Konserttiarvio: Pet shop boys antoi yleisölle koko rahan edestä mitä se halusikin

PET SHOP BOYS: DREAMWORLD TOUR – THE GREATEST HITS LIVE
4.7.2023 Helsinki, Jäähalli

Kuvat: Petri Heino

”We are the Pet shop boys”, kajahti tuttu esittäytyminen tiistai-iltana Helsingin jäähallissa. Neil Tennantin (68) ja Chris Lowen (63) muodostama brittiduo Pet shop boys on tuttu näky täkäläisillä konserttilavoilla. Tämä oli yhtyeeltä jo kymmenes esiintyminen Suomessa. Eikä ihme, ovathan heidän levynsä myyneet täällä kultaa ja platinaa. Aikoinaan.

”Dreamworld tour – The greatest hits live” -kiertue alkoi jo vuonna 2022 ja sitä on jatkettu sopivissa pätkissä uusia osuuksia lisäten. Nimensä mukaisesti konserteissa kuullaan Pet shop boysin suurimmat hitit vuosien varrelta, eikä ohjelmisto keskity markkinoimaan esimerkiksi tuoreinta studioalbumia. Pet shop boysin viimeisin pitkäsoitto ”Hotspot” ilmestyi vuonna 2020 eikä sen pohjalta tehty lainkaan kiertuetta. Albumilta kiertueohjelmistossa on kuitenkin mukana kaksi kappaletta, vaikka ne eivät tähän ”greatest hits” -teemaan istukaan. Aivan tuorein julkaisu, massiivinen kokoelma-boksi ”Smash – The singles 1985-2020” sen sijaan sopii kiertueen ajatukseen paremmin kuin hyvin.

Settilista hakee hittien määrässä vertaistaan, vaikka muutama tuoreempi tapaus onkin mukaan ujutettu. Pet shop boys tarjoili sellaisen kavalkadin, että heikompaa alkoi varmasti jo hirvittää. Mainospuheissa sanottiin, että ”konserteissa kuullaan yhtyeen kaikki 22 Euroopan Top 10 -hittiä”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ja kuka niitä laskee, niin harva varmasti pystyy enää mainitsemaan sellaista singlelistalla menestynyttä Pet shop boys -kappaletta jota konsertissa ei kuultu.

Todelliseksi hittipotpuriksi rakennettu ohjelmisto meni paikoin jopa liiankin hätäiseksi. Kaikki oli tosiaankin turboahdettu mukaan. Jossain vaiheessa olisin kaivannut jostakin omasta suosikistani vaikka rahtusen pidempää otantaa. ”Domino dancing” pääsi vasta vauhtiin, kun yleisö oli kuorolaulanut kertosäkeen kahdesti. Sitten kappale vaihtuikin lennosta enkä ehtinyt edes kännykään kameraa virittämään kuvausvalmiuteen Instagram-tarinaa varten. Pet shop boys -megamix livenä.

Konsertin alku oli Pet shop boys -tyyliin hieman flegmaattinen. Neil ja Chris seisoivat lavalla kahdestaan kiertuemainoksista tutut naamiot kasvoillaan. Avausraitoina kuultiin hieman pienempiä hittejä, kuten ”Suburbia”, ”Can you forgive her” ja ”Opportunities”. Vuoden 1991 U2- ja Boys town gang -yhtyeiden hittejä mash uppaava ”Where the streets have no name (Can’t take my eyes off you)” -single ei aikoinaan sisältynyt Pet shop boysin studioalbumille, mutta menestyi singlelistalla. ”Can’t take my off youn” tuttu puhallinriffi istuu kuitenkin mainiosti yleisön käsien aaltoliikkeisiin. Alettiin päästä vauhtiin.

Vielä pari pikkuhittiä lisää ja lavateema vaihtui. Bändin taakseen kätkenyt screeni nostettiin ja ”Left to my own devices” pärähti soimaan. Yleisö villiintyi. Neiliä ja Chrisiä tukemassa oli vauhdikas rytmiryhmä Clare Uchima, Simon Tellier ja Afrika Green. Iloiset musikantit toivat mukavasti elämää lavalle, sillä varsinaiset päätähdet eivät ole tulleet erityisen kuuluisiksi nimenomaan lennokkaista koreografioistaan. En kuitenkaan jäänyt kaipaamaan joiltakin aiemmilta kiertueilta tutuiksi tulleita tanssiryhmiä tai muuta rekvisiittaa. Sellaisiksi riittivät muunneltavissa olevat, kääntyilevät taustascreenit ja Neil Tennantin eriväriset poplarit. Tällä kertaa musiikki puhui puolestaan.

Konsertin edetessä hittibiisien listasijoitukset vain paranivat. Yleisön mieleen tuntuivat olevan Britti-listan ykköshitit ”Always on my mind” ja ”Heart”, joiden välissä kuultu tuoreimpiin kuuluva singlejulkaisu ”Dreamland” kelpasi aivan yhtä hyvin. Fanikunta selkeästi tuntee suosikkinsa, vaikka hittitilastojen kärkipäätä ei yhtye enää hätyyttelekään. Mainio veto oli myöskin vähemmälle listasuosiolle jäänyt ”Paninaro”, joka ihan ensin julkaistiin vuoden 1986 ”Suburbia”-singlen B-puolella, mutta alkoi sitten elää omaa elämäänsä ja sai oman singlejulkaisunsa vuonna 1995. Siinä nimittäin ilmeettömänä kosketinsoittajana profiilinsa luonut Chris Lowe pääsee kerrankin ääneen. Hän esitti kappaleen säkeistöinä toimivat monotoniset lausahdukset ihan livenä.

Rytmikkään kokonaisuuden katkaisi vain muutama rauhallisempi veto. Alkupuolella kuultu ”Rent” on varmasti monille tuttu, mutta mahtipontinen ”Jealousy” -balladi ei aikoinaan kolistellut listojen topten-sijoituksia. Kappale on joka tapauksessa Neil Tennantin kertoman mukaan ensimmäinen kokonainen biisi, jonka hän on Chris Lowen kanssa tehnyt. Puoltaa siten siis paikkaansa ”Greatest hits” -kiertueohjelmistossa.

Taustabändin ihana Clare Uchima pääsi estradin etuosaan duetoimaan edesmenneen Dusty Springfieldin osuudet hittibiisissä ”What have I done to deserve this”. Sitä seuranneet ”It’s alright” ja ”Vocal” olivat mielestäni hieman väärässä kohtaa settilistaa. Hienoja kappaleita, mutta tunnelmansa puolesta ne vähän latistivat fiilistä konsertin kohdassa, jossa kaiken olisi pitänyt edetä kohti räjähtävää loppukliimaksia. No kliimaksi tuli sitten niiden jälkeen, kun varmasti suuren yleisön mielestä odotetuimmat Pet shop boys -jyrät ”Go west” ja ”It’s a sin” pärähtivät ilmoille konsertin varsinaisen osuuden päätteeksi.

Encorena kuultiin kappale, josta kaikki alkoi vuonna 1985. Pet shop boysin läpimurtohitti ”West end girls” on tempoltaan jo rauhallisempaa osastoa, mutta sopi kyllä jäähdyttelemään fiilistä. Sen jälkeen kuultu upea ”Being boring” on vieläkin verkkaisempi rytmiltään, mutta melodia hakee kaihoisassa tarttuvuudessaan vertaistaan. Ei siis ihme, että pääasiassa keski-ikäinen yleisö tempoutui mukaan tunnelmalliseen yhteislauluun. Osuu ja uppoaahan biisin tarinakin nostalgiannälkäiseen pop-faniin.

’Cause we were never being boring
We had too much time to find for ourselves
And we were never being boring
We dressed up and fought, then thought: ”Make amends”
And we were never holding back or worried that
Time would come to an end

Mutta niin tämä yhteinen aikamme vain tuli päätökseen. Juuri sopivalla hetkellä. Noin kaksi tuntia täyttä tykitystä. Laulua ja tanssia. 68-vuotiaan seremoniamestarin johdattelemana. Ensimmäisestä omasta Pet shop boys -livekokemuksesta on jo yli 30 vuotta ja jäähallista poistuessani mieleni valtasi kaihoisuus. Mahtoiko tämä olla viimeinen kerta, kun näin heidät livenä. Toisaalta Neil Tennantin pirteä fyysinen olemus ja edelleen skarppina soiva lauluääni antavat ennusteen, että eläkkeelle ei olla siirtymässä ihan lähivuosina. Uusi albumikin on kuulemma suunnitteilla. Tervetuloa taas tulevaisuudessa takaisin Suomeen, Pet shop boys!

Nämä kuultiin:

1. Suburbia
2. Can you forgive her?
3. Opportunities (Let’s make lots of money)
4. Where the streets have no name (Can’t take my eyes off you)
5. Rent
6. I don’t know what you want but I can’t give it any more
7. So hard
8. Left to my own devices
9. Single bilingual / 10. Se a vida e (That’s way life is)
10. Domino dancing
11. Monkey business
12. New York city boy
13. Jealousy
14. Love comes quickly
15. Paninaro 95
16. Always on my mind
17. Dreamland
18. Heart
19. What have I done to deserve this
20. It’s alright
21. Vocal
22. Go west
23. It’s a sin
    Encore
24. West end girls
25. Being boring

Lue Retropopin levymittari: Pet shop boys levystä levyyn

Kuuntele konsertin kappaleet Spotify-soittolistana: