Simple Minds perustettiin Skotlannin Glasgow’ssa vuonna 1977 kun koulukaverukset Jim Kerr (s. 9.7.1959) ja Charlie Burchill (s. 27.11.1959) alkoivat koota yhtyettä. He värväsivät mukaan vanhat ystävänsä Brian McGeen rumpaliksi ja Tony Donaldin basistiksi. Alkuvaiheessa mukana olivat myös John Milarky, joka lauloi ja soitti kitaraa sekä saksofonia, ja Allan McNeill, joka soitti kitaraa. Kerr soitti laulamisen ohella koskettimia, ja Burchill tarttui välillä myös viuluun.
Nimensä kokoonpano nappasi David Bowien kappaleen ”The Jean Genie” sanoituksista. Ensimmäisen keikkansa bändi heitti tammikuussa 1978 kotikaupungissaan. Milarky ja McNeill jäivät yhtyeestä pois ja tilalle värvättiin toiseksi kitaraksi Duncan Barnwell. Samalla Kerr siirtyi kosketinsoittimien takaa päätoimiseksi laulusolistiksi. Kiippareita soittamaan tuli Mick MacNeil. Simple Mindsin lavapresenssiin kuului tuohon aikaan vahva meikki ja heidät opittiin tuntemaan kotikulmillaan jännittävänä livebändinä.
Miehistömuutokset jatkuivat, kun Donald lopetti bassossa ja tilalle tuli Barnwellin ystävä Derek Forbes. Toukokuussa 1978 Simple Minds äänitti ensimmäisen demonsa, joka sisälsi mm. kappaleen ”Chelsea Girl”. Levy-yhtiöt eivät kiinnostuneet materiaalista, mutta yhtye sai managerin. Hommaan ryhtyi Bruce Findlay, joka omisti useita levykauppoja ja oman pienen Zoom Records levymerkin. Lopulta Findlay teki itse kustannussopimuksen bändin kanssa.
Marraskuusta 1978 syyskuuhun 1981 Simple Mindsin muodostivat tiiviinä viisikkona Jim Kerr, Charlie Burchill, Mick MacNeil, Derek Forbes ja Brian McGee. Myöhemmät kokoonpanomuutokset pienensivät tätä ydinjoukkoa ja heikensivät sen yhtenäisyyttä. Vain yhtyeen perustajajäsenten katsottiin kuuluvan varsinaiseen luovaan tiimiin ja osallistuvan kappaleiden säveltämiseen.
LIFE IN A DAY (1979)
Loppuvuodesta 1978 alkuvuoteen 1979 Simple Minds alkoi harjoitella Kerrin ja Burchillin kirjoittamia kappaleita esikoislevyään varten. Maaliskuussa 1979 bändi pääsi ensimmäistä kertaa televisioon ja he esittivät biisinsä ”Chelsea Girl” ja ”Life in a Day” BBC:n ”The Old Grey Whistle Test” -ohjelmassa. John Leckien tuottama esikoisalbumi ”Life in a Day” ilmestyi Zoom Records levymerkillä huhtikuussa 1979.
Levyn nimikkokappale julkaistiin yhtyeen ensimmäisenä sinkkuna ja se nousi Britti-listalla sijalle 62. Pitkäsoitto ylsi omalla listallaan sijalle 30. Keväällä Simple Minds lähti ensimmäiselle kiertueelleen Magazine-yhtyeen lämppäribändinä. Kesäkuussa albumilta lohkaistiin toisena singlenä ”Chelsea Girl”, joka ei kuitenkaan noussut listoille. Kesällä he jatkoivat Britannian kiertämistä omalla kiertueellaan.
REAL TO REAL CACOPHONY (1979)
Saman vuoden syksyllä alkoivat jo toisen studioalbumin äänitykset John Leckien tuotannollisessa valvonnassa. Simple Minds päätti muuttaa hieman tyyliään ja he ottivat vaikutteita saksalaisesta krautrockista. Soitantaan lisättiin syntetisaattoreita ja mallia otettiin sellaisilta bändeiltä kuten Neu!, Kraftwerk ja La Düsseldorf. Niinpä he päättivät aloittaa uutta levyään markkinoivan kiertueenkin Saksasta.
Kappaleet ”Premonition”, ”Factory” ja ”Changeling” nauhoitettiin esitettäväksi televisiossa. Ohjelmana oli jälleen BBC:n ”The Old Grey Whistle Test”. Albumi näki päivänvalon marraskuussa 1979. Kiertue jatkui Britannian osuudella ja lisäksi Simple Minds pääsi joulukuussa legendaarisen John Peelin vieraaksi BBC:lle. Levyn ainoana singlenä julkaistiin ”Changeling” tammikuussa 1980. Kumpikaan – ei single eikä albumi – noussut listoille.
EMPIRES AND DANCE (1980)
Simple Minds ei heikosta listamenestyksestä lannistunut, vaan suuntasi ahkeran keikkailun jälkeen jälleen studioon kesäkuussa 1980. Ja jälleen kerran he päättivät myös hieman uudistaa saundiaan, vaikka tuottajana jatkoi tuttu John Leckie. Nyt vaikutteita haettiin discomusiikista ja äänimaailmasta tuli aiempaa synteettisempi. Käyttöön otettiin sekvensserit ja Burchillin kitarasaundeja käsiteltiin voimakkaasti studiossa.
Muutokset onnistuivat nostamaan levyn listoille, korkeimmillaan sijalle 41. Myös kriitikot kiittelivät uudistunutta äänimaailmaa ja yhtyeen musiikki herätti myös Peter Gabrielin kiinnostuksen. Hän pyysi Simple Mindsia lämmittelemään useille Euroopan kiertueensa keikoille. Näin bändi pääsi vihdoin esiintymään myös isommille areenoille. Manageri Bruce Findlay syytti yhtyeen levyjen jakelusta vastaavaa Arista -yhtiötä olemattomasta markkinoinnista. Albumia ennen ei esimerkiksi julkaistu yhtään singleä, vaan ensimmäinen lohkaisu ”I Travel” laitettiin ulos vasta lokakuussa promoamaan Simple Mindsin omaa Britannian kiertuetta.
SONS AND FASCINATION / SISTER FEELINGS CALL (1981)
Aristaan kyllästyneet musikantit päättivät vaihtaa levy-yhtiötä ja he pääsivätkin Virginin talliin. Vanha levy-yhtiö yritti vielä hyödyntää yhtyettä ja lohkaisi viimeisimmältä albumilta singlen ”Celebrate” promotakseen sen myyntiä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Toukokuussa 1981 päivänvalon näki ensimmäinen Virgin-julkaisu, single ”The American” joka nousi listan sijalle 59.
Kesken uuden albumin äänitysten rumpali Brian McGee ilmoitti jättävänsä yhtyeen, koska ei uskonut tarpeeksi vahvasti sen tulevaisuuteen. Lisäksi hän koki, ettei saanut riittävästi arvostusta bändikavereiltaan. Pienen hengähdystauon jälkeen hän liittyi toiseen glasgowilaisyhtyeeseen nimeltä Endgames ja myöhemmin Propagandaan. Hänen tilalleen rumpupatteriston taakse asettui Kenny Hyslop, jonka jäsenyys kokoonpanossa ei kuitenkaan jäänyt pitkäikäiseksi.
Elokuussa markkinoille saatiin seuraava single ”Love Song”, joka kohosi Britti-listalla sijalle 47. Se olikin yhtyeen toistaiseksi paras listasijoitus ja lisäksi levy nousi listoille muutamassa maassa Britannian rajojen ulkopuolella. Tuottaja Steve Hillagen alaisuudessa luomisvimmansa aallonharjalla ratsastanut Simple Minds julkaisi syyskuussa 1981 peräti kaksi uutta albumia.
Ensimmäiset 10.000 kappaletta levyä myytiin tupla-älppärinä, jossa ”Sons and Fascination” ja ”Sister Feeling Call” muodostivat omat kokonaisuutensa. Painoksen myytyä loppuun, molemmat levyt julkaistiin omina julkaisuinaan. Tupla-LP nousi Britannian listalla sijalle 11. Lopulta levy myi kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Kolmantena singlenä paketista irrotettiin vielä ”Sweat in Bullet”, joka löytyi ”Sons and Fascination” -levyn puolelta. Kappaleen miksasi uuteen uskoon tuottaja Peter Walsh.
NEW GOLD DREAM 81-82-82-84 (1982)
Tiivis tahti jatkui keikkarintaman ohella myös studiossa. Tuottajaksi tuli viimeisimmän singlen miksannut Peter Walsh ja rumpuja soitti ensimmäisen sinkun äänityksissä vielä Kenny Hyslop. Huhtikuussa 1982 julkaistu ”Promised You a Miracle” muodostui Simple Mindsin tähän mennessä suurimmaksi hitiksi. Levy nousi Britannian singlelistalla sijalle 13.
Tämän jälkeen Mike Ogletree otti vastaan rumpalin paikan, mutta tuottaja Walsh ei ollut tyytyväinen hänen musisointiinsa. Hän kutsui studioon nuoren lontoolaisen Mel Gaynorin, joka soitti suurimman osan tulevan albumin rumpuraidoista. Nyt yhtye halusi saundinsa kuulostavan samalta, kuin se kuulostaa livenäkin. Näin ollen lähes koko albumi äänitettiin live-soiton kaltaisissa olosuhteissa lähes suoraan purkkiin. Ogletree aloitti bändin kanssa albumia markkinoineella kiertueella, mutta sai pian lopullisesti kenkää ja Gaynor jatkoi Simple Mindsin rumpalina.
Laskutavasta riippuen Simple Mindsin viidennestä tai kuudennesta studioalbumista tuli lopultakin heidän kaupallinen läpimurtonsa. Lokakuussa 1982 ”New Gold Dream (81-82-83-84)” nousi Britannian listalla sijalle kolme. Levy poiki toisenkin TOP-20-hitin ”Glittering Prize” sekä TOP-40-hitin ”Someone Somewhere in Summertime”. Syyskuussa 1982 Simple Minds saapui myös Suomeen ja esiintyi Finlandia-talolla.
Myyntimenestyksen lisäksi albumi sai myös suitsutusta kriitikoilta ja sitä pidetään edelleenkin paitsi yhtenä Simple Mindsin parhaista levyistä, myös yhtenä koko 1980-luvun parhaista levyistä. Se on sisällytetty myös kirjaan ”1001 albumia jotka sinun pitää kuunnella ennen kuolemaasi”. Britannian lisäksi Simple Minds pääsi listoille ensimmäistä kertaa myös Yhdysvalloissa ja monissa muissakin maissa. Briteissä levy myi platinaa eli yli 300.000 kappaletta.
Yhtyeen entinen levy-yhtiö Arista yritti sekin hyödyntää menestystä julkaisemalla hieman sekavan kokoelman ”Celebration”, joka sisälsi kappaleita Simple Mindsin kolmelta ensimmäiseltä pitkäsoitolta. Levy nousi orastavan suosion myötä listalla sijalle 45.
SPARKLE IN THE RAIN (1984)
Vuosi 1983 kului ahkerasti keikkaillen, mutta loppuvuodesta päästiin myös luomaan uutta. Nyt studioon sulkeuduttiin tuottaja Steve Lillywhiten kanssa ja ensimmäinen maistiainen saatiin ulos marraskuussa 1983 singlen ”Waterfront” muodossa. Levy nousi monissa maissa bändin aiempia julkaisuja korkeammalle ja Britanniassakin sijalle 13. Mel Gaynorista oli tullut Simple Mindsin täysivaltainen jäsen ja uudet laulut kreditoitiin kaikki tasan yhtyeen viiden jäsenen kesken.
Albumi ”Sparkle in the Rain” ilmestyi helmikuussa 1984 ja levystä tuli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen. Kyseessä oli myös ensimmäinen Simple Minds -julkaisu, joka nousi myös Suomen listalle – yhdeksi viikoksi sijalle 26. Muualla maailmassa suosio oli toki mittavampaa ja pitkäsoitolta lohkaistiin vielä kaksi TOP-30-hittiä ”Speed Your Love to Me” ja ”Up on the Catwalk”. Tällä albumilla bändin saundi muuttui suuremmaksi, jopa stadion-mittaluokkaa tavoittelevaksi.
ONCE UPON A TIME (1985)
Useiden sattumusten kautta Simple Minds päätyi esittämään Keith Forseyn ja Steve Schiffin säveltämän ja sanoittaman kappaleen ”Don’t You (Forget About Me)”. Miehet olivat säveltäneet kappaleen tulevaan elokuvaan ”The Breakfast Club” ja monien muiden artistien kieltäydyttyä sitä levyttämästä, Simple Minds suostui lopulta tehtävään pitkin hampain. Erityisesti bändiä harmitti levyttää muiden säveltämää materiaalia, kun he olivat juuri studiossa tekemässä omaa albumiaan.
Kuinka ollakaan kappaleesta tuli heidän läpimurtonsa Yhdysvalloissa ja single nousi Billboard-listan ykköseksi. Levystä tuli maailmanlaajuinen TOP-10-hitti ja vuosien myötä se on säilyttänyt klassikkoasemansa. Spotifyssakin biisiä on kuunneltu yli 1,3 miljardia kertaa. Suomen singletilastossa korkein sijoitus oli 20. Musiikkivideo kappaleeseen kuvattiin Britanniassa. Sen ohjasi Daniel Kleinman, joka on vuodesta 1995 suunnitellut myös kaikkien James Bond -elokuvien alkutekstijaksot.
Hittipotentiaalista huolimatta yhtye ei ottanut kappaletta mukaan albumilleen ”Once Upon a Time”, joka ilmestyi lokakuussa 1985. Sen kaikki sävellykset oli jälleen merkitty koko yhtyeen nimiin, vaikka ilmeisesti todellisuudessa niistä vastasi suurimmaksi osaksi alkuperäistrio Jim Kerr, Charlie Burchill ja Mick MacNeil. Tosin bändin entinen kosketinsoittaja Derek Forbes on kommentoinut, että häntä ei mainita tekijätiedoissa vaikka hänen mukaansa kappaleet ”All the Things She Said” ja ”I Wish You Were Here” kirjoitettiin jo vuonna 1983 kun hän vielä oli mukana kokoonpanossa.
Ennen albumin julkaisua ensimmäisenä maistiaisena saatiin single ”Alive and Kicking”, joka nousi kesähitin siivittämänä Britti-listalla sijalle seitsemän ja Billboard-listalla sijalle kolme. Jimmy Iovinen ja Bob Clearmountainin tuottamasta albumista tuli myös menestys. Se ponnahti Britanniassa listan kärkeen ja myi triplaplatinaa. Billboard-listalla korkein sijoitus oli kymmenes ja Suomen listalla 29.
Pitkäsoitolta lohkottiin tietenkin lisää sinkkuja. ”Sanctify Yourself” ja ”All the Things She Said” muodostuivat Isossa-Britanniassa TOP-10-hiteiksi ja neljäs lohkaisu ”Ghost Dancing” TOP-20-hitiksi. Albumin saundi oli iso ja seuraava Simple Minds -kiertue olikin jo stadionluokkaa. Kiertueelta tallennettiin yhtyeen ensimmäinen livealbumi ”Live in the City of Light”. Suurimmaksi osaksi Pariisin konserteista nauhoitettu tupla-LP nousi vuonna 1987 Britannian listan kärkeen ja myi tuplaplatinaa. Suomen listalla sijoitus oli 29. Levyä promotoitiin singlellä, joka ”Promised You a Miracle” -kappaleen liveversio.
STREET FIGHTING YEARS (1989)
Menestys piti Simple Mindsin kiireisinä ja uutta materiaalia saatiin odotella ennätyksellinen kauan. Edellisestä studioalbumista ehti vierähtää lähes neljä vuotta, mutta mahtuihan väliin maailmankiertue ja livealbumi. Vuonna 1984 Jim Kerr avioitui The Pretenders -yhtyeen Chrissie Hynden kanssa ja pariskunta sai lapsen vuonna 1985, mutta nyt avioliitto alkoi jo vedellä viimeisiään. Simple Minds menestyksen vaurastuttamana rakennuttanut Skotlantiin oman studionsa, jonne Kerr, Burchill ja MacNeil sulkeutuivat tekemään musiikkia. Tämä harmitti Gaynoria ja Gibliniä, jotka joutuivat vain odottelemaan vuoroaan ja kutsua studioon.
Etelä-Afrikan entinen presidentti ja vapaustaistelija Nelson Mandela täytti kesäkuussa 1988 70 vuotta. Vaikka Mandela istui vankilassa, hänen kunniakseen järjestettiin suurkonsertti Lontoon Wembley Stadionilla ja Simple Minds oli ensimmäinen esiintyjä, joka kutsuttiin tilaisuuteen. Artisteja ja bändejä rohkaistiin myös tekemään tilaisuuteen uusia kappaleita, mutta loppujen lopuksi Simple Minds oli ainoa joka toimi toivotulla tavalla. He esittivät konsertissa kappaleensa ”Mandela Day”.
Helmikuussa 1989 biisi julkaistiin EP-levyllä, jonka ykkössävelmänä soi toinen uusi laulu ”Belfast Child”. Lisäksi levyltä löytyy cover-versio Peter Gabrielin kappaleesta ”Biko”. EP nousi Britannian singlelistan ykköseksi, mikä oli Simple Mindsille ensimmäinen kerta ja ainakin toistaiseksi myös viimeinen. Tulevalla albumilla yhtyeen tyyli muuttui stadionrockista akustisemmaksi, enemmän kelttiläisen folk-popin suuntaan ja teksteihin tuli runsaasti poliittista kantaaottavuutta. Aiheina oli Mandelan lisäksi esimerkiksi Berliinin muuri ja pääministeri Thatcherin veropolitiikka.
Levyn tuottajaksi pestattiin supertuottajaksikin nimetty Trevor Horn yhdessä Stephen Lipsonin kanssa. Vaativa Horn ja väheksyvät bändikaverit saivat lopulta basisti Giblinin niin tolaltaan, että hän käveli ulos äänityssessioista ja lopulta koko bändistä. Puolivälissä sessioita Giblin vain irrotti bassonsa piuhan ja marssi pois. Stephen Lipson soitti loput basso-osuudet purkkiin.
Toisena singlenä ja Yhdysvaltain markkinoiden ensimmäisenä singlenä ilmestyi huhtikuussa kappale ”This Is Your Land”. Levy floppasi täysin Amerikan markkinoilla eikä noussut listoille lainkaan. Britanniassa kiekko kohosi listan sijalle 13. Uudella mantereella Simple Mindsin aika näytti olevan levymyynnillisesti ohi, sillä myöskään albumi ei noussut listalla sijaa 70 korkeammalle. Britanniassa sen sijaan suosio oli suurta ja ”Street Fighting Years” ponnahti suoraan listaykköseksi ja myi tuplaplatinaa. Suomen listalla albumi kiipi sijalle 12 eli korkeammalle kuin mikään aiempi yhtyeen pitkäsoitoista.
Levyltä lohkottiin vielä kaksi TOP-20-hittiä ”Kick It In” ja ”Let It All Come Down” (osana kolmen biisin EP:tä). Samaan aikaan bändi suuntasi jälleen isolle kiertueelle ja pääsi ensimmäistä kertaa myös pääesiintyjäksi Wembley Stadionille. Kiertueen lähestyessä loppuaan yhtyeen perustajajäseniin kuulunut kosketinsoittaja Michael MacNeil ilmoitti jättävänsä bändin. Myös pitkäaikainen manageri Bruce Findlay päätti yhteistyön orkesterin kanssa. Simple Minds oli nyt virallisesti trio, jossa sekä studiossa että kiertueilla kuultiin aina myös vierailevia muusikkoja.
LUE LISÄÄ: Simple Mindsin albumista ”Street Fighting Years”
REAL LIFE (1991)
Todiste trioudesta nähtiin seuraavan albumin kannessa, jossa on kuvat Kerristä, Burchillista ja Gaynorista. Kaikki levyn biisit oli kreditoitu kuitenkin vain Kerrin ja Burchillin nimiin. Koskettimia albumilla soitti edellisen kiertuebändin kosketinsoittaja Peter-John Vettese ja bassoa Malcolm Foster. Albumin tuottaja Stephen Lipson – joka oli tuotti myös edellistä pitkäsoittoa – soitti jälleen myös joitakin basso-osuuksia. Uuden tunnelman saavuttamiseksi yhtye matkusti äänityspuuhiin Amsterdamiin, jossa tehtiin valtaosa studiotyöstä.
”Real Life” jatkoi Simple Mindsin menestyskautta. Albumi nousi Britannian listalla sijalle kaksi ja myi platinaa. Hyviä listasijoituksia ropsahteli eri puolilta Eurooppaa ja Suomessakin levy pääsi edellislevyn kanssa samalle sijalle eli 12. Yhdysvallat sen sijaan näytti jääneen unholaan. Albumin korkein sijoitus Billboard-listalla oli 74. Ensimmäinen singlejulkaisu ”Let There Be Love” nousi Britanniassa kärkikymmenikköön ja kokonaisuus poiki kaksi muutakin TOP-20-hittiä ”See the Lights” ja ”Stand by Love”. ”See the Lights” nousi TOP-40:een myös Billboard-listalla. Saavutus johon yhtye ei sittemmin ole enää pystynyt.
Äänimaailmaltaan levy palautti osin yhtyeen saundia stadionrockin suuntaan ja edellislevyn folk-vaikutteista luovuttiin. Jälleen lähdettiin myös kiertueelle ja lavalla nähtiin viisi musikanttia. Vakiotrio Kerr-Burchill-Gaynor lisäksi kiertuekokoonpanoon kuului Malcolm Foster (basso) ja Mark Taylor (kosketinsoittimet). Settilista oli ytimekkäämpi ja rockimpi, ja biiseistä ei tunnelmoitu pitkiä livesovituksia muutamien edelliskiertueiden tapaan. Kiertueen jälkeen Mel Gaynor ilmoitti jättävänsä bändin ja Simple Minds päätti pitää pienen hengähdystauon.
GOOD NEWS FROM THE NEXT WORLD (1995)
Jim Kerr pysyi tauonkin aikana otsikoissa avioiduttuaan tabloid-lehtien suosikkijulkkiksen Patsy Kensitin kanssa. Näyttelevä laulajatar tunnettiin mm. yhden albumin levyttäneestä Eight Wonder –yhtyeestä sekä ”Absolute Beginners” ja ”Lethal Weapon 2 (Tappava ase 2)” -elokuvista. Lisäksi vuonna 1992 ilmestyi uusi kokoelmalevy ”Glittering Prize 81/92”, joka nousi Britannian listan ykköseksi ja myi triplaplatinaa. Levy oli saarivaltiossa vuoden 1992 neljänneksi myydyin pitkäsoitto. Kokoelmaa markkinoimaan julkaistiin tutut biisit sisältävä single ”Love Song”/”Alive and Kicking”, joka nousi sinkkulistan sijalle kuusi.
LUE LISÄÄ: Eight Wonderin albumista ”Fearless”
Duoksi typistynyt Simple Minds aloitti uuden materiaalin työstämisessä omassa studiossaan Skotlannissa. Tuottajaksi pestattiin ”Don’t You (Forget About Me)” -hitistä tutuksi tullut Keith Forsey. Ensimmäisenä maistiaisena saatiin tammikuussa 1995 single ”She’s a River”, joka kohosi Britannian listalla sijalle yhdeksän ja pienemmäksi hitiksi muissakin maissa. Kanadassa se tavoitti listan sijan kolme. Toisena singlenä kuultiin ”Hypnotised”, josta tuli Britanniassa TOP-20-hitti.
Studiossa Burchill soitti kitaroiden lisäksi myös kosketinsoittimet, mutta kiertueelle koskettimien taakse palasi Mark Taylor. Sen sijaan kiertuebasisti Malcolm Foster musisoi myös studiossa. Rumpupatteriston valtasi Mark Schulman, joka nähtiin myös tulevalla kiertueella mutta joka ei kuitenkaan kuulunut virallisesti bändiin. Levy jäi kuitenkin viimeiseksi yhteistyöksi Simple Mindsin ja Fosterin välillä. Tähän päättyi myös pitkäaikainen levytyssopimus Virgin levy-yhtiön kanssa.
”She’s a River” nousi myös Billboard-listalla sijalle 52 ja pitkäsoitto sijalle 87, mutta tämä oli viimeinen kerta kun Simple Mindsin studioalbumi pääsi kyseiseen tilastoon. Euroopassa ja etenkin Britanniassa suosio näytti vakaalta. Britti-listalla sijoitus oli jälleen toinen ja myynti ylitti kultalevyrajan. Levy nousi kärkikymmenikköön myös monissa muissa Euroopan maissa ja Suomestakin lohkesi yhtyeen ainoa TOP-10-sijoitus. Simple Minds saapui Suomeen myös esiintymään ja heidät nähtiin heinäkuussa Ruisrockissa.
NÉAPOLIS (1998)
Simple Minds päätti aloittaa alusta ja luoda nahkansa uudelleen. Uuden levy-yhtiön (Chrysalis) lisäksi bändi sai takaisin alkuperäisen rytmiryhmänsä. Ensin paluun yhtyeen täysipäiväiseksi jäseneksi teki basisti Derek Forbes. Studiossa piipahti myös rumpali Mel Gaynor, joka paukutti kannuja kappaleessa ”War Babies”. Levyn kannessa poseeraa kyseinen nelikko, vaikka suurimman osan rumpuraidoista soittivatkin studiomuusikot Michael Niggs ja Jim McDermott. Tuottajaksi Charlie Burchillin rinnalle pestattiin Peter Walsh, jonka kanssa oli syntynyt läpimurtoalbumi ”New Gold Dream (81-82-83-84)”. Saundimaailmaan haettiin vaikutteita yhtyeen 1980-luvun alun syntikkapop-aikakaudelta ja aikakaudelle ominaisista tanssittavammista rytmeistä.
Ensimmäinen single ”Glitterball” ylsi Britannian listalla sijalle 18. Albumin korkeimmaksi listasijoitukseksi Britanniassa jäi 19, mikä oli yhtyeelle alhaisin sitten vuoden 1981. Toisena singlenä levyltä lohkaistiin ”War Babies”, joka päätyi Britti-listalla sijalle 43. Levy jäi ainoaksi Chrysaliksen julkaisemaksi Simple Minds -albumiksi ja levy-yhtiö ei halunnut julkaista albumia Yhdysvalloissa lainkaan koska uskoi ettei siellä riitä kiinnostusta bändiä kohtaan. Jälkikäteen sekä Kerr että Burchill ovat kritisoineet omaa levyään ja myöntäneet olleensa sitä luodessaan väsyneitä.
NEON LIGHTS (2001)
Kerr ja Burchill jatkoivat saman tien uusien biisien demottamista. He jakoivat studiotilan Sly Silver Sly -nimisen bändin kanssa, jossa rumpuja soitti Jim Kerrin veli Mark Kerr ja bassoa Eddie Duffy. Heidän kanssaan työskenteli amerikkalainen lauluntekijä Kevin Hunter. Projektit sekoittuivat ja syntyi albumillinen uusia Simple Minds -lauluja, jotka oli tarkoitus julkaista nimellä ”Our Secrets Are the Same”. Mark Kerr ja Eddie Duffy liittyivät kuitenkin Simple Mindsin livekokoonpanoon yhdessä vanhan tutun kosketinsoittajan Mark Taylorin kanssa.
Mutta kun yhtye tarjosi tuotteensa Chrysalikselle, ajautuivat he keskelle levy-yhtiö-riitoja ja oikeudenkäyntejä. Kaiken kukkuraksi materiaali vuoti internettiin ennenaikaisesti. Albumi jäi kokonaan julkaisematta, ennen kuin se ilmestyi vuonna 2004 osana viiden CD-levyn boksia nimeltä ”Silver Box”. Tästä lannistuneina Kerr ja Burchill päättivät pitää luovan tauon ja he keksivät elämissään uutta tekemistä. Kerr harkitsi jopa lopettavansa musiikin tekemisen kokonaan.
Ollessaan Italiassa keikalla Kerr tutustui italialaiseen ravintoloitsijaan, jonka kautta hän joutui tekemisiin myös italialaisten muusikkopiirien kanssa. Kerr rakennutti Sisilian Taorminaan hotellin, jota hän alkoi pyörittää. Pikkuhiljaa Kerr innostui jälleen laulujenkirjoittamisesta ja hän ja Burchill alkoivat työskennellä multi-instrumentalisti Gordon Goudien kanssa tarkoituksenaan äänittää aluksi satunnaisia cover-biisejä. Coverit oli tarkoitus julkaista esimerkiksi sinkkujen B-puolina, mutta lopulta niitä syntyi niin paljon että lauluista päätettiin julkaista kokonainen albumi.
”Neon Lights” ilmestyi lokakuussa 2001 ja sisälsi melko tutun turvallisia klassikkoja Simple Mindsin versioina. Mukana oli David Bowieta, The Doorsia, Roxy Musicia ja Kraftwerkia, jolta lainattiin levyn nimikkokappale. Albumi jäi välityöksi, joka ei noussut listoille. Julkaisijaksi löytyi pienempi Eagle levymerkki, joka oli Universal Musicin alaisuudessa. Kerr ja Burchill ovat kuvailleet julkaisua välityöksi, jolta he eivät edes odottaneet menestystä. He halusivat sen kuitenkin julkaista ja covereiden soittaminen oli hauskaa.
CRY (2002)
Samalla porukalla ja samoilla höyryillä työstettiin myös uusia biisejä sisältävä studioalbumi ”Cry”. Tavoitteena oli tehdä tiivis pop-albumi. Levy oli paljolti Jim Kerrin varassa ja Charlie Burchill osallistui vain muutamiin biiseihin. Kappaleiden säveltämiseen ja sanoittamiseen osallistui ennen näkemättömän runsas joukkio sekalaisia tekijöitä. Soitosta huolehti joukko Kerrin italialaisia ystäviä. Mukana oli myös velipoika Mark. Albumi sijoittui Britti-listalla sijalle 80. Singlenä julkaistu nimikkokappale nousi omalla listallaan sijalle 47. Julkaisijana jatkoi Eagle.
Vaikka Simple Minds ei enää aikoihin ollut myynyt Yhdysvalloissa paljoakaan, sisällyttivät he silti mantereen kiertueelleen. Kiertuekokoonpanoon palasi Mel Gaynor rumpuihin ja Eddie Duffy jatkoi bassossa. Uutena jäsenenä mukaan tuli Andy Gillespie kosketinsoittimiin. Vuonna 2004 ilmestyi viiden CD:n boksi ”Silver Box”, joka julkaisematta jääneen ”Our Secrets Are the Same” -albumin lisäksi sisälsi ennen julkaisemattomia demoja, radiosessioita ja liveäänityksiä. Keikkailu jatkui pienimuotoisempana alkuvuoteen 2005 asti ja Gillespien ollessa estynyt kosketinsoittajana vuorotteli Mark Taylor.
BLACK & WHITE 050505 (2005)
Syksyllä 2005 Simple Minds ilmoitti kokoonpanokseen kolmikon Jim Kerr, Charlie Burchill ja Mel Gaynor, joka olikin bändin virallinen koostumus aina vuoteen 2017 saakka. Mukana menossa vahvasti oli myös basisti Eddie Duffy. Uusi albumi oli valmiina ja sen ensimmäinen single ”Home” nousi Britti-listalla sijalle 41. Biisi sai jonkin verran radiosoittoa myös Yhdysvaltojen rock-kanavilla. Albumi olikin hieman edellislevyjä rockaavampi ja Kerr kuvaili sitä ”klassiseksi Simple Mindsiksi”. Pitkäsoitto nousi Britannian listalla sijalle 37. Suurinta suosio oli Kerrin toisessa kotimaassa Italiassa, jossa levy ponnahti kärkikymmenikköön ja myi kultaa. Albumin tuotti Jez Coad, joka osallistui myös parin biisin sävellystyöhön.
Vuodet 2006 ja 2007 vierähtivät ahkerasti keikkaillen. Vuonna 2008 Simple Minds esiintyi jälleen Nelson Mandelan syntymäpäiväkonsertissa. Nyt vapaustaistelija täytti 90 vuotta.
GRAFFITI SOUL (2009)
”Graffiti Soul” -albumilla ”vakituisen” Simple Minds -kolmikon Kerr/Burchill/Gaynor lisäksi studiossa nähtiin liuta vanhastaan tuttuja nimiä: Eddie Duffy, Gordy Goudie, Jez Coad ja Andy Gillespie, Coadin toimiessa tuottajana yhdessä bändin kanssa. Levytyspuuhiin yhtye palasi Walesin Rockfield Studioille, jossa he olivat 30 vuotta aiemmin äänittäneet mm. klassikkoalbuminsa ”Real to Real Cacophony”, ”Empires and Dance” ja ”New Gold Dream (81-82-83-84)”. Bob Clearmountain miksasi levyn Los Angelesissa. Edellislevyn tavoin tämänkin albumin julkaisi BMG:n alaisuudessa toimiva Sanctuary-levymerkki.
Ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen Simple Minds palasi Britannian albumilistalla kärkikymmenikköön – tarkemmin sanottuna juurikin sijalle 10. Sen sijaan singlet ”Rockets” ja ”Stars Will Lead the Way” jäivät vaille huomiota. Pitkästä aikaa myös tekijät itse olivat täysin tyytyväisiä aikaansaannokseensa ja he ovat kertoneet soittaneessa levyä seuranneilla kiertueilla kaikkia tämän albumin kappaleita livenä.
Jez Coad tuotti myös Jim Kerrin ensimmäisen ja ainakin toistaiseksi ainoan sooloalbumin ”Lostboy! A.K.A. Jim Kerr”, joka ilmestyi vuonna 2010. Krediiteissa vilahtelee muitakin tuttuja nimiä, kuten Mel Gaynor rummuissa ja Andy Gillespie kosketinsoittimissa. Mikään myyntimenestys ei soolosta sukeentunut, mutta kyllä se listojen häntäpäähän nousi joissakin maissa. Singlekappaleet olivat nimeltään ”Shadowland” ja ”She Fell In Love With Silence”.
Vuonna 2013 julkaistiin kattava kokoelma-albumi ”Celebrate: The Greatest Hits”, jolle äänitettiin kaksi uutta kappaletta ”Blood Diamonds” ja ”Broken Glass Park”. Tosin nämä laulut otettiin mukaan myös seuraavana vuonna julkaistavalle uudelle studioalbumille.
BIG MUSIC (2014)
Ydinkolmikon lisäksi myös kiertuebändiin kuuluneet kosketinsoittaja Andy Gillespie ja uusi basisti Ged Grimes soittivat albumilla. Tuottajina hääri studiossa bändin itsensä lisäksi pääasiassa Gavin Goldberg ja Andy Wright. Singlekappaleita olivat ”Honest Town”, ”Let the Day Begin” ja ”Midnight Walking”. Britti-listalla albumi kiiri mukavasti sijalle 12. Levyn myötä suunnattiin jälleen kiertueelle, jolta äänitettiin myös livealbumi ”Live – Big Music Tour 2015”.
ACOUSTIC (2016)
Joulukuussa 2014 Simple Minds äänitti akustisen session Absolute Radio -kanavalle ja innostui akustisesta soitosta. Vuonna 2016 he kiersivät Eurooppaa akustisilla konserteilla ja levyttivät myös kokonaan akustisen albumin, joka sisälsi tuttuja Simple Minds -hittejä uusina sovituksina. Singlenä levyltä julkaistiin ”Promised You a Miracle” -biisin akustinen versio. Listalla albumi nousi sijalle 16.
WALK BETWEEN WORLDS (2018)
Vuonna 2017 35 vuotta on/off-jäsenenä Simple Mindsissa soittanut Mel Gaynor jätti yhtyeen (ainakin toistaiseksi) viimeisen kerran, mutta se ei estänyt Kerriä ja Burchillia paneutumasta uuteen materiaaliin. Gaynor ehti kuitenkin soittaa rumpuraidat suurimpaan osaan levyn kappaleista. Loput soitti Cherisse Osei, joka lähti bändin matkaan myös levyä seuranneelle kiertueelle. Tuottajat olivat samat kuin edellisellä studioalbumilla eli Andy Wright ja Gavin Goldberg.
Yhtyeen viidestoista pitkäsoitto otettiin riemumielin vastaan, sillä se nousi hyville listasijoituksille eri puolilla Eurooppaa: Britanniassa 4, Sveitsissä 5, Saksassa 7 ja Belgiassa 4 jne. Kiertueelta tallennettiin jälleen uusi livealbumi ”Live in the City of Angels”, joka nousi Britti-listalla sijalle yhdeksän. Kuten levyn nimikin kertoo, keikka äänitettiin Simple Mindsin suurelta Yhdysvaltain kiertueelta Los Angelesin konsertista.
Seuraava iso kiertue oli aikataulutettu vuosikymmenen vaihteeseen, mutta kuten tiedetään Covid-pandemia sekoitti suunnitelmat. 80 konsertin yli 20 maata käsittävä kiertue siirrettiin keväälle ja kesälle 2022.
DIRECTION OF THE HEART (2022)
Tammikuussa 2022 julkaistiin myös uusi single ”Act of Love”, joka oli ensimmäinen maistiainen lokakuussa ilmestyvältä albumilta ”Direction of the Heart”. Levyn kappaleet oli demotettu Kerrin ja Burchillin toisessa kotimaassa Italiassa, tarkemmin Sisiliassa. Covid sotki asioita vielä sen verran, että herrat eivät voineet matkustaa Britanniaan levyä äänittämään. Niinpä studion varattiin Saksan Hampurista. Wright ja Goldberg jatkoivat tuottajina.
Jim Kerr kuvaili levyn tyyliä elektro-rockiksi ja monet rytmiraidoista olikin tuotettu Burchillin ohjelmoimilla rumpukoneilla. Cherisse Osei soittaa oikeita rumpuja vain muutamassa kappaleessa. Albumi sisältää myös kappaleen ”Human Traffic”, jossa vierailevana solistina on Sparks-yhtyeestä tuttu Russell Mael. Kappale lohkaistiin albumijulkaisun jälkeen myös singleksi. Ennen albumia suoratoistopalveluihin tiputeltiin vielä kappaleet ”Vision Thing” ja ”First You Jump”.
Tämäkin levy otettiin yhtä avosylin vastaan, kuin edeltäjänsä. Britti-listalla se nousi sijalle neljä ja TOP-10-sijoituksia ropsahteli muistakin maista. Vuonna 2023 Simple Minds julkaisi livealbumin ”New Gold Dream (Live from Paisley Park), jolla yhtye soittaa alusta loppuun klassisen pitkäsoittonsa ”New Gold Dream (81-82-83-84)”. Levy nousi Britanniassa listan sijalle 23.
Seuraava livealbumi saatiin markkinoille vuonna 2015. ”Live in the City of Diamonds” jatkoi Simple Mindsin tasokkainen livejulkaisujen sarjaa. Tämän tuplalevyn kappaleet oli suurimmaksi osaksi äänitetty Amsterdamissa, mutta muutamat biisit oli tallennettu kiertueen muista konserteista. Levy sijoittui Britannian listalla sijalle 20.
LUE LISÄÄ: Simple Mindsin albumin ”Direction of the Heart” arvostelu
SACROSANCT (2027)
Simple Minds on saanut valmiiksi kahdennenkymmenennen studioalbuminsa ”Sacrosanct”, joka julkaistaan 29. tammikuuta 2027. Esimakuna levyltä saatiin syksyllä 2026 kappale ”Beginner Boys”. Myös suuri areenakiertue ”V Tour 2027” on aikataulutettu vuodelle 2027.
LUE LISÄÄ: Retropopparin uutinen ”Sacrosanct” -albumista
RETROPOPPARIN SOITTOLISTA ”THE ESSENTIAL SIMPLE MINDS” SPOTIFYSSA:
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Kerr, Burchill, Thomson: Our Secrets Are the Same (Constable 2025)
Wikipedia
Discogs
YouTube
Suomen listalevyt
Vastaa