakin. Limahl kuitenkin poistui yhtyeestä vuoden 1983 esikoislevyn jälkeen. Tarinankertojasta riippuen hän joko lähti ja laittoi kenkää toisen viereen tai sai kengänkuvan takamukseensa.
Bändin basisti Nick Beggs otti harteilleen myös laulusolistin pestin ja ensimmäinen single ”Big apple” nousi vielä Brittilistan topteniin. Siihen se sitten tyssäsi ja kakkosalbumin listanousu tyssäsi sijaan 35.
Lue lisää: Kajagoogoon koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Limahl – Don’t Suppose
Kamalan hyvin ei mennyt sooloartistiksi ryhtyneellä Limahlillakaan. Ensimmäinen soolosingle ”Only for love” kohosi Britti-listalla sijalle 16, mutta albumi ei noussut sijaa 63 korkeammalle. Sinkku otettiin hyvin vastaan Suomessakin ja joulukuussa 1983 se komeili Suomen listan sijalla kuusi.
Giorgio Moroder keksi Limahlin esittämään tunnussävelmän elokuvaan ”The Neverending Story” ja kasariklassikoksi noussut kappale lisättiin albumin uusille painoksille. Sekään ei pelastanut levyä, mutta leffasinglestä tuli Limahlin uran suurin hitti.
Lue lisää: Limahlin koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Nik Kershaw – Human Racing / The Riddle
Nik Kershaw kuuluu hänkin vuoden 1984 uusiin tekijämiehiin. Kun Kershaw lopulta sai uransa käyntiin, levy-yhtiö vaati häneltä uuden pitkäsoiton vielä saman vuoden aikana. Hittejäkin riitti molemmille levyille. ”Wouldn’t it be good”, ”I won’t let the sun go down on me” ja ”The Riddle” soivat tänäkin päivänä kasariklassikkoina. Mutta siihen se sitten Kershawin osalta jäikin, vaikka ura jatkunut tasaisen nostalgisena 40 vuotta.
Lue lisää: Nik Kershawin albumista ”Human Racing”
Lue lisää: Nik Kershawin albumista ”The Riddle”
Alison Moyet – ”Alf”
Yazoo-duossa pop-kuvioihin ummikkona saapunut tummaääninen Alison Moyet edustaa vuoden 1984 trendikästä orgaanista osastoa. Vaikka Vince Clarke oli Yazoossa loihtinut soitannan Alisonin sielukkaan vokalisoinnin alle puhtaasti koneilla, soivat hänen soolodebyytillään aidot instrumentit.
Singlet ”Love resurrection” ja ”All cried out” saavuttivat täpärästi toptenin, mutta albumi oli valtava menestys. Kenties Saden ja Alison Moyetin kaltaiset artistit kiinnostivat tasokkaita albumikokonaisuuksia arvostavaa varttuneempaa väestöä enemmän kuin yksittäisiä hittejä janoavaa nuorisoa. ”Alf” nousi Britannian albumilistan ykköseksi ja myi nelinkertaista platinaa, mikä saarivaltiossa tarkoitti noin 1,2 miljoonan kappaleen myyntiä.
Lue lisää: Alison Moyetin albumista ”Alf”
Orchetral Manoeuvres in the Dark – Junk Culture
OMD oli pettynyt edellisvuoden albuminsa ”Dazzle Ships” kaupalliseen menestykseen ja halusi kääntää kurssinsa uuteen nousuun. Vuoden 1981 ”Architecture & Morality” myi lähes neljä miljoonaa ja ”Dazzle Ships” ainoastaan 300.000. Omien sanojensa mukaan yhtye päätti olla yrittämättä liikaa ja välttää tekemästä jotain, mikä pelottaisi kuulijat pois.
Toisaalta yhtyeellä oli myös valtavat paineet saada uusi hitti ja helpotus olikin suuri, kun single ”Locomotion” nousi listan sijalle viisi. OMD:n viides studioalbumi ”Junk Culture” sisälsi pari muutakin muistettavaa rallia ”Talkin’ loud and clear” sekä ”Tesla girls”. Itse pitkäsoitto nousi Britanniassa listan sijalle 9 ja myi kultaa.
The Cure – The Top
The Curen edellisestä studioalbumista ”Pornography” ehti vierähtää kaksi vuotta ja tällä välin nokkamies Robert Smith ahkeroi albumin sivuprojektilleen The Glove sekä soitti Siouxsie and the Banshees -yhtyeen kitaristina.
The Curen viides albumi ”The Top” poikkesi täydellisesti edellisestä synkän goottihenkisestä levystä elitistisellä tyylillään. Levyltä lohkaistiin yksi single ”The Caterpillar”, joka nousi listan sijalle 14. Pitkäsoitto puolestaan kohosi albumilistan kymmenenneksi.
Blancmange – Mange Tout
Blancmange saavutti vuonna 1984 kenties suosionsa huippupisteen ja ”Mange Tout” -albumia voitaneen pitää yhtyeen menestyneimpänä. Bändin toinen studioalbumi sisältää kaksi TOP-10-hittisingleä ”Blind Vision” ja ”Don’t tell me”. Kokopitkä nousi albumilistalla sijalle kahdeksan ja myi kultaa.
The Psychedelic Furs – Mirror Moves
The Psychedelic Furs jatkoi vahvaa nousuaan valtavirtaan ja saavutti suurempaa suosiota Yhdysvalloissa kuin kotimaassaan. Yhtyeen neljäs albumi ”Mirror Moves” myi kultaa Amerikassa ja Kanadassa. Brittilistalla levyn korkein sijoitus oli 15. Albumin singlekappaleita olivat ”Heaven” ja ”The Ghost in you”.
Parin vuoden päästä The Psychedelic Fursin vanha kappale ”The Pretty in Pink” valittiin John Hughesin teinidraamaelokuvan tunnussävelmäksi. Yhtyeen keulahahmo Richard Butler oli vuonna 2023 mukana säveltämässä Depeche Moden viimeisimmän albumin hittisingleä ”Ghosts again”.
The Human League – Hysteria
The Human League on yksi 1980-luvun alun Britti-popin pahimmista veivaajista ja käytännössä rimakauhussaan ryssi koko supersuosionsa jatkumon. Vuonna 1981 maailma oli heille avoin ”Don’t you want me” -superhitin ja ”Dare” -albumin jälkeen, mutta sen jälkeen alkoi soutaminen ja huopaaminen
Vuosina 1982-1983 julkaistiin kaksi TOP-2-hittiä ”Mirror Man” ja ”(Keep Feeling) Fascination”, mutta uutta pitkäsoittoa ei vain saatu aikaiseksi. Joitakin epämääräisiä EP- ja Remix-albumi-virityksiä julkaistiin toki levy-yhtiön toimesta.
Kun vihdoin kolme vuotta menestyksen jälkeen uusi albumi ”Hysteria” saatiin ulos, oli jo melkein liian myöhäistä. 1980-luvulla kolme vuotta albumijulkaisujen välissä vastasi lähes ihmisikää. Lisäksi bändi kuvitteli edelleen olevan niin iso, ettei se kuuleman mukaan vaivautunut edes markkinoimaan levyä. Singlekappaleet ”The Lebanon”, ”Life on your own” ja ”Louise” eivät yltäneet TOP-10:iin.
Vanhojen aikojen kunniaksi ”Hysteria” nousi kuitenkin Britannian albumilistalla jopa kolmanneksi ja myi kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Mikä oli noin 800.000 kappaletta vähemmän kuin ”Darella”. Muualla maailmassa menestys oli vieläkin laimeampaa.
The Smiths – The Smiths
Jos puhuttiin uuden aallon vanhenemisesta, niin The Smiths miltei perustettiin vastalauseena syntikkapopille. Bändin post-punk/rock-saundi pohjautui yksinkertaiselle kitara-basso-rummut-soitannalle. Suoraviivaiset kappaleet kuorrutettiin laulusolisti Morrisseyn kantaaottavilla ja sarkastisilla sanoituksilla.
The Smiths julkaisi vuosina 1983-1984 liudan sinkkuja, mutta vain yksi niistä päätyi yhtyeen omaa nimeä kantavalle esikoisalbumille: ”What difference does it make?”. Bändin julkaisupolitiikka oli muutenkin hieman omaperäinen erilaisine single- ja kokoelma-albumijulkaisuineen.
Kriitikot hurmannut yhtye kiinnosti myös aikaansa seuraavaa yleisöä ja albumi nousi Britti-listan kakkoseksi. Myyntiäkin karttui kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta.
Soft Cell – Last Night in Sodom
Soft Cell ei pystynyt jatkamaan läpimurtohittinsä ”Tainted Love” ja esikoislevynsä ”Non-stop Erotic Cabaret” (1981) menestystä, mutta eivät he sitä mitä todennäköisimmin edes yrittäneetkään. Sen verran poikkitaiteellisista lähtökohdista duo musiikkiaan toteutti.
Yhtyeen 1980-luvun aikakauden päätti kolmas studioalbumi ”The Last Night in Sodom”, jolta lohkaistiin kaksi TOP-30-singleä ”Soul inside” ja ”Down in the Subway”. Albumin korkein sijoitus listalla oli 12. Tämän jälkeen laulusolisti Marc Almond siirtyi soolouralla, mutta vuonna 2002 Soft Cell palasi yhteen ensimmäisen comebackin merkeissä.
David Bowie – Tonight
David Bowien kaupallisesti menestynein albumi ”Let’s Dance” villitsi musiikkikuviot vuonna 1983 ja jatko-osa olikin varmasti hankala toteuttaa. Lopputulosta voidaan pitää korkeintaan tyydyttävänä, vaikka levy menestyikin kohtalaisen hyvin.
Sinkkubiiseistä vain ”Blue Jean” nousi kärkikymmenikköön. Kriitikotkaan eivät erityisesti pitäneet sekavana pidetystä kokonaisuudesta. Kaikesta huolimatta ”Tonight” nousi Britti-listan ykköseksi ja myi Yhdysvalloissakin platinaa eli yli miljoona kappaletta.
The Style Council – Café Bleu
Vuonna 1982 perustettu The Style Council kuuluu britannialaista uusromanttista aikakautta seuranneeseen sielukkaampaan linjaan. Aidot instrumentit ja soittotaito palasivat pop-musiikkiin syntetisaattoreiden jäädessä taka-alalle.
Paul Wellerin luotsaama The Style Council yhdisteli jazzia, hiphoppia, soulia ja poppia. Vuonna 1983 ilmestyi mini-LP ”Introducing The Style Council”, mutta ”Café Bleu” oli yhtyeen ensimmäinen virallinen studioalbumi. Se sisältää kaksi TOP-5-hittiä ”My ever chancing moods” ja ”You’re the best thing”. ”Café Bleu” nousi Britannian albumilistan sijalle kaksi ja myi kultaa.
Simple Minds – Sparkle in the Rain
Syyskuussa1982 julkaistu ”New Gold Dream (81-82-83-84)” oli tuonut skottiyhtye Simple Mindsin suuren yleisön suosioon ja helmikuussa 1984 ilmestynyt ”Sparkle in the Rain” jatkoi hienosti sen viitoittamalla tiellä. Siitä oli tuli yhtyeen lopullinen läpimurto Britanniassa ja albumi nousi Britannian listan ykköseksi. ”Sparkle in the Rain” -levyn helmiä olivat TOP-20-hitit ”Waterfront” ja ”Speed your love to me”.
Mukavia listasijoituksia tupsahteli muualtakin, mutta Yhdysvallat antoi vielä odottaa itseään. Seuraavana vuonna sekin mantere valloitettaisiin ”The Breakfast Club” -elokuvaa varten levytetyllä kappaleella ”Don’t you (Forget about me)”. Kuudes Simple Minds -studioalbumi ”Sparkle in the Rain” oli myös yhtyeen ensimmäinen julkaisu, joka nousi Suomen viralliselle listalle. Yhdeksi viikoksi sijalle 26.
Big Country – Steeltown
Skotlannin ylängöiltä tulee myös rouheampaa rockia esittävä Big Country, joka oli lyönyt itsensä läpi edellisvuonna esikoislevyllään ”The Crossing”. Toinen pitkäsoitto ”Steeltown” nousi aina listaykköseksi asti. Enemmän kuin yksittäisiin hittibiiseihin, Big Countryn viehätys perustui varmaankin albumikokonaisuuksiin, äijämäiseen karismaan ja varmaotteiseen soitantaan. Sellaisestahan pitävät myös suomalaiset ja täälläkin levy nousi viralliselle listalle.
Echo & the Bunnymen – Ocean Rain
Post-punk-orkesteriksi kategorioitu Echo & the Bunnymen julkaisi vuonna 1984 neljännen studioalbuminsa, josta tuli ennen kaikkea huikea arvostelumenestys. Tähtiä ropisi kaikilta kriitikoilta ja vuonna 2013 New Musical Express rankkasi levyn kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla sijalla 276.
Brittilistalla albumi nousi sijalle neljä ja myynti ylitti kultalevyrajan. Pitkäsoitto sisälsi myös yhtyeelle harvinaislaatuisen TOP-10-singlehitin, sillä ”The Killing Moon” nousi sinkkulistalla yhdeksänneksi.
Lähteet:
Paul Gambaccini, Tim Rice, Jonathan Rice: Hits of the 80s (Guinness 1990)
Timo Pennanen: Sisältää hitin (Otava 2006)
Classic Pop Magazine
Ifpi
Discogs
Wikipedia
RETROPOPPARI 