Yksi asia mitä kaipaan 1980-luvulta on albumikokonaisuudet. Parhaat pitkäsoitot sisälsivät kauttaaltaan vain hyviä kappaleita. Levyn saattoi kuunnella alusta loppuun skippaamatta yhtään kappaletta. Tosin skippaaminen olisi ollut turhan työlästä, kun olisi pitänyt tarkkaan tihrustamalla siirtää levysoittimen neulaa oikeaan saumaan. Tämän päivän suoratoistopalveluihin tottuneet eivät ehkä malttaisi kuunnella kymmentä kappaletta samalta artistilta yhteen putkeen? Musiikin julkaisutyylikin on muuttunut ja artistit ja bändit tiputtelevat kappaleitaan suoratoistopalveluihin yksitellen.
Ennen muinoin saimme ostaa ensin levykaupasta singlen ja kuunnella sen puhki ennen kokonaisen albumin julkaisua. Suomessa tosin singlelevyjen kauppa taisi olla aika marginaalista ja niitä hankkivat vain tiskijukat ja vannoutuneimmat fanit. Suuri yleisö tutustui hittibiiseihin radion kautta ja marssi sitten ostamaan LP-levyn tietämättä mitä muita lauluja levyltä löytyy. Mutta kuten todettua, onneksi niiltä löytyi useimmiten monta muutakin hyvää biisiä. Ei toki aina. Joskus ahneet levy-yhtiöpamput rakensivat nopeasti kokonaisen älppärin yhden hittibiisin ympärille, koska LP-levy oli se tuote joka suurta yleisöä kiinnosti. Ja silloin muu sisältö oli ikävä kyllä melkoista tuubaa. Eihän Suomessa usein edes myyty pieniä sinkkulevyjä, kuin suurimpien kaupunkien levyjen myyntiin erikoistuneissa liikkeissä.
Mutta yhden hitin ihmeiden sijaan jokainen oman arvonsa tunteva artisti tai yhtye varmasti tunsi vastuuta julkaistessaan uuden musiikkialbumin. Tuntuu jopa hämmentävältä pohtia, kuinka paljon sydänverta on vuodatettu moniin lauluihin, jotka ovat jääneet vain albumiraidoiksi vaille suuren yleisön tietoisuutta. Siksi päätin koota suosikkiaikaudeltani soittolistan, jolle kuratoin suosikkialbumiraitojani. Kappaleita, jotka ovat raikuneet soittolistoillani vuosikymmenten ajan, mutta joita ei hittikokoelmilla näy. Halusin kuitenkin pitää listan kompaktina, vaikka useilta bändeiltä olisin voinut ottaa mukaan useitakin biisejä. Tässä siis 40 suosikkialbumiraitaa 1980-luvulta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
ABC: Unzip (Albumi: Beauty Stab) 1982
Oma lehmä on ojassa tietenkin ja koska ABC on yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni, on mukana listalla kaksikin kappaletta. Yhtyeen esikoisalbumi ”The Lexicon of Love” (1982) on alusta loppuun sellaista timanttia, että siltä olisi turha valita tälle soittolistalle vain yhtä raitaa. Siksi poimin mukaan suosikkikappaleeni bändin pahamaineiselta kakkoslevyltä ”Beauty Stab”. ”Unzip” rokkaa räväkästi ja eritoten rakastan Martin Fryn tapaa tulkita persoonallista tekstiä: ”Love’s just the gimmick, A mime or a mimic, That makes sex seem respectable”.
ABC: Tower of London (Albumi: How to Be a Zillionaire) 1985
Toinen albumin kätköihin jäänyt ABC-suosikki löytyy bändin kolmannelta albumilta ”How to Be a Zillionaire”, joka jälleen poikkeaa tyylillisesti kahdesta edeltäjästään. Tässä sointi on funkahtavan svengaava, mutta Fryn tulkinta on takertunut takaraivooni: ”What’s done cannot be undone, not here not in London”.
LUE LISÄÄ: ABC:n 1980-luvun albumeista
A-ha: Living a Boy’s Adventure Tale (Albumi: Hunting High and Low) 1985
A-ha on seuraava suosikkini ja kenties huomasittekin, että laulut tällä listalla ovat esittäjän mukaisesti aakkosjärjestyksessä. Listaa pohtiessani nimittäin kävin läpi Exceliin kirjoittamani levyluetteloni ettei mikään oleellinen jäisi listalta pois. Norjalaistriollakin riittäisi albumiraitoja vaikka omaksi soittolistakseen, mutta päädyin nyt kahden ensimmäisen mestariteoksen sisältöön. Tässä kappaleessa kiteytyy kaikki mitä rakastan A-hassa. Mystinen ja herkkä ja samaan aikaan melodisen tarttuva mestariteos.
LUE LISÄÄ: A-han albumista ”Hunting High and Low”
A-ha: Scoundrel Days (Albumi: Scoundrel Days) 1986
A-han toisen studioalbumin nimikkokappale tekee taasen pesäeron esikoiseen jo levyn avaavalla nimikkokappaleellaan. Herkkyys on tallella, mutta jollain tapaa riipaisevammalla tavalla. ABC:n Martin Fryn lisäksi Morten Harket on yksi parhaista pop-laulajista kautta aikojen.
Alphaville: A Victory of Love (Albumi: Forever Young) 1984
Parhaista pop-laulajista puheen ollen… Alphavillen Marian Goldin voi saman tien liittää TOP-kymppiin. Kuten voi myös Alphavillen esikoisalbumin, joka kuuluu vuosikymmenen parhaimmistoon. Levyn voi surutta ja huoletta kuunnella helposti alusta loppuun, mutta oli pakko sisällyttää siltä yksi kappale tähän listaan. Kasvava ja kohoava mestariteos, joka pesee useimmat albumilta lohkaistut singlekappaleetkin.
LUE LISÄÄ: Alphavillen albumista ”Forever Young”
Bronski Beat: Junk (Albumi: The Age of Consent) 1984
Bronski Beatin esikoisalbumi on ristiriitainen. Suurin osa kappaleista on tykkikamaa, mutta mukana on muutama raita jotka eivät putoa allekirjoittaneelle. Sinkkuhittien jälkeen levyn parasta antia ”Junk”, joka on siinä mielessä erikoinen että Jimmy Somerville ei laula falsetissa. Hänellä on itse asiassa aika hauskasti soundaava lauluääni ihan normirekisterissäkin ja itse biisi on introsta lähtien täydellinen discotimantti.
LUE LISÄÄ: Bronski Beatin albumista ”The Age of Consent”
The Cure: A Night Like This (Albumi: The Head on the Door) 1985
The Curelta kuuluisi mukaan myös isompi liuta biisejä, mutta yritin typistää valinnat kahteen. Miksi ”A Night Like This” ei ole single, sitä en kykene käsittämään. Tosin The Curen singlevalinnat eivät aina muutenkaan ole minusta niitä osuvimpia. Ehkä tämä vakavan dramaattinen kappale poikkeaa liiaksi yhtyeen peruslinjasta?
The Cure: How Beautiful You Are (Albumi: Kiss Me Kiss Me Kiss Me) 1987
Tämän mukanaolo selittyy sanoituksella. Kun aikoinaan tutustuin runsaudensarvelta vaikuttavaan ”Kiss Me Kiss Me Kiss Me” -tuplaälppäriin en heti herännyt tähän kappaleeseen, mutta kun luin laulun sanat jollain kolmannella kuuntelulla, olin myytyä miestä. Robert Smith kirvoitti oman ajatusmaailmani niin liikuttavalla tavalla sanoiksi.
Dead or Alive: Then There Was You (Albumi: Mad, Bad and Dangerous to Know) 1986
Tässä taitaa olla Dead or Aliven paras biisi kautta aikojen? Ylittää listoillani jopa bändin puhki soitetun signature-hitin ”You Spin Me Round (Like a Record)”.
Depeche Mode: The Sun and the Rainfall (Albumi: A Broken Frame) 1982
Sanoiko joku Depeche Mode? No kyseessähän on tärkein ja rakkain yhtye kautta aikojen, joten ehkä pitäisi oikeasti koota heiltä oma soittolistansa parhaista albumiraidoista. En osaa oikein selittää, miksi päädyin juuri ottamaan tämän mukaan tälle listalle. Kenties siksi koska kyseessä on ihan yleisesti rakastettu DM-albumibiisi.
Depeche Mode: World Full of Nothing (Albumi: Black Celebration) 1986
Tämän halusin taas olevan yllätys, ettei olisi listalla pelkkää ilmiselvää. Tässäkin Martin Goren tulkitsemassa balladissa teksti on se mikä kolahti – kaikessa yksinkertaisuudessaan.
LUE LISÄÄ: Depeche Moden albumeista Retropopparin Levymittarista
Depeche Mode: Halo (Albumi: Violator) 1990
”Halo” lienee sitten taasen osastoa ”ilmiselvä”. Ei kaipaa selityksiä.
LUE LISÄÄ: Depeche Moden albumista ”Violator”
Duran Duran: Lonely in Your Nightmare (Albumi: Rio) 1982
Minkäköhän kappaleen sitä olisi rakkaalta Duran Duranilta valinnut? Vaihtoehtoja oli monta, mutta loisteliaalta ”Rio”-kokonaisuudelta mukaan valikoitui tämä klassinen rakastettu albumiraita.
LUE LISÄÄ: Duran Duranin albumista ”Rio”
Electronic: Tighten Up (Electronic) 1991
Johnny Marrin (The Smiths) ja Bernard Sumnerin (New Order) muodostaman Electronic-duon esikoislevy on yksi kaikkien aikojen helmistä. Muistan kun kuuntelin sitä ensimmäistä kertaa ja biisit vain paranivat kappale kappaleelta. ”Tighten Upin” intro on jotain tajunnan räjäyttävää ja odottakaas kun päästään kertsiin.
LUE LISÄÄ: Electronicin albumista ”Electronic”
Elektric Music: Kissing the Machine (Albumi: Esperanto) 1993
Tämä lienee jokin guilty pleasure, sillä en muista että Kraftwerk–Bartosin sooloilua olisi pidetty erityisen arvostettuna. Lienee puristeille liian pop? Minä kuitenkin kuuntelin levyä aikoinaan jatkuvalla syötöllä. Valitsin mukaan kappaleen, jossa laulusolistina vierailee OMD:n Andy McCluskey. Kappaleessa risteityy sopivassa suhteessa Kraftwerk ja OMD. Vaikka minun ehkä pitäisi, mutta en koskaan ole ollut maailman suurin Kraftwerk-fani. Minusta suurin osa heidän tuotannostaan on vain vähän tylsää.
Erasure: Hideaway (Albumi: The Circus) 1987
Jälleen mennään teksti edellä. Erasuren ”The Circus” kuuluu allekirjoittaneen kaikkien aikojen albumit listalle, mutta tässä on kokonaisuuden kiistatta ja ehdottomasti paras biisi.
LUE LISÄÄ: Erasuren albumista ”The Circus”
John Foxx: A New Kind of Man (Albumi: Metamatic) 1980
Varhainen Ultravox, joilla laulusolistina toimi John Foxx on mielestäni parempi kuin Midge Uren aikakausi. Ja John Foxxin soolotuotannossa on asennetta.
Heaven 17: Let’s All Make a Bomb (Albumi: Penthouse and Pavement) 1981
Listaa hahmotellessani päätin että tietyiltä bändeiltä pitää olla edustaja mukana. Heaven 17:n tuotanto on mainion esikoislevyn jälkeen ollut hyvinkin epätasaista, mutta tuolta tätä rallia ei sopinut jättää paitsioon.
LUE LISÄÄ: Heaven 17:n albumeista Retropopparin Levymittarista
The Human League: Darkness (Albumi: Dare) 1981
”Dare” on 1980-luvun (syntikkapopin) merkkiteoksia, ei kahta sanaa. Jälleen täydellinen kokonaisuus alusta loppuun. ”Darkness” poikkeaa kiinnostavalla tavalla levyn muusta linjasta ja onhan yksi fetissini myös tällaiset hieman monotoniset synkät ”balladit”.
The Human League: The Things That Dreams Are Made Of (Albumi: Dare) 1981
Taitaa olla ainoa yhtye, jonka samalta albumilta mukaan listalle pääsi kaksi laulua. Mutta muuten niin rakkaan The Human Leaguen muu tuotanto on Heaven 17:n tapaan melko epätasaista. Albumiraidoissa ei helmiä ole liiemmälti.
LUE LISÄÄ: The Human Leaguen albumista ”Dare”
Japan: Methods of Dance (Albumi: Gentlemen Take Polaroids) 1980
Retropopparilla fetissejä riittää ja Japan on yksi niistä. He eivät kovasti ole edes singlejä albumeiltaan lohkoneet ja parhaat singlet eivät vastavuoroisesti ole mukana albumeilla. Mutta onneksi neljä ensimmäistä pitkäsoittoa ovat kauttaaltaan hyvin tasokkaita, joten sieltä löytyi helposti mukaan yksi loistava albumiraita.
Joy Division: Isolation (Albumi: Closer) 1980
Joy Division on bändi, joka ei pahemmin sinkkuja edes julkaissut, joten albumiraita heidän repertuaaristaan on yksinkertaista valita mukaan. Tällä kertaa se oli tämä.
New Order: Age of Consent (Albumi: Power, Corruption and Lies) 1983
New Order noudatteli taipaleensa alussa ”esi-isänsä” Joy Divisionin kaavaa, että sinkkuja ei lohkota. Parhaista biiseistä puhuttaessa, puhutaan siis jo lähtökohtaisesti albumiraidoista. Eihän tätä kitarariffiä sovi sivuuttaa.
LUE LISÄÄ: Joy Divisionin ja New Orderin albumeista Retropopparin Levymittarista
Nine Inch Nails: Terrible Lie (Albumi: Pretty Hate Machine) 1989
NIN:n esikoinen on kasarin lopun timanttisimpia albumikokonaisuuksia. Piti ihan tarkistaa, että ”Terrible Lie” on varmasti ”vain” albumiraita, onhan kyseessä yksi hienon levyn parhaista biiseistä. On se, mutta Googlen mukaan myös yksi fanisuosikki. Kuinkas muuten. Lisähuomautuksena, että NIN:n kybällä fanittaminen jäikin sitten tähän ekaan levyyn. Kaikki kunnia toki Trent Reznorin kyvykkyydelle.
Gary Numan: Metal (Albumi: The Pleasure Principle) 1979
Gary Numan piti saada myös mukaan ja hienoja albumibiisejä oli taas valittavana niin paljon, että nappasin ”Metalin” mukaan melkein arvalla.
OMD: Statues (Albumi: Organisation) 1980
OMD on niin ikään yksi ”must”-bändi, mutta albumiraitojen kohdalla sai laittaa oikein mietintämyssyn päähän. Pitkäsoitoilla kun usein vähän sellaista vaikeampaa kamaa sinkkuhittien lisäksi. Levyt ovat voimakkaasti kokonaisuuksia ja en halunnut irrottaa jotain yksittäistä taideteosta tällaiselle ”hupi”-listalle. ”Statues” toimii omillaankin.
LUE LISÄÄ: OMD:n albumeista Retropopparin Levymittarista
Pet Shop Boys: I Want a Lover (Albumi: Please) 1986
PSB:n esikoinen on varmasti yksi eniten kuuntelemistani albumeista. Muistan kun sen hankin, kuuntelin varmaan viikon vain ”Pleasea”. Vinyyli ympäri ja alusta soimaan. Kaikki sen kappaleet ovat läpikotaisin tuttuja ja rakkaita, mutta nyt laitoin listalle tämän koska raita lienee sellainen mitä ei ole viljelty pahemmin muissa yhteyksissäkään. Joku ”Tonight Is Forever” on esimerkiksi versioitu esimerkiksi Liza Minnellin toimesta ja lista huusi reipaspoljentoista discoa ”Two Divided By Zeron” sijaan.
LUE LISÄÄ: Pet Shop Boysin albumeista Retropopparin Levymittarista
Pet Shop Boys: Shopping (Albumi: Actually) 1987
PSB kuuluu tietenkin ryhmään ”kahden kappaleen edustus” ja jos yritetään pidättäytyä 1980-luvulla, niin se toinen piti valkata ”Actuallylta”. ”Introspectiven” kuusikosta ei liikene irrotettavaa. ”Shopping” on vähän ilmiselvä ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ei edes kovin pidetty PSB-biisi, mutta minusta ”Shopping” on ilmiselvä hitti. Hymisen sitä aina, kun olen menossa kauppakeskukseen.
LUE LISÄÄ: Pet Shop Boysin albumista ”Actually”
Soft Cell: Chips on My Shoulder (Albumi: Non-Stop Erotic Cabaret) 1981
Silläkin uhalla että kuulostan itseäni toistavalta, kokosin listaa artisti edellä. Soft Cell on tärkeä yhtye, mutta heidän tuotantonsa vaatii perehtymistä. ”Tainted Love” -coverin lisäksi katalogista ei löydy montaa instant-hittiä, mutta kun kerran pääset sisälle Soft Cellin maailmaan, ei sieltä löydy tietä ulos.
LUE LISÄÄ: Soft Cellin albumista ”Non-Stop Erotic Cabaret”
Spandau Ballet: Toys (Albumi: Journeys to Glory) 1981
Olen aina rakastanut erilaisia listauksia ja teininä tein mm. ”Parhaat bändit” -listaa. Duran Duran oli pitkään ykkösenä, mutta vuonna 1985 hankin Spandau Balletin kokoelmalevyn. Ihan vain siksi, koska tiesin että heillä on hyviä biisejä ja nyt sain niistä parhaat yksissä kansissa. Muistan vielä elävästi, että poimin sen mukaani Citymusiikista, joka sijaitsi City-käytävällä rautatieasemaa vastapäätä. Sen jälkeen Spandau Ballet meni pitkäksi aikaa listan kärkeen ja hankin heidän kaikki neljä ensimmäistä LP-levyään. Voisin todeta, että kaikkien ensimmäisten levyjen (no, ehkä ei ”Diamondin”) kaikki biisit ovat loistavia, joten valitsin puoliksi umpimähkään ekalta levyltä tämän.
LUE LISÄÄ: Spandau Balletin albumeista Retropopparin Levymittarista
Spandau Ballet: Heaven Is a Secret (Albumi: True) 1983
…Ja kolmannelta albumilta ”True” tämän. Samalla mukaan listalle tulee Spandau Balletin molemmat puolet. Alkuaikojen uusi aalto ja sitä seurannut sofistikoituneempi tyyli.
LUE LISÄÄ: Spandau Balletin albumista ”True”
Talk Talk: Renée (Albumi: It’s My Life) 1984
Talk Talkin kakkosalbumi on yksi maailman parhaista levyistä ja ”Renée” on yksi maailman parhaista biiseistä. Ei enempää perusteluja.
LUE LISÄÄ: Talk Talkin albumeista Retropopparin Levymittarista
Tears for Fears: The Working Hour (Albumi: Songs from the Big Chair) 1985
Tears for Fears on ammentanut albumeiltaan sinkkuja siihen tahtiin, että erinomaista vain albumille jäänyttä biisiä sai vähän aikaa pohtia. Sellainen piti joka tapauksessa saada mukaan soittolistalle.
LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumeista Retropopparin Levymittarista
Ultravox: White China (Albumi: Lament) 1984
Ultravoxilla oli montakin hyvää vaihtoehtoa, mutta tämä on yksi soittolistaystävällisimmästä.
LUE LISÄÄ: Ultravoxin albumeista Retropopparin Levymittarista
Visage: Blocks on Blocks (Albumi: Visage) 1981
Visage on paljon muutakin kuin ”Fade to Grey”. Esikoisalbumilta löytyy mm. tämä tarttuva ralli. Jos innostuit, muilta levyiltä löytyy lisää.
LUE LISÄÄ: Visagen albumista ”Visage”
Wham!: Heartbeat (Albumi: Make It Big) 1984
George Michael on jälleen ajankohtainen ja ehkä Wham! tällaisella syntikkapop-painotteisella listalla kuulostaa vähän oudolta linnulta. ”Heartbeat” on kuitenkin varmaan eniten kuuntelemani Wham/George Michael -biisi, joten pitihän se ahtaa mukaan. Mikä menetetty singlehitti!? Tosin niitä oli muutenkin jo aika paljon eli ymmärrän ettei kaikkia voi lohkoa sinkuiksi.
LUE LISÄÄ: Whamin albumista ”Make It Big”
Kim Wilde: Chaos at the Airport (Albumi: Select) 1982
Suhteeni Kim Wilden kanssa alkoi vuonna 1982, kun isoveljeni toi joltain kaveriltaan lainaan nipun älppäreitä. Taisi olla joku varakkaan perheen vesa? Pinossa oli mm. ABC:n ja Meiju Suvaksen esikoiset sekä tämä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuolloin en ymmärtänyt mitään single- ja albumibiiseistä, vaan kaikki kappaleet olivat tasaveroisia ja tällä albumilla kaikki biisit olivat loistavia. Jälkikäteen olen lukenut, että levy-yhtiö pettyi listasijoituksiin eikä ”Selectiltä” irrotettu kuin kaksi sinkkua. Onhan tämä biisi ehkä vähän naiivi, mutta sanoitus upposi 13-vuotiaaseen suomalaispoikaan.
LUE LISÄÄ: Kim Wilden albumista ”Select”
Kim Wilde: Stay Awhile (Albumi: Catch as Catch Can) 1983
Maailman tärkeimmältä naisartistilta mukaan piti tietenkin saada parikin esimerkkiä. Tämä herkän hauras balladi on ehkä Kim Wilden paras kappale kautta aikojen. Ainakin paras balladi.
LUE LISÄÄ: Kim Wilden albumista ”Catch as Catch Can”
Yazoo: Goodbye 70’s (Albumi: Upstairs at Eric’s) 1982
Yazoon eka on loistava kiekko ja tässä yksi biisi, joka olisi pitänyt irrottaa sinkuksi. Yllättävää on vain se, että biisi on Alison Moyetin kirjoittama eikä rallispesialisti Vince Clarken. Sopii teemaltaan myös tälle listalle ja myös päätöskappaleeksi.
LUE LISÄÄ: Yazoon albumista ”Upstairs at Eric’s”
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Vastaa