Vince Clarke (oik. Vincent Martin, s. 1960) rakasti syntetisaattoreita, sekvenssereitä ja tarttuvien pop-kappaleiden kirjoittamista, mutta inhosi julkisuutta, haastatteluiden antamista ja kiertueita. Lokakuussa 1981 ensialbuminsa ”Speak & spell” julkaisseen Depeche moden kolme muuta jäsentä sen sijaan olivat juuri saaneet maistaa menestystä ja pop-elämää. He olivat kuin kakarat karkkikaupassa. Kuilu Vincen ja muun kolmikon välillä syveni nopeasti ja hänen päässään kypsyi lähtöpäätös. Vince vieraili jokaisen Depeche moden jäsenen, Martinin, Andrewin ja Daven, luona henkilökohtaisesti ja kertoi päätöksestään. Se ei tullut kenellekään yllätyksenä. He olivat hädin tuskin vaihtaneet sanaakaan pienellä Euroopan kiertueellaan. Vince lupautui kuitenkin olemaan mukana syksylle 1981 buukatulla Britannian kiertueella, mutta heti marraskuussa levy-yhtiö Mute records tiedotti Vince Clarken jättäneen Depeche moden. Vince Clarke oli ollut Depeche moden musiikillinen johtaja ja biisinkirjoittaja. ”Meidän olisi pitänyt olla vähän enemmänkin huolissaan, kuin ymmärsimme olla”, totesi Martin Gore myöhemmin. ”Mutta, jos olisimme menneet paniikkiin, emme ehkä olisi tässä missä olemme tänä päivänä”, hän on jatkanut.
Vaikka Vince vierasti pop-tähteyden mukanaan tuomia lieveilmiöitä, hän rakasti soittamista ja säveltämistä. Seuraava kappalekin oli jo valmiina ja Depeche moden levy-yhtiön Mute recordsin omistaja Daniel Miller oli myös kiinnostunut sen julkaisemaan. Laulaja puuttui. Tahollaan erilaisissa punk- ja bluesbändeissä lauleskellut Alison Moyet (s. 1961) etsiskeli itselleen seuraavaa projektia. Hän laittoi Melody Maker -lehteen ilmoituksen, jossa kertoi etsivänsä muusikoita perustettavaan juurevaa bluesia soittavaan bändiin. Vince Clarke oli ainoa henkilö, joka vastasi ilmoitukseen. Itse asiassa Vince ja Alison olivat asuneet lapsista saakka samoilla seuduilla Britannian Basildonissa ja tunsivat toisensa kasvoilta, vaikka eivät koskaan olleet puhuneet mitään toisilleen. Sen sijaan Depeche moden Martin ja Andrew olivat Alisonin vanhoja luokkakavereita. Vince tiesi Alisonin laulutaidot ja oli nähnytkin hänet keikalla.
Alison saapui Vincen kämpälle ja Vince lauloi hänelle säveltämänsä kappaleen ”Only you”. Sen jälkeen Alison lauloi sen Vincen kannettavalle 4-raitanauhurille. Aluksi Muten Miller piti biisiä tylsänä, mutta hänen Skandinaviasta vierailulla olleet kollegansa ihastuivat lauluun ja saivat levy-yhtiöpomonkin vakuutettua. Viikkoa myöhemmin Vince soitti Alisonille ja kertoi saaneensa Mute recordsilta vihreää valoa. Hän tulisi noutamaan laulajan keltaisella Fordillaan studionauhoituksiin. Autossa harvasanaiseksi tiedetty Vince kertoi, että heiltä mahdollisesti odotettaisiin myös pitkäsoittoa ja totesi, että he tarvitsevat bändilleen nimen. Alison sanoi pitävänsä sanasta ”Yazoo”, jonka hän oli bongannut erään pienen amerikkalaisen bluesmusiikin julkaisemiseen keskittyneen yhtiön levymerkistä. Hän kirjoitti sanan sormellaan auton pölyiseen ikkunaan ja Vince nyökkäsi. Asia oli päätetty. Muuten kaksikon tapoihin ei kuulunut turhat pulinat. Alisonin mukaan he eivät keskustelleet minkälaista musiikkia kukin kuunteli tai minkälaisia toiveita heillä olisi mahdollisesti tulevan albumin suhteen.
Mutta nyt oltiin menossa äänittämään ”Only you” Eric Radcliffen omistamaan toisessa kerroksessa sijaitsevaan Blackwing-studioon, jossa oli nauhoitettu myös Depeche moden esikoinen. Alison oli ensimmäistä kertaa elämässään studiossa kaikkien lasin takana valvovien silmien alla ja kertoo olleensa niin hermostunut, että suorastaan tärisi. Vincen sävelmä on metronomisen tarkka ja kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Alisonin mielestä on virhe luulla että sen kaltaisen korvamadon säveltäminen olisi helppoa. Pikemminkin päinvastoin, se on kaikkein vaikeinta. Lopulta Alison rentoutui ja sai itse valita tavan, jolla laulaa vokaalit. Yazoon tavaramerkiksi ja vahvuudeksi muodostuikin Vincen iskevän syntetisaattoripopin ja Alisonin sielukkaan tulkinnan yhdistelmä. ”Only you” -singlelle tarvittiin myös B-puoli, joten Vince kirjoitti nopeasti kappaleen nimeltä ”Don’t go”. Daniel Miller totesi, että säkeistöjen ja kertosäkeistön väliin sopisi jokin instrumentaaliosio ja Vince soitti siltä istumalta palan 1980-luvun syntikkapophistoriaa. Loppujen lopuksi kaikki totesivat, että kappale on liian vahva B-puoleksi ja Vince ja Alison kirjoittivat yhtä nopeasti yhdessä kappaleen nimeltä ”Situation”. Se yksi harvoista Yazoo-kappaleistä, jonka duo on kirjoittanut kahdestaan.
”Only you” -single julkaistiin maaliskuussa 1982 ja se nousi aluksi Britti-listan sijalle 72. Hitaasti, mutta varmasti levy lähti kohoamaan kohti listakärkeä, saavuttaen lopulta sijan kaksi. Edellään vain tuore euroviisuvoittaja, Länsi-Saksan Nicolen ”A little peace” (orig. Ein bisschen Frieden). Yhteensä single viihtyi listalla 14 viikkoa ja myi yli 400.000 kappaletta. Mute recordsilla oli Depeche moden myötä yhteydet myös Yhdysvaltoihin ja Sire-levy-yhtiöön valmiina, joten Yazoon musiikkia julkaistiin saman tien sielläkin. Ongelmia aiheutti vain levy-yhtiö, jolta duo oli ottanut nimensä. Tiettävästi Yhdysvalloissa oli myös olemassa jo samanniminen, tuntematon yhtye. Näiden seikkojen vuoksi Yazoon materiaali julkaistiin rapakon takana nimellä Yaz. Siellä ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Only youn” B-puoli ”Situation”, joka nousi Billboard-listan sijalle 73, mutta dancelistan ykköseksi. ”Only you” laitettiin ulos toisena singlenä ja se kohosi parhaimmillaan sijalle 67. Vuoden 1983 lopulla, Yazoon jo hajottua, a cappella -yhtye The Flying pickets teki ”Only yousta” oman versionsa, joka nousi jopa Britti-listan kärkeen. Oman espanjankielisen näkemyksensä on levyttänyt Enrique Iglesias ja Suomessa tulkintoja ovat tehneet ainakin Leena Vanamo (”Sinut vain” 1984) ja Rapatti (”Unelmaa” 1991).
Heinäkuussa 1982 Euroopassa julkaistiin toinen single, jo aiemmin vahvaksi biisiksi tunnustettu ”Don’t go”. Kappale oli myös ensimmäinen, johon Yazoo teki musiikkivideon. Siinä Vince esiintyy eräänlaisena urkuja soittavana tohtori Frankensteinina ja Alison halusi näyttää Cruella de Vililtä. Singlen B-puolelle tuli Alisonin kirjoittama tummanpuhuva balladi ”Winter kills”, jonka hän oli vastikään säveltänyt äitinsä vanhan pianon ääressä. Vince oli ällistynyt Alisonin pianonsoittotaidoista, sillä vaikka hänet tunnettiin kosketinsoitinvelhona ei hän soittanut nuottiakaan ohjelmoimatta sitä etukäteen syntetisaattoreihin. Alison äänitti pianon livenä ja Vince ohjelmoi muun syntetisaattoritaustan pohjaksi jälkikäteen, ja kappale oli valmis. ”Don’t go” single nousi Britannian singlelistan sijalle kolme ja jälleen myös Yhdysvaltojen tanssilistan kärkeen. Kappale teki Yazoosta lopulta tunnetun myös muualla Euroopassa, levyn noustessa topteniin mm. Saksassa ja Espanjassa sekä myös täällä Suomessa.
Aika oli kypsä albumille ja ”Upstairs at Eric’s” julkaistiin 20.8.1982. Levyn avaavan hittikappaleen ”Don’t go” jälkeen kuullaan rauhallisempi ”Too pieces”, jonka Alison mainitsee suosikikseen. Kappaleen soljuvaa melodiaa oli kuuleman mukaan erittäin mukava laulaa, harmi vain että vokaaliosuus laulussa on niin lyhyt. Sen jälkeen meno jatkuu täydellisellä Vince-popilla ”Bad connection”, joka tuo mieleen Depeche moden esikoisen. Tässä taasen sanoja on vähän liikaakin ja Alisonilla oli vaikeuksia löytää niiden välistä tilaa haukata hieman happea. Kokeellinen ”I before E except afer C” sisältää vain puhetta ja synteettisia ääniä. Vierailevaksi vokalistiksi on kreditoitu ”Ericin äiti” ja oikeasti tuottaja-studioteknikko Eric Radcliffen äitimuori siellä papattaakin. Sen jälkeen tilanne onneksi normalisoituu ja kuulemme Alisonin 18-vuotiaana säveltämän kappaleen ”Midnight”. ”Upstairs at Eric’s” -sessioissa Alison soitti demonsa vain itseään kitaralla säestäen ja Vince sovitti levyllä kuultavan syntikkataustan. Alkuperäisen vinyylialbumin A-puolen päättää sykkivä ”In my room”, yksi levyn erikoisuuksista.
Kääntöpuolen avauksena kuullaan läpimurtohitti ”Only you”, jonka jälkeen säveltäjä Alison Moyet yllättää nopeatempoisella syntikkapopillaan ”Goodbye ’70s”. Yksi albumin tähtihetkistä, jota voisi erehtyä luulemaan Vincen kappaleeksi. Kenties hänellä onkin näppinsä pelissä terhakkaassa sovituksessa. Vincen säveltämä ”Tuesday” on kaunis ja ajaton, ja hyvin brittiläiseltä kuulostava laulelma. Alison on todennut, että he eivät koskaan kertoneet toisilleen mistä heidän laulunsa kertovat. Eivätkä he koskaan kysyneet. Mutta tässä tapauksessa Alison oivalsi tarinan sitä laulaessaan. ”Don’t go” -singlen kääntöpuoli ”Winter kills” otettiin mukaan myös pitkäsoitolle ja hyvä niin. Se olisi ollut liian hieno kappale piilotettavaksi vain yhden 7-tuumaisen taakse. ”Upstais at Eric’s” -albumin päättää Alisonin sävellys ”Bring your love down (Didn’t I). Perushyvä, joskin hieman ylipitkä ja jankkaava albumiraita, josta säveltäjä itse on tosin todennut ettei muista missä ja miksi on kappaleen kirjoittanut. Mutta tietää sen tehneensä, koska todistusaineisto on levyllä.
Eräänlaiseksi Yazoo-klassikoksi kohonnut singlen B-puoli ”Situation” ei ole mukana alkuperäisellä albumijulkaisulla, mutta myöhemmillä painoksilla kylläkin sekä erilaisilla Yazoo-kokoelmilla. Kappaleesta on myös useita versioita, joista suosituin lienee Francois Kevorkianin remix. Esikoisalbumin yhdysvaltalaisjulkaisussa ”Situation” on tietenkin mukana ja korvaa siellä kappaleen ”Tuesday”. Toinen kummajainen on marraskuussa 1982 julkaistu single ”The other side of love”, joka ei aikoinaan sisältynyt kummallekaan Yazoon kahdesta albumista. 1980-luvulla Britanniassa oli tapana julkaista ns. ”non-album-singlejä”. Alisonin ja Vincen yhdessä kirjoittama reipas ja pirtsakka popralli sijoittui Britti-listalla sijalle 13 ja on siten heidän ainoa Britti-singlensä, joka ei noussut TOP-3:een. Myöhemmin tämäkin raita on sisällytetty useille ”Upstairs at Eric’sin” uusintapainoksille ja kokoelmille. Singlen B-puoli ”Ode to boy” sen sijaan on mukaan Yazoon toisella ja viimeisellä pitkäsoitolla ”You and me both”.
Tuottaja Eric Radcliffen talon yläkerrassa sijaitsevan studion mukaan nimetty ”Upstairs at Eric’s” menestyi loistavasti. Kotimaassaan se nousi listan sijalle kaksi ja myi yli 300.000 kappaletta eli platinaa. Suomessakin tykättiin ”Don’t gosta” ja sen myötä albumikin nousi virallisella listalla sijalle neljä viihtyen listalla yhteensä 17 viikkoa. Yhdysvalloissakin myyntiluvuksi on kirjattu miljoona kappaletta, vaikka listalla se ei sijaa 92 korkeammalle noussutkaan. Albumin perintö on jatkunut neljäkymmentä vuotta ja erilaisissa 1980-luvun parhaiden tuotosten listauksissa se aina menestynyt hyvin. Yazoon vahvuus oli samalla sen heikkous. Duon kaksi osapuolta eivät kommunikoineet, eivätkä siten tavallaan koskaan luoneet musiikkia yhdessä. Molemmat sävelsivät tahoillaan, mistä oivin esimerkki on kakkosalbumi ”You and me both”, jossa kaksikon sävellykset vuorottelevat tasan yhtä vahvoina. 18 kuukauden yhteisen uran jälkeen Vince ja Alison suuntasivat kumpikin kohti uusia seikkailuja. Alison Moyetin ensimmäisestä sooloalbumista voit lukea blogistani täällä.
Kappaleluettelo:
- Don’t go
- Too pieces
- Bad connection
- I before E after C
- Midnight
- In my room
- Only you
- Goodbye ’70s
- Tuesday
- Winter kills
- Bring your love down (Didn’t I)
Lähteet:
alisonmoyetmusic.com
Ian Gittins: Depeche Mode – Faith and devotion (Palazzo kustannus 2019)
Wikipedia
Listablogi
Discogs
RETROPOP 
Vastaa