Modern Talking ei ollut vielä veisannut viimeistä 1980-luvun virttään, kun duon primus motor Dieter Bohlen oli jo varmistanut selustansa ja suunnannut katseensa tulevaisuuteen. Modern Talkingin viimeinen 1980-luvun pitkäsoitto ”In the Garden of Venus” ilmestyi 30.11.1987, mutta Dieterin uusi kokoonpano Blue System laittoi esikoisalbuminsa ulos jo 2.11.1987.
Lue lisää: Modern Talkingin koko tuotanto Retropopparin Levymittarissa
Todellisuudessa Blue System oli yhtä kuin Dieter Bohlen ja hänen vaihtuvat taustamuusikkonsa. Vakio(laulu)saundista vastasi kuitenkin sama taustalaulajakolmikko, kuin Modern Talkingin levyilläkin Rolf Köhler, Michael Scholz ja Detlef Wiedeke. Sillä lisäyksellä, että Blue Systemissä Rolf Köhler lauloi myös useimmiten kertosäkeistöjen ykkösäänen. Dieterin oma lauluääni kun muistuttaa lähinnä pesukarhun soidinkähinää, kuten kappaleiden säkeistöosuuksista saatamme kuulla.
WALKING ON A RAINBOW (1987)
Blue System -nimeä kantavan projektin ensimmäinen julkaisu oli single ”Sorry Little Sarah”. Dieter on selostanut aikoinaan medialle, että hän halusi tehdä samba-rytmisen kappaleen koska Saksassa ei ollut koskaan ollut samba-hittiä. Ja että hän koki tehtävän haastavaksi. Tiedä sitten kuinka haastavaa oli löytää rytmikoneesta valmis bossa nova komppi -asetus, mutta kun se kerran löytyi niin samaa rytmiikkaa hyödynnettiin kyllä tulevissa Bohlen-tuotannoissa usein.
Single nousi Saksan listalla sijalle 14 eli korkeammalle kuin Modern Talkingin samoihin aikoihin julkaistu viimeinen kasarisingle ”In 100 Years”. Muuten Dieter kyllä pisti Blue Systemin esikoiselle parastaan ja ”Walking On a Rainbow” on varsin tasokas ja monipuolinen kokoelma melodisia lauluja. Ajan hengen mukaisesti pitkäsoiton kahdeksasta laulusta kuusi on ns. ”maxi-versioita”. Normaalien radioystävällisten versioiden ystävänä en pitänyt tästä tyylistä, vaikka asialla usein jopa kehuskeltiin levyjen kansissa hehkutustarroilla.
Blue System oli melkein kuin Modern Talking, mutta ilman Thomas Andersin heleää lauluääntä ja falsettistemmatkin palasivat soundiin myöhemmillä levyillä. Tuttu Luis Rodriguez hääräili hänkin apulaistuottajana. Albumi ei noussut listoille eikä siltä lohkaistu Saksassa muita singlejä. Skandinaviassa julkaistiin A-puolena ”Big Boys Don’t Cry”, joka alun perin oli ”Sorry Little Sarah” -singlen B-puoli. Espanjassa sinkuksi lohkaistiin ”She’s a Lady”, jonka Dieter Bohlenin valvonnassa levytti omalle levylleen myös Les McKeown. McKeown muistetaan Bay City Rollers -yhtyeestä ja Bohlen tuotti hänelle musiikkia vuonna 1989.
BODYHEAT (1988)
Dieter Bohlen näytti todella satsaavan tähän projektiin ja julkaisut musiikkivideoineen olivat harkitun oloisia. Kappaleet eivät myöskään olleet samasta puusta veistettyjä. Toisen albumin ensimmäinen single ”My Bed Is Too Big” julkaistiin huhtikuussa 1988 ja se oli raskaine rytmeineen Bohlenilta jotain aivan uutta. Musiikkivideota kuvattiin Amerikassa asti. Sinkku nousi Saksan listan kärkikymmenikköön.
Samoin toinen single ”Under My Skin” kohosi listan sijalle kuusi. Siihen kuvattiin näyttävä musiikkivideo, jonka tekemisestä kerrottiin Bravo-lehdessä. Sinkku ilmestyi vain vähän ennen lokakuussa 1988 julkaistua pitkäsoittoa. Tutun porukan toteuttama albumi oli jälleen monipuolinen kokoelma erilaisia lauluja, mutta ehkä ensimmäisen levyn melodisuuteen ei ylletty. Levy nousi Saksan listalla sijalle 20.
Tammikuussa 1989 albumilta lohkaistiin kolmas single ”Silent Water”, joka oli tummanpuhuva balladi. Kappale toimi myös Horst Schimanskin seikkailuista kertovan TV-elokuvan ”Tatort: Moltke” tunnuskappaleena. Sinkku nousi listalla sijalle 13.
Neljäntenä ja viimeisenä singlenä levyltä irrotettiin menevämpi eurodiscoralli ”Love Suite”, johon tehtiin ”Remix ’89”. Tämän levyn korkein listasijoitus Saksassa oli 14.
Blue System heitti myös keikkaa. Lavakokoonpanoon kuului liuta muusikoita ja taustalaulajia, jotka vaihtelivat vuosien kuluessa. Myös TV-esiintymisissä ja musiikkivideoilla Dieterin mukana nähtiin erilaisia hahmoja, mutta siitä keitä he ovat on vaikea pitää kirjaa.
TWILIGHT (1989)
Blue Systemin levyjen kansitaiteesta vastasi sama henkilö kuin Modern Talkingillakin, Manfred Vormstein. Kahdella ensimmäisellä albumilla kansiin painettiin lähinnä hienostunutta Vormstein-taidetta, mutta kolmannesta levystä lähtien kansia koristivat Dieter Bohlenin kasvot.
Elokuussa 1989 julkaistiin uusi single ”Magic Symphony”, jonka kertosäkeistössä taustakuoro pääsi virittelemään äänensä Modern Talkingista tuttuihin korkeuksiin. Tästä eteenpäin falsettistemmoja hyödynnettiin silloin tällöin myös Blue Systemin kappaleissa. Sinkku nousi Saksan listalla sijalle 10 ja Dieter yritti viedä musiikkiaan myös Britanniaan.
Stock-Aitken-Waterman -tuotantotiimin alaisuudessa työskennellyt mixmaster Dave Ford remixasi kappaleesta vuonna 1990 Britannian markkinoille oman versionsa, mutta listoille se ei noussut.
Euroopan markkinoille Blue Systemin kolmannelta albumilta ”Twilight” julkaistiin toisena singlenä ”Love Me On the Rocks”. Ehkä single lohkaistiin vain, että kappaleeseen saatiin tehtyä hehkutusvideo, jossa Blue System valloittaa Moskovan. ”Twilight” on jäänyt elämään yhtenä Blue Systemin tasokkaimmista albumikokonaisuuksista, jossa olisi ollut hittipotentiaalia useampaankin sinkkuun.
OBSESSION (1990)
Ensimmäinen uusi single tulevalta neljänneltä albumilta laitettiin ulos useita kuukausia ennen pitkäsoittoa. ”48 Hours” ilmestyi kevättalvella 1990. Levy nousi Saksan listalla sijalle 29. Tämän kappaleen musiikkivideo kuvattiin Afrikassa. Dieterillä oli pätäkkää kiertää kaikilla mantereilla.
Kesän jälkeen saimme toisen singlen ”Love Is Such a Lonely Sword”, jossa uutena elementtinä kuulemme naisääntä kertosäkeistössä. Siitä vastaa Audrey Motaug, jazz-laulajatar Etelä-Afrikasta. Motaug ei ole henkilö, joka esiintyy musiikkivideolla. Sinkun korkein listasijoitus oli 16.
”Obsession” -albumin vinyylipainoksen sisäpussissa Dieter kertoo tarinoita kaikista levyn lauluista sekä sen, että pitkäsoittoa äänitettiin Hampurin lisäksi Los Angelesissa ja Lontoossa. Lisäksi hän luettelee ja kiittelee mukana olleita muusikoita tekstien lomassa. Kappaleesta ”Try the Impossible” piti tulla rap-biisi, jossa verset räppää Larry Zangahani, mutta lopullisesta versiosta poistettiin A-osat kokonaan ja vain kertosäkeessä kuuluu ihmisääntä.
