Tässä artikkelissa käydään läpi brittiläisen yhtyeen Duran Duran kaikki studioalbumit levy levyltä. Kaikista albumeista on myös omat blogiartikkelinsa, joihin löydät linkit alempaa.
Kuuntele Retropoppari Podcastin Duran Duran jakso Spotifyssa:
DURAN DURAN (1981)
Birminghamilainen Duran Duran lämmitteli Hazel O’Connoria tämän kiertueella ja joulukuussa 1980 suurten levy-yhtiöiden edustajat kutsuttiin päätöskeikalle Lontooseen katsomaan yhtyettä. Yhtiöiden kesken syntyi miltei kilpailu, kuka saa allekirjoittaa nuorukaisten kanssa levytyssopimuksen. Pisimmän korren veti EMI ja esikoislevyn äänitykset aloitettiin saman tien. Tuottajaksi palkattiin nuori lupaus Colin Thurston.
Helmikuussa 1981 julkaistiin Duran Duranin esikoissingle ”Planet Earth”, joka kohosi singlelistan sijalle 12. Kakkossingle ”Careless Memories” epäonnistui listoilla, mutta kolmannen singlen videoon laitettiin kovat piippuun. ”Girls on Film” -video tihkui seksiä ja paljasta pintaa. Rohkea video iski lööppeihin ja julkisuus poiki singlelle TOP-5-sijoituksen Britannian singlelistalla.
Kesäkuussa 1981 julkaistiin Duran Duranin omaa nimeä kantava esikoisalbumi, joka kahden ison hitin voimin nousi Britannian albumilistalla sijalle 3. Levy pysytteli listalla yli kaksi vuotta ja yhtyeen suosio levisi kulovalkean tavoin kaikkiin kansanosiin ja ympäri Eurooppaa.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Duran Duran”
RIO (1982)
Menestyksekkään debyyttialbumin jälkeen Duran duran alkoi välittömästi työstää jatkoa. Jo loppuvuodesta 1981 aloitettiin demojen työstäminen Birminghamissa Bob Lambin studiolla. Ensimmäinen iso kiertue oli takana ja hyvä työvire oli päällä. Kundit päättivät noudattaa samaa kaavaa, kuin ensimmäiselläkin levyllä ja tuotannostakin vastasi sama mies: Colin Thurston.
Ensimmäisinä syntyivät demot kappaleisiin ”Last chance on the stairway”, ”My own way”, ”Hungry like the wolf”, ”Like an angel” sekä ”New religion”. Marraskuussa 1981 ulos saatiin jo ensimmäinen maistiainen, singlen ”My own way” muodossa. Singleversiossa kuultiin Richard Myhillin sovittamat discoviulut ja tempo oli huomattavasti nopeampi, kuin lopullisessa albumiversiossa. Single nousi Britti-listan sijalle 14 eli sijoitus jäi esikoislevyn hittejä vaatimattomammaksi.
Tästä ei kuitenkaan lannistuttu ja kun valmista materiaalia oli kasassa, yhtye matkusti Sri Lankaan ja Antigualle kuvauksiin. Valmista kamaa syntyikin ja eksoottisissa puitteissa kuvattiin videot tuleville singlejulkaisuille ”Hungry like the wolf”, ”Save a prayer” ja ”Rio”. Toukokuussa 1982 markkinoille pukattiin uusi single ”Hungry like the wolf”, joka kohosi Britti-listan sijalle viisi.
Kokonainen albumi ”Rio” laskettiin ulos viikkoa myöhemmin. Se nousi toisella viikollaan albumilistan kakkoseksi. Elokuussa päivänvalon singleformaatissa näki balladi ”Save a Prayer”, josta on sukeutunut vuosien saatossa todellinen Duran Duran -klassikko. Se kohosi singlelistallakin sijalle kaksi.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa markkinointi sakkasi ja uusilla lauluilla ei oikein ollut ottia. Sikäläinen levy-yhtiö päättikin muuttaa markkinointistrategiaa ja Duran Duranilta riistettiin heidän uusromanttinen imagonsa. Heidät esiteltiin suurelle yleisölle dancepop-yhtyeenä. Joulukuussa 1982 ”Hungry like the Wolf” nousi Billboard-listan sijalle 3. Albumi sijoittui parhaimmillaan listalla sijalle kuusi ja myi tuplaplatinaa eli yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Suomessakin elettiin kuumaa Duran Duran -huumaa ja ”Rio” -albumi keikkui virallisen listan sijalla kolme, siinä missä esikoislevy ei sijoittunut täkäläisillä listoilla lainkaan. Albumille napsahti kultalevy yli 30.000 kappaleen myyntiluvuilla. Yhtye myös konsertoi Kulttuuritalolla täpötäydelle, kirkuvalle teinityttölastille.
Britanniassa ”Rio” -menestys saatettiin päätökseen albumin nimikkokappaleen ja avausraidan singlejulkaisulla, joka nousi sekin Britti-listan topteniin. Duran Duran sementoi ”Rion” myötä asemansa 1980-luvun alun kuumimpana yhtyeenä. Media nimesi heidät Fab Fiveksi, The Beatlesin Fab Four -lempinimeä mukaillen.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Rio”
SEVEN AND THE RAGGED TIGER (1983)
Duran Duranin pop-maailman dominointi jatkui vuoden 1982 ”Rio”-albumin menestyksen jälkeen kolmannella studioalbumilla ”Seven and the ragged tiger” heti vuotta myöhemmin. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan artistin tai yhtyeen piti luoda uusi kokopitkä joka vuosi tai muuten sinut unohdettiin.
Duran Duran piti yleisön mielenkiintoa yllä jo keväällä 1983 julkaistessaan maaliskuussa singlen ”Is there something I should know?”. Biisistä suunniteltiin alun perinkin ns. ”stand-alone-single” eli sinkku, jota ei ollut tarkoituskaan ottaa mukaan tulevalle studioalbumille. Levystä tuli Duran Duranin ensimmäinen singlelistan ykkönen Britanniassa. Yhdysvalloissa Duranit olivat myös alkaneet maistua levyjä ostavalle yleisölle, joten siellä keksittiin julkaista kehnosti menestynyt esikoislevy ”Duran Duran” (1981) uudelleen ”Is there something I should know?” -sinkulla ryyditettynä.
Uusia lauluja ei tullut edellislevyjen tapaan kuin turkin hihasta, vaan viisikko kärvisteli synnytystuskissa. Suurin osa demoista päätyi myös lopulliseen julkaisuun. Tuottajaksi lopulliselle levytykselle tuli Ian Littlen seuraksi amerikkalainen Alex Sadkin. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Union of the snake”, joka nousi Britti-listan sijalle kolme.
