Kaksi nopealla aikataululla julkaistua albumia ja pitkä Euroopan kiertue saivat Kim Wilden pitämään puolen vuoden lepoloman. Lomailu päättyi elokuussa 1983 ja markkinoille pukattiin uusi single ”Love blonde”. Kun Kimin Marty-isä kertoi tehneensä laulun nimeltä ”Love blonde”, piti Kim ajatusta ihan absurdina. Hän ei voinut kuvitellakaan laulavansa moista tekstiä. Lopulta Kim päätti viedä suunnitelman kunnolla överiksi ja osti musiikkivideoon markkinoiden seksikkäimmän mekon ja laittoi peliin kaikki flirttailutaitonsa. Kun kerran lauletaan blondista bimbosta, niin käyttäydytäänkin sen mukaisesti. Musiikissa yhdistyi 1950-luvun jazzahtava swing-meininki ”Select”-albumilta tuttuun synteettiseen saundiin. Levy ei kuitenkaan noussut Britannian singlelistalla sijaa 23 ylemmäs. Muualla Euroopassa menestys oli parempaa ja esimerkiksi Suomessa ”Love blonde” on ehkä yksi tunnetuimmista Kim Wilde hiteistä TOP-3-sijoituksineen.
Lokakuussa 1983 julkaistiin vielä toinen single ”Dancing in the dark”, joka oli ensimmäinen Kim Wilde -single jonka sävellyksestä ja sanoituksesta ei vastannut Wilden perhe. Kappale on Nicky Chinnin ja Paul Gurvitzin käsialaa. Singlen kääntöpuolelta löytyi sen sijaan aito Wilde-kappale ”Back street driver”, jota ei kuitenkaan otettu mukaan albumille. Cherry Pop -yhtiön erikoisjulkaisulla se on toki mukana. Sinkku floppasi lähes täydellisesti sijottuen kahden viikon listakiertonsa aikana korkeimmillaan vain sijalle 67. Kim on kertonut olleensa tuohon aikaan todella peloissaan uransa puolesta. Hän ei pitänyt tyylilleen epäuskollisesta ”Dancing in the dark” -kappaleesta ja tunsi itsensä turhautuneeksi promotessaan sitä. Kim heräsi joka maanantai miettien, onko hänen singlensä noussut listalla ja levy-yhtiö suhtautui kehnon menestyksen vuoksi artistiinsa kylmäkiskoisesti.
Kim Wilden kolmas albumi ”Catch as catch can” osoittautui myynnillisesti täydelliseksi epäonnistumiseksi. Se nousi Britannian albumilistan sijalle 90 vain yhdeksi viikoksi. Levy jäikin Kimin viimeiseksi Rak records -levy-yhtiölle. Onneksi muualla Euroopassa kohtelu ei ollut aivan niin tylyä ja Suomessa albumi nousi listaykköseksi asti ja Kim pokkasi täältä kultalevyn. Levy sai kriitikoiltakin ristiriitaisen vastaanoton, mutta henkilökohtaisesti pidän pitkäsoittoa tasokkaana. Musiikillisesti levy on selkeä askel synkempään ja aikuismaisempaan suuntaan kahdesta ensimmäisestä albumista. ”Dancing in the dark” -singlekappaletta lukuunottamatta kaikki muut kappaleet ovat Marty ja Ricky Wilden käsialaa.
Dramaattinen ”House of Salome” avaa albumin tyylikkään vauhdikkaasti. Soitannassa merkittävässä osassa on studiomaestro Gary Barnaclen saksofoni, jota kuullaan levyllä muissakin kappaleissa. Kappale julkaistiin joissakin Euroopan maissa levyn kolmantena singlenä. Tosin listalle se nousi vain Belgiassa ja siitä ei koskaan tehty ajalle ominaiseen tapaan maxisingleä. Sanoitusten päävastuu oli edelleen isäukko Martylla ja tälläkin kertaa teksteissä kuullaan tarinoita ja erilaisiin maailmoihin sijoittuvaa fiktiota. Kakkosraita ”Back street Joe” sykkii synteettisena ja jatkaa avauskappaleen avaraa saundimaailmaa. ”Stay awhile” on allekirjoittaneelle kaikkien aikojen kaunein Kim Wilde -balladi. Sen surumielisyys ja kaihous yhdistyvät 1980-lukulaiseen kylmään avaruushenkiseen soittoon ja Kimin hauras tulkinta nostaa ihon kananlihalle.
”Love blonde” palauttaa tunnelman reippaammaksi, mutta sen jälkeen kuultava yli 6-minuuttinen ”Dream sequence” on ehkä historian kokeellisinta Kim Wildea. Tylsä kakkossingle ”Dancing in the dark” ei erotu kappalekatraassa edukseen ja toisinaan olenkin ihmetellyt, miksi Kim Wilde on ylipäätään levyttänyt sen, saatikka että se on julkaistu singlenä. Olisiko kyseessä jokin epätoivoinen suunnanmuutosyritys levy-yhtiön suunnalta? ”Shoot to disable” jää keskinkertaiseksi albumiraidaksi, mutta ”Can you hear it” -balladia on yleisesti pidetty yhtenä hienoimmista Kim Wilde -balladeista. Hauskaa, että harvemmin balladeja levyttänyt Kim teki tälle levylle kaksikin klassikkoa.
”Sparks” -biisin hakkaava teknokomppi on jopa aikaansa edellä. Jotain tällaista olisi ennemmin suonut kokeiltavaksi, jos singlebiiseihin haettiin uusia tuulia. Varsinaisen albumin päättävä ”Sing it out for love” eroaa muusta teknisestä synkistelystä herkkyydellään ja kepeydellään, vaikka tuottaja Ricky Wilde on siihen sovittanut ujeltavat syntetisaattorinsa päällimmäisiksi. Erikoispainokselta löytyy lisäksi singlekappaleet ”Love blonde” ja ”Dancing in the dark” parina erilaisena versiona sekä sinkun b-puolen kappale ”Back street driver”.
”Catch as catch can” Kim Wilde -albumien joukossa selkeä vedenjakaja kahdessakin mielessä. Se päätti hänen urallaan ensimmäisen menestyskauden ja pakotti Wilden perheen etsimään menestysreseptiä uudelleen. Lisäksi tyylillisesti se vei Kimin musiikin selkeästi vakavampaan ja aikuismaisempaan suuntaan. Sovituksiin tulivat mukaan koneet entistä voimakkaammin ja rock-elementit poistuivat lähestulkoon kokonaan. Vaikka levy floppasi kaupallisesti etenkin Britanniassa, on se edelleen varsin pidetty kokonaisuus kaikkein kovimpien Kim Wilde -fanaatikkojen keskuudessa.
Kappalelista:
1. House of Salome
2. Back street Joe
3. Stay awhile
4. Love blonde
5. Dream sequence
6. Dancing in the dark
7. Shoot to disable
8. Can you hear it
9. Sparks
10. Sing it out for love
Bonuskappaleet:
11. Love blonde (7″ version)
12. Back street driver
13. Love blonde (12″ version)
14. Dancing in the dark (Nile Rodgers re-mix)
15. Dancing in the dark (instrumental)
Lähteet:
Wikipedia
Kim Wilde – Catch as catch can -albumin kansilehti (Cherry Pop 2009)
Sisältää hitin (Timo Pennanen, Otava 2006)
Guinness Hits of the eighties (Gambaccini-Rice-Rice, Guinness publishing 1990)
RETROPOP 