Albumilta lohkaistiin vielä kolmas single ”When Sarah Smiles”, joka ei kylläkään noussut Saksan listalla sijaa 63 korkeammalle. Pitkäsoiton sijoitus listalla oli neljästoista. ”Obsession” jatkoi edellislevyn tasalaatuista Blue Systemiä, vaikka pari levyltä löytyvää instrumentaaliraitaa vähän latistavatkin tunnelmaa.
SEEDS OF HEAVEN (1991)
Blue Systemin julkaisutahdiksi vakiintui albumi vuodessa, mutta vuonna 1991 niitä tuli kaksi. Vuoden 1991 ensimmäinen albumi ”Seeds of heaven” oli järjestyksessään viides ja ensimmäisenä singlenä siltä lohkaistiin ”Lucifer”. Kappaleessa kuultiin vaihteeksi tutulta taustakolmikolta myös falsettilaulantaa. Sinkku nousi Saksan listalla sijalle 25.
Toisena singlenä lohkaistiin rauhallisempi ”Testamente d’Amelia”, jonka sijoitus oli 34.
”Seeds of Heaven” jäi albumina jotenkin sekavaksi välityöksi, jolla helmet ovat harvassa. Mukana on myös kappale ”Is She Really Going Out With Him?”, jonka kansilehti väittää live-äänitykseksi Leningradin keikalla syksyllä 1990. Albumi nousi joka tapauksessa Saksan listalla sijalle 11.
DÉJÀ VU (1991)
Syksyllä 1991 olikin sitten luvassa jo lisää Blue Systemiä. Syyskuun alussa ilmestyi single ”Déjà Vu”, joka oli samannimisen albumin ensimmäinen raita. Jälleen taustakuorolaiset pääsivät virittelemään korkeita ääniään ja tällä levyllä he kuulostivat jotenkin tavallistakin kimeämmiltä. Kuunnelkaapa vaikka albumin päätösraita ”Just Say No”.
Levyllä Dieter pääsee duetoimaan itsensä Dionne Warwickin kanssa ja kiitteleekin vuolaasti kansilehdessä yhteistyöstä. Kuinka hienoa on päästä samaan seuraan mm. Stevie Wonderin, Elton Johnin ja Bee Geesien kanssa eli laulamaan yhdessä Amerikan hienoimpiin kuuluvan laulajattaren kanssa. Kansilehti on muutenkin tavallista monisanaisempi ja siinä jopa luetellaan kaikki muusikot ja taustalaulajat tehtävineen nimeltä.
Albumin sisältö on musiikillisesti varsin monipuolinen tai joku voisi kutsua sillisalaattimaiseksikin. Eurodiscoa etsiville se ei tarjoile montaakaan herkkupalaa, mutta monista muista genreistä pitäville löytyy jokaiselle oma kappale. Mukana sambaa, balladeja, rockia ja vaikka mitä.
Mukana on ollut jopa iso orkesteri, jonka jokainen viulisti ja puhaltaja mainitaan nimeltä. Albumia äänitettiin Hampurissa, Münchenissa ja Los Angelesissa. Modern Talking töistäänkin tutut taustamuusikot Thorsten Brötzmann, Werner Becker ja Luis Rodriguez osallistuivat sovitusten tekoon ja kosketinsoittimien soittoon. Huomasinpa lehtisestä myös bassoa soittavan Tissy Thiersin, joka on tehnyt levytyksiä myös mm. Michael Cretun kanssa.
Dionne Warwickin kanssa levytetty ”It’s All Over” julkaistiin tietenkin myös singlenä. Dieter halusi säveltää monumentaalisen eeppisen opuksen ja taustan tuotantokustannuksiin paloikin 20.000 Saksan markkaa. Dieter piti yhteistyötä niin merkittävänä, että Dionnen nimi painettiin albuminkin kanteen. Single ei kuitenkaan noussut Saksan listalla sijaa 60 ylemmäs. Joulukuussa Dieter ja Dionne esittivät kappaleen livenä Saksan televisiossa. ”Déjà Vu” -albumin korkein sijoitus Saksan listalla oli 18.
HELLO AMERICA (1992)
Näinä vuosina Dieter todella satsasi Blue Systemin julkaisuihin. ”Hello America” -albumillakin soittaa iso sinfoniaorkesteri ja jälleen myös kansivihkoseen on panostettu. Siellä luetellaan koko orkesteri ja ovatpa musikantit päässeet samaan valokuvaankin itsensä maestron kanssa. Myös taustalle jääneet laulajat mainitaan nimeltä ja vakiotrion lisäksi tällä levyllä on mukana kolme naislaulajaakin.
Yhdysvallat on ilmeisesti ollut aina myös lähellä Dieter Bohlenin sydäntä. Sen verran usein hän viittaa mantereeseen musiikissaan. ”Hello America” on edeltäjäänsä linjakkaampi kokonaisuus. Vaikka mukana on paljon orkesterilla soitettuja kappaleita ja balladeja, on pääpaino eurodiscossa ja sen eri variaatioissa eli siinä, mitä uskoisin vannoutuneimpien Blue System -fanien kaipaavankin.
Ensimmäinen single ”Romeo and Juliet” sijoittui Saksan listalla sijalle 25, mutta toinen single ”I WilL Survive” ei noussut listoille. Albumin paras listasijoitus oli 18.
BACKSTREET DREAMS (1993)
Blue Systemin kahdeksas studioalbumi ”Backstreet Dreams” on yksi tasokkaimmista. Sillä eurodiscokappaleet ovat hyvässä balanssissa muun tyylisen musiikin kanssa. Toisinaan ihmetyttää millä perusteilla Dieter valitsee singleinä julkaistut kappaleet, sillä monilla levyillä olisi innovaatisempia albumiraitoja kuin singleiksi usein päätyneet melko perinteiset rallit.
Tältä levyltä ensimmäisenä lohkaisuna ilmestyi ”History”, joka nousi listalla sijalle 26. Albumin julkaisun jälkeen julkaistu toinen single ”Operator” on singlen kansilehden mukaan ”New recorded single edit”, mutta kuulostaa kovasti samalta versiolta kuin pitkäsoitolta.
Albumi nousi Saksan listalla peräti viidenneksi, mikä tekee siitä listasijoituksen puolesta menestyneimmän Blue System -albumin.
21st CENTURY (1994)
Vuodesta 1994 tuli toinen kahden Blue System -albumin vuosikerta. Niistä ensimmäinen ”21st Century” näki päivänvalon maaliskuussa. Levyn ensimmäinen single ”6 Years – 6 Nights” oli jälleen perinteinen Blue System -discoilu, mutta toiseksi singleksi lohkaistu ”That’s Love” on häpeilemätön ”Go West” -pastissi.
Dieterillä on mahtava taito napsia ideoita kappaleisiinsa sieltä täältä ja yhdistellä ne omiksi teoksikseen. Joskus hän lainaa biisille nimen tai osan siitä ja toisinaan lainaa taustaideaa, mutta silloin taas biisin nimi ja muut osat eroavat kopioinnin kohteesta.
”21st Century” sisältää jälleen kymmenen uutta eri tyylistä kappaletta sekä intron ja outron. Hieman sillisalaattimaiseksi jäävä albumi nousi Saksan listalla sijalle yksitoista.
X – TEN (1994)
Blue Systemin kymmenes studioalbumi nimettiin juhlavasti roomalaisella numerolla ”X – Ten”. Tällä albumilla tyylisuunta muuttui enemmän eurodancen suuntaan ja albumilla Dieter pistääkin todella parastaan loihtiessaan yksitoista toinen toistaan tarttuvampaa ja menevämpää rallia.
Sinfoniaorkesterit on heitetty romukoppaan ja koneet nakuttavat tiukkaa rytmiä. Samaten myös avoimuus on karissut ja levyn kansilehdessä ei mainita yhtäkään muusikkoa tai laulajaa nimeltä. Kuorolaisia kuuluu kuitenkin olevan äänityksissä iso liuta.
Levyltä lohkaistiin vain yksi single. ”Dr. Mabuse” kohoaa helposti Blue Systemin parhaiden hittien joukkoon, vaikka listoille se ei noussutkaan. En tiedä aavistivatko fanit albumin olevan näin tasokas ja tyytyivät hankkimaan vain pitkäsoiton. Albumin korkein sijoitus Saksassa oli 24.
FOREVER BLUE (1995)
Eurodance-linja jatkui seuraavallakin levyllä muttei niin yksipuolisena, kuin edeltäjällä. ”Forever Blue” sisältää muutamia muunkin tyylisiä kappaleita ja balladeja, vaikka pääpaino on rytmimusiikissa. Kansilehteenkin on jälleen painettu Werner Beckerin ja Thorsten Brötzmannin nimet. Äänittäjänä toimi yksi pitkäaikainen yhteistyökumppani Jeo.
Levyn ainoa single ”Laila” on tyylillisesti pastissi useistakin 1990-luvun alkupuolen eurodanceralleista, mutta uskottavasti Dieter vetää senkin omiin nimiinsä. Single olisi hyvin voinut olla isompikin hitti, mutta sen oli tyytyminen listan sijaan 29. Pitkäsoiton korkein sijoitus oli 18.
BODY TO BODY (1996)
”Body to Body” on Blue Systemin vahvin eurodance-albumi ja lähestulkoon alusta loppuun silkkaa dancea. Linjaa rikkoo käytännössä vain muutama tyylipuhdas balladi, mutta muut tyylikokeilut, sambat ja rockit on jätetty pois. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Only With You”.
Balladeista singlenä julkaistiin ”For the Children”, joka oli samalla Saksan Unicefin 50 vuotis-juhlalaulu. Singlellä on mukana myös lapsikuoron avittama versio kappaleesta. Varoituksen sana ennen musiikkivideon katsomista. Sokeri saattaa valua ulos näytön reunasta.
Albumilta lohkaistiin myös kolmas single, levyn nimikkokappale ”Body to Body”, joka mukaili ysäriartisteille tuttua reipasta reggae-poljentoa.
Taaskaan ei taustalaulajia kerrota vihkosessa, mutta monissa kappaleissa kuullaan reipasta naislaulua ehtaan ysäri-eurodance-tyyliin. Pitkäsoitto kohosi Saksan listalla sijalle 28.
HERE I AM (1997)
Blue Systemin kolmastoista ja ainakin toistaiseksi viimeinen studioalbumi saatiin ulos vuonna 1997. Vuosi ennen Modern Talkingin historiallista comebackia. ”Here I Am” on levynä melkoinen sillisalaatti, jonka jokainen kappale on lähestulkoon eri genreä. Eurodiscon tai -dancen ystävät, älköön vaivautuko, voisi todeta. Jo ensimmäinen single on rauhallista poppia.
Ihan laadukkaasti tuotettua musiikkia levy kuitenkin sisältää ja esimerkiksi hieman sambarytminen kappale ”C’est La Vie” potkii oikein kivasti. Albumin ensimmäinen CD-single ”Anything” on hassu EP, joka sisältää kolme pitkäsoiton kappaletta samoina versioina kuin ne ovat albumillakin. Vuoden 1998 puolella lohkaistu toinen single ”Love Will Drive Me Crazy” sentään sisältää pari erilaista versiota.
Viimeisestä albumista ei tullut myöskään myyntimenestystä. Sen korkein listasijoitus oli 38, mikä oli Blue Systemin historian heikoin saavutus. Jos mukaan ei lasketa esikoisalbumia, joka ei noussut listalle lainkaan.
Vuodet 1998-2003 Dieter Bohlenin piti kiireisenä Modern Talkingin uusi tuleminen ja sen jälkeen hänestä tuli vakiotuomari saksalaisiin tosi-tv-kilpailuihin, kuten Idols ja Talent. Varsinkin Idolsista Bohlen sai runsaasti artisteja tuotantotalliinsa ja jatkoi musiikin tekemistä enemmän taustavoimana. Tokihan miehen egoa on mahdoton pitää täysin poissa parrasvaloista ja silloin tällöin hän julkaisee musiikkia ja esiintyy omana itsenäänkin. Modern Talking ja Blue System lienevät kuopattu, nyt Dieter Bohlen saapuu estradille reilusti omana itsenään.
Lue lisää: Dieter Bohlen on yksi Saksan menestyneimmistä musiikintekijöistä
Lue lisää: Modern Talking taustajoukot pitävät eurodiscon lippua korkealla
Kuuntele Retropopparin soittolistaa ”The Essential Blue System” Spotifyssa:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti