Takavuosien australialaistähti Jason Donovan saapui Suomeen kesäfestareille Järvenpäähän ja Naantaliin. Hänestä ei paljon sitten 1990-luvun alun ole kuulunutkaan, vaikka tiettävästi on esiintymisillään itsensä kaikki nämä vuodet elättänytkin. Jasonin uran alkutaipaleeseen ja läpimurtoon voit tutustua blogissani täällä. Näyttelijänä uransa aloittanut Jason Donovan starttasi työt laulualalla vuonna 1988 ja sai kohdata heti suuren menestyksen kollegansa Kylie Minoguen vanavedessä. Hittejä molemmille nikkaroi aikakauden supertuottajatrio Stock-Aitken-Waterman. Vielä vuonna 1989 Jason oli jopa Kylieta suositumpi ja hänen esikoisalbuminsa ”Ten good reasons” oli vuoden myydyin pitkäsoitto Britanniassa. Suomessakin levy myi noin 64.000 kappaletta eli platinaa. Siitä huolimatta artisti on kyllä täällä painunut huolellisesti unohduksiin, sillä aniharva Järvenpään festariväestä tuntui keskustelujen perusteella hänen hittejään muistavan. Kyllä eturiviin silti muutama hardcore-fani asettautui hyvissä ajoin aidanvieruspaikkaa varaamaan eikä pieneltä lämminhenkiseltä sanaharkaltakaan vältytty. Eräät keski-ikäiset rouvat olivat sonnustautuneet kasarihenkisesti ”Choose Donovan” -tekstillä varustettuihin T-paitoihin Whamin kasaripaitatyyliä mukaillen.
Jason Donovanin keikkakokoonpano muodostui kvartetista, johon kuului perinteisesti rummut, kitara ja basso sekä kosketinsoittaja, jonka arsenaali tietokoneineen näytti vähän keskivertoa suuremmalta. Lisäksi lavalla keikisteli piukkaan toppiin, strech-farkkuihin ja punaisiin korkokenkiin sonnustautunut sirkeä laulajaneitokainen, jonka osuus ohjelmiston kulussa oli varsin merkittävä. Jason itse oli pukeutunut kirjaviin housuihin ja mustaan T-paitaan, joka paljasti viisikymppisen staran hyvän fyysisen habituksen. Setti käynnistettiin Jasonin ja Kylien duettokappaleella ”All I wanna do is make you mine”, joka alunperin julkaistiin menestyssinglen ”Especially for you” kääntöpuolella. Pidin valintaa vähän outona, sillä millään albumilla julkaisematon biisi on ymmärtääkseni suurelle yleisölle melko tuntematon. Ainakin Suomessa. Kappale vedettiin tietenkin duettona laulajaneitokaisen kanssa. Esityksessä häiritsi Jasonin keskittyminen laulussaan kasvotusten duettoparinsa kanssa, ilman että hän vilkaisikaan yleisöön päin. Muutenkin päätähden esiintyminen oli kautta linjan vähän hapuilevaa. Hän askelsi päämäärättömästi ristiin rastiin ja kontaktin otto yleisöön tuntui hankalalta. Toisaalta Jason intoutui myös hyppimään ja keikuttamaan yleisölle takapuoltaan, joka fanit kirkumaan innostuksesta. Kuin ennen vanhaan.
Aloitusdueton jälkeen meno jatkui heti perinteisemmällä Stock-Aitken-Waterman -rallilla ”R.S.V.P.”, joka kappaleena kuuluu allekirjoittaneen suosikeihin mutta ei kuitenkaan lukeudu listasijoitusten perusteella Jasonin menestyneimpiin. Jo toinen outo valinta, pohdin, mutta kieltämättä mieluinen. ”R.S.V.P.” julkaistiin Jasonin jo pistäessä S-A-W:n pillit pussiin uutena täkykappaleena hänen kokoelma-albumilleen. Donovanhan julkaisi PWL-tallissa kaksi pitkäsoittoa, joiden jälkeen markkinoille laitettiin ”Greatest hits” -kooste vuonna 1991. Tämän jälkeen kuultiin tuttavalliset tervehdykset ja päästiin asiaan ”When you come back to me” -hitin myötä. Singlehän nousi listaykköseksi vuonna 1990 myös täällä Suomessa. Jasonin ääni on kolmen vuosikymmenen aikana muuttunut huomattavan karheaksi eli vaikka laulu kulkeekin on sävellajeja ollut pakko madaltaa. Siltikin näiden kaikkein klassisimpien pophittien laulaminen tuntui olevan solistille erityisen työlästä. Pingottaimisen pystyi lukemaan kasvoilta. Eipä silti, kyllä niiden mukana laulaminenkin tuotti tuskaa allekirjoittaneelle.
Keikkasettiin oli hieman yllättäen ujutettu myös coverkappaleita, joista ensimmäinen ammennettiin Tears for fearsin tuotannosta. ”Everybody wants to rule the world” on toki suurelle suomalaiselle festivaaliyleisölle varmaan tutumpi, kuin Jasonin omat hitit. Vaikka kyllä Jasonin omasta tuotannosta olisi saanut helposti kasattua koottua ihan kelvon originaalin setin. Covereilla jatkettiin, mutta ”Sealed with a kiss” -klassikon hän on sentään laulanut aikoinaan omiin nimiinsä ja saanut siitä suuren listamenestyksen. Ykkönen Britanniassa ja kakkonen Suomessa. Siksi tuntuikin vähän hassulta, kun artisti spiikkasi kappaleen tyyliin että nyt hän laulaa vanhan klassikon eikä tiedä, muistaako sitä kukaan. Moni nykyaikuinen varmasti muistaa sen juuri Jason Donovanin esityksenä. ”Any dream will do” on sen sijaan poimittu Andrew Lloyd Webberin musikaalista ”Joseph and the amazing technicolor dreamcoat”, jonka ysäriversiossa Jason Donovan esitti myös pääroolia Lontoon West endissä. Hän sai siitä vielä ykköshitinkin, vaikka Stock-Aitken-Waterman oli jo taaksejäänyttä elämää.
Coveryllätykset jatkuivat ”Don’t leave me this way” -discoklassikolla, jonka 1980-luvun nuoret tuntevat The Communards -yhtyeen megahittinä. Alunperinhän laulu on tietenkin jo 1970-lukulaista alkuperää, jolloin sen esittivät Harold Melvin & The blue notes sekä Thelma Houston. Sokerinen Jason & Kylie -duetto ”Especially for you” tuntui olevan illan odotetuin laulu, joka sai rouvasyleisön haukkomaan henkeään. Kylietä tuurasi luonnollisesti sirpakka taustalaulajaneitokainen. Kovasti Jason ja neitokainen keskittyivät jälleen toisiinsa ja jäin pohtimaan, onko heillä mahdollisesti jotain vispilänkauppaa myös estradin ulkopuolella. Ilta päättyi yhtä äkisti kuin alkoikin, kun ilmoille kajahti Jason Donovanin tunnetuin soolokappale ”Too many broken hearts”, onneksi sentään pidennettynä yhteislaulatusversiona. Yhdeksän kappaleen setti jätti kyllä yleisön janoamaan lisää ja ensimmäistä kertaa festivaalin aikana kuulin rytmikästä ”We want more” -anelua, johon itsekin tietenkin osallistuin. Toivo oli turhaa, sillä festivaaleilla aikataulu on yleensä tiukka. Kaiken kaikkiaan keikka jätti positiivisen jälkimaun, vaikka vähän toivomisen varaa yleisökontaktissa ja kappalevalinnoissa olikin.
Nämä kuultiin:
- All I wanna do is make you mine
- R.S.V.P.
- When you come back to me
- Everybody wants to rule the world
- Sealed with a kiss
- Any dream will do
- Don’t leave me this way
- Especially for you
- Too many broken hearts
RETROPOP 
Itsekin vähän ihmettelin setin aloittanutta kaksikkoa. All I Wanna Do Is… lienee ollut kärkipaikalla, jotta se olisi luonut saumattoman jatkumon edellä esiintyneen The Baseballsin settiin, mutta lavan pystyttäminen vei niin kauan, ettei Baseballs enää tainnut häntiä kenenkään mielessä, kun keikka pääsi alkamaan.
TykkääTykkää