Vuoden 1993 ”Ordinary world” ja ”The wedding album” menestysten jälkeen Duran duran sukelsi yllättäen uuteen aallonpohjaan. Bändi innostui cover-versioista jo edellisen levyn äänitysten aikoihin ja yksi sellainen päätyi myös ”Duran duran” -albumille: The velvet undergroundin ”Femme fatale”. Se olikin kaikkien aikojen ensimmäinen DD-pitkäsoitolla julkaistu cover-versio. Kahdeksannella studioalbumilla tilanne kääntyi päälaelleen, sillä ”Thank you” sisältää vain yhden originaalibiisin ja kaikki muu on lainatavaraa.
Levyllä nähdään myös riemukas jälleennäkeminen, kun bändin alkuperäinen rumpali Roger Taylor palaa musisoimaan entisten kavereidensa kanssa kahdelle raidalle. Toinen niistä on levyn ensimmäinen singlejulkaisu ”Perfect day” ja Roger esiintyy myös kappaleen musiikkivideolla sekä oli mukana Top of the Pops -esityksessä. The velvet underground lienee yhtyeen jäsenten suosiossa, sillä ”Perfect day” on versio The velvet undergroundin Lou Reedin vuoden 1972 soolohitistä. Duran duranin hartaan tunnelmallinen versio oli myös Reedin mieleen, sillä hänen mielestään versio on paras joka hänen omista lauluistaan on tehty. Hitiksi siitä ei kuitenkaan ollut, sillä single ei noussut Britti-listan sijaa 28 korkeammalle ja Yhdysvalloissa se floppasi täysin.
Roger Taylorin visiitin lisäksi Duran duran oli edellislevyn tavoin edelleen virallisesti nelimiehinen. Alkuperäistrion LeBon-Rhodes-(John) Taylor lisäksi kitaristi Warren Cuccurullo kuului jäsenistöön. Roger Taylorin lisäksi levyllä kuullaan viiden eri vierailevan rumpalin rytmejä. Heidän joukossaan mm. aiemmilla DD-äänitteillä kuultu Steve Ferrone sekä The Power station ja Chic -yhteyksistään tuttu Tony Thompson. Tuottajana ja äänittäjänä ”Thank youlla” toimi parin vuoden takaisin ”The wedding albuminkin” kimpussa häärinyt John Jones.
Kuukausi maaliskuussa 1995 julkaistun singlen jälkeen markkinoille saatettiin vähin äänin kokonainen albumillinen Duran durania tekemiä versioita mitä erilaisimmista popbiiseistä viimeisten pari kolmen vuosikymmenen ajalta. Biisilista ei ole mitenkään ilmeinen, vaan vannoutunutkin poppari saa kurtistaa kulmiaan keksiäkseen kaikkien kappaleiden alkuperäisesittäjät. Varsinkin kasaripoppari. Uuden ilmeen saivat biisit, joiden originaaliesittäjiä olivat esimerkiksi Elvis Costello, The Doors, Led Zeppelin, Iggy Pop tai Public enemy. Varsin laajalla kirjolla siis mentiin. Levyä ei kuitenkaan otettu avosylin vastaan etenkään kriitikoiden taholla. Vuonna 2006 – kymmenisen vuotta levyn julkaisun jälkeen – Q Magazine -musiikkilehti valitsi albumin kaikkien aikojen huonoimmaksi pitkäsoitoksi. Myös aikalaiskriitikot olivat nihkeitä arvostelujen tähtiä jakaessaan.
Ostava yleisökään ei ottanut ”Thank you” -coveralbumia omakseen. Vastaanottavin fanikunta löytyi Duran duranin kotimaasta Britanniasta, jossa levy nousi albumilistan sijalle 12. Pitkässä juoksussa levy myös Yhdysvalloissa kultaa eli puoli miljoonaa kappaletta ja sijoittui listalla sijalle 19. Toisena singlenä levyltä lohkaistiin Grandmaster Flash and Melle Mel -kokoonpanon pikkuhitti ”White lines (Don’t do it)”, joka menestyi listoilla itse asiassa paremmin kuin ensimmäinen single ”Perfect day”. Se nousi Britti-listan sijalle 17 ja Billboardin Hot dance club play -listan sijalle 5. Kappaleen musiikkivideolla nähdään myös kappaleen säveltäjä Melle Mel. Biisistä muodostui yksi Duran duranin omista suosikeista ja siitä tehty yli 20 erilaista remix-versiota ja se tiettävästi kuuluu edelleenkin bändin livesettiin.
Albumin ja singlelohkaisujen suosio jäi kuitenkin niin marginaaliseksi, että enempää sinkkuja ei julkaistu. Italiassa ja Brasiliassa tosin singlenä markkinoitiin vielä ”Lady lady lay”, joka löytyi Bob Dylanin kataloogista. Italiassa Duran duranin suosio on ollut kaikki vuodet omaa luokkaansa ja esimerkiksi ”Liberty” -albumin single ”Serious” komeili siellä listaykkösenä. Joka tapauksessa ”Thank you” -albumia ei vannoutuneinkaan Duran duran -fani voi kohdella kuin välityönä. Harmillisinta lienee kuitenkin, että se katkaisi hyvän nousujohteen jonka bändi saavutti edellisen albuminsa myötä. Toisaalta cover-albumit ovat yleensäkin artisteille ja yhtyeille enemmän välitöitä, joten pitkälle vieviä laskelmia ei tämän flopin tiimoilta olisi ollut vielä aiheellista tehdä. Niin tai näin, seuraavan pitkäsoiton kanssa Duranit saivat jälleen kokea uuden kriisin ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.
Kappaleluettelo (suluissa kappaleiden alkuperäisesittäjät):
- White lines (Melle Mel)
- I wanna take you higher (Sly and the family stone)
- Perfect day (Lou Reed)
- Watching the detectives (Elvis Costello)
- Lay lady lay (Bob Dylan)
- 911 is a joke (Public enemy)
- Success (Iggy Pop)
- Crystal ship (The Doors)
- Ball of confusion (The Temptations)
- Thank you (Led Zeppelin)
- Drive by (Duran duran)
- I wanna take you higher again (Sly and the family stone)
Lähteet:
Wikipedia
RETROPOP 
Vastaa