Hypetys hehkui kuumimmallaan ja marraskuussa 1983 julkaistu kolmas Duran Duran albumi ”Seven and the ragged tiger” sinkoutui suoraan Britti-listan ykköseksi. Suomestakin lohkesi virallisen listan kolmossija ja kultalevy. Toisena singlenä levyltä lohkaistiin kakkosbiisi ”New moon on monday” tammikuussa 1984. Se nousi topteniin Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta muualla menestys jäi edeltäjäänsä laihemmaksi.
Myöhemmin keväällä kolmantena ja viimeisenä singlenä levyltä julkaistiin avausraita ”The Reflex”, joka remixattiin uuteen uskoon Nile Rodgers. Levystä tuli yhtyeen menestynein single, joka nousi ykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Britanniassa se oli bändin toinen ja ainakin toistaiseksi viimeinen ykköshitti. Amerikassa ykköseksi ylsi vielä seuraavana vuonna julkaistu James Bond -tunnari ”A view to a kill”.
Edeltäjänsä tavoin ”Seven and the ragged tiger” myi Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kappaletta eli tuplaplatinaa. Britanniasta tuli platinaa yli 300.000 kappaleen myynnillä. Levymenestystä seurasi maailmankiertue, jonka jälkeen yhtye alkoi osoittaa uupumisen merkkejä.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Seven and the Ragged Tiger”
ARENA (1984)
Kolme hurjaa vuotta 1981-1983, kolme menestysalbumia ja yksitoista singleä, joista kahdeksan TOP-10-hittiä ja niistä kaksi ykköshittiä. Siinä kiteytettynä Duran Duranin 1980-luvun alku. Menestys maailmankiertueineen oli jatkunut jo vuoden 1984 puolelle, jossa viimeisimmältä ”Seven and the Ragged Tiger” -pitkäsoitolta lohkottiin vielä singlejä.
Uuteen studioalbumiin eivät rahkeet enää riittäneet, mutta yleisö piti kuitenkin pitää hereillä ja jotain uutta piti luoda. Syntyi idea ”kiertuealbumista” eli oikeammin live-levystä, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen konserttitaltiointi vaan kokoelma ensimmäiseltä ”Sing blue silver” -maailmankiertueelta nauhoitettuja lauluja.
Levylle tuli kuitenkin yksi uusi kappale ”The Wild Boys”, jonka musiikkivideo tuli maksamaan noin miljoona puntaa ja se oli yksi kalleimmista musiikkivideoista mitä siihen mennessä oli tehty. Edellisen albumin ”The Reflex” -singleversion remixauksessa kunnostautuneen Nile Rodgersin tuottama single julkaistiin lokakuussa 1984. Se nousi tilastojen kakkoseksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, sekä ykköseksi mm. Saksassa ja Kanadassa. Suomen singlelistalla sijoitus oli neljäs.
Marraskuussa markkinoille saateltiin siis kiertuealbumi ”Arena”, jonka ainoa uusi studiossa äänitetty biisi oli ”The Wild Boys”. Loput yhdeksän raitaa olivat live-vetoja maailmankiertueelta vuosilta 1983-1984. Äänityksiä oli tehty levynkannen mukaan ympäri maailmaa. Mukana oli myös live-versio aiemmin pitkäsoitolla julkaisemattomasta ”Is there something I should know?” -singlestä.
Duran Duran -manian vielä vallitessa live-levykin kävi kaupaksi aiempien studioalbumien tapaan. Amerikasta tuli tuplaplatinaa yli kahden miljoonan myynnillä ja Britanniasta platinaa 300.000 kappaleen myyntiluvuilla. Saksassakin oltiin herätty Duraneihin ja siellä levy nousi peräti listaykköseksi myyden kultalevyyn oikeuttavan määrän. Suomessa ”Arenan” korkein listasijoitus oli kahdeksas.
Vuoden 1985 alussa Duran Duran -faneja hemmoteltiin uutisella, että he esittävät uuden James Bond -elokuvan ”A View to a Kill” tunnussävelmän. Toukokuussa 1985 single julkaistiin ja se kohosi Britti-listan sijalle kaksi. Yhdysvalloissa ”A View to a Kill” nousi aina ykköseksi asti ja se onkin siellä ainoa Bond-tunnari-ykkönen.
Kesällä Duran Duran esiintyi Live aid konsertissa Philadelphiassa ja esitti kappaleen osuutensa viimeisenä biisinä. Fanien järkytykseksi tuo esitys jäi yhtyeen viimeiseksi alkuperäisellä viisikolla, sillä kitaristi Andy Taylor ja rumpali Roger Taylor ilmoittivat jättävänsä bändin. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin he toki palasivat yhtyeen riveihin.
NOTORIOUS (1986)
Vuonna 1984 Duran Duran oli yksi maailman suosituimmista yhtyeistä. Takana oli kolme menestyksekästä studioalbumia, yksi live-levyä muistuttava kiertuealbumi, huikea maailmankiertue sekä liuta hittisinglejä, joista vuonna 1985 julkaistiin niistä viimeinen eli James Bond -elokuvan ”A View to a Kill” tunnussävelmä. Oli aika hengähtää ja bändin jäsenet suunnistivatkin tahoilleen luomaan musiikkia sivuprojekteissa The Power Station ja Arcadia.
Lue lisää: Vuosi 1985 oli Duran Duranin jäsenille kiireinen
Muutosten tuulet alkoivat toden teolla puhaltaa, kun tuli aika palata studioon luomaan uutta Duran Duran -pitkäsoittoa. Kitaristi Andy Taylorin musiikillinen erilaisuus oli toki ollut kaikkien tiedossa jo aikojen alussa. Andy halusi rokata, siinä missä laulusolisti Simon Le Bon ja kosketinsoittaja Nick Rhodes olivat peilin edessä viihtyviä taidepoppareita. Basisti John Taylorille kävi kaikki ja rumpali Roger Taylorilta ei kysytty. Ensimmäinen harppaus kvintetistä kohti trioa olikin julkisuuden valokeilassa paistatteluun kyllästyneen Rogerin ilmoitus jättää musiikkibisnes kokonaan.
