Tässä artikkelissa käydään läpi brittiläisen duon Pet shop boys kaikki studioalbumit levy levyltä.
PLEASE (1986)
Neil Tennant ja Chris Lowe tapasivat toisensa elokuussa 1981 ja alkoivat pian kirjoittaa lauluja yhdessä. Säännölliseksi rutiiniksi muodostuivat tapaamiset Ray Robertsin Camden-studiolla, jossa syntyi demoja tasaiseen tahtiin. Chris opiskeli arkkitehdiksi ja Neil työskenteli toimittajana Smash hits -musiikkilehdessä. Neil lähetettiin työn puolesta elokuussa 1983 New Yorkiin haastattelemaan The Police -yhtyettä ja samalla reissulla hän etsi käsiinsä tuottaja Bobby Orlandon, jonka aiempia töitä pojat ihailivat. Kulttimaineen saavuttanut discotuottaja Bobby ”O” tykästyi demoihin ja lupautui tuottamaan heille levyn. Ensimmäisenä julkaisuna päivänvalon näki ”West end girls” huhtikuussa 1984. Kappaleesta muodostui pieni klubihitti ja pojat nauttivat trendikkäästä tilanteesta, kun heidän maksisinglensä tuli myyntiin vain import-julkaisuna Lontoon ajan hermolla sykkiviin levyputiikkeihin. Esikoissingleä seurasi toinen Bobby ”O”:n tuottama single ”One more chance”, mutta maaliskuussa 1985 he solmivat levytyssopimuksen EMI:n Parlophone-levymerkille. Ensimmäinen Parlophone-julkaisu oli single ”Opportunities (Let’s make lots of money)” elokuussa 1985. Duon pettymykseksi kappaleesta ei tullut hittiä, vaan se sijoittui korkeimmillaan Britannian singlelistan sijalle 116.
Ensimmäisen albuminsa tuottajaksi Pet shop boys halusi Stephen Haguen, koska he pitivät hänen viimeisimmistä tuotannoistaan. Duon manageri Tom Watkins suositteli aloittelevaa hittitiimiä Stock-Aitken-Waterman tuotantovastuuseen, eikä levy-yhtiökään täysin vakuuttunut Haguesta, mutta pojat pitivät päänsä. Pet shop boys äänitti Haguen tuottaman uuden version ”West end girlsista” ikäänkuin kokeeksi, jonka jälkeen päätettäisiin mahdollisesta albumista. Versio vakuutti Parlophonen ja pitkäsoitto tallennettiin marraskuun 1985 ja tammikuun 1986 välisenä aikana Advision-studiolla, Lontoossa. Samaan aikaan lokakuussa julkaistu ”West end girls” -single kipusi ylöspäin listalla ja Pet shop boys piipahti äänitysten välissä pari kertaa esiintymässä televisiossa sitä promoamassa. Kahdeksan viikkoa listadebyyttinsä jälkeen levy komeili Britti-listan ykkösenä, jossa se pysytteli kahden viikon ajan. Kappaleesta tuli nopeasti maailmanlaajuinen hitti ja se nousi ykköseksi myös Yhdysvalloissa, Kanadassa sekä Suomessa. Se nousi topteniin myös muissa maissa, kuten Australiassa, Espanjassa, Saksassa ja useissa Euroopan maissa.
Pet shop boys päätti, että esikoisalbumille tulee kymmenen raitaa, jotka kaikki oli kirjoitettu jo vuosikymmenen alun demosessioissa. Materiaalia oli niin runsaasti, että kappaleita jouduttiin karsimaan. Tuottaja Haguen suosituksesta esimerkiksi ”It’s a sin” jätettiin seuraavalle albumille, koska esikoiselle oli hänen mielestään tulossa riittävästi hittipotentiaalia. ”Rent” -kappaleen sointukulku muistutti liikaa ”I want a lover” -kappaleen vastaavaa, joten sitä ei haluttu samalle levylle. ”What have I done to deserve this” -kappaleeseen Pet shop boys halusi mukaan Dusty Springfieldin, mutta häntä ei vielä saatu houkuteltua mukaan. Karsittujen joukossa oli myös jo Bobby ”O”:n kanssa julkaistu single ”One more chance” ja ”Jealousy” -balladi. Kymmenen levylle päätyneen kappaleenkin kanssa tuli kiire ja ”Suburbia” jouduttiin jättämään käytännössä demoversion kaltaisena albumille. Raitojahan levyllä on itseasiassa yksitoista, mutta kappale numero kuusi on vain 34 sekuntia kestävä reprise ”Oppurtunitiesista”.
Neil Tennantin mukaan albumin kappaleet muodostavat tarinalinjan, vaikka kyseessä ei mikään konseptialbumi olekaan. Ensimmäisessä kappaleessa karataan kaupunkiin ja seuraavassa saavutaan perille. Sitten tehdään rahaa, rakastutaan, muutetaan esikaupunkiin ja lähdetään bailaamaan. Kaupungissa kohdataan väkivaltaa, satunnaista seksiä ja niin edelleen. Helmikuussa 1986 julkaistiin toinen single ”Love comes quickly” ja maaliskuussa ilmestyneen albumin jälkeen toukokuussa kolmantena lohkaisuna päivitetty versio ”Opportunities (Lets make lots of money)” -kappaleesta. Neljäs ja viimeinen single ”Suburbia” julkaistiin syyskuussa 1986 kokonaan uudelleen äänitettynä versiona. Marraskuussa julkaistiin myös remix-levy ”Disco”, joka sisälsi albumin singlet pidempinä dance-versioina sekä ensimmäisen ”Opportunities”-singlen B-puolen kappaleen ”In the night” ja ”Suburbia”-singlen B-puolen ”Paninaro”. ”Please”-albumin nimi on tavallaan kuivahko vitsintapainen peri-englantilainen sanaleikki. Voit mennä levykauppaan ja kysyä myyjältä ”Have you got the Pet shop boys, Please?”. Albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle kolme ja Suomen virallisella listalla sijalle neljä. ”Disco” -remixalbumi sijoittui Britannian listan sijalle 15, mutta Suomessa se ei noussut listoille.
