Päät – Bali (1987)

Päät-yhtyeen tarina on erikoinen ja monipolvinen. Yhtyeen 1980-luku kiteytyy heidän upeaan albumiinsa ”Bali”, joka julkaistiin vuonna 1987. Bändin toiminta alkoi kuitenkin jo lähes kymmenen vuotta aiemmin, jolloin se oli käytännössä täysin eri orkesteri. Levytysuransa aikana vuosina 1979-1992 Päät julkaisi neljä albumia ja merkillepantavaa lienee, että miehistönvaihdoksia tapahtui niin paljon ettei ensimmäisellä ja viimeisellä levyjulkaisulla ollut ainuttakaan samaa jäsentä. Aivan ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Pia-Yvonne ”Pivo” Rosenqvist (laulu), Ile Välimäki (kitara), Mika Mantere (kitara), J.P.Pulkkinen (basso) ja Kaj Fuhrmann (rummut). Tällä ryhmällä julkaistiin singlet ”Jet set” ja ”Rotat”, ja tyylisuuntana oli punkahtava uusi aalto. Muista aikalaisistaan Päät erotti naisvokalisti Pivo, joka laulaa ”Rotat” -kappaleessa feministiseen tyyliin ”Kaikki miehet on rottii ja niiden päät on pelkkii pottii” osin itse kirjoittamistaan lyriikoista.

Vuosikymmenen vaihduttua mukaan laulusolistiksi ja kitaristiksi tuli Juhani Kansi, joka toisinaan käytti myös taiteilijanimeä Joel Kairo. Kansi pohti aluksi, että yhtyeessä voisi olla sekä mies- että naislaulaja hänen ihailemansa B-52’s bändin tapaan, mutta pian Pivo jätti bändin. Lisäksi kokoonpanoon liittyi Taina Ketonen (koskettimet), kitaristien Välimäki ja Mantere jäädessä pois. Mika Mantere perusti myöhemmin Smack-yhtyeen käyttäen taiteilijanimeä Manchuria. Vuonna 1980 Päiltä julkaistiin Johanna-levymerkillä single, joka sisälsi kappaleet ”Täynnä elämää”/”Moderni yö”, sekä vuotta myöhemmin single ”Me emme hymyile”/”Kasvot”. Juhani Kansista tuli nopeasti myös Päiden pääasiallinen biisintekijä, mutta myös muut jäsenet tekivät kappaleita, kuten J.P.Pulkkinen. Samalla musiikillinen tyyli pehmentyi esikoissinglen punkista pehmeämpään uuden aallon pop-rockiin, joka otti vaikutteita mm. brittiläisestä Simple minds -yhtyeeltä. Vuonna 1982 yhtyeeltä ilmestyi vielä kaksi singleä ”Huutoja” ja ”Soittakaa minulle taksi”, jotka molemmat löytyvät myös heidän esikoisalbumiltaan ”Onnenhetkiä”.

”Onnenhetkiä” -pitkäsoitolle orkesteriin liittyi kitaristiksi Asko Kallonen, joka oli mukana vain tällä levyllä ja liittyi sen jälkeen Keba-yhtyeeseen. Myöhemmin Kallonen tuli suurelle yleisölle tutuksi Idols-tuomarina sekä levymogulina eri levy-yhtiöissä. Rumpaliksi Fuhrmannin tilalle vaihtui Seppo ”Sidi” Vainio, joka oli soittanut mm. Andy McCoyn Briard-yhtyeessä. Miehistönvaihdoksista tulikin Päille arkipäiväistä ja vakikokoonpanon lisäksi levytyksillä soitti useita vierailevia muusikoita. Ensilevylläkin kuullaan esimerkiksi runsaasti puhaltimia. Kunnianhimoinen ja hyvintuotettu musiikki ei kuitenkaan löytänyt suurta yleisöä ja listasijoitukset jäivät saavuttamatta. Samalla yhteistyö Johanna-yhtiön kanssa päättyi.

Juhani Kansista (s. 1958) tuli Päiden johtohahmo, joka pysyikin sellaisena aina yhtyeen loppuun asti. Hän kirjoitti jo parikymppisenä musajuttuja Soundi- ja Musa-lehtiin, ja toimi DJ:nä Vanhalla ja Tavastialla. Kansi sanoo olleensa kumppaneideen discokansaa vastaan ja heidän ohjelmistoonsa kuului vaihtoehtopop. Vuonna 1980 Yleisradiossa aloitti Rock-radio ja Kansi toimi alusta lähtien siinä toimittajana freelancerina. Vuosikymmenen lopulla hän sai talosta vakituisen paikan ja toimii siellä edelleen kulttuuriohjelmien tuottajana. Kansi sanoo, että ihmisellä voi olla suhde musiikkiin kuuntelijana, tekijänä ja analysoijana. Hän itse nimittää sitä ”kolmisuuntaiseksi häiriöksi”. Musiikkitoimittajan rooli on vuosikymmenten saatossa myös muuttunut, sillä jos sellainen vielä 1980-luvulla istui valtaistuimella ja katseli yleisöään vähän alaspäin tyyliin ”Minä tiedän tästä, mutta te ette ja tässä on minun valitsemaani musiikkia. Nyt asia on toisinpäin ja toimittajan kuuluu miettiä, miksi ja kenelle ohjelmaansa tekee”.

Päät treenasi legendaarisessa Lepakossa, mutta ei kokenut varsinaisesti kuuluvansa Lepakon sisäpiiriin. He kävivät siellä harjoittelemassa, eivät hengailemassa. Heillä oli paremmat ja laadukkaammat soittimet ja vahvistimet ja yhtye kiinnitti huomiota brittiesikuviensa mukaan myös ulkoiseen tyyliin ja pukeutumiseen. Kajaston mukaan heitä pidettiin ”Lepakon snobeimpana bändinä”. Johannalta lähdön jälkeen Päiden viimeinen perustajajäsen J.P.Pulkkinen (oik. Juha Pekka Pulkkinen, s. 1959) jätti bändin ja hänestäkin tuli vuonna 1990 Yleisradion toimittaja. Sitä ennen hän ehti soittaa entisen Päät-kumppaninsa Asko Kallosen kanssa Kebassa. Sittemmin Pulkkinen on niittänyt mainetta mm. kirjailijana. Hänen tilalleen Päiden basistiksi tuli Kimmo Kajasto ja lisäksi yhtyeeseen liittyi Pekka Hakala alias Jay Havanna. Bändin saundin muuttuessa yhä mahtipontisemmaksi, rumpali Sidi Vainio erosi yhtyeestä ja keskittyi Shadowplay-indierockbändiinsä.

Vuonna 1985 Päät julkaisi Polarvoxin alamerkillä Amulet singlen ”Viimeinen kultainen pikari” ja toisen albuminsa ”Pitkä marssi”. Tuottajana levyllä toimi Jimi Sumén (oik. Jouko Sumén, s. 1959), joka antoi saundille entistä kansainvälisemmän silauksen. Olihan hän musisoinut jopa brittiläisen Classix nouveauxin riveissä. Amuletin ja Päiden yhteiselo jäi sekin yhden pitkäsoiton pituiseksi ja seuraavaa työstettiin Matti ja Teppo Ruohosen oman M&T -levy-yhtiön siipien suojissa. He olivat perustaneet nuorisomusiikille oman Lighthouse-alamerkin, joka julkaisi mm. Bogart co:n levyt. Kolmannella albumilla Päät-yhtyeen muodostivat Juhani Kansi, Kimmo Kajasto ja Taina Ketonen, sekä uudet jäsenet Tomi Ervi ja Mitro (oik. Manne Railo). Pekka Hakala siirtyi Jimi Suménin seuraksi tuottajan penkille.

Vuonna 1986 yhtyeeltä ilmestyi single ”Linnut”/”Kuu” sekä kolmen biisin maksisingle ”Pieni rumpali”/”Särkyneen sydämen hotelli”/”Linnut”. Kaikki kappaleet löytyvät seuraavana vuonna ilmestyneeltä pitkäsoitolta ”Bali”. Siihen kiteytyy hienosti koko yhtyeen 1980-luku. ”Bali” on tyylipuhdas uuden aallon vaihtoehtorock-albumi kaikessa tyylikkyydessään ja teatraalisuudessaan. Avauskappaleessa lauletaan ”Viimeiset pakanat kiinan muurilla”, mikä herättää samanaikaisesti mielenkiinnon ja epäilyksen. Häpeilemättömän mahtipontista. Päät halusi nimetä kappaleensa romanttisesti, kuten ”Särkyneen sydämen hotelli”. Se voi toisten mielestä olla noloa mutta bändin mielestä vain hienoa. Albumi on kiinni ajassa, mutta kuulostaa silti edelleen eheältä ja mieltänostattavalta.

Uudet jäsenet Tomi Ervi ja Mitro osasivat myös laulaa, jonka ansiosta mukaan saatiin moniäänistä laulua. Ovathan kaverit myös osoittaneet kyntensä suomalaista popmusiikin maailmaa uraauurtavina ammattilaisina. Tomi Ervi sävelsi ja tuotti 1990-luvun alussa Janitan läpimurtolevyt, joissa myös Mitro oli mukana. Mitro muistetaan tuottajan töistään, kuten Raptorin supermenestyksestä sekä Ismo Alangon konepop-albumista ”Jäätyneitä lauluja” (1993). Mitron nimi kappaleen remixaajana oli myös ysärillä selkeä laadun tae, esimerkkinä vaikkapa Neljä ruusua -yhtyeen ”Elämä”-kappaleen singleversio, joka osaltaan johdatteli yhtyeen kohti konevetoisempaa ja menestyvämpää saundia. Myös Kajasto on sittemmin tehnyt miksauksia ja esimerkiksi musiikkia tietokonepeleihin, kuten palkittuihin Max Payne -peleihin.

”Bali” on täydellinen kymmeneen kappaleen kokoelma kansainvälisen kuuloisia pop-kappaleita, jollaisia Suomessa ei juurikaan ole kuultu ennen eikä jälkeen sen. Täydellisimpänä esimerkkinä vaikkapa mahtipontisen paksulla syntikkamatolla pohjustettu Simple minds -henkinen ”Paholainen”. Kappaleet ovat mystisyydestään huolimatta kuitenkin toiveikkaita ja jopa tanssittavia. Albumin jokainen raita on yksilö, joka nivoutuu osaksi yhtenäistä kokonaisuutta. Juhani Kansin sanoitukset ovat mielenmaisemia, joissa keskeiseksi teemaksi nousee taistelu pimeän ja valon välillä, joissa hyvyys vie voiton. Voimaannuttavassa musiikissa seikkaillaan laajalla skaalalla ja uusista ideoista innostuen.

1990-luvulle siirryttäessä Päiltä ilmestyi vielä neljäs ja viimeinen albumi ”Lumottu planeetta” (Audiovox 1991), jossa tyylisuunta muuttui jo kauas edellisvuosikymmenen uuden aallon pop-rockista kohti Suurlähettiläät -tyyppistä funkahtavaa poppia. Laadukkaasti tuotettua toki, mutta sellaisenaan ei enää niin kovin omaperäistä. Pitkäaikaisjäsenistä mukana olivat Kansi ja Kajasto ja uutenä kosketinsoittajana Wemppa Koivumäki (oik. Veikka Koivumäki) Taina Ketosen paikalla. Koivumäki on tuottanut 2010-luvulla mm. Jorma Kääriäisen ja Agentsien musiikkia. Viimeisen keikkansa Päät soitti Joensuun Ilosaarirockissa vuonna 1991. Vuonna 1999 he tekivät Päät remix -nimellä klubikiertueen, jonka Kansi toteutti täysin konepohjaisena Kajaston, Mitron ja Koivumäen kanssa. Täysin unohdettu ei tätä kasarilegendaa kuitenkaan ole, sillä vuonna 2006 PMMP teki kunnianosoituksena biisin ”Päät soittaa”. Erilaiset comebackit eivät nekään kuuleman mukaan ole millään muotoa poissuljettuja.

Kappaleluettelo:

1. Kiinan muuri (säv. Juhani Kansi, Pekka Hakala)
2. Pitkä perjantai (säv. Juhani Kansi, Kimmo Kajasto)
3. Kuu (säv. Juhani Kansi)
4. Paholainen (säv. Juhani Kansi, Kimmo Kajasto)
5. Linnut (säv. Pekka Hakala)
6. Gekkei’kan (säv. Kimmo Kajasto, Juhani Kansi)
7. Särkyneen sydämen hotelli (säv. Juhani Kansi, Pekka Hakala)
8. Syntymäpäivä (säv. Juhani Kansi, Kimmo Kajasto)
9. Pieni rumpali (säv. Juhani Kansi)
10. Bali (säv. Juhani Kansi)
    Kaikki sanoitukset Juhani Kansi

Lähteet:
Marco Kosonen: Bändilaboratorio – Tarinoita Lepakkoluolasta (Like 2022)
Ilkka Mattila: Juhani Kansi, 60-vuotis haastattelu (Helsingin sanomat 2018)
Discogs
Wikipedia
Fenno musiikkiarkisto