Los Angelesissa noihin aikoihin jammaillut Andy Taylor sen sijaan palasi pitkin hampain Britanniaan tulevan albumin tekoon, mutta ristiriitoja oli liikaa. Andy halusi soittaa kitaraansa rouheammin, mihin muut duranit olivat tottuneet. Andyn kitarointia on mukana levyllä, mutta hän jätti levytysprojektin ja koko bändin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Duran Duranista tuli trio.
Andy Taylor soitteli amerikkalaisessa Missing persons -bändissä, jossa musisoi myös muuan Warren Cuccurullo. Cuccurullon kuullessa Duran-kitaristin paikan olevan avoinna, hän tarjosi heille palveluksiaan. Hänet pestattiinkin mukaan levytykseen ja myöhemmin myös kiertueelle kitaristiksi. Vuonna 1989 Warren Cuccurullo listattiin Duran Duranin täysivaltaiseksi jäseneksi.
Oli Duran Duranissa tavallaan neljäskin jäsen, tuottaja Nile Rodgers, hänkin kitaransoittotaitoinen. Chic-yhtyeessä aiemmin vaikuttanut Rodgers tutustui Duraneihin vuonna 1984, kun hänet värvättiin remixaamaan ”Seven and the Ragged Tiger” -albumin kolmas singlelohkaisu ”The Reflex” uuteen uskoon. Versiosta tuli varsin erilainen ja onnistunut, kun sekavasta albumiraidasta leivottiin singlelistan ykkönen. Menestyksekäs yhteistyö jatkui kiertuealbumi ”Arenan” täkyksi äänitetyllä singlehitillä ”The Wild Boys” ja olihan ”A View to a Kill” -singlen tuottaja Bernard Edwards Rodgersin oikea käsi.
Vuonna 1986 uuden aallon taiteellisen ja synteettisen brittipopin aika oli kuitenkin auttamatta ohi. Useat aikalaiset olivat jo ehtineet muuttaa tyyliään ja tyylinmuutos oli duraneillakin väistämättä edessä. Simon Le Bon, Nick Rhodes, John Taylor, Nile Rodgers ja Warren Cuccurullo muodostivat tulevan ”Notorious” -albumin ydintiimin, jota täydensi studiorumpali Steve Ferrone. Äänimaailmaa täydensivät The Borneo horns -puhallinryhmä ja kolmen naisen ja yhden miehen muodostama taustakuoro.
Tuottaja Nile Rodgers vei Duran Duranin soundin uusille urille. Pois uuden aallon popista, kohti transatlantista funkia. ”Notorious” -albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin lokakuussa 1986 samanniminen kappale, joka näytti epäilijöille yhtyeen olevan edelleen voimissaan. Seitsentuumainen nousi Yhdysvalloissa listakakkoseksi ja Britanniassa sijalle seitsemän. Suomikaan ei ollut unohtanut suosikkipoikiaan ja täällä single sijoittui singlelistan sijalle neljä.
1980-luvun värikkäin bändi muutti imagoaan myös ulkoisesti ja niinpä kappaleen musiikkivideo sekä singlelevyn että albumin kansikuvat olivat mustavalkoisia tai ainakin hyvin värittömiä. Toisaalta habitus oli vähän jatkoa Simonin ja Nickin Arcadia-projektille, ainakin enemmän kuin Andy ja John Taylorin The Power Stationille. Albumi saapui levykauppojen hyllyille kuukautta myöhemmin, mutta sen vastaanotto ei listasijoitusten osalta ollut yhtä maailmoja syleilevä. Kotimaassa lohkesi listan sija 16 ja Yhdysvalloissa sija 12, mutta kuitenkin kokonaismyyntiluvut ylsivät kultaan ja platinaan.
Tammikuussa 1987 albumilta lohkaistiin toinen single ”Skin trade”, joka vei jälleen yhtyeen sointia uuteen suuntaan. Levystä muodostui DD-mittapuulla pienoinen floppi ja se oli bändin ensimmäinen single sitten vuoden 1982 ”Hungry like the wolf” -sinkun, joka ei noussut Britti-listan kärkikymmenikköön. Vieläkin unohdettavampi oli albumin kolmas single, huhtikuussa julkaistu, ”Meet el presidente”. Maaliskuussa 1987 starttasi ”Strange behaviour” -kiertue, jonka nimi napattiin ”Skin trade” -singlen kertosäkeistöstä. Yhtye oli taipaleensa ensimmäisessä suuressa käännekohdassa.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Notorious”
BIG THING (1988)
1980-luvun lähestyessä loppuaan musiikillinen ilmapiiri jatkoi muuttumistaan ja Duran Duran kamppailuaan olemassaolonsa puolesta. Vuonna 1986 julkaistu ”Notorious” ja vuonna 1987 tehty ”Strange Behaviour” -kiertue olivat kohtalaisia menestyksiä, mutta eivät antaneet aihetta laakereilla lepäilyyn. Viidennelle studioalbumille päätettiin ottaa jälleen uudet aseet käyttöön ja tuotantotiimi pistettiin uusiksi.
Tuottaja Jonathan Elias oli ystävystynyt duraneiden kanssa James Bond -elokuvan ”A View to a Kill” musiikin tekemisen aikoihin, sillä Elias toimi säveltäjä John Barryn assistenttina. Elias oli muutenkin hankkinut kannuksensa elokuvamusiikin parissa ja kirjoittanut esimerkiksi DD-basisti John Taylorin kanssa tämän ensimmäisen soolosinglen ”I Do What I Do”, joka oli eroottisen hittielokuvan ”9½ weeks” tunnuskappale. Toiseksi tuottajaksi valikoitui Daniel Abraham, jolle Duran Duran oli tullut tutuksi edellisen albumin singlekappaleiden remixauksista. Kolmantena pyöränä tuotantopuolella hääräsi bändi itse.
Trioksi vakiintuneen perusryhmän Simon LeBon, Nick Rhodes ja John Taylor lisäksi jo ”Notorious” -sessioista tutut kitaristi Warren Cuccurullo ja rumpali Steve Ferrone olivat mukana valtaosalla albumin kappaleista. Cuccurollon kerrotaan osallistuneen myös sävellys- ja ideointityöhön, ainakin kitarasoolojen osalta. Mutta vielä häntä ei listattu yhtyeen viralliseksi jäseneksi. Ensimmäisen singlekappaleen ”I Don’t want your love” musiikkivideossa nähdään kuitenkin Cuccurullo kitaroimassa.
Uudentyylinen, modernisti sykkivä ja tanssittava kappale upposi eritoten yhdysvaltalaisiin kuulijoihin. Siellä single nousi Billboard-listan sijalle 4, kun Duran Duranin kotimaassa oli tyytyminen sijaan 14. Suomessa pitkäsoiton kaikki kolme singlelohkaisua nousivat listalle, mutta albumi ”Big Thing” ei sijoittunut lainkaan. Tehdäkseen pesäeroa entiseen Duran Duran alkoi myös kirjoittaa nimensä levyjen kansiin yhteen pötköön muodossa Duranduran, mutta tästä ratkaisusta ei tullut lopullinen. Myös kansitaide modernisoitui ja kohtalokkailla ilmeillä ryyditetyt bändifotot jäivät historiaan.
”Big Thing” julkaistiin 18.10.1988 ja Britanniassa sen korkeimmaksi listasijoituksi muodostui sija 15. Yhdysvalloissa paras sijoitus oli 24, vaikka levy myikin ajan saatossa kultalevyyn oikeuttavat puoli miljoonaa kappaletta. Duran Duranin ”house-albumiksikin” kutsuttu levy oli yhtyeen kiistatta heikoiten menestynyt pitkäsoitto tähän mennessä. Haukkasiko bändi liian suuren palan uudistaessaan lähes kaiken imagosta ja musiikkityylistä lähtien.
Erityisesti aggressiivisen bassoraitansa varassa nykivä kakkossingle ”All she wants is” saattoi jopa järkyttää vanhoja DD-faneja. Steve Ferronen lisäksi albumin neljällä kappaleella rumpuja soittaa Sterling Campbell, josta tuli rumpali myös Duran duranin vuonna 1989 startanneelle kiertueelle ja sen jälkeen myös yhtyeen virallinen jäsen. Warren Cuccurullo toimi maailmanlaajuisella ”Electric theatre tour” -kiertueella kitaristina, mutta myös hänet ylennettiin sen jälkeen ihan oikeaksi Duraniksi.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Big Thing”
LIBERTY (1990)
Vuosikymmenen vaihduttua oli jälleen kriisipalaverin paikka ja uuden sotasuunnitelman laatiminen. Näkyvin muutos oli yhtyeen paluu triosta kvintetiksi, mutta sehän ei tarkoittanut että Andy ja Roger olisivat palanneet ruotuun. Kahdella viimeisimmällä pitkäsoitolla ja kiertueella kitaroinut Warren Cuccurullo nostettiin nyt täysivaltaiseksi Duraniksi ja hän pääsi poseeraamaan levyn kanteen. ”Big Thing” -sessioissa rumpuja soittanut Sterling Campbell sai niinikään virallisen jäsenyyden, mutta hänen pestinsä Duran Duranin miehistössä jäi tämän yhden albumin mittaiseksi.
Vuonna 1989 Duran Duran saavutti listamenestystä ”Decade (vuosikymmen)” -kokoelma-albumillaan. Uusia kappaleita ei ensimmäistä virallista DD-kokoelmaa varten levytetty, mutta toisaalta levy sisälsi muutamia albumiversioista eroavia singleversioita, kuten Nile Rodgersin ”The Reflexin”. Samoin esimerkiksi ”Hungry like the wolf”, ”Notorious”, ”Skin trade” ja ”I don’t want your love” -kappaleiden versiot ovat erilaisia kuin albumiversiot. Ja onhan mukana myös aiemmin virallisilla studioalbumeilla julkaisemattomat hitit ”Is there something I should know?”, ”The Wild Boys” ja ”A View to a Kill”. Ei siis ihme, että levymyynti kohosi platinalukemiin sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.
Duran Duranin kuudennen studioalbumin ”Liberty” tuottajana toimi mm. The Rolling Stonesia tuottanut Chris Kimsey. Basisti John Taylor on jälkikäteen myöntänyt kamppailleensa huumeriippuvuutensa kanssa levyn teon aikoihin, eikä kertoman mukaan muista sessioista paljoakaan. Myös laulusolisti Simon LeBon myöntää suurimman osan lauluista syntyneen enimmäkseen jammailupohjalta. Bändi ei keskittynyt tekemiseen vaaditulla hartaudella ja albumille päätyi puolivillaista materiaalia, jopa tekijöiden omastakin mielestä.
Levy-yhtiön vaatimuksesta ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Violence of Summer (Love’s taking over)”, joka ei ollut bändin oma suosikki. Heinäkuussa 1990 julkaistu single nousi Britannian listan sijalle 20, mikä oli tietenkin pettymys. Tuottaja Kimseyn mielestäkin sopivampia aloitussinkkuja olisivat olleet svengaava nimikkokappale ”Liberty” tai melodinen ”Serious”, joka julkaistiinkin toisena singlelohkaisuna. Se sijoittui Britti-listalla sijalle 48, mikä oli Duran Duranin heikoin listasijoitus siihen astisella uralla.
Pitkäsoitto nousi kuitenkin Britanniassa kärkikymmenikköön, sijalle kahdeksan, mutta kokonaismyynti jäi vaatimattomaksi, vain noin 60.000:een kappaleeseen. ”Liberty” on ensimmäinen Duran Duran -albumi, jonka tiimoilta ei pistetty pystyyn kiertuetta. Bändi teki toki muutamia promootiomatkoja, mm. Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä erinäisiä tv-esiintymisiä.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Liberty”
DURAN DURAN (THE WEDDING ALBUM) (1993)
Duran Duran oli jälleen tienristeyksessä ja vuonna 1991 se todella tarkoitti sitä isosti. Uusi vuosikymmen oli tuonut mukanaan musiikin uudet tyylisuunnat, kuten technon, rapin ja grungen, joista yksikään ei istunut Duran Duranin pirtaan. Ilkeimmät mediat kutsuivat bändiä ”Done Doneksi”. Yhtye oli nyt nelimiehinen, rumpali Sterling Campbellin poistuttua.
Sessioiden edistyessä alkoi syntyä monenlaisia kappaleita. Läpimurto tapahtui kuitenkin, kun melankolinen balladi ”Ordinary World” sai alkunsa. Warren Cuccurullon kitarariffi yhdistettynä Simon LeBon haikeaan tekstiin hipoi täydellisyyttä ja bändi tiesi heti, että kyseessä on heille tärkeä kappale. Väsymättöminä levyä hioneet kasaripopparit tiesivät levyn olevan vedenjakaja. Tällä joko onnistutaan tai sitten koko juttu oli siinä. Uutta alkua markkeeratakseen he päättivät jättää levyn ilman nimeä.
Albumista tuli siis toinen ”Duran Duran” -niminen pitkäsoitto vuoden 1981 esikoislevyn jälkeen. Nick Rhodes keksi albumin kansi-idean. Kanteen laitettiin yhtyeen kaikkien neljän jäsenen vanhempien hääkuvat. Kun levy kansineen oli paketoitu, bändi toimitti sen levy-yhtiöön kesällä 1992. Siellä kiekkoon suhtauduttiin vähän välinpitämättömästi. Luomisvoimansa aallonharjalla ratsastanutta yhtyettä viivästys ärsytti.
Levy-yhtiö alusti albumin markkinointia varovaisesti kahdella erilaisella promokasetilla, joita lähetettiin medialle koekuunteluun. Toisen kanteen painettiin vahingossa nimi ”The Wedding Album”, jolla viitattiin levynkannen hääkuviin. Nykyään albumia kutsutaan melko yleisestikin ”The Wedding Albumiksi”.
Joulukuussa 1992 ”Ordinary World” -single julkaistiin lopulta virallisesti Yhdysvalloissa. Single nousi Billboard-listan kolmanneksi ja Britannian singlelistan sijalle kuusi. Myös albumista muodostui menestys. Britanniassa se kohosi listan sijalle neljä ja myi kultaa. Sijoitus oli korkein sitten kymmenen vuoden takaisen ykkösalbumin ”Seven and the Ragged Tiger”. Yhdysvalloissa levy oli korkeimmillaan listan sijalla seitsemän ja myynti ylitti miljoonan kappaleen platinalevyrajan.
Maaliskuussa lohkaistu kakkossingle ”Come Undone” jatkoi menestystä noustessaan Billboardin kärkikymmenikköön. Kolmantena singlenä julkaistiin menevämpi ”Too much information”, joka ei kylläkään enää saanut yhtä hyvää listavastaanottoa. Joka tapauksessa Duran Duran oli palannut huipulle ja he aloittivat mittavan maailmankiertueen. Yksi huomionosoitus oli myös, että bändi pääsi tekemään oman MTV Unplugged -ohjelmansa muiden pophistorian merkittävimpien bändien ja artistien tavoin.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Duran Duran (The Wedding Album)”
THANK YOU (1995)
Vuoden 1993 menestysten jälkeen Duran Duran sukelsi yllättäen uuteen aallonpohjaan. Bändi innostui cover-versioista jo edellisen levyn äänitysten aikoihin ja yksi sellainen päätyi myös ”Duran Duran” -albumille: The Velvet Undergroundin ”Femme fatale”. Se olikin kaikkien aikojen ensimmäinen DD-pitkäsoitolla julkaistu cover-versio. Kahdeksas studioalbumi ”Thank You” sisältää vain yhden originaalibiisin ja kaikki muu on lainatavaraa.
Levyllä nähdään myös riemukas jälleennäkeminen, kun bändin alkuperäinen rumpali Roger Taylor palaa musisoimaan entisten kavereidensa kanssa kahdelle raidalle. Toinen niistä on levyn ensimmäinen singlejulkaisu ”Perfect day” ja Roger esiintyy myös kappaleen musiikkivideolla sekä oli mukana Top of the Pops -esityksessä. Hitiksi siitä ei kuitenkaan ollut, sillä single ei noussut Britti-listan sijaa 28 korkeammalle ja Yhdysvalloissa se floppasi täysin.
Roger Taylorin visiitin lisäksi Duran Duran oli edellislevyn tavoin edelleen virallisesti nelimiehinen. Alkuperäistrion LeBon-Rhodes-(John) Taylor lisäksi kitaristi Warren Cuccurullo kuului jäsenistöön. Roger Taylorin lisäksi levyllä kuullaan viiden eri vierailevan rumpalin rytmejä. Kuukausi maaliskuussa 1995 julkaistun singlen jälkeen markkinoille saatettiin kokonainen albumillinen Duran Durania tekemiä versioita mitä erilaisimmista popbiiseistä viimeisten pari kolmen vuosikymmenen ajalta.
Levyä ei kuitenkaan otettu avosylin vastaan etenkään kriitikoiden taholla. Vuonna 2006 – kymmenisen vuotta levyn julkaisun jälkeen – Q Magazine -musiikkilehti valitsi albumin kaikkien aikojen huonoimmaksi pitkäsoitoksi. Ostava yleisökään ei ottanut ”Thank You” -coveralbumia omakseen. Vastaanottavin fanikunta löytyi Duran Duranin kotimaasta Britanniasta, jossa levy nousi albumilistan sijalle 12. Pitkässä juoksussa levy myös Yhdysvalloissa kultaa eli puoli miljoonaa kappaletta ja sijoittui listalla sijalle 19.
Toisena singlenä levyltä lohkaistiin Grandmaster Flash and Melle Mel -kokoonpanon pikkuhitti ”White lines (Don’t do it)”, joka menestyi listoilla itse asiassa paremmin kuin ensimmäinen single ”Perfect Day”. Se nousi Britti-listan sijalle 17 ja Billboardin Hot dance club play -listan sijalle 5. Biisistä muodostui yksi Duran duranin omista suosikeista ja siitä tehty yli 20 erilaista remix-versiota ja se tiettävästi kuuluu edelleenkin bändin livesettiin. Joka tapauksessa ”Thank You” -albumia ei vannoutuneinkaan Duran Duran -fani voi kohdella kuin välityönä. Harmillisinta lienee kuitenkin, että se katkaisi hyvän nousujohteen jonka bändi saavutti edellisen albuminsa myötä.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Thank You”
MEDAZZALAND (1997)
Suurin shokki tuli tammikuussa 1997, kun Duran Duranin alkuperäisjäseniin kuulunut John Taylor päätti jättää yhtyeen kesken kaiken. Bändi jatkoi triona ja suurin osa jo tehdyistä kappaleista äänitettiin kokonaan uudelleen. Taylorin bassoilua kuullaan lopullisella albumilla neljällä kappaleella. Duran Duranin työnarkomaaneilla Nick Rhodesilla ja Warren Cuccurullolla oli ollut parin vuoden ajan oma sivuprojektinsa TV Mania, jonka demoista löytyi valtaosa tulevalle DD-pitkäsoitolle äänitettävästä materiaalista.
John Taylorin aiheuttaman harmituksen lisäksi myös yhtyeen levytyssopimus oli katkolla ja lopulta ensimmäinen singlelohkaisu ”Out of My Mind” julkaistiin Britanniassa Virgin-levymerkillä. Siitä tuli ensimmäinen Duran Duran -julkaisu, joka ei ilmestynyt EMI/Capitolin kautta. Maaliskuussa 1997 julkaistu ”Out of my mind” sisältyi Val Kilmerin tähdittämän ”The Saint” (Pyhimys) -elokuvan soundtrackille. Levy nousi Britti-listalla mukiinmenevälle sijalle 21.
Duran Duranin yhdeksäs studioalbumi ”Medazzaland” julkaistiin loppujen lopuksi ainoastaan Yhdysvalloissa, latinalaisessa Amerikassa ja Japanissa. Siellä bändin levymerkkinä säilyi edelleen Capitol. Lokakuussa 1997 ilmestynyt albumi ei menestynyt ja sen korkeimmaksi listasijoituksessa Billboard-listalla jäi sija 58. Hieman ennen albumia sitä markkinoitiin toisella singlellä. Vauhdikas ”Electric Barbarella” kuuluukin levyn tähtihetkiin.
Koska albumi menestyi Yhdysvalloissa niin heikosti, peruttiin sen Euroopan julkaisu kokonaan. Sitä ei siis fyysisenä levyjulkaisuna saanut täällä päin kuin import-muodossa. Jossain vaiheessa duranit pohtivat julkaisevansa sen omakustanteena, mutta suunnitelmista luovuttiin ja katseet käännettiin jo seuraavaan uuteen studioalbumiin. Vuonna 2008 ”Medazzaland” julkaistiin digitaalisilla alustoilla Euroopassakin ja lopulta vuonna 2021 levy julkaistiin Euroopassa myös fyysisessä muodossa.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Medazzaland”
POP TRASH (2000)
Vuosituhannen vaihde lähestyi ja Duran Duranin kaupallinen kannattavuus lähenteli pohjakosketustaan. vuosina 1998-1999 EMI julkaisi liudan erilaisia kokoelmalevyjä. ”Night versions” (1998), ”Greatest” (1998) sekä remix-albumin ”Strange Behaviour” (1999), joka oli tuplalevy. ”Greatest” oli perinteinen kokoelma, jonka biisilistaan oli päivitetty vuoden 1990 kokoelman ”Decade” jälkeen ilmestyneitä biisejä.
Uusi levytyssopimus solmittiin Hollywood records -yhtiön kanssa, joka oli osa Walt Disney konsernia. Tunnelma DD-trion LeBon/Rhodes/Cuccurullo keskuudessa ei kuitenkaan ollut korkealla. Varsinkin laulusolisti Simon LeBon kärsi pahasta kirjoitusblockista, eikä saanut sanoituksia aikaiseksi. Niinpä kosketinsoittaja Nick Rhodes ja kitaristi Warren Cuccurullo ottivat biisinteossa enemmän vastuuta ja käyttivät edellisen albumin tavoin TV Mania projektilleen tekemiään demoja sävellyksien pohjina.
Tuleva pitkäsoitto ”Pop Trash” jatkoi siten tyylillisesti ”Medazzalandin” jalanjäljissä syntikoineen ja elektronisine saundimaailmoineen. Yleisesti ottaen levyä on pidetty yhtyeen uran erikoisimpana. Maaliskuussa 2000 julkaistiin ensimmäinen singlejulkaisu ”Someone else not me”, joka jäikin levyn ainoaksi. Britanniassa single ei noussut sijaa 53 korkeammalle ja Yhdysvalloissa se ei sijoittunut listoille lainkaan.
Levyn markkinointi jäi olemattomaksi ja sitä kautta myös myynti. Albumista sukeutui Duran duranin kaikkien aikojen heikoin menestys. Samalla myös yhteistyö Hollywood records -yhtiön kanssa päättyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna voidaan pitää kuitenkin jonkinasteisena saavutuksena, että albumi saatiin ylipäätään valmiiksi. Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin jo toisesta suunnasta ja tällä kertaa ne olivat positiivisia. Vaikka albumia seuranneen kiertueen jälkeen Warren Cuccurullo jätti yhtyeen, palasi hänen tilalleen yhtyeen riveihin kolme miestä ja heidän kaikkien sukunimi oli Taylor.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Pop Trash”
ASTRONAUT (2004)
Vuonna 2001 ilmoittamalla, että alkuperäinen 1980-luvun alun menestyskokoonpano ”Fab Five” palaa jälleen yhteen. Edellisen kerran Simon LeBon, Nick Rhodes sekä Taylorit John, Andy ja Roger olivat olleet levytysstudiossa samaan aikaan vuonna 1985 James Bond teemalaulua ”A View to a Kill” äänittäessään.
Työ alkoi muutamien kuukausien jaksoissa vuosina 2002-2003 vanhan tutun Nile Rodgersin toimiessa pääasiallisena tuottajana.
Duranit päättivät pistää pystyyn maailmankiertueen vuonna 2003 näyttääkseen epäilijöille, että he ovat edelleen voimissaan. Loppuun myydyt keikat Britanniassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Australiassa osoittivat bändin fanipohjan olevan yhä kunnossa. Kiertueella esitettiin myös uusia kappaleita.
Lopulta Duran Duran onnistui solmimaan neljän albumin sopimuksen Epic records -levy-yhtiön kanssa kesäkuussa 2004. Tuottaja Don Gilmore antoi kappaleille viimeisen silauksensa. Lokakuussa julkaistiin single ”(Reach up for the) Sunrise”, joka pitkästä aikaa sai musafriikit höristelemään korviaan. Levy nousi Britti-listan sijalle viisi ja oli näin ollen yhtyeen ensimmäinen topten-hitti sitten vuoden 1993 ”Ordinary Worldin”. Yhdysvalloissa menestys oli hieman vaatimattomampaan, sillä korkeimmaksi listasijoitukseksi Billboard-listalla jäi sija 89.
Myös albumista tuli mukava menestys. Se oli korkeimmillaan Britti-listalla sijalla kolme ja myi kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Yhdysvalloissa korkein sijoitus oli 17 ja siellä se myi arvioiden mukaan noin 260.000 kopiota. Duran Duran suuntasi jälleen isolle kiertueelle, joka nyt keskittyi Pohjois-Amerikkaan. Myös levyn toisesta singlelohkaisusta, joka julkaistiin tammikuussa 2005, tuli pikkuhitti. ”What happens tomorrow” nousi Britti-listan sijalle 11.
Kitaristi Andy Taylorin ja muun yhtyeen välit alkoivat jälleen viilentyä. Hän jäikin pois useilta kiertueen konserteista vedoten sairaan isänsä hoitoon. Seuraavalla albumilla ei Andya enää nähty ja yhtye supistui jälleen kvartetiksi. ”Astronaut” antoi kuitenkin Duran Duranille melkoisen piristysruiskeen, vaikka antoi odotuttaa itseään neljä vuotta. Pisin tauko, mitä yhtyeen albumijulkaisujen välillä oli koskaan ollut.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Astronaut”
RED CARPET MASSACRE (2007)
Rumpali Roger Taylor kertoi lehdistölle maaliskuussa 2006, että tuleva albumi on paluu yhtyeen juurille ja 1980-luvun new wave -soundiin. Saman vuoden syksyllä kuvioihin tuli mukaan tuottaja Timbaland, joka toi mukaan projektiin myös Justin Timberlaken. Andy Taylorin tilalle kitaristiksi tuli Dominic Brown, joka oli paikkaillut Andyn poissaoloja jo keikoillakin. Brownista ei kuitenkaan tullut yhtyeen virallista jäsentä, vaikka hänen kiinnityksensä on jatkunut näihin päiviin asti Duran Duranin kiertuekitaristina.
Kesäkuussa 2007 Duran Duran ilmoitti virallisilla nettisivuillaan tehneensä biisin Justin Timberlaken kanssa. ”Falling Down” -kappaleesta tulikin levyn ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt single. Ennen singlen julkaisua Duranit esiintyivät Prinsessa Dianan muistokonsertissa sekä Live Earth -tapahtumassa. Tulevan albumin nimeksi tuli ”Red Carpet Massacre”.
Syyskuussa 2007 julkaistu single ”Falling Down” ei tavoittanut kuulijakuntaa, vaan se floppasi lähes kaikkiall. Britti-listalla levy jymähti sijalle 52, mikä oli iso pettymys edellisen albumin TOP-20-hittien jälkeen. ”Red Carpet Massacre” ei sekään ottanut tuulta purjeisiinsa ja listasijoitus Britannian albumilistalla oli parhaimmillaan 44 eli yhtyeen kaikkien aikojen toiseksi huonoin, jos mukaan ei lasketa ”Medazzaland”-levyä jota ei tuoreeltaan julkaistu saarivaltiossa lainkaan.
Kehnon vastaanoton vuoksi alun perin neljän pitkäsoiton mittaiseksi kaavailtu sopimus Epic-yhtiön jäi kahteen levyyn, eikä albumilta lohkaistu enempää singlejä. Taas oltiin tilanteessa, josta oli suunta vain ylöspäin ja sen Duran Duran tuli jälleen ottamaan.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Red Carpet Massacre”
ALL YOU NEED IS NOW (2011)
Vuoden 2007 kaupallisen flopin jälkeen vailla levytyssopimusta ajelehtinut yhtye jatkoi uutterasti uusien kappaleiden säveltämistä ja demottamista. Bändin riveihin kuului edelleen neljä viidestä perustajajäsenestä eli Simon LeBon (laulu), Nick Rhodes (kosketinsoittimet), John Taylor (basso) ja Roger Taylor (rummut). Kitaristina levyillä ja kiertueilla toimi Dominic ”Dom” Brown, joka ei kuitenkaan saanut vakituisen bändijäsenen mandaattia. Brown oli kuitenkin vahvasti mukana sessioissa ja säveltämässäkin suurinta osaa kappaleista. Uusi Britannian julkaisija löytyi pienestä Tape Modern -levy-yhtiöstä ja Yhdysvaltojen puolella samaan tapaan tuntemattomasta S-Curve Recordsista.
Tulevan albumin ”All You Need Is Now” tuotti Mark Ronson, joka oli Duran Duranin esikoisalbumin julkaisun aikaan vuonna 1981 6-vuotias pojankoltiainen. Myös puolet tämän albumin kappaleista sai Ronsonin krediitteihin myös sävellysosastolle. Alkuvuodesta 2010 äänitetty albumi julkaistiin typistettynä versiona digitaalisesti joulukuussa 2010. Fyysinen CD-julkaisu näki päivänvalon maaliskuussa 2011.
Pitkäsoiton nimikkobiisi ”All You Need Is Now” julkaistiin niinikään digitaalisena singlenä ja vieläpä ilmaisena sellaisena. Koska kyseessä oli maksuton download, sitä ei myöskään voitu rekisteröidä yhdellekään myyntilistalle. Seuraavan vuoden maaliskuussa julkaistu fyysinen CD nousi Britannian albumilistan sijalle 11, joten siitä yhtyeen kymmenes TOP-20-studioalbumi Britanniassa. Yhdysvalloissa korkein sijoitus oli 29.
Huhtikuussa 2011 levyltä lohkaistiin toinen single ”Girl Panic”, joka julkaistiin rajoitettuna vinyylisinglenä kyseisen vuoden Record store day -päivänä. Tämäkään single ei noussut listoille rajoitetun saatavuutensa johdosta. Levy sai kriitikoilta yllättävän positiivisen vastaanoton ja sen mainittiin olevan mm. ”Paras Duran Duran -albumi sitten Rion (1982)”. Jälleen yhtye lähti myös isolle kiertueelle.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”All You Need Is Now”
PAPER GODS (2015)
Duran Duran oli ahkeroinut uutta musiikkia kaikki vuosikymmenet, mutta kuten kaikilla muillakin bändeillä, on julkaisutahtiin tullut 2000-luvulla väljyyttä. Niinpä saimme odottaa ennätykselliset neljä vuotta uutta pitkäsoittoa. Tuttu kvartetti sai sellaisen kuitenkin aikaiseksi hyviksi havaittujen taustavoimien avustuksella. Yhtye solmi myös uuden levytyssopimuksen monikansallisen Warner Bros recordsin kanssa.
Päävastuun tuotannosta sai Mr. Hudson taiteilijanimeä käyttävä Benjamin Hudson McIldowie (s. 1979). Hän osallistui aktiivisesti myös kappaleiden sävellystyöhön. Mukana oli myös edellisen albumin tuottanut Mark Ronson sekä vanha tuttu Nile Rodgers muutamilla raidoilla. Yhtyeen ulkopuolisena kitaristina jatkoi edelleen Dominic Brown, joka hänkin sai merkintänsä useiden biisien säveltäjäkrediitteihin.
Kesäkuussa 2015 julkaistiin ensimmäinen ja ainoa single, jonka säveltämiseen ja tuottamiseen osallistui koko trio Ronson/Rodgers/Hudson. Kappaleen ”Pressure Off” vokaaleissa vierailee amerikkalaislaulajatar Janelle Monáe, joka hänkin oli mukana kirjoitusprosessissa. Yhdysvalloissa biisi julkaistiin Microsoftin Xbox Music -palvelussa, joten se ei noussut myyntitilastoihin.
Albumi ”Paper Gods” otettiin vastaan edellislevyä mukavammin. Se nousi Britti-listalla peräti sijalle 5 ja näin ollen siitä tuli Duran Duranin yhdeksäs TOP-5-albumi heidän kotimaassaan. Harva yhtye on onnistunut saamaan pitkäsoiton TOP-5-listalle neljällä peräkkäisellä vuosikymmenellä. Yhdysvalloissa levy nousi sijalle kymmenen, mikä oli sekin hieno saavutus, sillä edellinen TOP-10-albumi siellä oli vuoden 1993 ”The Wedding Album”. ”Paper Gods” nousi viralliselle listalle myös Suomessa (28). Duran Duranin edellinen listasijoitus oli vuoden 1998 ”Greatest”-kokoelmalevyn ansiota.
”Paper Gods” herätti musiikinystävissä mukavasti huomiota ja se keräsi hyviä listasijoituksia ympäri maailmaa. Tietenkin veri veti jälleen myös tien päälle ja 95 konserttia kattava kiertue kävi läpi Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Euroopan ja muutaman Aasian kaupungin. Vuonna 2016, yli vuosi albumijulkaisun jälkeen, markkinoille syötettiin vielä promosingle ”Last night in the city”, johon tehtiin myös musiikkivideo. Kappaleella esiintyy myös kanadalaislaulajatar Kiesza.
Lue lisää: Duran Duranin albumista ”Paper Gods”
FUTURE PAST (2021)
Kuusi vuotta siinä vierähti, mutta Duran Duran sai puserretuksi uuden studioalbumin – uransa viidennentoista. Samalla tuli kuluneeksi myös tasan 40 vuotta Duran Duranin omaa nimeä kantavan esikoislevyn julkaisusta, joten taival muodostui kunnioitettavan pituiseksi – etenkin kun teini-idoleiksi leimattujen itseopiskelleiden muusikoiden urasta ei aikojen alussa ennustettu kovin mittavaa.
Tämän päivän julkaisutaktiikalla on vaikea kuvailla, mikä olisi uuden ”Future Past” -albumin johtosingle. Ensimmäinen uusi kappale ”Invisible” saatiin kuultaviin toukokuussa 2021. Sen jälkeen raitoja ripoteltiin suoratoistopalveluihin viiden kuukauden aikana lisää neljän biisin verran. ”Anniversary” olisi toiminut pitkäsoiton johtosinglenä parhaiten paitsi teemaltaan, myös tyyliltään.
Vuonna 1974 syntynyt Erol Alkan on mainetta niittänyt DJ ja tuottaja. Hän vastaa myös valtaosasta ”Future Pastin” materiaalista paitsi tuottajan ominaisuudessa, myös sävellystyöstä yhdessä bändin jäsenten kanssa. Itse yhtyeen alkuperäisestä menestyskokoonpanosta kaikki 40 vuotta ovat olleet yhtäjaksoisesti mukana vain laulusolisti Simon Le Bon ja kosketinsoittaja Nick Rhodes. Basisti John Taylorilla oli vuosituhannen taitteessa pieni tauko jäsenyydessä.
2020-luvun trendin mukaisesti pitää albumilla olla mukana tietenkin myös feattaajia. Tällä levyllä vierailee mm. Giorgio Moroder (81-v.), joka on tuottanut kokonaisuudelle kaksi tyylilleen uskollista raitaa. ”Beautiful lies” ja jo ennen albumia julkaistu ”Tonight United” pistävät muusta materiaalista silmään. Albumi nousi Britannian listalla sijalle kolme ja Billboard-listalla sijalle 28. Suomessa levy oli yhden viikon listan sijalla 21 ja fyysisten levyjen listalla sijalla yhdeksän.
Lue lisää: Duran Duranin albumin ”Future Past” arvostelu
DANSE MACABRE (2023)
Duran Duran juhlistaa kuudennellatoista albumillaan Halloweenia. Ajatus teemalevystä syntyi 31.10.2022 kun yhtye esiintyi Las Vegasissa pyhäinpäivän aattona. Laulusolisti Simon Le Bonin mukaan tarkoitus oli tehdä hauska albumi hulluihin Halloween-bileisiin. Nick Rhodes on kuvaillut levyprojektia orgaaniseksi ja nopeaksi. Albumi syntyi nopeammin kuin yksikään yhtyeen pitkäsoitoista sitten vuoden 1981 esikoisalbumin.
Puolet levyn kappaleista on cover-versioita ja levyntäytettä on ammennettu bändin omastakin vanhasta kataloogista. Alkuperäiskokoonpanon Andy Taylor taituroi suurimmalla osalla raidoista ja lisäksi mukana on pitkäaikainen DD-kitaristi Warren Cuccurullo kahdessa biisissä sekä vanha tuttu yhteistyökumppani Nile Rodgers kahdessa biisissä. Bändin tämänhetkinen keikkakitaristi Dominic Brown musisoi niinikään kahdella raidalla.
Vaikka levy sisältää runsaasti lainatavaraa, cover-kappaleet tuntuvat puolustavan paikkaansa omaa materiaalia paremmin. Mukana on mm. Billie Eilishin, The Rolling Stonesin, Siouxsie and the Bansheesin ja Talking Headsin biisejä. Duran Duranin omaan klassikkoon ”Lonely in your Nightmare” on smash-upattu Rick Jamesin ”Super freak”. Uudesta materiaalista eniten sykähdyttää juureva ”Black Moonlight”, jossa kuullaan Andy Taylorin ja Nile Rodgersin svengaavaa kitarointia.
”Danse Macabre” ei missään nimessä ole läpihuono levy. Toisaalta jos kokonaisuuteen suhtautuu välityöksi tehtynä teemalevynä, kääntyvät pisteet plussan puolelle. Ainakin päihitetään vuoden 1995 cover-albumi ”Thank you”. Albumi nousi Britanniassa listan sijalle neljä ja Billboard-listalla sijalle 57. Suomessa levy käväisi listan sijalla 34 ja fyysisten levyjen listalla sijalla viisi.
Lue lisää: Duran Duranin albumin ”Danse Macabre” arvostelu
Kuuntele Retropopparin soittolistaa ”The Essential Duran Duran” Spotifyssa:
RETROPOPPARI 