Vuonna 1984 Duran Duran oli yksi maailman suosituimmista yhtyeistä. Takana oli kolme menestyksekästä studioalbumia, yksi live-levyä muistuttava kiertuealbumi, huikea maailmankiertue sekä liuta hittisinglejä, joista vuonna 1985 julkaistiin niistä viimeinen eli James Bond -elokuvan ”A view to a kill” tunnussävelmä. Single nousi Yhdysvalloissa aina listaykköseksi asti. Oli aika hengähtää ja bändin jäsenet suunnistivatkin tahoilleen luomaan musiikkia sivuprojekteissa The Power Station ja Arcadia. Muutosten tuulet alkoivat toden teolla puhaltaa, kun tuli aika palata studioon luomaan uutta Duran duran -pitkäsoittoa. Kitaristi Andy Taylorin musiikillinen erilaisuus oli toki ollut kaikkien tiedossa jo aikojen alussa. Andy halusi rokata, siinä missä laulusolisti Simon LeBon ja kosketinsoittaja Nick Rhodes olivat enemmän peilin edessä viihtyviä taidepoppareita. Basisti John Taylorille kävi kaikki ja rumpali Roger Taylorilta ei kysytty. Ensimmäinen harppaus kvintetistä kohti trioa olikin julkisuuden valokeilassa paistatteluun kyllästyneen Rogerin ilmoitus jättää musiikkibisnes kokonaan.
Los Angelesissa noihin aikoihin jammaillut Andy Taylor sen sijaan palasi pitkin hampain Britanniaan tulevan albumin tekoon, mutta ristiriitoja oli liikaa. Andy halusi soittaa kitaraansa rouheammin, mihin muut duranit olivat tottuneet. Andyn kitarointia on mukana levyllä, mutta hän jätti levytysprojektin ja koko bändin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Duran duranista tuli trio. Andy Taylor soitteli amerikkalaisessa Missing persons -bändissä, jossa musisoi myös muuan Warren Cuccurullo. Cuccurullon kuullessa Duran-kitaristin paikan olevan avoinna, hän tarjosi heille palveluksiaan. Hänet pestattiinkin mukaan levytykseen ja myöhemmin myös kiertueelle kitaristiksi. Vuonna 1989 Warren Cuccurullo listattiin Duran duranin täysivaltaiseksi jäseneksi. Oli Duran duranissa tavallaan neljäskin jäsen, tuottaja Nile Rodgers, hänkin kitaransoittotaitoinen. Chic-yhtyeessä aiemmin vaikuttanut Rodgers tutustui duraneihin vuonna 1984, kun hänet värvättiin remixaamaan ”Seven and the ragged tiger” -albumin kolmas singlelohkaisu ”The reflex” uuteen uskoon. Versiosta tuli varsin erilainen ja onnistunut, kun keskinkertaisesta albumiraidasta leivottiin singlelistan ykkönen. Menestyksekäs yhteistyö jatkui kiertuealbumi ”Arenan” täkyksi äänitetyllä singlehitillä ”The wild boys” ja olihan ”A view to a kill” -singlen tuottaja Bernard Edwardskin Rodgersin oikea käsi.
Vuonna 1986 uuden aallon taiteellisen ja synteettisen brittipopin aika oli kuitenkin auttamatta ohi. Useat aikalaiset olivat jo ehtineet muuttaa tyyliään ja tyylinmuutos oli duraneillakin väistämättä edessä. Esimerkiksi syntikkapopin airut The Human League passitettiin Yhdysvaltoihin tekemään R’n’B -albumi ”Crash” Janet Jacksonin tuottajien Jam & Lewisin kanssa. Tarina kertoo tuottajien ällistyneen bändin saavuttua studioon ja ilmoitettua, että he eivät osaa soittaa yhtäkään instrumenttia. Nuottienlukutaidosta puhumattakaan. Nuotit eivät duraneillekaan olleet liian tuttuja, mutta olihan soittotaito varmasti kehittynyt viiden menestysvuoden aikana. Simon LeBon, Nick Rhodes, John Taylor, Nile Rodgers ja Warren Cuccurullo muodostivat tulevan ”Notorious” -albumin ydintiimin, jota täydensi monissa liemissä vellonut studiorumpali Steve Ferrone. Äänimaailmaa täydensivät The Borneo horns -puhallinryhmä ja kolmen naisen ja yhden miehen muodostama taustakuoro.
Tuottaja Nile Rodgers vei Duran duranin soundin uusille urille. Pois uuden aallon popista, kohti transatlantista funkia. ”Notorious” -albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin lokakuussa 1986 samanniminen kappale, joka näytti epäilijöille yhtyeen olevan edelleen voimissaan. Seitsentuumainen nousi Yhdysvalloissa listakakkoseksi ja Britanniassa sijalle seitsemän. Suomikaan ei ollut unohtanut suosikkipoikiaan ja täällä single sijoittui singlelistan sijalle neljä. 1980-luvun värikkäin bändi muutti imagoaan myös ulkoisesti ja niinpä kappaleen musiikkivideo sekä singlelevyn että albumin kansikuvat olivat mustavalkoisia tai ainakin hyvin värittömiä. Toisaalta habitus oli vähän jatkoa Simonin ja Nickin Arcadia-projektille, ainakin enemmän kuin Andy ja John Taylorin The Power Stationille. Albumi saapui levykauppojen hyllyille kuukautta myöhemmin, mutta sen vastaanotto ei listasijoitusten osalta ollut yhtä maailmoja syleilevä. Kotimaassa lohkesi listan sija 16 ja Yhdysvalloissa sija 12, mutta kuitenkin kokonaismyyntiluvut ylsivät kultaan ja platinaan. Platinaraja rikkoutui 1980-luvun Amerikassa miljoonan kappaleen myynnillä.
Tammikuussa 1987 albumilta lohkaistiin toinen single ”Skin trade”, joka vei jälleen yhtyeen sointia uuteen suuntaan. Simon laulaa säkeistöt erikoisessa falsetissa, mitä ei kaikin tavoin voi pitää tyylipuhtaana. Kappaletta on kuvailtu Prince-tyyliseksi pastissiksi. Puhaltimin ryyditetystä, funkahtavasta singlestä muodostui DD-mittapuulla pienoinen floppi ja se oli bändin ensimmäinen single sitten vuoden 1982 ”Hungry like the wolf” -sinkun, joka ei noussut Britti-listan kärkikymmenikköön. Myös singlen alkuperäinen kansi sensuroitiin useissa maissa, sillä siinä näkyi naisihmisen paljaan takapuolen profiili. Monissa maissa kansi korvattiin yksinkertaisella punaisella pohjalla, johon oli painettu esittäjän ja kappaleen nimi. Vieläkin unohdettavampi oli albumin kolmas single, huhtikuussa julkaistu, ”Meet el presidente”. Valintaa voidaan pitää jopa yllätyksellisenä, sillä sisältäähän albumi lukuisia parempiakin kappaleita.
Duranit ovat itse leikkisästi kuvailleet levyään ”Hitchcock”-albumikseen, koska onhan jo levyn nimi rinnastettavissa mestari-ohjaajan samannimiseen klassikkoelokuvaan. Lisäksi kiekolta löytyy kappale nimeltä ”Vertigo” ja pyöripä vielä ”Hold me” -kappaleen työnimenäkin ”Rope”. ”Hold me” onkin kertosäkeistönsä puolesta yksi kokonaisuuden onnistuneimmista stadionrockeista. Melodramaattinen ”Winter marches on” sen sijaan tuo mielleyhtymät vanhan hyvän ajan Duran duraniin. Kaiken kaikkiaan tasalaatuisen kymmenen biisin kattauksen tarjoileva entinen teinityttöjen suosikki onnistuu ensimmäisessä taistelussaan ikääntymistä ja pakollista suosion laskua vastaan. Tai ainakin viivyttämään sitä muutamalla vuodella, jos ei muuta. Maaliskuussa 1987 starttasi ”Strange behaviour” -kiertue, jonka nimi napattiin ”Skin trade” -singlen kertosäkeistöstä. Yhtye oli taipaleensa ensimmäisessä suuressa käännekohdassa.
Kappaleluettelo:
- Notorious
- American science
- Skin trade
- A matter of feeling
- Hold me
- Vertigo (Do the demolition)
- So misled
- Meet el presidente
- Winter marches on
- Proposition
Lähteet:
Onequartmagazine
Wikipedia
Listablogi
Classicpopmag
RETROPOP 
Vastaa