GEORGE MICHAEL: THE FAITH TOUR (2026), 113 min.
Ohjaus: David Austin, Andrew Morahan
Elokuvateattereihin on saapunut konserttielokuva George Michael vuoden 1988 ”The Faith Tour” -kiertueelta. Sen katsominen oli kaksijakoinen, haikean suloinen kokemus.
Ensinnäkin oli puhdasta iloa seurata nuorta miestä, joka oli supertähteyden kynnyksellä. George Michael oli 24-vuotiaana kirjoittanut ensimmäisen sooloalbuminsa ”Faith”, josta muodostui valtava maailmanlaajuinen menestys. Lisäksi pitää muistaa, että hän oli tuohon mennessä saavuttanut jo Wham! -duon myötä suursuosion kirjoittamillaan hiteillä. George Michael pursusi elämäniloa ja energiaa. Hän tanssi, pyöri piruetteja, juoksi ympäri lavaa ja lauloi silti koko ajan täydellisesti nuotissa. Alkuperäiset fanit saavat tästä vahvistuksen sille, että heidän ihailunsa oli aiheellista.
Mutta toisaalta tätä iloa varjostaa väistämätön suru: tietoisuus siitä, että lavalla säkenöivä lahjakkuus ja kunnianhimo sammuvat aikanaan, tehden tilaa masennukselle, riippuvuuksille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Michael oli vain 53-vuotias kuollessaan joulupäivänä 2016.
LUE LISÄÄ: George Michaelin albumista ”Faith”
Jos olet tarpeeksi vanha muistamaan 1980-luvun, sinut vyöryttää alleen nostalgian aalto. Saatat naurahtaa George Michaelin pyörivää peppua korostavalle farkkuasulle ja pöyheälle kampaukselle, mutta samalla ymmärrät, millaisia popkonsertit olivat ennen kuin matkapuhelimet pilasivat ne. Georgen setti on myös sen verran balladivoittoinen, että mietin jopa miten yleisön tupakansytyttimissä riitti polttoaine. Kun katsoin sytyttimien merta pariisilaisareenalla, tunsin sormissani liikkeen, jolla sytkäri napsautettiin palamaan. Aitoja liekkejä, aitoa livelaulua (Auto-Tune keksittiin vasta vuonna 1997). Yleisö, joka keskittyi täysillä samaan esitykseen ja jakoi aitoja tunteita reaaliajassa. Toisin kuin nykyinen zombilauma, joka puristaa hajamielisesti käsissään hehkuvia suorakulmioitaan, vastailee Whatsapp-viesteihin tai taltioi surkeita videoita, joita he eivät koskaan edes katso. Videoita, jotka päätyvät ikuisiksi ajoiksi datakeskuksiin, jotka imevät itseensä kaiken sadeveden entisiltä viljelymailta.
On myös ironista, miten todellisuus tuntuu George Michaelin kohdalla aikoinaan hämärtyneen. Samaan aikaan kun hän hurmasi yleisöjä Pariisissa ja muualla, rock-piirien snobit pitivät miestä pelkkänä huijauksena. He olivat nauraneet hölmöille shortseille ja rusketukselle, joita hän koulukaverinsa Andrew Ridgeleyn kanssa esitteli Wham!-yhtyeessä. Vielä lujempaa monet nauroivat Michaelin yrityksille saavuttaa uskottavuutta soolourallaan. George Michael oli kuitenkin kirjoittanut (yhtä laulua lukuun ottamatta) ja tuottanut jokaisen kappaleen esikoisalbumillaan ja soittanut suurimman osan instrumenteista.
LUE LISÄÄ: Whamin albumista ”Make It Big”
Elokuvan alussa nähdään lyhyt Mary McCartneyn toimittama osuus ”Finding Faith”, jossa valokuvakollaasin taustalla kuulemme mietteitä George Michaelin omalla äänellä. Kuvat ovat amerikkalaisen valokuvaajan Herb Rittsin ottamia ja niitä ei ole aiemmin julkaistu. Lisäksi kuvituksena nähdään ”Faith” -musiikkivideon making of -materiaalia. Itse konsertti kuvattiin 30. ja 31. päivä toukokuuta ”Faith Tour” -kiertueen Pariisin konserteista Palais Omnisports de Paris-Bercy -areenalla. 35-milliselle elokuvafilmille neljällätoista kameralla taltioidun materiaalin ovat ohjanneet Andy Morahan ja David Austin ja sitä ei ole esitetty missään aikaisemmin. Morahan ohjasi useita Whamin ja George Michaelin musiikkivideoita. Austin kirjoitti Michaelin kanssa kappaleen ”Look at Your Hands” ”Faith”-albumille. Remasteroidun äänen ovat miksanneet Michaelin pitkäaikainen yhteistyökumppani Chris Porter ja Simon Hill.
”Faith” -kiertueella näemme George Michaelin rakentavan uutta imagoaan kirjaimellisesti. Ennen nimikkobiisin esittämistä hän kokoaa sen osaset ”vihjeiden” perusteella. Ensin Michael pukee ylleen nahkaisen moottoripyöräilijätakin (joka myytiin viime vuonna huutokaupassa 174 000 punnalla), osoittaa sitten bootsejaan ja viittaa taustalaulajan asettelemaan peilipintaiset lentäjälasit hänen kasvoilleen. Kokonaisuus on ikoninen. Hämmästyttävintä on kuitenkin, että Omnisportsin yleisö osaa laulaa biisin alusta loppuun ilman solistin apua.
Koko parituntinen show on kuin pyörremyrsky. Siitä hetkestä lähtien, kun Michael ilmestyy konsertin alussa jähmettyneenä valokeilaan ja lähtee liikkeelle, ei pysähdyksiä tule. Kaltaiseni satunnaisemmat fanit ovat saattaneet unohtaa, kuinka energinen tanssija Michael oli. Hän liikkuu kuin hänen bootsinsa olisivat tulessa. Paula Abdul teki kuulemma koreografiat, vaikka liike näyttää suurimmaksi osaksi spontaanilta. Koskettavinta on kuitenkin Michaelin täydellinen, vilpitön omistautuminen. Antautuneisuus näkyy hänen kasvoillaan heti, kun hän aloittaa intensiivisen tulkinnan kappaleesta ”I Want Your Sex”. Sama energia toistuu läpi vauhdikkaiden lainakappaleiden, Wild Cherryn ”Play That Funky Music” sekä iloisen roisin tulkinnan LaBellen ”Lady Marmalade” -kappaleesta.
George Michaelin valtava karisma riittää yksin täyttämään koko lavan ja etualalla nähdään koko show’n aikana vain siellä piipahtava bassotaituri Deon Estus. Estus soitti bassoa myös muutamilla ”Faith” -albumin kappaleilla sekä jo Whamin livebändissä. Vuonna 1988 George Michael tuotti ja kirjoitti yhdessä Estuksen kanssa tälle soolosinglen ”Heaven Help Me”, jolla Michael laulaa myös taustoja. Sinkku nousi Billboard-listalla sijalle viisi. Lisäksi taustalaulaja Lynn Mabry tulee Michaelin kanssa revittelemään ”Lady Marmalade” -coverin esityksessä. Alun perin kiertueelle piti lähteä taustoja laulamaan Shirley Lewis, joka laulaa ”Father Figure” -kappaleen levyversiolla, mutta sopimustekniset estivät tämän. Elokuvaan on kuitenkin jälkikäteen lisätty Lewisin laulu kyseiseen biisiin.
LUE LISÄÄ: Wham! vieraili Kiinassa kauaskantoisin seurauksin (TV-arvio)
Satnam Sangheran hiljattain julkaistu, George Michaelia käsittelevä erinomainen kirja ”Tonight the Music Seems So Loud” esittää, että tähden taiteeseensa panostama intohimo juontaa juurensa hänen taustastaan kyproslais-kreikkalaisen maahanmuuttajan poikana. Hän ja jemeniläis-egyptiläistä sukujuurta oleva Ridgeley olivat brittiläisessä kulttuurissa hieman ulkopuolisia. Heiltä kenties puuttui se peribrittiläinen ironinen etäisyys ja pidättyväisyys, joka oli tyypillistä heidän ikätovereilleen. Michael heittäytyi popmusiikkiin täysillä, ja fanit aistivat sen. Hänen huolellinen tulkintansa ja kulmiensa kurtistelu herkässä ”Father Figure” -kappaleessa ovat täydellisen aitoja. Kuten Dolly Parton, joka sanoi aina olevansa aito ”siellä, missä sillä on merkitystä”, myös Michael oli kauniilla tavalla haavoittuva. Tuo puhdas, suodattamaton innostus näkyy myös George Michaelin vuoden 1988 yleisön kasvoilla. Harmittaa vain, että George ei ottanut koko illan eturivissä kukkaa tarjonneelta tytöltä lahjaa vastaan.
Konsertin settilista korostaa George Michaelin sooloartistiutta, vaikka on mukana pari vanhaa Wham-biisiäkin. ”Faith”-albumin yhdeksästä biisistä livenä kuullaan seitsemän. Lisäksi listalla ovat itseoikeutetusti jo Whamin aikana Michaelin omissa nimissään levyttämät ykköshitit ”Careless Whisper” ja ”A Different Corner”. Kokonaisuutta täydentää muutama onnistunut cover-valinta sekä Aretha Franklinin kanssa levytetty hitti ”I Knew You Were Waiting (For Me)”, jonka Michael laulaa yksin. Olisiko taustalaulaja Mabry voinut tulla tuuraamaan Arethaa? Näillä valinnoilla konsertista muodostui kiinnostava, vaihteleva ja yllättävä. Rauhallisempien kappaleiden runsas mukanaolo ei häiritse lainkaan, etenkään koska melodiat ovat niin kauniita ja tulkinnat niin täydellisiä. Ainoa pieni hämmennyksen aihe on, että ”I Want Your Sex” kuultiin tavallaan kahdesti. Encoren versio oli tosin se pitkä kappaleen molemmat osat sisältävä.
Introna ja poistumismusiikkina kuullaan osuvasti Wham-hitin ”Freedom” melodiaa instrumentaalisena syntikkasovituksena, mikä on omiaan tuomaan selkeän pesäeron Whamin ja soolo-Michaelin välille. George Michael on vapaa Whamin ikeestä? Musiikin aikana lavan edustalta nousevat vankilan kalterit, jotka laskeutuvat takaisin tilaisuuden päätteeksi. Sen aikana ei kannata silti muistella sitä, että George Michael päätyi myöhemmin oikeasti vankilaan telkien taakse (kahdeksaksi viikoksi). Hienompaa on muistella upeaa artistia voimiensa tunnossa. Listaisin George Michaelin yhdeksi kaikkien aikojen parhaista live-esiintyjistä ja harmittamaan jää ainoastaan, etten koskaan päässyt näkemään häntä livenä.
Samaan aikaan elokuvan kanssa julkaistiin myös 18 kappaleen live-albumi, joka on nauhoitettu samoissa Pariisin konsertissa.
Kappaleluettelo:
- Freedom (intro)
- I Want Your Sex
- Hard Day
- Love’s in Need of Love Today (Stevie Wonder cover)
- Everything She Wants (Wham)
- Father Figure
- I’m Your Man (Wham)
- A Different Corner
- Faith
- Monkey
- Hand To Mouth
- Play That Funky Music (Wild Cherry cover)
- One More Try
- I Knew You Were Waiting (For Me)
- Careless Whisper
Encore: - Lady Marmalade (LaBelle cover)
- I Want Your Sex Parts 1 and 2
- Freedom (finale)
Lopputekstit: - Too Shy to Say
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Vastaa