Pet Shop Boys: Hotspot (x2 recordings 2020) ★★★★★
Pet Shop Boysista eli Neil Tennantista ja Chris Lowesta ei tullut kaikkien aikojen menestyneintä brittiläistä duoa vain seuraamalla suuntauksia. Muodostaessaan elektronisen soundin ja tanssimusiikin yhdistelmän hittibiiseissään, kuten ”West end girls” tai ”It’s a sin”, he asettivat standardit modernille popille. Laulusolisti Neil Tennant ja kosketinsoittaja Chris Lowe tapasivat toisensa sattumalta Lontoon Chelseassa elektroniikkakaupassa vuonna 1981. Heidän yhteinen innostumisensa genreen toi Pet Shop Boysille neljä Britannien singlelistan ykköspaikkaa ja kolmetoista hittialbumia miltei neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana.
”Hotspot” on Pet shop boysin 14. studioalbumi, joka vahvistaa jatkuvan renessanssin. Levy juontaa juurensa vuoden 2013 ”Electriciin”. He ovat saavuttaneet syvemmän 1980-luvun kaavan sitten vuosikymmenen alkamispäivän, mutta nyt Tennant (65) ja Lowe (60) pohtivat myös enemmän tärkeimpiä tekstejään. Vuoden 2012 albumia ”Elysium” duo on luonnehtinut pettymykseksi, vaikka he saivatkin Lontoon Olympialaisten myötä paljon julkisuutta. Chris Lowe kutsui projektia myöhemmin ”sairaalaksi”. Albumi kuitenkin johti heidät itsetarkasteluun, jonka myötä he lopulta kytkeytyivät The Killers -tuottajaan Stuart Priceen, joka tuotti ”Electricin”. ”Electric” oli paluu vanhaan PSP-soundiin ja aloitti turboahdetun Stuart Price -trilogian, joka vuonna 2016 toi meille ”Super” -albumin ja nyt tämän. Stuart Price ei ollut ainoa side, joka yhdisti Pet shop boysin ja The Killersin. Kun jälkimmäinen pääsi esiintymään Glastonburyn festivaalin päälavalle vuonna 2019 osastoon viime vuonna, Tennant ja Lowe astelivat myös estradille. The Killersin nokkamies Brandon Flowers ei ole koskaan piilotellut ihailuaan Britti-duoa kohtaan.
”Hotspot” äänitettiin osittain Hansa Ton -studiossa, Berliinin muurin vieressä, jossa David Bowie loi ”Low”- ja ”Heroes”- albuminsa. Saksan pääkaupungin haamu kummittelee levynteon taustalla. Albumin nimikin on nyökkäys kaupungin sijaintiin entisen kylmän sodan hotspot-pisteenä. Chris Lowen syntikoista kaikuu vanhan liiton analoginen fiilis. Albumin avausraita ”Will-O-The-Wisp” on perinteistä kuplivaa eurodiscoa, jollaista Pet shop boyseilta ei olekaan kuultu vuosikausiin. Kappaleelle nimen on antanut vanha kansanuskomus matkailijoiden näkemästä aavemaisesta valoilmiöstä. Kappale on mitä oivallisin valinta avaukseksi, sillä se tempaa kuulijan mukaansa ja saa höristämään korvia jokaiselle tulevalle raidalle.
”You are the one” on kauniin melodinen puolitempoballadi, mutta heti sen jälkeen tempo nousee. ”Happy people” on mainio osoitus poikien taidoista tehdä mitä tarttuvimpia kertosäkeitä ja säkeistöjen puherapit ovat oivallinen kumarrus duon menneisyyteen – jopa läpimurtohittiin ”West end girls” saakka. Albumi ei kuitenkaan missään nimessä ole mikään retrospektiivi, vaan Pet Shop Boys osoittaa jälleen kerran olevansa edelleen tämän päivän aallon harjalla ratsastava ajankohtainen yhtye. Yksi osoitus siitä on levyn johtosingle ”Dreamland”, joka tekstissään kritisoi maailmanlaajuista pakolaiskriisiä ja ehkä jopa Brexit-ilmiötäkin. Kappaleen tekemisessä ja esityksessä on vahvasti mukana myös nuoren polven muusikko Olly Alexander Years & Years -yhtyeestä. Ovela veto vanhoilta lemmikkikaupan pojilta, sillä kappale nousi tätä myötä myös radioasemien soittolistoille, vaikka sijoitukset Britannian virallisella singlelistalla ovatkin nykyään Pet shop boysille ja muille aikalaisille kaukaisia haaveita.
Albumilla on useita balladeja, mutta tällä kertaa ne ovat mielestäni melodisesti vahvoja ja Neil laulaa tekstit tunteikkaasti – kenties enemmän sydämestään, kuin koskaan aiemmin. ”Hoping for the miracle” ja ennen albumia julkaistu ”Burning the heather” ovat aiheesta oivallisia osoituksia, mutta etenkin tyylikäs ”Only the dark” yllättää vahvuudellaan. Vanhaa kunnon ”Pettari” -jytää taasen edustavat parhaiten ”I don’t wanna” sekä singlenäkin julkaistu ”Monkey business”, joka tuntuu jakavan mielipiteitä. Väittäisin, että kappale toimii paremmin vastajulkaistun musiikkivideon kanssa. Levyn päättävä ”Wedding in Berlin” on juhlahuoneen hymni, joka on rakennettu Mendelssohnin kuuluisan häämarssin ympärille. Neil Tennant myönsi kerran, että jotkut varhaiset Pet Shop Boys -hitit sisälsivät ”ärsyttävän hulluja ideoita”. Niin tämäkin. Aluksi hyvin ärsyttävä, mutta loppujen lopuksi sekin puoltaa paikkaansa tällä uuden vuosikymmenen Pet shop boys -albumilla.
”Hotspot” on täydellinen osoitus Tennant/Lowe -parivaljakon luomisvoimasta. He ovat kirjoittaneet kahdestaan koko albumin materiaalin, lukuunottamatta ”Dreamlandia”, jolla on mukana myös Olly Alexander sekä ”Monkey business” -singlebiisiä, jonka krediitteihin on saanut nimensä myös tuottaja Stuart Price. ”Burning the heather” -kappaleessa kuullaan entisen Suede-kitaristin Bernard Butlerin taidonnäytteet. Odotin ”Dreamlandista” Pet shop boysin comeback-hittiä, mutta nykyään lienee mahdotonta 65-vuotiaan solistin nousta yhdellekään hittilistalle maailmassa. Ikävää ikärasismia, vaikka varmasti vuosikymmenet ovat kerryttäneet fanikuntaa ja mittavat kiertueet pitävät duon kiireisinä vielä muutamat tulevat vuodet. Tämä yhtye kun on niin paljon enemmän, kuin heidän tunnetuimmat topten-hittinsä.
Kappalelista:
1. Will-o-the-wisp
2. You are the only one
3. Happy people
4. Dreamland
5. Hoping for a miracle
6. I don’t wanna
7. Monkey business
8. Only the dark
9. Burning the heather
10. Wedding in Berlin
RETROPOP 
Aivan upeeta
TykkääTykkää