Vuonna 1978 Leighton Buzzardin pikkukaupungissa, Britanniassa, harjoitteli bändi joka totteli nimeä Art Nouveau. Avant garde -tyyppistä poppia soitelleen yhtyeen nokkamiehenä toimi Nick Beggs (s. 1961) joka lauloi ja soitti bassoa. Muut jäsenet olivat Steve Askew (kitara), Jeremy ”Jez” Stode (rummut) ja Stuart Neale (koskettimet). Vuonna 1981 he hakivat lehti-ilmoituksella orkesteriinsa uutta laulajaa ja koelauluissa pisimmän korren veti muuan Christopher Hamill (s. 1958), joka otti käyttöön taiteilijanimen Limahl – anagrammin sukunimestään. Samalla bändin nimi vaihdettiin ja erinäisten vaiheiden jälkeen he ristivät yhtyeensä Kajagoogooksi. Nimi ei tarkoita mitään, vaan bändin jäsenten mukaan sillä viitataan vastasyntyneen vauvan ensimmäisiin äännähdyksiin.
Vuonna 1982 Limahl ansaitsi elantoaan tarjoilijana ja hän tutustui lontoolaisella klubilla Duran Duran -yhtyeen Nick Rhodesiin. Sitä kautta Kajagoogoo solmi levytyssopimuksen EMI -levy-yhtiön kanssa ja Rhodes tuotti yhdessä Duran Duran -tuottaja Colin Thurstonin kanssa Kajagoogoon ensimmäisen singlen ”Too shy”. Tammikuussa 1983 julkaistu single nousi Britannian singlelistan ykköseksi – temppu, jota edes Duran Duran ei tuohon mennessä ollut vielä tehnyt. Kakkossingle ”Ooh to be ah” nousi sekin topteniin ja esikoisalbumi ”White feathers” kohosi albumilistan sijalle 5. Suomessakin tykättiin ja ”Too shy” nousi täälläkin jopa sinkkulistan ykköseksi. Albumi oli parhaimmillaan pitkäsoittojen puolella kolmas.
Kajagoogoo – Too shy (musiikkivideo)
Kajagoogoon tyyli on mielestäni ollut aina hyvin omintakeinen. Vaikka yhtye nousi suosioon brittiläisen uuden aallon harjalla, on sen saundissa jotain erilaista funkahtavuutta. Ehkä bassotaiturina tunnettu Nick Beggs vaikutti soitannallaan yleisilmeeseen. Esikoislevyn kappaleet kuitenkin sävellettiin koko bändin kesken yhteistyönä ja sanoitukset rustasi Beggs yhdessä ja erikseen Limahlin kanssa. Levykokonaisuudesta nousevat selkeästi esiin singleinä julkaistut ”Too shy”, ”Ooh to be ah” ja ”Hang on now”. Muu materiaali jää melkoiseksi fiilistelyksi ja rytmikikkailuksi. Ensimmäisen levyn ja kiertueen jälkeen välit myöhemmin kuvioihin mukaan tulleen Limahlin ja muun bändin välillä kiristyivät. Alkuperäinen nelikko syytti Limahlia jopa ”egomaanikoksi”, joka halusi viedä bändin saundia eri suuntaan kuin muut jäsenet. Limahl puolestaan sauhusi, että bändi käytti häntä hyväkseen vain noustakseen kuuluisuuteen. Oli kuitenkin aika selvää, että ”Too shy” -hitin supersuosio perustui suurelta osin Limahlin teinityttöjä miellyttävään poikamaiseen karismaan ja pehmeään vokalisointiin. Niin kuitenkin kävi, että Kajagoogoo päätti erottaa Limahlin yhtyeen jäsenyydestä.
Kajagoogoo – Ooh to be ah (musiikkivideo)
Kajagoogoo – Hang on now (musiikkivideo)
Vielä saman vuoden syksyllä saatiin ulos ensimmäinen uusi single ilman Limahlia. ”Big apple” -kappaleesta lähtien vokaaleista vastasi Nick Beggs. Single nousi mukavasti Britannian listan topteniin sijalle 8, mutta vuoden 1984 puolella julkaistuille sinkuille ”The lion’s mouth” ja ”Turn your back on me” ei käynyt yhtä hyvin. Kuten ei käynyt myöskään kakkosalbumille ”Islands”. Se sijoittui Britti-listalla sijalle 35. Levyn tuotannosta vastasi edelleen Colin Thurston, mutta nyt ilman Nick Rhodesia. ”Islands” kuulostaa aika pitkälle esikoisen kaltaiselta funkahtavalta bassokikkailulta, mutta ehkä sävellykset ovat nyt jossain määrin enemmän jäsenneltyjä. Pidän materiaalia yleisilmeeltään jopa esikoislevyä tasokkaampana. Mukana on kuitenkin esimerkiski ”The loop” -kappaleen kaltainen lähes viisiminuuttinen instrumentaalijammailu, jota ei valtakunnan ykköspop-yhtye albumilleen normaalisti sijoittaisi. Krediitteihin on jälleen merkitty, että kaikki kappaleet on sävelletty bändin yhteisvoimin ja sanoitukset ovat Beggsin kynästä. Pohjois-Amerikassa levy julkaistiin nimellä ”Extra play” esiintyjänimellä Kaja.
Kajagoogoo – Big apple (musiikkivideo)
Kajagoogoo – The lion’s mouth (musiikkivideo)
Kajagoogoo – Turn your back on me (musiikkivideo)
Vuonna 1985 rumpali Jez Strode jätti bändin trioksi ja he vakiinnuttivat nimensä Kajaksi myös Euroopassa. Albumi ”Crazy peoples right to speak” floppasi kaupallisesti. Ainoastaan single ”Shouldn’t do that” sijoittui Britannian listoille – tosin vain sijalle 63. Levy on kuitenkin mielestäni kolmesta Kaja(Googoo)n levystä ehein kokonaisuus, jossa tyyli on asettunut uomilleen. Beggsin poppoolla on selkeästikin soittamisen taito ja ilo hanskassa, ja new wave -trendin harjalla ratsastaminen oli heille varmasti vierasta. Levy-yhtiöt kuitenkin stailasivat ryhmän ajan hengen mukaisesti ja tupeerasivat hiuskuontalot pörheämmäksi kuin kilpailevilla bändeillä. ”Crazy peoples right to speak” -albumilla kuuluu kuitenkin aikuisempi Kaja ja sanoituksissa on hauskoja kikkailuja. Beggsin terävän nasaalit vokaalit vaativat varmasti totuttautumista, mutta kuka voisi vastustaa lyriikoita tyyliin ”Last night a lady came knocking at my door,
Knock knock open up, ain’t seen her before, What’s your name she said to me, you look the playful kind, I am the angel you require come to waste your time”.
Kaja – Shouldn’t do that (musiikkivideo)
Limahlin saatua kenkää Kajagoogoosta hän ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan samainen levy-yhtiö EMI antoi oitis mahdollisuuden soololevyn tekemiseen. Ensimmäinen single ”Only for love” nousi sinkkulistalla sijalle 16, mutta esittäessään kappaletta Tokion rockfestivaaleilla Limahl tutustui Giorgio Moroderiin. Moroder ihastui Limahlin pehmeään laulusaundiin ja tarjoutui auttamaan nuorukaista urallaan. Ensimmäisenä yhteistyön hedelmänä syntyi teemakappale elokuvaan ”The neverending story”. Singlestä muodostui Limahlin uran suurin hitti ja todellinen kasariklassikko, jota rakastetaan tänäkin päivänä. Esikoislevystä julkaistiin uusi painos, jossa vinyyli-lp:n A-puolen päättävä ”The greenhouse effect” -kappale korvattiin ”The neverending storylla”. Ikävä kyllä muut julkaisut floppasivat ja esimerkiksi minun mielestäni eniten hittipotentiaalia sisältänyt sinkku ”Too much trouble” ei noussut Britti-listalla sijaa 64 korkeammalle. Samaten esikoislevy ”Don’t suppose” epäonnistui kaupallisesti Britanniassa. Muualla Euroopassa sen sijaan oli ottia ja Norjassa se nousi jopa ykköseksi. Samoin Itävallasta, Saksasta, Sveitsistä ja Ruotsista tuli topten-sijoitukset. Limahlin soolodebyytti kuulostaa saundillisesti yllättävänkin samalta, kuin Kajagoogoon esikoinen funkahtavine rytmeineen. Erikoista sikäli, kun juuri musiikilliset erimielisyydet olivat johtaneet välirikkoon. Limahl on itse säveltänyt ja sanoittanut levyn kappaleista kaikki, paitsi Moroderin ”The neverending storyn”.
Limahl – Only for love (musiikkivideo)
Limahl – Too much trouble (musiikkivideo)
Limahl – The neverending story (musiikkivideo)
Limahl – Tar beach (tv-esitys)
Limahlin toisella sooloalbumilla ”Colour all my days” yhteistyö Giorgio Moroderin kanssa pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa, sillä Moroder on säveltänyt levyn kymmenestä laulusta seitsemän. Moroderin lupaukset kansainvälisestä läpimurrosta eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä levy floppasi kaupallisesti lähes kaikkialla. Limahlin pörröpäinen teini-imago siloiteltiin aikuisempaan makuun ja musiikkikin muuttui seesteisemmäksi. Sitä en osaa sanoa, mikä muu meni vikaan, sillä levy ei missään nimessä ole huono. Selkeät hittikappaleet loistavat kuitenkin poissaolollaan, vaikka puolet lauluista lohkottiin singleiksi hitin toivossa. Vahvimmat vedot ovat mielestäni avauskappale ”Love in your eyes”, joka piipahtikin Britti-listalla sijalla 80, sekä reipastempoinen ”Inside to outside”, joka tosin yksi niistä lauluista jotka eivät ole Giorgio Moroderin käsialaa.
Limahl – Love in your eyes (musiikkivideo)
Limahl – Inside to outside (tv-esitys)
Sittemmin Nick Beggsin ja Limahlin urat ovat jatkuneet vaihtelevissa merkeissä, mutta kaupan kassalle heidän ei ole tarvinnut kuitenkaan vaivautua. Limahl erityisesti on kunnostautunut melkein kaikissa mahdollisissa entisten poptähtien comeback-tosi-tv-ohjelmissa, kuten ”Bands reunited”, ”Comeback”, ”Hit me baby one more time” ja ”I’m a celebrity, get me out of here!”. Satunnaisia biisijulkaisujakin on tapahtunut silloin tällöin. Nick Beggs on soittanut useiden muiden muusikoiden ja bändien kanssa, kuten Gary Numan, Alphaville, Belinda Carlisle, Steve Wilson ja Emma Bunton. Lisäksi hän on julkaissut musiikkia osana Ellis, Beggs and Howard -kokoonpanoa. Vanhat kaunatkin lienee miesten välillä sovittu, sillä silloin tällöin he ovat esiintyneet myös yhdessä muutamilla nostalgiakeikoilla. Kajagoogoo jätti kieltämättä merkkinsä 1980-luvun Britti-poppiin, mutta heidän tuotannostaan tavalliseen levyhyllyyn riittää mielestäni hyvin joku markkinoille pukatuista kymmenistä ”The Best of Kajagoogoo & Limahl” -kokoelmalevyistä.
Kappalelistat:
Kajagoogoo: White feathers (1983)
1. White feathers (Beggs)
2. Too shy (Beggs, Limahl)
3. Lies and promises (Beggs, Limahl)
4. Magician man (Limahl)
5. Kajagoogoo (instrumental)
6. Ooh to be ah (Limahl)
7. Ergonomics (Beggs, Limahl)
8. Hang on now (Beggs, Limahl)
9. This car is fast (Limahl)
10. Frayo (Limahl)
Sävellykset: Kajagoogoo, Sanoitukset: Suluissa
Kajagoogoo: Islands (1984)
1. The lion’s mouth
2. Big apple
3. The power to forgive
4. Melting the ice away
5. Turn your back on me
6. Islands
7. On a plane
8. Part of me is you
9. The loop (instrumental)
Sävellykset: Kajagoogoo, Sanoitukset: Nick Beggs
Kaja: Crazy people’s right to speak (1985)
1. Do I
2. Shouldn’t do that
3. Your appetite
4. Rivers
5. Sit down and shut up
6. Afraid of you
7. Jigsaw
8. Fear of falling
9. Charm of a gun
10. You really take my breath away
Sävellykset: Kajagoogoo, Sanoitukset: Nick Beggs
Limahl: Don’t suppose (1984)
1. Don’t suppose
2. That special something
3. Your love
4. Too much trouble
5. The neverending story (Moroder/Forsey)
6. Only for love
7. I was a fool
8. The waiting game
9. Tar beach
10. Oh girl
Sävellykset ja sanoitukset: Limahl, paitsi ”The neverending story”
Limahl: Colour all my days (1986)
1. Love in your eyes
2. Colour all my days
3. Nothing on earth (Can keep me from you) (Limahl/Griffin/Nakamoto)
4. Tonight will be the night (Limahl/Grayson)
5. Working out
6. Don’t send for me
7. Shock
8. Inside to outside (Pearson/Opperman)
9. Love will tear the soul
10. For my heart’s sake
Sävellykset ja sanoitukset: Giorgio Moroder & Limahl, paitsi merkityt
Lähteet:
Wikipedia
Discogs
Sisältää hitin (Timo Pennanen, Otava 2006)
RETROPOP 