Ultravox! -yhtyeen taru alkoi huhtikuussa 1974, jolloin heidät tosin tunnettiin vielä nimellä Tiger Lily. Bändin kokoavana voimana toimi sen laulusolisti John Foxx (oik. Dennis Leigh, s. 1948), joka myös kirjoitti valtaosan heidän musiikistaan. Muun miehistön muodostivat Chris Cross (oik. Chris Allen, basso), Stevie Shears (kitara), Warren Cann (rummut) ja Billy Currie (koskettimet, viulu). Tiger Lily julkaisi vuonna 1975 yhden singlen ”Ain’t Misbehavin'”, joka oli versio 1920-luvun musikaalisävelmästä.
ULTRAVOX! (1977)
Ultravox!in lopullinen saundi ja bändin nimi (huutomerkillä) vahvistuivat kesällä 1976, kun he solmivat levytyssopimuksen Island-yhtiön kanssa. Yhtyeen omaa nimeä kantava esikoisalbumi julkaistiin helmikuussa 1977 ja sen tuottivat Steve Lillywhite ja Brian Eno. Persoonallista uuden aallon punkia sisältänyt levy ei noussut Britannian listoille, kuten ei noussut sen ainoa ”Dangerous Rhythm” -singlelohkaisukaan. Sen sijaan Ruotsissa albumi sijoittui listan sijalle 25.
HA! HA! HA! (1977)
Saman vuoden syksyllä julkaistu toinen albumi ”Ha!-Ha!-Ha!” oli tyylillisesti vieläkin punkahtavampi, vaikkakin kappale ”Hiroshima Mon Amour” antoi jo viitteitä yhtyeen syntikkapop-tulevaisuudesta. Sen on sanottu olevan yksi ensimmäisistä rumpukoneella säestetyistä Britti-pop-biiseistä. Kakkoslevykään ei osoittautunut myyntimenestykseksi, kuten levyltä lohkaistu ”ROckWrok”-singlekään.
SYSTEMS OF ROMANCE (1978)
Maaliskuun 1978 päättyneen kiertueen jälkeen kitaristi Shears päätti ottaa hatkat ja hänen tilalleen tuli Robin Simon (oik. Robert Simon). Bändin nimestä pudotettiin huudahdusmerkki ja kolmannen levyn tuottajaksi tuli saksalainen Conny Plank, joka tunnettiin Kraftwerk -yhteyksistään. Levyn saundi oli aiempia sliipatumpi ja syntetisaattorit nostettiin enemmän esille. Billy Currien lisäksi myös Chris Cross soittaa levyllä syntikoita.
Ikävä kyllä myös tämä levy epäonnistui listoilla ja Island pudotti yhtyeen listoiltaan. Vaikka Ultravox alkoi saada hieman marginaalista suosiota, laulusolisti John Foxx päätti suunnata soolouralle. Ero tapahtui sulassa sovussa ja Foxx jätti Ultravox-nimen vapaasti entisten bändikavereidensa käyttöön. Island julkaisi kolmen albumin parhaimmistosta kokoelmalevyn nimeltä ”Three Into One”.
Muutkin bändin jäsenet loivat katseensa toisiin projekteihin. Robin Simon liittyi kitaristiksi Magazineen. Juuri itsensä läpi lyönyt Gary Numan oli fanittanut Ultravoxia ja pyysi Billy Currieta bändiinsä. Warren Cann musisoi Zaine Griffin kanssa. Chris Crossilla oli myös omat yhteistyökuvionsa.
LUE LISÄÄ: Zaine Griffin albumista ”Ashes and Diamonds”
Billy Currie tutustui Midge Ureen (oik. James Ure, s. 1953) Visage -yhteistyössä. Visagelle antoi kasvot lontoolainen uusromantiikan ikoni ja Blitz-klubin yökerhoisäntä Steve Strange, mutta musiikki – kuten hitti ”Fade to Grey” – syntyi studiossa Currien ja Uren ansioista. Visagen rumpali ja Blitz-klubin DJ Rusty Egan rohkaisi Currieta kysymään Midge Urea Ultravoxin uudeksi laulajaksi.
LUE LISÄÄ: Visagen albumista ”Visage”
Glam-henkisissä Slik ja The Rich Kids -yhtyeissä musisoinut Ure korvasi John Foxxin laulusolistina sekä Robin Simonin kitarassa. Aluksi uusiutunut Ultravox kiersi Yhdysvalloissa toiveissaan saada levytyssopimus sieltä. Ohjelmistoon kuului materiaalia kolmelta ensimmäiseltä albumilta, nyt Midge Uren laulamana.
VIENNA (1980)
Uutta materiaalia syntyi myös nopeasti ja suurin osa neljännen studioalbumin kappaleista oli valmiina, kun Ultravox solmi levytyssopimuksen Chrysalis-yhtiön kanssa. Nelikko työsti materiaalia tasavertaisina bändin jäseninä. Sanoituksista vastasi pääasiassa Ure, mutta ensimmäisellä yhteisalbumilla hän sai apua Warren Cannilta.
Chrysalis oli antanut heille studioaikaa demojen tekemiseen. Tuottajana jatkoi edelliseltä albumilta tuttu Conny Plank. Bändi päätti toteuttaa yhden biisin huolellisesti alusta loppuun. Syntyi ”Sleepwalk”, joka julkaistiin myös ensimmäisenä singlenä kesäkuussa 1980. Kiekko nousi Britti-listan sijalle 29. Ultravoxin tyyli oli muokkautunut täysin trendikkään uuden aallon syntetisaattorivetoisen popin muotoon.
Kuukautta myöhemmin julkaistu albumi ”Vienna” nousi listalla sijalle 14. Toinen singlelohkaisu ”Passing strangers” floppasi, eikä kohonnut TOP-40:een. Vuosi vaihtui ja 2. tammikuuta 1981 albumin kolmantena singlenä lohkaistiin sen nimikkokappale ”Vienna”. Levy kohosi rytinällä Britti-listan sijalle kaksi, jossa se sinnitteli neljä viikkoa.
Ykköstilan klassikolta pihistivät ensin kuukautta aiemmin murhatun John Lennonin ”Woman” ja sitten yhden hitin ihmeen Joe Dolcen huumorilevytys ”Shaddap you face”. Joka tapauksessa ”Viennasta” tuli yksi 1980-luvun alun uusromanttisen aallon tunnussävelmistä ja se palkittiin vuoden kuluttua Brit awardseissa parhaana singlenä. Hitin vanavedessä myös neljäs viimeinen singlelohkaisu ”All Stood Still” nousi kärkikymmenikköön. Albumi myi Britanniassa platinaa eli yli 300.000 kappaletta.
LUE LISÄÄ: Ultravoxin albumista ”Vienna”
RAGE IN EDEN (1981)
Menestykselle piti tietenkin tuottaa nopeasti jatkoa ja yhtye palasi Saksaan Conny Plankin studiolle sitä työstämään. Yllättävä suursuosio oli kuitenkin pitänyt Ultravoxin miehet kiireisinä ja heillä ei tällä kertaa ollut lainkaan valmista materiaalia studioon saapuessaan. Siinä missä esikoisen levyttäminen hyvin keikoilla harjoitellulla materiaalilla oli sujunut kuin tanssi, nyt albumin vääntäminen kesti kolme kuukautta.
Lopputuloksesta tuli kuitenkin varsin onnistunut ja Midge Ure pitääkin sitä suosikkinaan Ultravoxin tuotannosta. Singleiksi lohkotut ”The Thin Wall” ja ”The Voice” eivät aivan yltäneet Britti-listan topteniin, mutta albumi ”Rage in Eden” nousi listan sijalle neljä ja myi lopulta kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta.
QUARTET (1982)
Ultravox halusi hieman uudistaa saundiaan ja pyysivät uudeksi tuottajaksi The Beatles -yhteyksistään tutun George Martinin. Martin suostui tehtävään, koska hänen tyttärensä oli Ultravox-fani ja hän huomasikin yhteistyön alettua, miten musikaalinen ryhmä oli kyseessä. Kesällä 1982 Lontoon Air-studioilla äänitetyn pitkäsoiton nimeksi tuli ”Quartet”.
Edellislevystä viisastuneina nelikko kirjoitti materiaalin suurimmaksi osaksi valmiiksi ennen studioon menoa ja demotti kappaleita kolmen viikon harjoitussessioissa. Sitten he pitivät viikon tauon ja palasivat ideoidensa pariin. Tätä kesti kolmisen kuukautta, kunnes albumille tulevat kahdeksan kappaletta olivat paketissa.
Lokakuussa 1982 julkaistulta albumilta lohkottiin neljä singleä ”Reap the Wild Wind”, ”Hymn”, ”Visions in Blue” ja ”We Came to Dance”, jotka kaikki nousivat Britannian listan TOP-20:een. Itse kokopitkä pääsi listan sijalle kuusi ja myi edeltäjänsä tavoin kultaa. ”Reap the Wild Wind” on ainoa Ultravox-julkaisu, joka on koskaan noussut Suomen listalle. Single oli joulukuussa 1982 sijalla 19.
Levyn markkinointia edistettiin ”Monument Tour” -kiertueella, josta taltioitiin video- ja live-albumit. Lokakuussa 1983 julkaistu ”Monument the Soundtrack” -live-albumi nousi sekin listan kärkikymmenikköön ja myi kultaa.
LAMENT (1984)
Tauon rauhoittamana oli hyvää aikaa valmistella seuraavaa albumia, joka oli järjestyksessään seitsemäs ja Midge Uren toimiessa laulusolistina neljäs. Helmikuussa 1984 saatiin levyltä ensimmäisenä maistiaisena single ”One Small Day”, jonka korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi sija 27.
Jatkoa kuitenkin seurasi toukokuussa singlen ”Dancing with Tears in My Eyes” muodossa, josta sukeutuikin yhtyeen uran toiseksi kovin hitti. Single nousi Britannian listan kolmoseksi sekä mm. Belgian, Irlannin, Alankomaiden ja Länsi-Saksan listoilla TOP-10:een. Biisistä on neljässäkymmenessä vuodessa muodostunut monien tuntema kasariklassikko, josta on levytetty myös uusia cover-versioita.
Kappale jäi kuitenkin ”Lament” -albumin ainoaksi hitiksi eikä levyn kolmantena sinkkulohkaisuna julkaistu nimikkobiisi enää menestynyt. Ultravox ei halunnut irrottaa pitkäsoitolta enempää sinkkuja. Albumi kohosi silti listan kahdeksanneksi ja Ultravox sai jälleen kultalevyn.
Levy-yhtiö katsoi, että aika oli otollinen kokoelmalevylle ja sellainen julkaistiinkin vielä saman vuoden jouluksi. Ennen ”The Collection” -kokoelman julkaisu markkinoille saatiin uusi single ”Love’s Great Adventure”, joka syntyi Billy Currien mukaan spontaanisti. He halusivat irrotella ja tehdä jotain uudenlaista.
Single nousi listan sijalle 12, mutta kokoelmalevystä tuli valtava menestys. Sen korkein listasijoitus oli toinen ja myyntiä karttui huikeat 900.000 kappaletta eli triplaplatinaa. Samoihin aikoihin Midge Ure sai osakseen paljon julkisuutta, sillä hän kirjoitti yhdessä Bob Geldofin kanssa legendaarisen hyväntekeväisyyskappaleen ”Do They Know It’s Christmas?”.
Band Aid ja Live Aid olivat joulun 1984 ja koko ensi vuoden puhutuimpia pop-tapahtumia. Wembley Areenalla järjestetyssä suurkonsertissa Ultravox esitti oman neljän biisin settinsä. Ultravox päätti pitää hieman hengähdystaukoa, mutta Ure työsti suosionsa huipulla soolomateriaalia. Hän oli saavuttanut Brittilistan toptenin jo vuonna 1982 soolosinglellään ”No Regrets”.
LUE LISÄÄ: Band Aid -projektista ”Do They Know It’s Christmas?”
Syyskuussa julkaistu Midge Uren soolosingle ”If I Was” nousi Band Aid -huuman vanavedessä Britannian listan kärkeen. Kirjoitusapua kappaleeseen hän sai Ultravoxin edellisen kiertueen lämppäribändin Messengersin syntikkavelholta Daniel ”Danny” Mitchelliltä. Ison hitin turvin myös Uren esikoissooloalbumi ”The Gift” kohosi listalla sijalle kaksi, mutta muita suurhittejä ei levyltä irronnut.
U-VOX (1986)
Midge Uren sooloillessa kolme muuta Ultravoxilaista Cann, Currie ja Cross äänittelivät demoja tulevalle Ultravox-albumille. Myöhemmin Uren liityttyä takaisin remmiin alkoi vaikuttaa siltä, että kaikki halusivat viedä yhtyettä vähän eri suuntiin. Lopulta Warren Cann jätti bändin musiikillisten erimielisyyksien seurauksena. Rumpuja levytyksessä soittaa Big Country -yhtyeen Mark Brzezicki.
Trioksi typistynyt Ultravox sai tuottajakseen alkuaikojensa Conny Plankin. Uusia hittejä ei Ultravoxin katalogiin syntynyt ja singlet ”Same Old Story” ja ”All Fall Down” eivät yltäneet TOP-30:een. Albumista tuli kuitenkin bändin seitsemäs peräkkäin Britannian TOP-10-menestys ja uusi kultalevy.
Seuraavana vuonna päättyneet ”U-Vox”-kiertueen jälkeen Ultravox päätti lopettaa toimintansa. Vuonna 1988 Midge Ure julkaisi toisen sooloalbuminsa ja myös Billy Currielta tuli soololevy, tosin täysin instrumentaalinen.
REVELATION (1992)
Monien yllätykseksi Billy Currie pystytti Ultravoxin uudelleen ainoa alkuperäisjäsenenä. Toiseksi jäseneksi uudistuneeseen duoon tuli laulusolisti Tony Fenelle. ”Revelation” -albumi ja sen ainoa single ”I Am Alive” eivät nousseet listoille.
Vuosina 1993-1994 Chrysalis julkaisi kaksi sinkkujen B-puolista koottua kokoelmaa ”Rare” Vol. 1 ja Vol. 2.
INGENUITY (1994)
Billy Currie jatkoi uuden Ultravox-materiaalin kimpussa ja nyt bändi kasvoi viisimiehiseksi. Uudeksi vokalistiksi tuli Sam Blue ja muut jäsenet olivat Vinny Burns (kitara), Tony Holmes (rummut) ja Gary Williams (basso). Uuden levyn kappaleet kirjoitettiin viisikolla yhteisvoimin. Singleksi yhtyeen kymmenenneltä pitkäsoitolta irtosi ”There Goes a Beautiful World”, mutta se ei noussut listoille kuten ei noussut albumikaan.
Tällä kokoonpanolla äänitettiin myös livealbumi Italian keikalta vuonna 1993. ”Future Picture” saatiin markkinoille vuonna 1995. Keikkasetti koostui pääasiassa Ultravoxin 1980-luvun klassikoista muutamalla uuden levyn kappaleella höystettynä.
BRILLIANT (2012)
Kenenkään Ultravoxin jäsenen projektit eivät osoittautuneet erityisen suosituiksi, mutta marraskuussa 2008 tuli pop-kansalle ilmoitus. Legendaarinen 1980-luvun Ultravox-kvartetti Ure, Currie, Cann ja Cross tekee paluun 15 keikan Britannian ”Return to Eden” -kiertueelle keväällä 2009. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun nämä neljä miestä soittivat yhdessä sitten vuoden 1985 Live Aid -konsertin.
Tässä vaiheessa herrat vielä vannottelivat, että uutta materiaalia ei ole tulossa, mutta lopulta vuonna 2012 saatiin kokonainen uusi albumi ”Brilliant”. Stephen Lipsonin tuottama pitkäsoitto nousi varmasti osin nostalgiasyistä Britannian albumilistalla sijalle 21. Levyä seurasi myös samanniminen kiertue, joka päättyi komeasti Lontoon O2 Areenalle 30.11.2013. Se jäi Ultravoxin viimeiseksi konsertiksi tällä kvartetilla.
Vuonna 2017 Billy Currie ilmoitti, ettei enää palaa Ultravoxin riveihin. Midge Ure komppasi, että paluu vaikuttaisi erittäin epätodennäköiseltä. Basisti Chris Cross poistui keskuudestamme 25.3.2024. Midge Ure on neljänkymmenen vuoden aikana levyttänyt kymmenkunta sooloalbumia, joista tuorein ”A Man of Two Worlds” on vuodelta 2026. Hän keikkailee edelleen aktiivisesti esittäen myös Ultravoxin hittejä.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähde:
Wikipedia
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti