WHAM! 10 DAYS IN CHINA (2026)
Ohj. Mike Christie
YLE palvelee retropoppareita avokätisesti. Nyt YLE Areenassa katsottavissa on tuore dokumentti ”Wham! Kymmenen päivää Kiinassa”, joka sai ensi-iltansa tämän vuoden heinäkuussa. Mike Christien ohjaama elokuva keskittyy Wham! -duon vierailuun Kiinassa huhtikuussa 1985. Kaikki tuolloin pop-kuvioita seuranneet muistanevat varmasti tämän laajalti uutisoidun visiitin. Itsekin muistan hyvin, mutta silloin en ehkä täysin käsittänyt vierailun tarkoitusta tai merkitystä.
Tarkoitus tehdään selväksi heti kättelyssä, kun ääneen pääsee Whamin manageri Simon Napier-Bell. Vierailu oli hänen ideansa ja ainoa syy sen toteuttamiseen oli, että Wham! löisi läpi Yhdysvaltojen markkinoilla. Suunnitelma onnistui täydellisesti, sillä Kiinan vierailu oli otsikoissa kaikkialla maailmassa jokaisena kymmenenä päivänä kun George Michael, Andrew Ridgeley ja heidän entouragensa siellä pyörivät. Tämän jälkeen ei kenellekään ollut epäselvää, mikä on Wham!
Länsimaisen taloudellisen hyödyn ja menestyksen janon taustalla itseäni liikutti dokumentissa aivan muut asiat. Se mikä merkitys länsimaisen pop-yhtyeen vierailulla oli kiinalaisille nuorisolle ja kulttuurille. Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen laatuaan. Kommunistinen Kiina oli vielä vuonna 1985 hyvin suljettu yhteiskunta, jossa ei tiedetty länsimaisesta hapatuksesta yhtään mitään. Dokumentti alkaa osuvasti brittiläisen toimittajan raportilla Hong Kongin rajalta. ”Tuolla rajan takana on maailma, josta emme tiedä mitään. Niin lähellä mutta silti niin kaukana”. Hong Kong kuului tuohon maailmanaikaan Britannialle ja siellä meininki oli tyystin toinen.
Whamia seurasi tietenkin kuvausryhmä ja lauma länsimaisia toimittajia, jotka ikuistivat kaksikon jokaisen liikkeen kameroillaan. Kuvaa tuli tietenkin myös Kiinasta ja kiinalaisista. Ja kuinka karulta maa näyttikään tuolloin. Ihmiset liikkuivat pääasiassa polkupyörillä tai jopa hevosten vetämillä kieseillä, ja heitä oli paljon. Tarkoitus oli tehdä matkasta myös dokumenttielokuva, mutta siinä epäonnistuttiin ja leffa jäi lopulta julkaisematta. Kuvattu materiaalikin oli kateissa eikä sitä ole esitetty missään ennen tätä dokumenttia.
Upeinta antia dokumentissa on kiinalaisten haastattelut. Sellaisten, jotka elivät nuoruuttaan vuonna 1985 ja pääsivät kokemaan tämän mullistavan vierailun. Wham! ei ehkä ole maailman musiikkihistorian merkittävin bändi, mutta jälkikäteen tarkasteltuna ehdottomasti juuri oikea sanansaattaja tähän tarkoitukseen. Sopivan siisti ja puhtoinen, vaikka George Michaelin lavaliikkeitä arvosteltiinkin turhan eroottissävytteisiksi. Ja olihan bändillä meriittiä jo vuonna 1985. Useita listahittejä ja viimeistään tämän jälkeen he olivat hetken aikaa yksi maailman isoimmista bändeistä.
Haastateltavat kertovat, kuinka Whamin tarttuvat saundit ja melodiat upposivat saman tien suoraan sydämeen. Sydän suorastaan hakkasi samaan tahtiin ”Freedom” -biisin kanssa. Näistä kiinalaisista 1980-luvun teineistä tuli myöhemmin pop-tähtiä ja tiskijukkia, ja juuri tämä vierailu oli se joka määritteli heidän tulevaisuutensa. Heidän lisäkseen ihan tavalliset kiinalaiset nuoret varastivat sydämeni ja huomasin liikuttuvani ihan kyyneliin asti katsellessani heidän vilpitöntä innostustaan. Onko tämä länsimaalainen hapatus sittenkään pelkästään pahasta?
Wham! esiintyi kahdessa konsertissa, joista toinen järjestettiin Pekingissä ja toinen Kantonissa. Lipun ostaneet saivat ilmaisen kasetin ja sitä piti päästä kuuntelemaan mahdollisimman pian. Dokumentissa on vallan ihana kohtaus, jossa nuoret menevät kodinkoneliikkeeseen ja pyytävät saada lainata yhtä kasettimankkaa. Pop-musiikki täyttää myymälän ja kaikki vauvasta vaariin pysähtyvät kuuntelemaan sitä silmät pyöreinä. Tältäkö se oikeasti tuntui ja näytti minustakin, kun kuulin hyvää poppia ensimmäistä kertaa?
George ja Andrew edustivat upeasti ja kohteliaasti. Olisi ollut suuri virhe, jos poptähdet olisivat alkaneet diivailemaan tai vaikkapa sikailemaan Kiinassa. Toki hekin väsyivät jatkuvaan seuraamiseen ja etenkin lehdistön perässä hiihtämiseen, mutta siitäkään ei tehty suurta numeroa. Ei vaikka yleisesti yhtyettä tuohon aikaan kaltoin kohdellut brittiläinen keltainen lehdistö yritti lehdistötilaisuudessa tivata mahdollisimman ikäviä kysymyksiä. Iso hatunnosto näille poppareille.
Traagisuutta tarinaan tuo yhden Whamin taustayhtyeen jäsenen mielen järkkyminen. Trumpetinsoittaja yritti riistää oman henkensä, kun bändi oli matkalla lentokoneessa Pekingistä Kantoniin. Taustalaulaja Shirlie Kemp (ent. Holliman) istui hänen vieressään ja kuvailee tilannetta elämänsä järkyttävimmäksi hetkeksi. Onneksi tilanteesta selvitään ja Wham! pääsi esiintymään myös Kantonissa, joka oli jähmeää Pekingiä rennompi mesta. Pääkaupungissa nimittäin järjestyksenvalvojat kielsivät yleisöä tanssimasta ja pahimmassa tapauksessa poistivat moiset ilkamoijat salista. Kanton oli dokumentin mukaan tuolloin jo enemmän avautunut länsimaisille vaikutteille ja tunnelma oli täysin erilainen.
LUE LISÄÄ: Pepsin ja Shirlien albumista ”All Right Now”
Mukana on tietenkin myös musiikkiesityksiä, jotka osoittavat miten hieno livebändi Wham! aikoinaan oli ja miten karismaattinen keulakuva George Michael olikaan. Myös Ridgeley pistää parastaan ja lunastaa mielestäni paikkansa Michaelin rinnalla, vaikka häntä sittemmin usein vähäteltiinkin. Ridgeleyn tuoreet haastattelukommentit ovat ehdottomasti myös dokumentin parasta antia. Vaikuttaa mieheltä, jolla on sydän ja aivot paikallaan. Ainakin tänä päivänä. Elokuussa 2026 dokumentissa kuullun neljän Wham! -kappaleen Kiinassa esitetyt liveversiot julkaistiin CD-levynä ja vinyylinä.
Manageri Napier-Bellin juoni siis onnistui ja neljä kuukautta Kiinan vierailun jälkeen Wham! aloitti Yhdysvaltojen stadionkiertueen. Uusi manner oli valloitettu. Vaikka se oli duon vierailun motiivi, dokumentin ansiot ovat jossain ihan muualla. Niitä ovat kahden kulttuurin kohtaaminen ja sen tuomat kauaskantoiset vaikutukset. Miten suuri voima musiikilla onkaan. Olisiko joku muu taiteenlaji saanut aikaan vastaavanlaisen myrskyn vesilasissa? Lisäksi elokuva on toteutettu hienosti. Tiivis kerronta ja ytimekäs kesto saavat ajan suorastaan lentämään. Ja koska lisää ei ole tulossa, täytyy tämä katsoa uudelleen ja uudelleen.
LUE LISÄÄ: Whamin albumista ”Make It Big”
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Vastaa