Singlet 1984-1986
09.04.1984 West end girls/Pet shop boys
XX.06.1984 One more chance/Theme for the Pet shop boys pt II
01.07.1985 Opportunities (Let’s make lots of money)/In the night
28.10.1985 West end girls/A man could get arrested
24.02.1986 Love comes quickly/That’s my impression
19.05.1986 Opportunities (Let’s make lots of money)/Was that what it was?
22.09.1986 Suburbia/Paninaro
ACTUALLY (1987)
Pet shop boysin toinen albumi ”Actually” julkaistiin syyskuussa 1987. Duo ei vielä pahemmin keikkaillut tuohon aikaan, vaan he keskittyivät uusien laulujen kirjoittamiseen. Heillä oli ajatuksena tehdä toisesta levystä musiikillisesti kunnianhimoisempi ja isommin saundaava. Jälkeenpäin Neil Tennant on todennut, että kokonaisuutena albumi ei ole kovin yhtenäinen, mutta se on silti heidän uransa menestynein ja siihen kulminoituu heidän taipaleensa kaupallinen huippu. Ensimmäisenä lauluna äänitettiin ”What have done to deserve this”, jossa vokaaleissa Neilin kanssa duetoi legendaarinen Dusty Springfield. Biisin tuotti esikoislevyn tuottaja Stephen Hague, mutta alusta lähtien oli selvää että tällä pitkäsoitolla pojat halusivat käyttää muitakin tuottajia. Niitä olivat Julian Mendelsohn joka oli tuottanut edellislevyn ”Suburbian” singleversion, Shep Pettibone joka oli remixannut dance-versioita muista esikoisalbumin hiteistä sekä Andy Richards joka oli toiminut Mendelsohnin studioteknikkona.
Stephen Hague tuotti myös kesäkuussa 1987 julkaistun ensimmäisen singlen ”It’s a sin”, josta tuli valtava kesähitti. Sinkku komeili kolme viikkoa Britannian singlelistan ykkösenä ja se nousi lisäksi listakärkeen mm. Suomessa ja Saksassa. Elokuussa julkaistiin toinen single, kauan odotettu duetto Dusty Springfieldin kanssa. Se sijoittui Britti-listalla toiseksi ja poissa ykköspaikalta sen piti vain Rick Astleyn ”Never gonna give you up”. ”Actually”-albumista tuli hittien myötä suurmenestys, joka nousi Britannian listalla toiseksi ja myi kolminkertaisesti platinaa. Suomessa siitä tuli listaykkönen ja platinalevy. Maailmanlaajuisesti levy myi yli neljä miljoonaa kappaletta.
Kolmantena singlenä lohkaistiin rauhallisempi ”Rent”, joka oli korkeimmillaan Britannian singlelistalla kahdeksantena. Samana vuonna Pet shop boys kuvasi myös elokuvan ”It couldn’t happen here”. Saman niminen balladi löytyy myös ”Actually”-albumilta. Jousisovitukset kappaleeseen loihti mm. Twin peaks -tv-sarjan musiikista vastannut Angelo Badalamenti. Elokuvan kuvamateriaalia hyödynnettiin jouluksi 1987 julkaistulla uudella singlellä ”Always on my mind”. Elvis-klassikon cover-versio syntyi rockin kuninkaan kuoleman 10-vuotis muisteluohjelmaan, johon eri artistit tekivät omia versioita Elvis Presleyn hiteistä. Pet shop boysin versiosta tuli niin onnistunut, että he päättivät julkaista sen saman tien singlenä. Singlestä tuli valtava hitti ja duon kolmas Britti-ykkönen. Ykköseksi se nousi myös Suomessa. Kappaletta ei kuitenkaan löydy ”Actually”-albumilta, mutta se on mukana erilaisena versiona Pet shop boysin seuraavalla pitkäsoitolla. Neljäntenä ja viimeisenä singlenä ”Actuallylta” lohkaistiin ”Heart”, joka sekin nousi listaykköseksi mm. Britanniassa, Saksassa ja Suomessa.
Singlet 1987-1988
15.06.1987 It’s a sin/You know where you went wrong
10.08.1987 What have I done to deserve this (feat. Dusty Springfield)/A new life
12.10.1987 Rent/I want a dog
30.11.1987 Always on my mind/Do I have to?
21.03.1988 Heart/I get excited (You get excited too)
Lue lisää ”Actually” -albumista Retropop.blogista
INTROSPECTIVE (1988)
Pet shop boysin kolmas kokopitkä on erikoinen konseptialbumi. Tuohon aikaan oli tavallista, että singlekappaleista julkaistiin 12-tuumaiset maksisinglet, jotka sisälsivät pidennetyt versiot alkuperäisistä 3-4-minuuttisista kappaleista. Nyt pojat päättivät kääntää asetelman päälaelleen ja tehdä suoraan pitkiä 8-9-minuuttisia kappaleita, joista singleille tehdään editoidut versiot. Tarkoitus oli myös julkaista kuuden pitkän kappaleen albumi, jonka jokainen raita julkaistaan singlenä. Tähän ei aivan ylletty, sillä ”I want a dog” -kappale oli julkaistu jo ”Rent”-singlen kääntöpuolella lokakuussa 1987. Lisäksi ”I’m not scared” oli kyllä julkaistu singlenä, mutta ei Pet shop boysin toimesta, vaan he olivat antaneet kappaleen Eight wonder -yhtyeelle.
Loput neljä kappaletta kuudesta julkaistiin sinkkuina. ”Always on my mind” oli julkaistu jo jouluna 1987 ja albumilla siitä kuultiin 9-minuuttinen house-remix. Uusista kappaleista ensimmäisenä julkaistiin ”Domino dancing”, joka sekin nousi Suomen singlelistan ykköseksi. Britanniassa korkein sijoitus oli seitsemäs. Lokakuussa julkaistun ”Introspective”-albumin jälkeen singleksi lohkaistiin ”Left to my own devices”, jonka tuotti Trevor Horn. Neljäs ja viimeinen single julkaistiin vasta kesäkuussa 1989. Cover-versio Sterling Voidin kappaleesta ”It’s allright” nousi Britti-listan top-vitoseen.
Myös albumi kävi hyvin kaupaksi. Tämäkin nousi Suomen listaykköseksi ja myi reilusti yli kultalevyrajan. Britannian albumilistalla levy kohosi sijalle kaksi ja myynti ylitti tuplaplatinan. Tarkkoja myyntilukuja on hankala löytää, mutta Neil Tennantin mukaan ”Introspective” on Pet shop boysin kansainvälisesti myydyin studioalbumi.
Singlet 1988-1989
12.09.1988 Domino dancing/Don Juan
14.11.1988 Left to my own devices/The sound of the atom splitting
26.06.1989 It’s allright/One of the crowd/Your funny uncle
BEHAVIOUR (1990)
Viisi vuotta oli vierähtänyt ”West end girlsistä” ja Pet shop boys oli vakiinnuttanut paikkansa Britannian pop-maailmassa. Samalla he totesivat, että viisi vuotta on pop-musiikissa pitkä aika. Kolmannen albumin jälkeen Tennant ja Lowe olivat tuottaneet albumin Liza Minnellille sekä tehneet yhteistyötä Bernard Sumnerin ja Johnny Marrin kanssa Electronic-yhtyeessä. He halusivat neljännestä pitkäsoitostaan harmonisemman, organisemman ja yhtenäisemmän, ja päättivät tehdä koko levyn yhden tuottajan kanssa. Tuottajaksi valikoitui Harold Faltermeyer, joka muistetaan paitsi Giorgio Moroder -yhteyksistään, myös elokuvamusiikista kuten ”Beverly Hills kyttä” -elokuvan tunnuskappaleesta ”Axel F”.
Pet shop boys lensi Müncheniin loppuvuodesta 1989 kymmeneksi viikoksi äänittämään albumia. Noihin aikoihin he kuuntelivat paljon Depeche moden ”Violator”-levyä, jota he pitivät loistavana ja olivat siitä suorastaan kateellisia. Orgaanisuutta levylle tuotiin analogisilla syntetisaattoreilla ja Pet shop boysille ominaisia sampleja ei käytetty lainkaan. Lopputuloksena syntyi duon seesteisin ja harmonisin albumikokonaisuus tähän mennessä.
Nopeatempoiset kappaleet olivat harvassa, mutta ensimmäisenä singlenä julkaistiin sellainen. Chris Lowe on todennut, ettei pidä kappaleesta ”So hard”. Se on hänen mielestään levyn heikoin raita. Levyjä ostava yleisö kuitenkin ehkä odotti pojilta jotain sen kaltaista, sillä single nousi Britti-listan sijalle neljä ja Suomessa listaykköseksi. Lokakuussa 1990 julkaistusta albumista tuli myös menestys ja kolmas peräkkäinen listakakkonen Britanniassa. Suomessa sijoitus virallisella listalla oli kolmas ja kokonaismyynti riitti kultalevyyn.
Toisena singlenä lohkaistiin rauhallinen avausraita ”Being boring”, joka ei menestynyt aivan edeltäjiensä tavoin listalla mutta josta on vuosien saatossa tullut rakastettu Pettari-klassikko. Maaliskuussa 1991 markkinoille laitettiin reippaampaa menoa double-A-singlen muodossa. Toisella puolella soi ”Behaviourin” kappale ”How can you expect to be taken seriously” ja toisella uusi levytys ”Where the streets have no name (I can’t take my eyes off you)”, joka oli mash-up U2-yhtyeen hitistä ja Frankie Vallin 1960-luvun kappaleesta, joka nousi listoille 1980-luvulla Boys town gang -yhtyeen levytyksenä. Levy-yhtiö nähtävästi toivoi Pet shop boysilta jotain reipasrytmisempää ja vaikka aivan ”Always on my mind” -sfääreihin ei päästykään, nousi sinkku Britti-listan sijalle neljä.
Neljäs ja viimeinen single oli balladi ”Jealousy”, joka oli mukana jo Pet shop boysin ensimmäisillä demoilla. Tennantin kertoman mukaan kappale on ensimmäinen kokonainen laulu, jonka he ovat koskaan yhdessä säveltäneet. Single sijoittui korkeimmillaan Britti-listan sijalle 12.
Loppuvuodeksi 1991 julkaistiin Pet shop boysin ensimmäinen kokoelma-albumi ”Discography – The complete singles collection”, jolle myynnin vauhdittamiseksi lisättiin kaksi uutta singleä. Kappaleet äänitettiin varta vasten kokoelmalle ja niiden tuottajina toimi Brothers in rhythm -tiimi. Lokakuussa 1991 julkaistu ”DJ Culture” ja joulukuussa julkaistu ”Was it worth it?” eivät kuitenkaan nousseet parhaiden Pet shop boys -klassikoiden tasolle, vaikka mukiinmeneviä raitoja ovatkin. Muuten kokoelma oli varsin taivaallinen kokonaisuus, sillä suurin osa albumeilla kuulluista kappaleista olivat singleversioina erilaisia. ”Discography” sisälsi joka ainoan tähän mennessä ilmestyneen Pet shop boys -singlen kronologisessa järjestyksessä ja niitähän oli pojille kertynyt yhteensä 18 kappaletta. Kauppakin kävi. Suomesta tuli kultaa ja Britanniasta tuplaplatinaa.
Singlet 1990-1991
24.09.1990 So hard/It must be obvious
12.11.1990 Being boring/We all feel better in the dark
11.03.1991 Where the streets have no name (I can’t take my eyes off you)/How can you expect to be taken seriously
27.05.1991 Jealousy/Losing my mind
14.10.1991 DJ Culture/Music for boys
09.12.1991 Was it worth it?/Miserablism
VERY (1993)
Lähtiessään tekemään viidettä albumiaan ”Very”, Pet shop boys tunsi olonsa hieman epävarmaksi edellislevyn saaman vastaanoton vuoksi. ”Behaviouria” arvosteltiin rauhallisuudesta, joten nyt pojat päättivät tehdä ”mega-dance-pop”-albumin. Takana oli muutakin seesteistä materiaalia, kuten Liza Minnellille ja Dusty Springfieldille tuotetut albumit ja kaksi edellistä omaa studioalbumia, joten duo ymmärsi etteivät he olleet tehneet kunnon suoraviivaista poppia miesmuistiin. Samalla he päättivät uudistaa myös imagonsa. Mielikuva kaksikosta, jossa toinen murjottaa kivikasvona ja toinen kohottaa sarkastisesti kulmakarvaansa, oli tullut tiensä päähän. Kaikki tuon ajan artistit pukeutuivat tavallisiin vaatteisiin, kuten lököttäviin farkkuihin ja T-paitaan. Pet shop boys lanseerasi kaikesta poikkeavan tyylin kirkkaanvärisine haalareineen ja persoonallisine päähineineen.
Uusittu Pet shop boys lanseerattiin kesäkuussa 1993 singlellä ”Can you forgive her”, jonka musiikkivideossa pojat esiintyivät korkeissa kartiohatuissa ja oranssinvärisissä haalareissa. Tuloksena oli jälleen uusi TOP-10-hitti, mutta ennen albumin julkaisua oli luvassa jotain vielä ikimuistoisempaa. Pet shop boys esiintyi Aids-hyväntekeväisyysgaalassa Manchesterissa ja gaala halusi mukaan jonkin cover-kappaleen. Chris ehdotti Village peoplen ”Go westiä”, jota Neil ei tuntenut entuudestaan. Kappaleen piti jäädä vain kertaluonteisen live-esiintymisen osaksi, mutta myöhemmin he esittivät saman biisin Yhdysvalloissa. Silloin mieleen tuli jo levyttää laulu, esimerkiksi singlen B-puoleksi. Loppujen lopuksi versiosta tuli niin hyvä, että se päätettiin julkaista singlenä. Kappaleesta tuli yksi yhtyeen menestyneimmistä singleistä, joka nousi listaykköseksi esimerkiksi Saksassa ja Suomessa ja kakkoseksi Britanniassa.
Kahden TOP-10-hitin turvin ”Very”-albumista tuli Pet shop boysin ensimmäinen listaykkönen Isossa-Britanniassa. Levy myi Britannian lisäksi platinaa mm. Saksassa, Kanadassa, Espanjassa ja Sveitsissä. Suomessa platinalevy jäi harmittavasti 1500:n kappaleen päähän vaadituista 50.000:sta myydystä levystä. Vielä ennen vuoden vaihdetta levyltä lohkaistiin kolmas single ”I wouldn’t normally do this kind of thing” ja huhtikuussa 1994 neljäs single ”Liberation”. Nämä jäivät täpärästi kärkikymmenikön ulkopuolelle, mutta kesäksi julkaistu hyväntekeväisyyssingle ”Absolutely fabulous” nousi jälleen topteniin. Mukana hassuttelivat samannimisen TV-sarjan tähdet Jennifer Saunders ja Joanna Lumley. Kappale oli mukana saman vuoden syyskuussa julkaistulla yhtyeen toisella remix-albumilla ”Disco 2”.
CD-albumi pakattiin hauskasti kokonaan oranssinväriseen kuoreen, jonka pinta muistutti hieman Lego-palikkaa. Jokaisella singlellä lanseerattiin duolle uusi ulkoinen tyyli erivärisine asuineen sekä hauskoine päähineineen tai peruukkeineen. Tästä tuli myös osa Pet shop boysin imagoa jatkossa ja tulevillekin albumikokonaisuuksille luotiin aina erilainen kokonaisvaikutelma. Viidentenä ja viimeisenä singlenä, lähes vuosi albumin julkaisun jälkeen, julkaistiin vielä vauhdikas ”Yesterday, when I was mad”, joka sekin jäi Britti-listan toptenin ulkopuolelle.
Singlet 1993-1994
01.06.1993 Can you forgive her?/Hey, headmaster
06.09.1993 Go west/Shameless
29.11.1993 I wouldn’t normally do this kind of thing/Too many people
04.04.1994 Liberation/Decadence
31.05.1994 Absolutely fabulous/Absolutely dubulous
29.08.1994 Yesterday, when I was mad/If love were all
BILINGUAL (1996)
Seuraavan albumin ensimmäiset äänitykset tehtiin jo loppuvuodesta 1994, mutta kesti lähes kaksi vuotta ennen kuin kokonaisuus näki päivänvalon. Pet shop boys oli koko uransa ajan satsannut myös singlejulkaisujensa kääntöpuoliin ja kaikilta sinkuilta löytyy uusi, albumilla julkaisematon kappale tai useampikin hittibiisin lisäksi. Vuonna 1995 nämä B-puolet koottiin kuluttajaystävällisesti tupla-CD:lle ”Alternative”. Levyn markkinointia ajatellen singlenä julkaistiin suosittu kääntöpuolen ralli ”Paninaro” vuoden 1995-versiona, vaikka singlellä kuultavaa versiota ei itse levyllä olekaan mukana.
Kuudennen studioalbumin ”Bilingual” äänitykset päätettiin tehdä osissa pitkin matkaa, sen sijaan että olisi pidetty yhdet pitkät äänityssesssiot. Noihin aikoihin pojat olivat lomailleet lämpimissä maissa ja kuunnellut paljon lattari-musiikkia. Vaikutteet kuuluvat levyn kappaleissa. Osan albumista tuotti Chris Porter, joka muistetaan parhaiten töistään Whamin ja George Michaelin kanssa. Noihin aikoihin hän oli tuottanut Take thatin hitin ”Back for good”, joka oli herättänyt poikien kiinnostuksen. He halusivat levylleen samanlaisia harmonioita.
Keväällä ja kesällä 1996 julkaistiin ensimmäiset singlet ”Before” ja ”Se a vida é (That’s the way life is)”, jotka nousivat Britti-listalla sijoille 7 ja 8. Kun kaksi albumin jälkeen lohkaistua singleä ”Single – Bilingual” ja ”A red letter day” eivät nekään osoittautuneet megahiteiksi, tuli ”Bilingualista” ensimmäinen Pet shop boysin studioalbumi, joka ei sisällä yhtään TOP-5-hittiä. Albumistakin muodostui vain kohtalainen menestys, joka myi maailmanlaajuisesti noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Britannian listalla korkein sijoitus oli neljäs, mutta Suomessa Pettareiden tähti alkoi hiljalleen hiipua eikä kultalevyrajoja enää hätyytelty. Korkein sijoitus virallisella listalla oli 14.
Kesällä 1997 Pet shop boys konsertoi Lontoon Savoy teatterissa ison orkesterin kanssa ja promootiomielessä he levyttivät West side story -musikaalista tutun klassikon ”Somewhere”. Samalla yritettiin jatkaa ”Bilingual” -albumin elinkaarta julkaisemalla levystä uuden singlekappaleen sisältävä special edition -painos. Tyylikäs ”Somewhere” nousi Britannian singlelistan sijalle yhdeksän ja samalle sijalle myös Suomen singlelistalla.
Singlet 1995-1997
24.06.1995 Paninaro ’95
22.04.1996 Before/The truck driver and his mate
12.08.1996 Se a vida é (That’s the way life is)/Betrayed
11.11.1996 Single-Bilingual/Discoteca
17.03.1997 A red letter day/The boy who couldn’t keep his clothes on
23.06.1997 Somewhere/The view from your balcony
NIGHTLIFE (1999)
Pet shop boysin 1990-luvun päättää seitsemäs studioalbumi ”Nightlife”, joka nimensä mukaisesti on tavallaan klubiteemainen. Pojat päättivät tehdä edellistä elektronisemman albumin, mutta joka olisi kuitenkin kuorrutettu orkestraatiolla ja jousilla. Samaan aikaan levyn kappaleiden kirjoittamisen kanssa he kirjoittivat myös ensimmäistä näyttämömusikaaliaan ”Closer to heaven”, jonka oli määrä saada ensi-iltansa vuonna 2001. Jossain kohtaa projektit jopa hieman sekoittuivat toisiinsa. Jotkut laulut, kuten ”In deniel” kirjoitettiin musikaaliin, mutta se päätyi albumille. Kun taas ”Vampires” -kappaletta ei ollut tarkoitus laittaa musikaaliin, mutta se siellä lopulta kuultiin. Esimerkiksi ”New York city boy” -kappaleella ei taas ole mitään tekemistä musikaalin kanssa. Itse asiassa musikaalin nimen piti alun perin olla ”Nightlife”.
Mutta ennen töihin ryhtymistä duo piti ensimmäisen kunnon lomansa koko Pet shop boysin uran aikana. Albumilla on kolme tuottajaa Rollo, Craig Armstrong ja David Morales, joista Rollo ja Morales olivat tehneet remiksauksia pojille aiemmin. Morales oli mukana myös ”New York city boy” -kappaleen säveltämisessä, mikä on Pet shop boysin tapauksessa melko harvinaista. He päättivät tehdä Village peoplelta kuulostavan 1970-lukua henkivän retrodiscoilun ja onnistuivatkin siinä erinomaisesti. Kappale on varmasti ”Nightlifen” kaupallisin, joten pojat eivät halunneet tarkoituksellakaan julkaista sitä ensimmäisenä singlenä. Sen kunnian sai nimihirviö ”I don’t know what you want but I can’t give it any more”, jonka listanousu Britanniassa jäi sijalle 15.
Toisena sinkkuna lohkaistu ”New York city boy” ei sekään noussut, kuin yhden sijan korkeammalle. Kolmas ja viimeinen sinkku ”You only tell me you love me when you’re drunk” sentään ylsi topteniin. Musikaaliin kirjoitetussa kappaleessa ”In deniel” vierailee laulusolistina Kylie Minogue. Albumi nousi Britannian listalla sijalle 7 ja Suomen listalla sijalle 18 eli se menestyi edeltäjiään heikommin. Britanniassa ylittyi täpärästi kultalevyyn vaadittu 100.000 kappaleen myynti ja maailmanlaajuinen kokonaismyynti oli noin 1,2 miljoonaa. Vuonna 2001 ”Closer to heaven” -musikaalin musiikki julkaistiin myös CD-levynä ja se sisältää osittain samoja kappaleita, mutta erilaisina versioina.
Singlet 1999-2000
19.07.1999 I don’t know what you want but I can’t give it any more/Silver age
27.09.1999 New York city boy/The ghost of myself
03.01.2000 You only tell me you love me when you’re drunk/Lies
RELEASE (2002)
Neil Tennant ja Chris Lowe kokivat olevansa liian ennalta-arvattavia ja he päättivät tehdä jotain täysin uutta ja radikaalisti erilaista. Jos nyt ei aivan kitaravetoista rock-albumia, niin jotain sinne päin oli tekeillä. Mukaan tuli mm. Electronic-yhteyksistä tuttu The Smiths -kitaristi Johnny Marr. Lisäksi pojat päättivät ensimmäistä kertaa tuottaa koko albumin kahdestaan. Vain yhdellä kappaleella ”London” on kolmas tuottaja Chris Zippel, joka oli myös mukana kirjoittamassa laulua.
Pet shop boys päätti uusiutua myös kokonaisvaltaisesti ja niin vaihtui myös kansitaiteen suunnittelija. Aiempien levyjen ilmeistä vastannut Mark Farrow tiimeineen sai siirtyä syrjään. Promokuvissa esiintyi pitkästä aikaa arkisesti pukeutunut duo, kun räikeät imagoleikit oli heitetty romukoppaan. Tämä kaikki ei selvästikään ollut se, mitä fanit Pet shop boysilta odottivat. Singlet ”Home and dry” ja ”I get along” eivät nousseet Britti-listan kärkikymmenikköön, mutta albumi pääsi samalle sijalle kuin kolme vuotta aiemmin julkaistu ”Nightlife” eli seitsemänneksi. Kolmas single ”London” julkaistiin vain Saksassa.
Albumin myynti jäi vaisuksi, joten vanha sanonta ”suutari pysyköön lestissään” oli paikallaan. Pet shop boys palasi dancemusiikin pariin jo vuoden kuluttua kolmannen remix-albumin ”Disco 3” muodossa. Levy sisälsi myös kolme uutta kappaletta ”Release” -albumin biisien tanssittavien versioiden lisäksi. Syksyksi 2003 julkaistiin vielä uusi tuplakokoelma ”PopArt – The hits”, joka sisälsi kaksi uutta singlenäkin julkaistavaa kappaletta. Rauhallisempi ”Miracles” ja nopeatempoisempi ”Flamboyant” ovat perinteisempää Pet shop boysia ja menestyivät listallakin mukavammin.
Singlet 2002-2004
18.03.2002 Home and dry/Sexy northener
15.07.2002 I get along/Searching for the face of Jesus
14.10.2002 London/Positive role model
17.11.2003 Miracles/We’re the Pet shop boys
29.03.2004 Flamboyant/I didn’t get where I am today
FUNDAMENTAL (2006)
Pet shop boys ei levännyt vuonna 2005 laakereillaan, vaan silloin syntyi erikoinen soundtrack elokuvaan ”Panssarilaiva Potemkin”. Erikoinen siksi, että Sergei Eisensteinin mykkäelokuvaklassikko on alunperin julkaistu vuonna 1925. Vuonna 2006 oli aika uuden studioalbumin. Neil Tennant kirjoitti listan millaisen levyn he halusivat tehdä, mutta kaikki kiteytyi ajatukseen tehdä ”täydellinen Pet shop boys -albumi”. Sellainen josta ihmiset sanovat ”That is SO Pet shop boys” ja sellainen, jollaista he eivät ole tehneet pitkiin aikoihin. Oikeastaan sitten vuoden 1993 ”Veryn”.
Tarkoitus oli tehdä myös täysin elektroninen albumi, jossa soi ”likaiset, lihavat syntikat”. Ei siis kliinistä Kraftwerk-saundia. Loppujen lopuksi levylle tuli myös paljon orkestraatiota, kiitos tuottaja Trevor Hornin. Esimerkiksi Frankie goes to Hollywoodia ja ABC:ta 1980-luvulla tuottanut Horn tunnetaan muhkeista pop-jousistaan. Olihan hän tuottanut Pet shop boysillekin upean ”Left to my own devices” -hitin.
Toukokuussa 2006 julkaistu ensimmäinen single ”I’m with stupid” nousi Britti-listan sijalle 8, mutta samalla se on ainakin toistaiseksi viimeinen Pet shop boysin TOP-10-hitti. Toinen single ”Minimal” sijoittui listalla 19 ja kolmas lohkaisu ”Numb” sijalle 23, mikä oli vasta toinen yhtyeen 39:sta singlejulkaisusta joka ei noussut TOP-20:een. Ensimmäinen oli ”Was it worth it?” vuodelta 1991. ”Numb”-kappaleen sävelsi amerikkalainen Diane Warren ja se onkin ensimmäinen PSB-single, joka ei ole heidän itsensä kirjoittama tai cover-versio toisen artistin tai yhtyeen hitistä.
Keväällä 2007 Pet shop boys yhdisti voimansa Robbie Williamsin kanssa ja heidän yhteissinglensä ”She’s Madonna” nousi Britti-listalla TOP-20:een. ”Fundamentalin” neljäs single ”Integral” julkaistiin vain digitaalisilla alustoilla ja sillä markkinoitiin samalla myös lokakuussa 2007 ilmestynyttä remix-albumia ”Disco 4”. ”Fundamental” -albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle viisi ja Suomessakin kärkikymmenikköön. Kaiken kaikkiaan levy otettiin riemumielin vastaan, sillä poikien alkuperäisen suunnitelman mukaan se oli taattua vanhan hyvän ajan Pet shop boysia.
Singlet 2006-2007
08.05.2006 I’m with stupid/The resurrection
24.07.2006 Minimal/In private
15.10.2006 Numb/Party song
YES (2009)
Pet shop boys heijasteli aina tuntojaan edellisen albuminsa perusteella. Minkälainen siitä tuli ja miten se oli otettu vastaan. ”Fundamental” oli tummasävyinen ja intensiivinen, joten jälleen kerran he halusivat tehdä jotain erilaista. Neil Tennant halusi tuottajaksi Xenomanian, joka tuohon aikaan tuotti relevantteja pop-hittejä esimerkiksi Girls aloud -yhtyeelle. Brian Higginsin luotsaaman tiimin työskentelytapa oli täysin erilainen, kuin edellislevyn tuottaneella Trevor Hornilla. Xenomania tuotti nopealla sykkeellä ja aluksi Neil Tennantia jopa hieman ärsytti vaikutelma, että porukka ei keskity tosissaan heidän musiikkiinsa.
Lopputulemana syntyi kuitenkin albumillinen ajan hengessä sykkivää dancepoppia. Ensimmäisenä singlenä lohkaistu ”Love etc.” nousi Britti-listan sijalle 14, mikä yllätti tekijänsä. He olivat jo tuudittautuneet ajatukseen, että Pet shop boys -singlet eivät enää automaattisesti kohoa TOP-20:een. Tosin tämä on viimeinen kerta, kun näin kävi – ainakin toistaiseksi. Toisena singlenä julkaistiin ”Did you see me coming?”, jonka korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi 21. ”Beautiful people” julkaistiin singlenä vain Saksassa.
”Yes” -albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle neljä, mikä oli duon paras sijoitus sitten vuoden 1996 ”Bilingualin”. Levyä seurasi mittava kiertue, jolta julkaistiin syksyllä 2009 live-CD/DVD-paketti ”Pandemonium”. Jouluksi ilmestyi joulu-EP ”Christmas”, joka sisälsi joululaulun ”It doesn’t often snow at Christmas” ja muutaman muun kappaleen. Vuonna 2010 oli aika jälleen uuden kokoelman ja tällä kertaa se sai nimekseen ”Ultimate”. Kokoelman myynnin edistämiseksi julkaistiin uusi single ”Together”.
Singlet 2009-2010
16.03.2009 Love etc./Gin and Jag
01.06.2009 Did you see me coming?/After the event
24.10.2010 Together/Glad all over
ELYSIUM (2012)
Pet shop boysilta kun sopii odottaa mitä hyvänsä, niin vuonna 2011 he sävelsivät baletin. ”The most incredible thing” -nimisen teoksen musiikki julkaistiin CD-levyllä maaliskuussa 2011. Helmikuussa 2012 Pet shop boys julkaisi odotettua jatkoa vuoden 1995 ”Alternative”-kokoelmalle, jolle oli koottu siihenastiset singlejen B-puolet. ”Format”-tupla-CD:llä kuultiin noita mainioita helmiä vuosilta 1996-2012.
Trevor Horn oli jo vuosia ehdottanut Pet shop boysille, että he tekisivät ”L.A.albumin”. Hornilla on studio Los Angelesissa. Chris Lowe totesi, että he olivat saaneet tarpeekseen kiiltokuvapopista ja päättivät yhteistuumin tehdä oikeiden muusikoiden kanssa jotain juurevampaa. Vaikka levystä tuli tunnelmallinen ja jopa seesteinen, on siinä aistittavissa Pet shop boysille ominaista sliipattua saundia. Sessioissa syntyi myös tanssittavampaa materiaalia, mutta useat kappaleet säästettiin seuraavalle albumille koska ne eivät sopineet tämän levyn tunnelmaan.
Syyskuussa julkaistulla ”Elysium”-albumilta lohkotut kolme singleä eivät menestyneet listoilla, eivätkä pahemmin jääneet elämään edes fanisuosikkeina. Britanniassa siitä tuli Pet shop boysin heikoiten sijoittunut pitkäsoitto. Se oli korkeimmillaan albumilistalla yhdeksäntenä, mutta silti jokainen duon studioalbumi on sijoittunut siellä topteniin. Andrew Dawsonin tuottama levy jäi Pet shop boysin viimeiseksi julkaisuksi Parlophonella, joka oli toiminut yhtyeen levy-yhtiönä aina vuodesta 1985 lähtien.
Singlet 2012
03.07.2012 Winner/A certain ”Je ne sais quoi”
12.10.2012 Leaving/Hell
31.12.2012 Memory of the future/Listening
ELECTRIC (2013)
Vuodesta 2013 lähtien Pet shop boys on julkaissut materiaalinsa oman x2-levymerkkinsä kautta. Levy ilmestyi vain vajaa vuosi edellisen albumin jälkeen, mutta osa kappaleista oli jo valmiina. Niitä äänitettiin lisää noin puolen vuoden periodin aikana tuottaja Stuart Pricen kanssa. Jälleen kerran haluttiin tehdä pesäeroa edellisen pitkäsoiton seesteisyyteen ja tästä levystä tuli selkeästi dance-orientuneempi. Jo ensimmäinen toukokuun alussa julkaistu kappale ”Axis” on täyttä tykitystä, mutta samalla kappale on käytännössä instrumentaalinen. Se julkaistiin vain digitaalisesti sekä 12-tuumaisena vinyylisinglenä. Samoihin aikoihin albumin kanssa ilmestyi toinen single ”Vocal”, jonka CD-singlellä on peräti yhdeksän erilaista versiota kappaleesta.
”Electric” -albumi on nimensä veroisesti erittäin elektroninen ja samalla erittäin tanssittava. Kappaleista suurin osa on pitkiä, reippaasti yli 5-minuuttisia ja ne perustuvat enemmän sykkivään rytmiin kuin laulettuihin melodioihin. Monissa raidoissa hyödynnetään erilaisia vokaalisämplejä. Levyn neljästä singlestä parhaiten listalla sijoittui viimeisenä julkaistu ”Thursday”, jonka listasijoitukseksi tuli 61. Albumi sijoittui omalla listallaan varsin mukavasti kolmanneksi. Vaikka musiikkibisnes eli jo murrosvaihettaan ja fyysisten CD-levyjen myynti alkoi olla taaksejäänyttä elämää, on listasijoitus duon paras sitten vuoden 1993 ”Very”-albumin.
Singlet 2013
29.07.2013 Vocal
02.09.2013 Love is a bourgeois construct/Entschuldigung!
04.11.2013 Thursday/No more ballads
SUPER (2016)
Yhteistyö tuottaja Stuart Pricen kanssa jatkui tällä levyllä. ”Super” on paljon edeltäjänsä kaltainen tanssittavine rytmeineen, mutta kuitenkin enemmän pop-albumi joka sisältää 12 kolmen-neljän minuutin mittaista kappaletta. Vaikka avausraita ”Happiness” on eräänlainen dance-house-jyrä, jossa laulu on vain kertosäkeistöä, on seuraavana kuultava ”The pop-kids” selkeästi Pet shop boysin tarinallinen kumarrus kaikkien pop-fanien suuntaan. Tarttuva muistelu julkaistiin myös ensimmäisenä singlenä.
”The pop kids” tai muutkaan albumilta lohkotut singlet eivät enää nousseet listoille, mutta albumi nousi edeltäjänsä tavoin listakolmoseksi. ”Super” olikin Pet shop boysin 13. peräkkäinen TOP-10-studioalbumi. Samalla termin ”single” määritelmä alkoi hämärtyä. Kaikkia erikseen julkaistuja kappaleita ei enää julkaistu kaupallisina CD-singleinä. Osa julkaistiin vain digitaalisesti, osa vain vinyylinä ja osa vain keräilyharvinaisuutena vuosittaisen fanijulkaisun liitteenä. Pet shop boys on ollut aina hyvin tuottelias ja kaikkia julkaisuja ei ole mielekästä edes yrittää luetteloida tässä yhteydessä.
”Super”-sessioista jäi yli rauhallisempia kappaleita, jotka eivät poikien mielestä istuneet kokonaisuuteen. Ne julkaistiin vuonna 2013 omana neljän kappaleen EP-levynään nimellä ”Lost”. Huhtikuussa 2019 julkaistiin live-CD/DVD ”Inner sanctum”, joka oli tallennettu yhtyeen ”Super”-kiertueelta edellisvuoden kesäkuussa Lontoon Royal Opera housessa.
2016-2017
18.03.2016 The pop kids/In bits
24.06.2016 Twenty-something/The white dress
18.09.2016 Say it to me/A cloud in a box
HOTSPOT (2020)
Syyskuussa 2019 Pet shop boys yhdisti voimansa Years & Years -yhtyeen Olly Alexanderin kanssa. Yhdessä he kirjoittivat ja levyttivät kappaleen ”Dreamland”, joka herätti mukavasti mielenkiintoa eri puolilla Eurooppaa mutta ei noussut hittitilastoihin. Samaan aikaan Pet shop boys ilmoitti lähtevänsä ”Dreamworld: The greatest hits live” -kiertueelle, joka oli heidän ensimmäinen vain hittikataloogiin keskittyvä kiertueensa. Kiertue jatkuu edelleen ja saapuu Suomeenkin kesällä 2023. Years & Years levytti myös oman versionsa Pet shop boys -klassikosta ”It’s a sin”, joka toimi samannimisen televisiosarjan tunnusmusiikkina.
”Hotspot” oli kolmas albumi, jonka tuotti Stuart Price ja se äänitettiin pääasiallisesti Berliinin Hansa-studioilla. Levyltä lohkottiin vielä kaksi singleä, mutta hittilistoille ei enää ollut asiaa. Albumi nousi kuitenkin listan sijalle kolme, kuten kaksi edeltäjäänsäkin. Kesäkuussa 2023 julkaistiin Pet shop boysin koko uran kattava kokoelma ”Smash”, joka sisältää kronologisessa järjestyksessä duon kaikki 55 singlejulkaisua eli yhteensä 3 tuntia 40 minuuttia musiikkia.
2019-2022
11.09.2019 Dreamland (feat. Years & Years)/An open mind
07.02.2020 Monkey business/At rock bottom
24.04.2020 I don’t wanna/New boy
Lue ”Hotspot” -albumin arvostelu Retropop.blogista
Kuuntele Pet shop boysin kokoelmaa ”Smash – The singles 1985 – 2020” Spotifyssa:
Lähteet:
Pet shop boys -albumien ”Further listening” -versioiden kansilehdet 1984-2012
Petshopboys.fi
Wikipedia
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 