1980-luvun lähestyessä loppuaan, musiikillinen ilmapiiri jatkoi muuttumistaan ja Duran duran kamppailuaan olemassaolonsa puolesta. Vuonna 1986 julkaistu ”Notorious” ja vuonna 1987 tehty ”Strange behaviour” -kiertue olivat kohtalaisia menestyksiä, mutta eivät antaneet aihetta laakereilla lepäilyyn. Viidennelle studioalbumille päätettiin ottaa jälleen uudet aseet käyttöön ja tuotantotiimi pistettiin uusiksi. Tuottaja Jonathan Elias oli ystävystynyt duraneiden kanssa James Bond -elokuvan ”A view to a kill” musiikin tekemisen aikoihin, sillä Elias toimi säveltäjä John Barryn assistenttina. Elias oli muutenkin hankkinut kannuksensa elokuvamusiikin parissa ja kirjoittanut esimerkiksi DD-basisti John Taylorin kanssa tämän ensimmäisen soolosinglen ”I do what I do”, joka oli eroottisen hittielokuvan ”9½ weeks” tunnuskappale. Toiseksi tuottajaksi valikoitui Daniel Abraham, jolle Duran duran oli tullut tutuksi edellisen albumin singlekappaleiden remixauksista. Kolmantena pyöränä tuotantopuolella hääräsi bändi itse.
Trioksi vakiintuneen perusryhmän Simon LeBon, Nick Rhodes ja John Taylor lisäksi jo ”Notorious” -sessioista tutut kitaristi Warren Cuccurullo ja rumpali Steve Ferrone olivat mukana valtaosalla albumin kappaleista. Cuccurollon kerrotaan osallistuneen myös sävellys- ja ideointityöhön, ainakin kitarasoolojen osalta. Mutta vielä häntä ei listattu yhtyeen viralliseksi jäseneksi. Toinen kitaristi Chester Kamen soittaa kahdella kappaleella, jotka sattumoisin ovat levyn ensimmäiset singlejulkaisut ”I don’t want your love” ja ”All she wants is”. ”I don’t want your love” -kappaleen musiikkivideossa nähdään kuitenkin Cuccurullo kitaroimassa. Rumpalin roolissa videolla esiintyy ABC-yhtyeen entinen rumpali David Palmer, joka ei soita albumilla lainkaan. Syyskuussa 1988 julkaistun kappaleen singleversion miksasi legendaarinen Shep Pettibone. Singlen kääntöpuolella kuullaan pidempi albumiversio.
Tehdäkseen pesäeroa entiseen Duran duran alkoi myös kirjoittaa nimensä levyjen kansiin yhteen pötköön muodossa Duranduran, mutta tästä ratkaisusta ei tullut lopullinen. Myös kansitaide modernisoitui ja kohtalokkailla ilmeillä ryyditetyt bändifotot jäivät historiaan. ”I don’t want your love” -singlen kansitaide oli simppelin modernisti sydän, jonka päälle oli vedetty suoraviivainen musta rasti. Uudentyylinen, modernisti sykkivä ja tanssittava kappale upposi eritoten yhdysvaltalaisiin kuulijoihin. Siellä single nousi Billboard-listan sijalle 4, kun Duran duranin kotimaassa oli tyytyminen 14. Suomessa pitkäsoiton kaikki kolme singlelohkaisua nousivat listalle, mutta albumi ”Big thing” ei sijoittunut lainkaan.
”Big thing” julkaistiin 18.10.1988 ja Britanniassa sen korkeimmaksi listasijoituksi muodostui sija 15. Yhdysvalloissa paras sijoitus oli 24, vaikka levy myikin ajan saatossa kultalevyyn oikeuttavat puoli miljoonaa kappaletta. Duran duranin ”house-albumiksikin” kutsuttu levy oli yhtyeen kiistatta heikoiten menestynyt pitkäsoitto tähän mennessä. Haukkasiko bändi liian suuren palan uudistaessaan lähes kaiken imagosta ja musiikkityylistä lähtien. Värikkään särmikkäästä kansitaiteesta puhumattakaan. Albumin kansi oli graafinen ja tekstipohjainen, ensimmäinen jonka kannessa ei ole valokuvaa, jossa bändi poseeraa sänkykamarikatseilla kameraa kohti tuijottaen. Poislukien tietenkin ”Rio”, mutta sieltä tyylikäs poseeraus löytyy sentään levypussista. ”Big thingin” kannen kaavaili sveitsiläinen Hans Arnold, joka tunnettiin paremmin varhaisena tietokonetaiteilijana, kuin suunnittelijana.
Erityisesti aggressiivisen bassoraitansa varassa nykivä kakkossingle ”All she wants is” saattoi jopa järkyttää vanhoja DD-faneja. Myös kappaleen musiikkivideo on varsinainen poptaidepläjäys, jonka voidaan todeta olevan jopa aikaansa edellä. Tosin kumarrus menneisyyteen puolestaan olivat heleästi soivat balladit ”Too late Marlene” ja kolmas singlelohkaisu ”Do you believe in shame”. ”Notorious” -albumin funkhenkeä muisteltiin ”Drug (It’s just a state of mind)” -rallissa. Albumin kääntöpuoli keskittyy kokeilemaan erilaisia taiteellisia ratkaisuja parilla puoliminuuttisella interludella höystettynä.
Steve Ferronen lisäksi albumin neljällä kappaleella rumpuja soittaa Sterling Campbell, josta rumpali myös Duran duranin vuonna 1989 startanneelle kiertueelle ja sen jälkeen myös yhtyeen virallinen jäsen. Warren Cuccurullo toimi maailmanlaajuisella ”Electric theatre tour” -kiertueella kitaristina, mutta myös hänet ylennettiin sen jälkeen ihan oikeaksi Duraniksi. ”Big thing” ei saanut kriitikoilta kovin mairittelevia arvioita, eikä myöskään yleisö ottanut levyä täysin varauksetta vastaan. Mutta yhtye oli porskuttava eteenpäin ja uudet kujeet mielessään he sukelsivat levytysstudioon jo heti vuosikymmenen vaihduttua.
Kappaleluettelo:
- Big thing
- I don’t want your love
- All she wants is
- Too late Marlene
- Drug (It’s just a state of mind)
- Do you believe in shame?
- Palomino
- Interlude one
- Land
- Flute interlude
- The edge of America
- Lake shore driving
Lähteet:
Wikipedia
Listablogi
RETROPOP 
Vastaa