SYLVESTER STALLONE: PORTAAT (Otava 2026)
1980-luvun suosituimpiin elokuvatähtiin kuuluva Sylvester Stallone (s. 1946) muistelee elämänsä ensimmäistä puoliskoa tuoreessa elämäkerrassaan ”Portaat” (The Steps, Otava 2026). Kirjan nimi tulee Stallonen elämässään ja urallaan ottamista askelmista, mutta toisaalta rinnastuksen voi nähdä myös Philadelphian taidemuseon portaisiin, joissa Stallone juoksee kuntoilumielessä läpimurtoelokuvansa ”Rocky” (1976) kuuluisassa kohtauksessa. Kirjassa portaita ei kuitenkaan kipitetä yhtä montaa kuin leffassa (72 askelmaa), vaan niiden mukaan numeroituja kappaleita on vain muutama.
Kirja alkaa perinteisenä elämäkertana, jossa Stallone kertoo seikkaperäisesti erikoisesta ja melko vaikeastakin lapsuudestaan. Tähden vanhemmat Jackie ja Frank Stallone Senior eivät olleet mitään ihannekasvattajia. Molemmat olivat itsekkäitä, ilkeitä ja käyttäytyivät pirullisesti ja vähättelevästi poikaansa kohtaan vielä tämän saatua jalkaa Hollywoodin ovenväliin. Jackie-äiti ei tullut edes Oscar-gaalaan, koska hänellä oli muuta menoa. Isä vaati päästä mukaan Rocky-elokuvaan ja oli omahyväisellä käytöksellään pilata kokonaisen vaativan kohtauksen. Frank Senior esitti Rockyn finaaliottelussa erätaukojen kellonlyöjää ja siinäkin roolissa voi näemmä alkaa sooloilemaan.
Stallone yritti kyllä – ainakin kirjassa kertomansa mukaan – olla aina hyvä vanhemmilleen ja kaipasi heidän rakkauttaan aikuisiälle asti. Vaikka he olivatkin lapsena hänet hylänneet ja jättäneet tädin hoiviin newyorkilaiseen hoitolaan. Stallonen vaikeudet eivät päättyneet lapsuuteen, vaan hän sai taistella erilaisten esteiden läpi kolmekymppiseksi asti. Milloin hän joutui putkaan ja seuraavaksi kammottavaan mielisairaalaan. Rahat olivat tiukilla: asunto oli läävä, välillä kattoa pään päälle ei ollut lainkaan. Ruokaa oli juuri ja juuri hengenpitimiksi ja joskus hän joutui syömään toisten tähteitä. Hanttihommiksi kelpasi elokuvateatterin paikannäyttäjän tai eläintarhan leijonahäkin siivoojan toimet. Kaikki oli opiksi ja kova tahto ohjasi häntä vain eteenpäin.
Kiinnostavammaksi kirja muuttuu, kun Stallone keksii Rocky-hahmon ja kirjoittaa elämänsä muuttaneen käsikirjoituksen. Näyttelijän ura kun ei ennen sitä alkanut kovin ruusuisesti. Kaikki kykyjenetsijät pitävät häntä väärännäköisenä ja muutenkin epäsopivana elokuviin. Pikkurooleja kuitenkin irtosi silloin tällöin sieltä täältä ja niillä tuloilla elettiin taas muutama viikko. Siitä syntyi ajatus, että kun ei saa sopivia rooleja, pitää sellainen kirjoittaa itse. Kirjoittaminen oli toki muutenkin lähellä Stallonen sydäntä, ja kuten tiedetään hän on kirjoittanut Rockyn jälkeen lukuisia muitakin elokuvakäsikirjoituksia. Stallone raapusti käsiksen kynän ja paperin kanssa ranne krampissa, koska ei osannut kirjoittaa koneella. Hänen ensimmäinen vaimonsa Sasha Czack kirjoitti ne puhtaaksi.
Suurin osa ”Portaista” kertookin erittäin seikkaperäisesti ”Rocky” -elokuvan valmistumisprosessista. Siinä käydään läpi kaikki mahdollinen näyttelijöiden ja muun henkilökunnan valinnoista, harjoituksista ja kuvauksista lähtien – aina elokuvan jälkipyykkiin ensimmäisistä koenäytöksistä Oscar-gaalaan asti. Mikä on kaltaiselleni leffafanille kirjan kiinnostavinta antia. Paljon käytetään myös aikaa siihen, että aluksi Stallonea ei tahdottu hyväksyä oman elokuvansa päätähdeksi. Käsikirjoitus oli tuottajien mielestä timanttia, mutta kirjoittaja ei ollut heidän mielestään sopivin vaihtoehto rooliin. Lisäksi tuohon aikaan vielä täysin tuntematon suuruus. Tästä aiheestahan on sattumoisin tulossa elokuvateattereihin myös biopic-elokuva. ”I Play Rocky” saa Suomessa ensi-iltansa 1. tammikuuta 2027.
Stallonen taistelu tuottajia vastaan käsitellään kirjassa turhan perusteellisesti ja pitkäpiimäisesti. Miehen periksiantamattomuus siitä käy toki ilmi. Vaikka tuottajien käsikirjoituksesta tarjoamat summat kasvoivat kasvamistaan, hän ei suostunut luopumaan siitä ennen kuin sai näytellä nimiroolin. Jankutus oli mielestäni silti liikaa, varsinkin kun kaikki tietävät miten siinä loppujen lopuksi kävi. Perusteellisuus vaivaa teosta muutenkin. Stallone kertoo menneisyydestään turhan pikkutarkasti ja esimerkiksi lukuisat keskustelut, joita hän on käynyt eri ihmisten kanssa, käydään läpi tarkkoina vuoropuheluina lause lauseelta. Herää hämmennys, että voiko hän oikeasti muistaa 50 vuotta vanhat puheet noin sanatarkasti. Kirja muistuttaakin näiltä osin aika paljon elokuvakäsikirjoitusta – niin hyvässä kuin pahassakin.
Lisäksi tähti muistaa pennilleen esimerkiksi pankkitilinsä saldot ja paljonko mikäkin asia maksoi 1970-luvulla. Rahapulassa hän joutui mm. myymään rakkaan koiransa (jolla oli rooli myös Rockyssa), mutta kun rahaa alkoi tulla hän osti sen takaisin. Hinta oli tosin noussut neljästä kympistä 1500:n dollariin. Silti Stallone esittää monessa kohtaa, että rahalla ei ole merkitystä. Rockyn päärooliinkin hän olisi suostunut vaikka ilmaiseksi, vaikka pelkästä käsikirjoituksesta tarjottiin suuria summia. Silti raha tuntuu olevansa tarinassa isossa pääroolissa. Yhdessä vaiheessa tilillä oli vain 60 dollaria ja sitten jostain tuli tonni ja maailma näytti heti valoisammalta. Pennintarkkojen yksityiskohtien luettelointia alkaa vähän epäilemään.
Stallone ei vältä kirjassaan omaelämäkertojen helmasyntiä. Kerrotaan asioista vain parhaat puolet ja vaikeudet käännetään voitoiksi. Kaiken kukkuraksi ”Portaat” yrittää olla myös jonkinlainen elämänohjeiden aapinen. Stallone kertoo ohjeistaneensa itseään peilin edessä ja valistaa nyt kaikkia oman elämänsä herroiksi halajavia opeillaan. Kovin omaperäisiä ne eivät ole, vaikka varmasti ihan käyttökelpoisia. Hollywoodin yhdeksi parhaiten palkatuista näyttelijöistä niitä noudattamalla ja Stallonen portaita kapuamalla ei ihan kuka tahansa silti varmaankaan pääse.
Epäonnistumisia ei ”Portaissa” käydä läpi. Tosin suurin osa niistä tulikin vastaan vasta ”Rockyn” jälkeen ja kirjan käsittelemä ajanjakso päättyy vuoteen 1977. Sitä ennen sattuneet vastoinkäymiset kun kääntyivät kaikki voitoksi ja vain karaisivat tähdenalkua. Jotain pieniä viittauksia myöhempiinkin vuosiin on toki mukana, kuten se että Stallone oman kertomansa mukaan on kirjoittanut kaikkien elokuviensa repliikit itse, oli käsikirjoittaja sitten kuka tahansa. Paitsi vuonna 1997 ilmestyneen James Mangoldin käsikirjoittaman ja ohjaaman ”Coplandin”, joka olikin melko poikkeuksellinen leffa Stallonen repertuaarissa. 1990-luvun komediakokeiluista ei hiiskuta sanaakaan, mutta Rambo muistetaan mainita.
Yksipuolisuudesta ja suppeahkosta rajauksesta huolimatta ”Portaat” on kiinnostava katsaus 1970-luvun Hollywoodiin. Stallone itse silti sanonut, että jatko-osia ei ole luvassa. ”Portaat on testamenttini. Siinä on kaikki, mitä haluan jättää perinnöksi elämästäni”. Kuuntelin Ilkka Rekiaron suomentaman ”Portaat” äänikirjana, jonka luki Aku Laitinen.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Tutustu Finlandia Kirjan valikoimaan (mainoslinkki):
Vastaa