Duran duran – Duran duran (The wedding album) (1993)

Duran duran oli jälleen tienristeyksessä ja vuonna 1991 se todella tarkoitti sitä isosti. Uusi vuosikymmen oli tuonut mukanaan musiikin uudet tyylisuunnat, kuten technon, rapin ja grungen, joista yksikään ei istunut Duran duranin pirtaan. Ilkeimmät mediat kutsuivat bändiä ”Done doneksi”. Vuoden 1990 albumi ”Liberty” oli flopannut pahan kerran vietettyään vain yhden viikon Britannian albumilistalla ja pudonnut sitten kokonaan ulos. Samaten singlelohkaisut ”Violence of summer” ja ”Serious” eivät onnistuneet hittilistoilla. Kosketinsoittaja Nick Rhodes kertoo, että yhtye oli hyvin epävarma mihin suuntaan heidän tulisi edetä. Hän naurahtaa, että on hassua miten asiat muuttuvat kun vuosikymmen vaihtuu vaikka eihän kukaan muutu radikaalisti yhdessä yössä. Ihmiset vain ajattelevat, että ”Nyt kaikki on toisin”. Duran duran ei ollut aikeissa muuttua techno tai grunge-bändiksi, vaan he keskittyivät laulujen kirjoittamiseen. He palasivat juurilleen ja sulkeutuivat studioon.

Tulevan Duran duran albumin sessiot alkoivat kitaristi Warren Cuccurullon kotistudiossa, Britannian Batterseassa vuonna 1991. Paikka oli kaukana niistä hienostuneista studioista, joissa bändi oli tottunut äänittämään musiikkiaan. Mutta toisaalta se antoi heille vapauden tehdä töitä kaikessa rauhassa, ilman deadlineja ja kalliiden studiotuntien määrän kyttäämistä levy-yhtiön taholta. Yhtye oli nyt nelimiehinen, rumpali Sterling Campbellin poistuttua takavasemmalle. Kitaristin lisäksi miehistöön kuului edelleen kolme alkuperäisjäsentä Simon LeBon (laulu), John Taylor (basso) ja Nick Rhodes (koskettimet). Levyn työnimenä oli ”Four on the floor”, joka duraneiden mielestä kuvasi heidän paneutumistaan työhön. Joskus he olivat laulunkirjoitus ja -harjoitussessioiden jäljiltä pikkutunneilla niin väsyneitä, että he vain vajosivat studion lattialle.

Sessioiden edistyessä alkoi syntyä monenlaisia kappaleita. Dance- ja funk-pohjaisia saundeja, joita oltiin toki kuultu jo parilla edellisilläkin albumilla. Todella läpimurto tapahtui kuitenkin, kun melankolinen balladi ”Ordinary world” sai alkunsa. Warren Cuccurullon kitarariffi yhdistettynä Simon LeBon haikeaan tekstiin hipoi täydellisyyttä ja musikantit tiesivät oitis synnyttäneensä jotain poikkeuksellista. Simon sai inspiraation tekstiin parhaan ystävänsä David Milesin kuolemasta. John Taylor onkin todennut, että bändin alkuaikoina Simonin tekstit olivat melko lennokkaan huuruisia. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mistä niissä laulettiin, mutta toisaalta se teki niistä myös mielenkiintoisia. Nyt sanaseppo kirjoitti omista kokemistaan tunteista ja loppu on historiaa.

Bändi tiesi heti, että ”Ordinary wolrd” on heille tärkeä kappale ja he olivat oikeassa. Mutta myös muu materiaali tyydytti ahkeria duran-duunareita. Albumin rokkaavasti avaava ”Too much information”, sensuaalinen ”Love voodoo”, tanssilattiat täyttävä ”Drowning man”, Prince-vaikutteinen ”U.M.F.” ja ilmava bossa nova ”Breath after breath”, jossa Simonin kanssa duetoi brazilialainen Milton Nascimento. Väsyttöminä levyä hioneet kasaripopparit tiesivät levyn olevan vedenjakaja. Tällä joko onnistutaan tai sitten koko juttu oli siinä. Uutta alkua markkeeratakseen he päättivät jättää levyn ilman nimeä. Albumista tuli siis toinen ”Duran duran” -niminen pitkäsoitto vuoden 1981 esikoislevyn jälkeen. Nick Rhodes keksi albumin kansi-idean. Kanteen laitettiin yhtyeen kaikkien neljän jäsenen vanhempien hääkuvat. Hän perusteli ajatustaan sillä, että nuo kahdeksan ihmistä kuvattuna hääpäivinään ovat se DNA, josta Duran duran on muodostunut. Ne ihmiset, jotka ovat luoneet tämän musiikin. Rhodes pelkäsi muiden suhtautumista ideaansa, mutta kaikki olivat haltioissaan.

Kun levy kansineen oli paketoitu, bändi toimitti sen levy-yhtiöön kesällä 1992. Siellä kiekkoon suhtauduttiin vähän välinpitämättömästi. Uudet, tärkeämmät ja ajankohtaisemmat orkesterit olivat julkaisuissa etusijalla. Luomisvoimansa aallonharjalla ratsastanutta yhtyettä viivästys ärsytti. He palasivat studioon, jatkoivat biisientekemistä ja äänityksiä. Syntyi mm. cover-versio The Velvet undergroundin vuoden 1967 klassikkobiisistä ”Femme fatale”, josta tuli niin onnistunut että he päättivät ottaa sen mukaan levylle. Lisäksi Nick Rhodesin ja Warren Cuccurullon jammailun seurauksena syntyi kitarariffi, jonka Simon keksi liittää ”Come undone” -kappaleeseen. Niinpä ”Come undonesta” tehtiin tyystin uudenlainen versio niin kiireellisellä aikataululla, että Los Angelisiin palannut John Taylor ei ehtinyt osallistua sen äänitykseen. Taylorin vaimo oli noihin aikoihin viimeisillään raskaana.

Levy-yhtiö alusti albumin markkinointia varovaisesti kahdella erilaisella promokasetilla, joita lähetettiin medialle koekuunteluun. Toisen kanteen painettiin vahingossa nimi ”The wedding album”, jolla viitattiin tietenkin levynkannen hääkuviin. Tarkoitus oli käyttää sitä vain sisäpiirin työnimenä, mutta titteli lähti elämään omaa elämäänsä ja nykyään tätä uudempaa ”Duran duran” -nimistä albumia kutsutaan melko yleisestikin ”The wedding albumiksi”. Joulukuussa 1992 ”Ordinary world” -single julkaistiin lopulta virallisesti Yhdysvalloissa. Julkaisua aikaistettiin, koska promokaseteilla kuultu kappale oli jo lähtenyt epävirallisesti leviämään radioasemille. Siitä tuli Duran duranin suurin hitti kahdeksaan vuoteen. Single nousi Billboard-listan kolmanneksi ja Britannian singlelistan sijalle kuusi. Top-3-sijoituksia ropisi mm. Kanadasta (1), Islannista (2), Irlannista (3), Uudesta-Seelannista (3) ja Ruotsista (2). Suomessa korkein sijoitus oli kahdestoista.

Myös albumista muodostui menestys. Britanniassa se kohosi listan sijalle neljä ja myi kultaa. Sijoitus oli korkein sitten kymmenen vuoden takaisen ykkösalbumin ”Seven and the ragged tiger”. Yhdysvalloissa levy oli korkeimmillaan listan sijalla seitsemän ja myynti ylitti miljoonan kappaleen platinalevyrajan. Maaliskuussa lohkaistu kakkossingle ”Come undone” jatkoi menestystä noustessaan Billboardin kärkikymmenikköön. Lontoon akvaariossa kuvattiin Julian Templen ohjauksessa tyylikäs musiikkivideo, jossa useilla Duran duranin albumilla taustoja laulanut Tessa Niles kamppailee vedessä kahleista vapauteen. Kolmantena singlenä julkaistiin menevämpi ”Too much information”, joka ei kylläkään enää saanut yhtä hyvää listavastaanottoa.

Joka tapauksessa Duran duran oli palannut huipulle ja he aloittivat mittavan maailmankiertueen. Yksi huomionosoitus oli myös, että bändi pääsi tekemään oman MTV Unplugged -ohjelmansa muiden pophistorian merkittävimpien bändien ja artistien tavoin. John Taylorilla oli syytä hymyyn. Hän muistaa hihkuneensa ”Luojan kiitos! Vihdoinkin! Niin pitkään meitä on pidetty vain kasaribändinä, joka on uransa ehtoopuolella. Suosio poisti ison taakan harteiltamme ja saimme antaa kunnolla kenkää uuden vuosikymmenen ovelle!”. Kaikki tämä ja päälle jäänyt ahkera työmoodi aiheutti myös sen, että Duran duran ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Seuraavan pitkäsoiton äänitykset olivat käynnistyneet jo ennen kuin ”The wedding album” oli saatu ihmisten ilmoille.

Kappaleluettelo: